Oletko sinäkin kiinnostunut puutarhasi hiilimäärästä?

 Hiilivarasto vai jopa Hiilinielu?

Ladattua biohiiltä odottamassa kasvualustan sekoittamista.

Mietin usein, että onko pihani hiilinielu vai mikä. Tontillemme tulee naapureiden biojätteet, jotka kompostoin ja käytän puutarhassani. Tontillemme tulee myös alueen naapureilta pensasaitojen kaatorisut, jopa useita satoja pensasaitametrejä vuodessa, jotka haketan ja käytän joko katteena tai komposteissa seosaineena. Hamsterin häkissä käytetty hamppukuivike lisätään kompostin muun hakeseosaineen joukkoon. Syödyn ruuan perkuu- yms. jätteet kompostoidaan itse ja multa käytetään puutarhassa. Keväällä tuon 3 metrisen peräkärryn täynnä hevosenlantaa kasvihuoneeseen palamaan ja lämmittämään sitä. Tontillemme tulee siis hyvin paljon ulkoista biomassaa ja se jää pihaamme. 

Naapurilta tullutta puutavaraa haketukseen.

Poistuvaa hiiltä on tietenkin hengitetty hiilidioksidi, sekä eliöiden tuottama aineenvaihduntahiilidioksidi. WC on vesivessa ja hiiltä poistuu vedenpuhdistuslaitokselle. Tontille tulee puutavaraa, joita käytetään rakennelmissa. Puiden lehtiä ei haravoida pois, vaan silputaan ruohonleikkurille nurmikonparanteeksi. 

Nurmikkosilppua katteena.

Palsternakkaa ruohosilpussa.

Uuden lavakauluksen pohjalle voi laittaa keskeneräistä kompostia, risuja ja vaikka mitä orgaanista ainesta.

Maahan saa jäädä lehdet joko sinällään, tai nurmikolla leikkurilla käsiteltyinä.

Kateainetta saa kätevästi olkipaaleista, joita saa ilmaiseksi esimerkiksi talleilta. Hevosille ei voi käyttää kuivikkeina kastuneita paaleja.

Pihassa on runsaasti puita ja perennoja, linnuille ja hyönteisille asumuksia. 900 neliön tontilla on jo 12 pönttöä ja juuri sain valmiiksi 2 lisää, yhden kuusitiaiselle ja yhden sinitiaiselle. Edelliset kaksi olivat lentoaukoltaan harmaavarpusille suunnattuja.

Kasvimaan menetelmänä on kateviljely orgaanisella katteella. Sadevesiä otetaan runsaasti talteen ja hyödynnetään kasvimaalla, jolloin vesi imeytetään maahan, eikä valuteta hulevetenä jokeen. Avointa mullosta ei ole kuin vähän keväällä, kun kylvöksille ja pienille taimille ei täyskatetta voi vielä laittaa. 

Hakekasa odottamassa käyttöä tai siirtoa tynnyriin säilytystä varten.

Kompostimullan käyttö ja elävä kate vilkastuttavat maan hajottajaeliöiden aktiivisuutta ja lieroja on runsaasti ja ovat todella suuria. Kasveja on niin syvä- kuin pintajuurisia. Kukkamaissa on maanpeitekasvit.

Riikka Aro on ollut mukana kirjoittamassa artikkelia "Ohjauskeinoja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljen pienentämiseen". Nämä ovat vaikeita asioita. Yksi iso kriisi maailmalla voi muuttaa tilanteita niin paljon, että tavallisen kuluttajan tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet voivat muuttua aivan päälaelleen. Ukrainan sota yhtenä esimerkkinä mainitakseni asumiskustannusten vaikuttajana ja sitä kautta hiilijalanjälkeen lämmitysmuotojen valinnassa. Toisaalta se toi muitakin muutoksia. Maailmankaupan myötä kotimaisen huoltovarmuuden merkitys kasvoi entisestään, vaikka korona-pandemiakin jo herätteli pohtimaan.

CO-CARBON tutkimushanke on tehnyt kotipihan hiilikortiston. Hanke on monialainen ja mittaa sekä tutkii kaupunkivihreän hiilensidontakykyä. 

Hiilikortiston avulla voi käydä oman pihan ominaisuuksia läpi ja selvittää hiilensidontakykyä. 

