Oma parsakaali on ihan eri kaali

 Maku on suussa sulavaa myös lapsille

Oletko aina inhonnut parsakaalia? Muistaakseni eräs julkisuuden henkilö totesi virassaan, että hänen ei tarvitse enää syödä parsakaalia. Lausahdus on jäänyt mieleeni, sillä jo silloin harmistuin sen aiheuttamasta mainehaitasta parsakaalille. Kaalilla ja kaalilla voi nimittäin olla hyvinkin isot erot maussa. Kaupasta kun ostaa tuoretta parsakaalia, se on yleensä sellainen "käsivarrenpaksuisen" varren päässä oleva kuivahko kukintomötikkä. Väri on mattainen vihreä. Ei ole pienintäkään häivähdystä tuoreuden viherryksestä. Ei siis kumma, jos makukin on tunkkainen. En voi moittia ketään, joka siitä ei tykkää.

Jos saat maistaa kotipuutarhassa kasvatettua tuoretta parsakaalia, olen aivan varma, että kysyt, onko tosissaan samasta kasviksesta kyse. Maku on kerta kaikkiaan niin erilainen. Meillä kotona kevään ensimmäiset parsakaalit jaetaan hyvin tarkkaan vaa'alla punniten: kaikille saman verran. Kukintoa ei ole pakko edes kypsentää, jos kypsennystä haluaa, riittää hyvin nopea lyhyt kuumennus, sen verran, että saa haluamansa voin sulamaan pinnalle.

Taimet kannattaa malttaa istuttaa riittävän harvaan, sillä leveyttä kasvit vaativat. Yläkuvan kasvi on kasvanut liian lähellä naapuriaan. Ei se tietenkään makua haittaa, mutta kukintojen kokoon kylläkin.

Jos et ole vielä laittanut siemeniä maahan, suosittelen sen tekemistä tai osta valmiita taimia. Verkon tai harson tarve on ilmeinen, jotta kaalien tuholaiset eivät pääse apajille. Yläkuvan lehdissä näkyy vähän nakertamisen jälkiä. Harsossani oli vähän aukkoja, joista tunkeilijat pääsivät taimille.

Biohiiletetty kasvihuone ja vadelmapenkki

 Kasvihuoneessa uusi kokeilu

Tilasin itselleni suurehkon määrän biohiiltä. Carbons Finland tarjosi puutarhaseuroille 500 litran suursäkkejä. Mökillä on valtava maanparannustarve ja samalla sain sitten kotipiihaankin reilusti hiiltä.

Latasin hiiliä suuressa tynnyrissä. Lannoitteena käytin kanankakkarakeita ja laitoin mielestäni melko runsaasti niitä. 

Kasvihuone oli kyllä jo muuten valmis, mutta hiilet puuttuivat. Tänään laitoin ne vielä kasvupenkkeihin ja sekoitin kasvukerrokseen. Ämpärillisen kummallekin puolelle.

Tuli kyllä enemmän kuin 10 %, mutta en usko, että haittaa. 

Vähän jäi pinnalle hiiliä, vaikka sekoittelin kovasti. Märät hiilet tarttuvat aika herkästi talikon piikkeihin.

Vadelmapenkin perusparannus

Vadelmapenkki on jo 15 vuotta vanha. Olen toki lisännyt joka vuosi kompostimultaa ja katetta, mutta koskaan en ole kaivanut taimia ylös ja asetellut paremmin. Nyt biohiiletyksen takia tein kokonaisparannuksen. Hassua, että aluksi tuntui taimia olevan liian vähän. Totesinkin siinä työn touhussa, että ei ole viime vuonna tullut paljon uusia varsia. No, siinä kun niitä sitten kaivettiin, niin olihan niitä ihan hirveästi. Tuli ehkä vähän liian tiheään, mutta saattaa käydä niin, että kaikki eivät selviä ja sitä myöten rivi harvenee.

Vadelmille kaivoin hiiltä syvemmälle, jotta kosteutta varastoituu paksummalle kerrokselle.

Laitoin 4 ämpärillistä ladattua hiiltä.

Ja sitten perusteellisen sekoituksen jälkeen taimet paikoilleen.

Päätytolpat ovat katkenneet talvella. Ne pitää korjata ja vasta sitten saa kiristettyä kuvassa näkyvän metallilangan ja sidottua vadelmat siihen.

Tekisitkö kolmen tunnin kyykkytreenin salilla?

Mullan kaivuu sopii kyykkytreeniksi

Viimeksi eilen totesin, että eipä viitsisi salilla kyykätä monta tuntia. Puutarhassa kyykkytreenit ja muut lihajumpat tulevat tehdyiksi aivan huomaamatta. Illalla tietää tehneensä vähän hommia.

Vähän uutta maata eli kompostia ovat saaneet kukkapenkkien varhaiset nousijat. Tumma pinta voimistaa auringon lämpöä ja kasvun nopeutuminen on ihan havaittavissa.

Kasvihuoneen pohjan tyhjennys syksyllä -treeni

Viime syksynä kasvihuoneen pohjalla oli normaalia paksumpi kerros tyhjennettävää, koska jätin yhden tyhjennyskerran väliin sarvikuonokkaan toukkien takia. En nimittäin hennonut kaivaa maata, sillä niitä ihanuuksia oli hirmuisen monta. Yllättävän monipuolisesti saa lihaksiaan rasitettua, kun lapioi vuoroin oikealta ja vuoroin vasemmalta. Muunnelmaa tulee myös tällaisessa alhaalta ylöspäin mullan siirrossa, kun lapion tyhjennys tapahtuu lähes heittämällä mullat kottikärryihin. Varsinkin, kun olen melko lyhyt, niin joudun heittämään tosi korkealle kottikärryihin, maapohjan ollessa niin matalalla, että kottikärryn rengas on lantioni korkeudelle.

