7.6.2019

Uutuuskokeilu lakritsiyrtti makoisaa naposteltavaa

Mikkelin -reissulta puutarhatuliaisena


tuomani lakritsiyrtti on lähtenyt hyvin kasvuun, vaikka olikin vähän nukkavieru ostettaessa. Parhaat yksilöt oli jo ostettu ja muutama ruukku oli enää jäljellä. Maku on aniksen ja lakritsin yhdistelmä. Iltakierroksella on "ihan pakko" ottaa aina maistit. Kuvassa yrtissä näkyvät valkoiset pisteet ovat pienenpieniä kukkia.

Vierellä kasvava minttu on istutettu isoon muoviruukkuun, jotta ei pääse leviämään penkissä hallitsemattomasti


Vasemmalla lakritsiyrtti ja oikealla minttu.





6.6.2019

Papupäivitystä: loput taimet pelastettu kausarista avomaalle

28 asteen helle ja kausarin täydeltä papuja


on yhdistelmä, josta pitää päästä nopeasti eroon. Kasvu oli niin hurjaa, että kasvatuslaatikot eivät enää riittäneet mitenkään juuristolle ja maanpäällisille osille.

Kuten jo kerroinkin, muuttunut suunnitelma palstalla uhkasi romuttaa haaveet papusadosta. Papujen kasvatusala meni ajattelemattomuuttani (=kylvöinnostuksissani) perunalle ja uuden alueen jyrsintään ei ollut aikaa... eikä se olisi edes soveltunut ensimmäisenä vuotena pavuille. Hätä keinot keksii, sanotaan ja niin tälläkin kertaa. Kotipihan nurmi sai luvan väistyä arvokkaille pavuntaimille. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että Walesta tuoduista pavun- ja herneensiemenistä, Maatalouskonemessuilta saaduista Sampo-pavuista ja 20 pensaspavun taimea olisi mennyt suoraan kompostiin esikasvatuksesta. Papujen osalta pitäisi omavaraisuus olla täydellinen ensi talvena. Palstalla on nimittäin vielä lisää papua ja hernettä.



Pavut ovat nyt valvovan silmän alla kotipihassa, ehkä lopulta parempi niin, jotta puput tai muut eläimet eivät pääse yllättämään. En käy palstalla joka päivä tarkistelemassa kasvustoja.

Taimia olisi pitänyt karaista aurinkoon vähän kauemmin, joten varoiksi suojasin ne verkoilla nyt aluksi. En tiedä toimiiko... mutta yritän kuitenkin. Ihan karmean ruman näköinen kokonaisuus on tällä hetkellä, mutta onneksi tilanne on vain väliaikainen....

Yllättävää oli, miten märkää nurmikko oli helteistä huolimatta. Meillä on Porissa vahva vanhan merenpohjan savipatja maan syvyyksissä, joten vesi jää sen yläpuolelle. Tontin maa on multavaa, vedenpidätysominaisuudet ovat ihan hyvät ja rakennekin on kunnossa. Teimme vain ihan kevyen muokkauksen, lähinnä rikoimme pintamaata, jotta taimet sai istutettua. Nyt yritän haalia katetta väleihin, jotta kosteus ei kaikkoa muokatusta maasta.





5.6.2019

Miten kauan herneen kukan kehittyminen paloksi kestää?

En ole aiemmin miettinyt, mutta nyt kiinnostaa



sillä ensimmäiset herneet kukkivat jo nyt. Penkissä katteena uusi katekokeilu poistovilla lampurilta.




3.6.2019

Hillot, hyytelöt, pakastemarjat ja muut herkut mielessä

Kuningatarhillo ja vaniljajäätelö


on talvella lyömätön yhdistelmä. Nyt kesän korvalla ei vielä hilloja kaipaa, mutta vähän pitää (=pitäisi) kaikenlaista tehdä, jotta ensi talvena on (olisi) hilloja tarjolla.

Kuten jo varmaan luit menneellä viikolla, tuli pieni moka kylvöissä. Peruna siirtyi väärään paikkaan vieden muilta kasvualaa. Nyt on iso harmitus ilmassa. Kasvihuoneen pavut tarvitsevat tosi pian jonkun paikan juurilleen ja kauan odotettu mansikkamaa on edelleen tekemättä. Tänään jyrsin ei käynnistynyt, joten mansikkamaan pohjaa ei saanut muokattua. Huomenna siis korjaamoon koko vehje! Tällaista tämä välillä on, ei mene hommat niinkuin suunnittelee, mutta eipä sen sovi antaa mieltä masentaa. Kuitenkaan kyse ei ole mistään vakavasta asiasta, eikä kukaan vahingoitu.





Omassa pihassa mustikat kukkivat, onneksi. Niistä ei hilloihin riitä, mutta naposteltavaa riittää niin paljon, että loppusyksystä meinaa jäädä jo vähän marjojakin pensaisiin. Pakkaseen menevät metsämustikat. Kunhan pensaat vähän kasvavat, niistä on tarkoitus saada pakkaseen talven mustikat. Lueskelin juuri lampuriystäväni kirjoitusta uudesta tosi hienosta mustikkamaastaan ja  kommenttikentässä selvisi, että mustikat voivat olla jopa 25 vuotiaina satoisia ja kasvavat Suuriksi! Sitä en tiennyt näitä pensaita istuttaessani. Aiemmin olin lukenut, että paras satokausi on 5 vuodesta eteenpäin ja jotenkin luulin, että satovuosia on noin 5. No, onneksi tuokin selvisi, ja ehkä siirrän taimia vähän harvempaan nyt kun ovat vielä sen verran pieniä, että siirtoja voi tehdä.


Naapurilta olen saanut vanhan kannan ahomansikan, joka on nyt levinnyt ihanasti mustaherukoiden väliin katekasviksi. Niitä syödessä muistuu lapsuuden kesät mieleen ja mansikkamaito.




Kasvimaan nurkkaan on jäänyt aikoinaan pieni rönsytaimi ja nyt se kukkii. Tällä hetkellä on vain näitä eksyneitä taimia niin kukkien väleissä, kohopenkkien takana ja siellä sun täällä, lähinnä naposteluherkkuja tarjoamassa.... se mansikkamaa on ihan Must!!!! Pakko saada!!!





Punaherukka on nyt tänä vuonna niin täynnä raakileita, että ei mitenkään pystytä käyttämään itse koko satoa. Viime vuonnakin tuli paljon punaherukkaa, mutta tänä vuonna tuntuu tulevan vielä enemmän. Onneksi voi viedä naapuriin lastenlasten vispipuuroa varten.











Tämänkertaisen omavairaisuusbloggaajien yhteiskirjoitussarjan aarteita pääset lukemaan suoraan alta. Kullakin on hyvin erilaiset ympäristöt ja mahdollisuudet omavaraisuuden kasvattamiseen. Löydät varmastikin omiisi olosuhteisiin sopivia ajatuksia niistä.

Sorakukka

Puutarhahetki - Suurten unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Harmaa torppa

Tsajut

Palokankaan pientila

Kohti laadukkaampaa elämää

Metsäläisten elämää

Elämää korvessa

Pienen pieni farmi

Korkeala

Torpan tyttö

Riippumattomammaksi

Maalaiskaupungin piha

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Laura eli Javis

Iso-Orvokkiniitty

Jovelassa/Omavarainen

Luomulaakso

Ku ite tekee