Voin olla melko tyytyväinen oman pihani ratkaisuihin. Vaikka kortiston avulla ei voi laskea lukemia, olen kuitenkin tehnyt juuri oikeita toimia. 

Tulethan meille Lähiruokapäivänä 7.9. Tervetuloa

Vaikka aikalailla jännittääkin vieraiden tulo omaan pihaan

En ole koskaan edes harkinnut Avoimet puutarhat- tapahtumaan osallistumista, enkä Satakunnan puutarhaseuran pihakävelyihin pihani avaamista. Näissä molemmissa tapahtumissa on enemmän tarkoitus näyttää hienosti suunniteltua, kaunista, siistiä ja muutenkin edustuksellisia puutarhoja. Minun puutarhani ei mahdu noihin kategorioihin. Minä kasvatan hyötyjuttuja, helposti, pienellä vaivalla, ulkonäöstä riippumatta, niin puutarhailijan kuin puutarhankin ulkonäkö huomioiden tai siis kai pitääkin sanoa, että huomioimatta. Nyt olen ilmoittautunut tapahtumaan ja sain sähköpostiini vahvistuksen. Mahanpohjassa on perhosia, tietenkin.

Puutarhassani kasvaa monenmoista, joka vuosi jotain uutta. Olen ihan riippuvainen puutarhatöistä. Talvella kituutan ja näivetyn, koska en voi tunkea sormiani multaan, siirtää multaa paikasta A paikkaan B. Touhuta kompostimassan kanssa jne. En välitä ulkonäöstä, vaan yritän saada mahtumaan mahdollisimman paljon pihaamme. Aiemmin oli käytössäni 4 aaria palstaa, mutta nyt ei ole enää. Vain 30*30 tontti, jossa on myös rakennukset, pitää riittää. No ei riitä, mutta en voi sille mitään. Se rajoittaa touhuani kovasti.

Monet marjat tuottavat yllin kyllin satoa, osasta riittää lahjoitettavaksi lähipiiriin. Lasten kavereita ja heidän vanhempiaan kun on käynyt pihassamme, moni on ihmetellyt, että voiko oikeasti taajamassa kasvattaa tällaisia asioita. Kyllä voi. Näistä ajatuksista ja kokemuksista tuli mieleeni, että jos jotenkin voisi näyttää muillekin, mitä mahdollisuuksia on, niin ehkä useampi aloittaisi harrastuksen.

Osa sadosta on niin arvokasta, että se kerätään viimeistä marjaa myöten omaan käyttöön. Kirsikkahillo on niin taivaallista, että säästetään aina tärkeimpiin hetkiin.

Laita päivämäärä 7.9. ylös jo nyt ja tule tutustumaan. Mukava nähdä lukijoita ihan livenä. Samalla voi vaihtaa ajatuksia, miten blogia haluaisi parannettavan, mistä on tykännyt, mistä haluaisi lukea lisää jne. Toki voidaan höpistä ihan mistä vaan muustakin, kompostoinnista, maan kasvukunnon parantamisesta, kasvukauden säästä vai vaikka ihan muusta. Kunhan tavataan ja tutustutaan, sekin on jo hienoa.

Nähdäänhän meillä syksyllä?

Puurojut piiloon multaamoon

 ja päälle jotain kasvamaan

Pari vuotta sitten haketusprojektissa oli paljon sellaisia oksia, joita ei voinut hakettaa. Ne oli joko niin multaisia, että olisi hakettimen terät tylsistyneet tai oksa oli niin kiemurainen, että sitä ei saanut syötetty hakettimen syöttöaukkosta. Koska tontiltamme ei lähde orgaanista ainesta pois, muuten kuin vessan kautta, ei ollut vaihtoehtona viedä oksia mihinkään jäteasemalle. Tein niistä kasan ja päälle vähän multaa. Ajattelin, että siinäpä lahoavat aikanaan. Puut olivat kuitenkin varsin kestäviä, eikä lahoaminen edennyt toivotusti pelkässä kasassa. Tänä vuonna päätin tehdä asialle parannuksen tavalla, joka on osoittautunut jo vuosien ajan toimivaksi.

Ladoin monta lavakaulusta päällekkäin ja siirsin puurojun lavaan. Sekaan meni myös jo maatunutta ainesta, sillä siinä on valtavasti hajottajaeliöitä jo valmiiksi. Puurojua oli tosi paljon, joten kauluksia piti laittaa kolme päällekkäin. 