Kasvimaan pinta nousi reilusti ja tänä keväänä perunoiden istutus oli valtavan helppoa. Maa oli niin muhevaa ja kuohkeaa. Kuvassa on jo syksyn ensimmäiset hallayöt takana maan pinnalla on kuuraa. 

Kohopenkitkin, joissa kasvata valkosipuleita, saivat uudet mullat, sillä valkosipulit tarvitsevat vahvan maan, minkä rakennan kompostilla.

Itse tehden kompostin seosaineet ja katteet

 Mitä haketat ja mihin hakkeen käytät?

Monesti kysytään, että mikä haketin on paras. Siihen ei ole oikeastaan vastausta. Mikään ei ole paras, sillä jokaisessa on mielestäni aina jokin ominaisuus, joka on toisessa parempi.

Itse olen käyttänyt neljää eri haketinta. Ensimmäinen oli mieheni sukulaiselta tarvittaessa lainassa, AL-KO. Tekniikaltaan se oli sähkökäyttöinen ja haketusmenetelmänä leikkaava. Vastaavanlaista en löydä enää markkinoilta, eikä siitä ole yhtään kuvaa tallella. Ongelmana oli terien heikkolaatuisuus. Terät tylstyivät tavattoman nopeasti ja tylsä terä veti oksan läpi ja tuloksena oli helminauhaa. Terien teroitus omin voimin oli vaikeaa ja uudet terät hintavia. Terien ollessa teräviä, haketusjälki oli kyllä hyvää.

Murskaava

Terä ylhäältä päin katsottuna. Vuosien aikaan "hampaat" ovat kuluneet tosi paljon. Taitaa olla käyttöikänsä päässä piakkoin.

Omaksi ostin ensimmäisenä oksasilppurina näytteillä olleen koneen, jonka sain todella edullisesti. Se on edelleen käytössä pienissä töissä. Tekniikaltaan sekin on sähkökäyttöinen, mutta haketustapa on murskaava. Murskaavassa hakettimessa on umpiakselinen hammastettu terä, joka ikään kuin haukkaa aina oksasta palasen. Omassani terän saa teroitettua kiristämällä terää lähemmäksi vastakappaletta. Tämä on kooltaan pieni ja maksimihalkaisija risuissa on 3 cm. Laite menee herkästi jumiin, jos laittaa liian  paksun tai liian kovan oksan. Tarvitsen haketta vuosittain niin valtavia määriä, että halusin vähän tehokkaamman laitteen.

Murskaava leikkaava

Seuraavaksi ostin murskaavan leikkaavan eli turbiiniteräisen, sähkökäyttöinen sekin. Tätä haketinta ei saa herkästi jumiin ja syöttönopeus on huomattavasti suurempi ja oksan paksuus saa olla hieman isompi, ei tosin olennaisesti isompi. Valmiin hakkeen keräyslaatikko saisi olla isompi, sillä nyt laitteen teho ja laatikko eivät ole oikeassa suhteessa keskenään. Tästä minulla on jo toinen kone menossa. Edellisen ilmeisesti käytin loppuun: terän akseli meni lopulta poikki. En voi silti moittia, haketin sillä aivan hurjia määriä.

Terä ylhäältä päin kuvattuna.

Uusimpana hankintana on polttomoottorihaketin, sillä haluan pystyä hakettamaan missä tahansa. Se pystyy käsittelemään jopa 7 cm halkaisijan puuta. Rajoitteena on, että oksan pitää olla kohtuu suora, sillä syöttösuppilo on pitkä. Vääntyilevää oksaa ei saa syöttösuppilosta menemään. Teoriassa ohutta risua voi laittaa myös erillisestä isosta suppilosta, mutta en tykkää lopputuloksesta. Ne eivät mene lainkaan leikkaavan terän läpi, vaan laitteessa on voimalla pyörivät hakkaavat metallit, jotka murskaavat risut. Ehkä jotkin todella kuivat tai lahot risut murskautuvat kivaksi sutuksi, mutta meillä kaikki materiaali on yleensä aika tuoretta, esimerkiksi naapureiden pensasaitoja.

Rahallinen säästö iso

Jos hakettaa itse seosaineet, säästää vuodessa jonkin verran. Suurempi säästö tulee siitä, että ei tarvitse hankkia kateaineita poluille, pensasalueille jne. Lisäksi säästää jätekustannuksia, kun ei tarvitse kuljettaa risuja autolla eikä maksaa jätteenkeräysmaksua. Tämä on syy, miksi taajama-alueella on tosi helppo saada naapurienkin risut omaan käyttöön. Tarvittaessa noudan omalla peräkäryllämme risut pihaamme.

Haketus on rentouttavaa

Moni ohikulkija luulee, että teen töitä, kun haketan. Oikeasti lepään ja rentoudun. Hakettaminen on niin monotonista ja helppoa, että sitä tehdessä voi uppoutua omiin ajatuksiin, puutarhaunelmiin ja rentoutua.