Järven muta halkeilee vielä vuosien päästä maan pinnalla

Mutakokeilun jäljet näkyvät vieläkin

Vuosia sitten mökkinaapuri ruoppasi rantaansa ja kävin hakemassa vähän saaviin sellaista harmaata ihanan pehmeää mutaa (ei ilmeisesti oikeasti mutaa vaan savesta). Vein sen palstalle ja levitin maan pinnalle. Ihan vain kokeillakseni, että miten se reagoi sään vaihteluihin  jne.

Nyt vielä vuosien jälkeen, olisikohan jotain 4 vuotta kulunut siitä nyt. Vieläkin kyseisessä kohdassa näkyy pinnalla sen vaikutus. Pinta on halkeillut, vaikka sinänsä ei ole ollut edes kuivuutta. Pitää vähän miettiä rauhassa syytä, sillä en tiedä sitä vielä. Jos tiedät syyn, niin kerrothan kommenteissa.

Alueelle on kylvettynä persianapilaa ja veriapilaa. Itäminen ei ole kovin vahvaa.

Kyllä täältä jotain on tulossa oikeastikin

Röyhyt paljastivat ettei ole ihan tyhjäntoimittaja sisällä

Ja kyllä viinirypäleetkin alkavat pullistua pikkuhiljaa.

Pientä sadetta tuli ennustetun kaatosateen tilalle, mutta hyvä että edes jotain. Ehtii kaikki vesi imeytyä pikku hiljaa ja kasvit saavat pitkän ajan lehdilleen raikasta sadetta.

Kun alkuun päästiin, niin antaa mennä vaan....

Eli nurmikon valtaus jatkuu taimien istutuksen vuoksi

Lasten puutarhoihin ostetaan aina joka vuosi joitain perennoja. Niin siis tänäkin vuonna, tosin kaupoilla oltiin normaalia aiemmin. Yleensä käydään vasta, kun taimet ovat poistomyynnissä, jolloin ostoskoriin mahtuu tosi paljon kaikkea kivaa.

No, nyt kun oltiin jostain syystä etuajassa, en voinut vastustaa kiusausta minäkään. Koriin pääsi vielä vesimelonin, talvikurpitsan ja kaksi kesäkurpitsan taimea. Kesäkurpitsaa olin kyllä aikonut muutenkin laittaa, mutta nuo kaksi ensiksi mainittua olivat ihan heräteostoksia.

Taimien kanssa olin siis taas samassa tilanteessa, kuin hetki sitten papujen kanssa. Ei ollut enää kasvimaata, johon niitä olisi voinut laittaa. Siispä nurmikon kimppuun. Taas poistui pari neliötä nurmikkoa....

Vesimeloni

 Kesäkurpitsa

Talvikurpitsa. Koskaan en ole onnistunut sen kasvatuksessa. Kerran tuli satoa, mutta yllätys-yöpakkanen pilasi sen.

Kesäkurpista, toinen.

Papujen täydennyskylvö huonosti itäneiden paikalle

Papujen omavaraisuus on jotenkin iskostunut päähäni

Oli ihan melkein katastrofi, kun huomasin, että palstalla ei kertakaikkiaan pavut itäneet tänä vuonna. Ei, vaikka lajikkeita oli monia, eli ei ollut vain jonkin yhden pussin tai siemen erän ongelma. Joku muu oli vikana. Vettäkin tuli heti kylvämisen jälkeen vaikka kuinka paljon, eli kuivuus ei voinut vaivata. En ymmärrä, mikä meni pieleen.

Palstanaapurini ehdotti, että en muistanut ohjeistaa puolisoani. Hän nimittäin kylvi pavut tänä vuonna. En muistanut kertoa, että "pitää laittaa oikea puoli ylöspäin ja vielä sopivasti ilta-aurinkoon päin". No en muistanut en, ehkä ensi kerralla... tai sitten kylvän itse.

Papuja haluan, paljon! Siispä kävin tekemässä täydennyskylvön, keltaisia vahapapuja. Eivät ilmeisesti ehdi tuleentua, mutta poikani tykkää niistä sellaisia pötköinä. Onneksi. 

Papurivit ovat vasemmassa reunassa. Kuivuuden vuoksi laitoin ensin kylvöuriin märkää levää, johon sitten kylvin. Riviväleihin laitoin sitten lopuksi taas levää, estämään rikkaruohoja.

Saas nähr' kui euko käy! 

Kotipihassa maatalouskonemessujen anti Sampo-papu kukkii.

Walesin rautakautinen papu kukkii vähän erilaisin kuukkasin ja lehden muoto on hieman eri. Kuvassa ei oikein hyvin erotu, mutta kukat ovat suipommat ja kapeammat, samoin lehdet.

Walesin tulaisena tuotu Victorian -aikainen herne avaa piakkoin keltaiset kukkansa.