Puurojun päälle kaivoin vanhasta kasvimaasta, jonka tilalle tulee uusi kasvihuone vanhaa kompostimultaa. Maata on lähtenyt aika paljon, moneen eri paikkaan. Aion lopuksi laskea, montako kuutiota olen lapioinut. Yleensä käytän vain talikkoa, mutta tällaisessa projektissa vain lapiolla saa homman etenemään riittävän rivakasti.

Multaa tuli noin yhden lavakauluksen verran. Kun oli yksi multakerros valmis, hypin puiden päällä, jotta ne painuivat tiiviimmin.

Paljon sainkin tiivistettyä, sillä hyppelyn jälkeen oli taas yhden lavakauluksen verran tyhjää uudelle mullalle.

Ryjäkasan pohja on tasattu, kylvetty valkoapilaa ja pellavaa ja lopuksi tiivistetty eli "jalkajyrätty" pinta. Siemenet saavat tiiviin maakosketuksen ja toivottavasti itävät hyvin.

Lavakaulukseen pääsivät kasvamaan esikasvatetut sokerijuurikkaat.

Uuden pysyvän kasvimaan valmisteluissa kuorittiin pintanurmikko pois. Se pääsi erilaiseen multaamoon. Lavan päälle laitettiin iso säkki, joka on tullut aikoinaan kuvassa näkyvän turvahiekan mukana. Alue on kiipeilualue, jossa on Lappset:n tangot ja teimme kaikkien säädösten mukaisen alastuloalueen. Nyt telineet ovat vailla käyttäjää, koska lapset ovat jo isoja. Otan aluetta tänä vuonna viljelykäyttöön. Säkkiin lapioin taas multaa kasvihuoneen "alta", ja kasvamaan pääsi jäljellä olevia esikasvatettuja latva-artisokan taimia.

Onko sinullakin jo tämä?

 Minä ainakin kaipasin tätä jo kauan

Seuraatko televisiosta Puutarhakausi-sarjaa. Siinä John, Tareq, Bernilla ja Malin uudistavat jotain tilaa aina pitkän aikaa. Suosikkimme koko sarjasta on ehdottomasti Tareq ruokineen. Mutta en ole tässä mistään ruuista kirjoittamassa, sillä siihen olen täysin väärä ihminen. Sen sijaan muistelen yhtä kautta, jossa heillä oli tavoitteena saada puutarhastaan tietty määrä satoa. Minulla on ollut eri vuosina erilaisia tapoja seurata, paljonko omaa satoa on tullut. Kaikki tavat ovat olleet vajavaisia ja hankalia. Pääsääntöisesti olen tiennyt, paljonko pakkaseen on mennyt omia vadelmia, tai papuja ja ylipäätään, paljonko säilöin jotakin. Sen sijaan tilastoimatta on jäänyt täysin syöty sato kasvukauden aikana, sekä esimerkiksi perunat. Puutarhakaudessa heillä oli katosta riippuva vaaka ja liitutaulu, johon aina merkittiin kerätty sato. Halusin sellaisen vaakasysteemin!!! 

Merkintöjä varten ei tule liitutaulua, vaan vihko. Kuvassa näkyvä kori ei ehkä ole se oikea ja lopullinen tuohon, mutta näin ens alkuun kelpaa kyllä. Vaakana on kalastusosastolta ostettu vaaka, jonka sain jo monta vuotta sitten sadon punnitusta varten joululahjaksi. Tähän asti punnitus on ollut satunnaista. 

Muistatko, kun viime keväänä haettiin vapaaehtoisia kotiviljelijöitä seuraamaan oman sadon määrää. Olisin halunnut osallistua siihen, mutta jotain tapahtui juuri samaan aikaan ja unohdin ilmoittautua. Harmitti tosi paljon. Tutkimukseen osallistuminen olisi vähän kuin pakottanut punnitsemaan sadon jo silloin.

Oletko sinä seurannut sadon määrää kiloissa? Onko tällainen tilastoiminen sinulle luonteenomaista? Minä kyllä tilastoin ja seuraan vaikka mitä, mutta jostain syystä oma sato on jäänyt huonommalle tolalle.

Kerro kommenteissa, mitä havaintoja sinulla on tullut sadon seuraamisessa. Oletko kokenut saavasi siitä jotain hyötyä, vai pelkkää hauskaa ajankulua?