Ranskanrakuunan tarina on hauska
Olin lukenut monesta eri paikasta, että ranskanrakuuna on huomattavasti hienostuneempi ja parempi kuin venäläinen rakuuna. Kuitenkaan minulla ei ollut silti mitään käsitystä, että miltä se maistuisi.
Ongelmana vain on, että ranskanrakuunaa ei voi lisätä siemenestä, vaan ainoastaan kasvullisesti. Olin asiani kanssa melko myöhään liikenteessä vuosia vuosia sitten, juhannusalusviikoilla. Soittelin ja kyselin monesta paikasta, mutta mistään ei silloin tuntunut taimea löytyvän. Vihdoin nappasi ja löytyi luomupuutarha, jonka nimeä en valitettavasti enää edes muista. Jos satut olemaan juuri se puutarha, niin ilmianna itsesi kommenttikentässä. Heillä oli vielä pari taimea, mutta seuraava ongelma oli, että heiltä oli pitkä matka Poriin, eivätkä toimittaneet taimia postitse. Kaikeksi onneksi heidän matkansa suuntasi juhannuksena Merikarvialle, eli Porin pohjoispuolelle ja ajoivat Porin läpi. Niinpä sovimme taimitreffit paikalliselle huoltoasemalle, juhannusaattona 21:00. Tunsin itseni tosi viherpiipertäjäksi odottaessani juhannuksena autiolla huoltoasemalla yhtä pientä ranskanrakuunan taimea. Olin myös hyvin iloinen, että puutarhuri oli näin luova ongelmanratkaisussa ja kaupanteko eteni.
Puutarhuri saapui ajallaan ja taimi vaihtoi omistajaa. Monta vuotta sain sen talvehditettua ja se kasvoi kesän aikana aina todella isoksi. Yksi talvi oli kuitenkin vaikea ja taimi kuoli. Onneksi oli siihen mennessä jakanut siitä pistokkaita eteenpäin monille. Viime vuonna kyselin kasvin perään ja sainkin uuden alun itselleni. Nyt taimi on vielä hento ja pieni, mutta eiköhän siitäkin tule iso vielä. Nyt on ainakin paremmat kasvuolosuhteet sen kasvupaikassa. Talvella paikka on suojaisempi ja maapohja läpäisevä multava. Tämä penkki odottaa vielä katetta. Helteiden vuoksi en voi leikata uudelleen vielä nurmikkoa, jotta se ei pala karrelle.