1.5.2023

Mitä muut ajattelevat touhuistani?

Keskustelua syntyy helposti monen kanssa


Nykyinen puutarhani on nyt 20 vuotta vanha. Aluksi oli vain pieni 2*2 m alue, jonka raivasin nurmikkoon muuttaessamme tähän kotiin. Pikku hiljaa alue kasvoi ja tuli uusia kasvimaita. Perheen kasvaminen, lasten kiinnostus puutarhanhoitoon ja lapsen vaikeat ruoka-aineallergiat ovat yhdessä olleet eteenpäin vieviä voimia.

Samaan aikaan yhteiskunta ja maailma on muuttunut. Kiinnostus omaan satoon, vaikka ihan pienessäkin mittakaavassa on koko ajan kasvanut. Samanlaista aaltoliikettä on ollut iät ajat. Sen voi todeta vanhoja puutarhalehtiä selaamalla ja lukemalla Marttaperinteen sivuja. Me olemme eläneet viimeiset vuodet täysin poikkeuksellisia aikoja. Ensin korona-pandemia sulki rajoja ja nosti keskusteluun kansallisen omavaraisuuden ruokahuollossa, sen jälkeen Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan heikensi maailman ruokaturvaa, sillä Ukraina on suuri vilja-aitta ja maataloustuotteiden tuottajamaa. Inflaatio nostaa erityisruoat monen ulottumattomiin, ja ihan peruselintarvikkeetkin pitää valita huolella.


Lasten kavereiden ja tuttujen hämmästelyt

Useasti on tapahtunut niin, että meillä kyläillessään ensimmäistä kertaa, ihmiset hämmästelevät, että voiko kaupungissakin kasvattaa näin monipuolisesti. Jostain syystä ajatellaan, että ei taajamassa voi olla päärynöitä, kirsikoita, omenia, luumuja, kriikunoita, timjamia, rosmariinia, ranskanrakuunaa, sitruunamelissaa, mansikoita, mustikoita, perunoita, sipuleita, valkosipuleita, maisseja, kurkkuja, tomaatteja, porkkanoita, salaattia... siis kaikkea herkkua tavanomaisten marjapensaiden lisäksi.

Asiasta syntyy jutunjuurta ja välillä saan jonkun innostumaan pienimuotoisesta kasvatuksesta. Suurena voittona pidän aina sitä, että joku lapsi uskaltautuu maistamaan sellaista, josta ei ole normaalisti ennen pitänyt ja toteaa sen herkulliseksi.




Omat perunat, sipulit ja valkosipulit koko talven,  yrtit pakkasesta

Peruna ei ole kallista kaupassa, mutta ruuassa ei olekaan kysymys vain rahasta. Itse kasvatettu ruoka maistuu paremmalta. Voi olla ihan lume-vaikutus, eli pelkästään omaa kuvittelua, mutta ei se haittaa. Pääasia, että ruoka maistuu hyvälle.

Kiistatonta on kuitenkin omien pakastettujen yrttien maun syvyys verrattuna talvikauden kasvihuonekasvatuksiin. Ruokaan pakkasesta rutistellut basilikan lehdet ovat aivan uskomattoman herkullisia. Yrteissä syntyy jo ihan taloudellistakin hyötyä. Yhdessä talvikauden ruukkubasilikassa ei ole montakaan lehtiparia pitkien varsien päässä. Tyypillisesti 2. Jos haluaa oikeasti niistä makua ruokaan, ei yksi ruukku riitä. Kalliiksi tulee maustaminen. Timjamit ovat talvella aivan mitäänsanomattomia maultaan, mutta pakastettuna sen maksu säilyy aivan huumaavana, samoin rosmariinin. Näissä ruoka saa uusia maku-ulottuvuuksia talvella ja rahaa oikeasti säästyy.

Omiin valkosipuleihin totuttuaan, ei halua enää käyttää kaupasta ostettuja. Niissä on usein pistävä metallinen maku ja valkosipulimaisuus on poissa.





Porkkanoita napostellaan karkkina. Juuri maasta nostetut porkkanat ovat rakenteeltaankin erilaisia kuin säilötyt. Suutuntuma on pehmeämpi. Talvella porkkanoiden varastointi on osoittautunut haasteelliseksi, koska meillä ei ole kunnollisia kellariolosuhteita. Siksi viime aikoina en ole kasvattanut kuin tuoreena syötävän määrän porkkanaa.



Tuoreet retiisit, varsinkin varhain keväällä tai myöhään syksyllä kasvatetut, ovat raikkaita ja meheviä. Kaupasta ostettuna niihin ehtii tulla sitkeä kuori ja maku tunkkaiseksi.



Omat herneet pakkasesta ovat ihan muuta kuin pahamaineisia pakasteherneitä. Oikeaa gourmee-ruokaa.


Kippari Kallen voimapinaatti maistuu letuissa ja keittona lapsille. En tiedä, onko meillä vain poikkeuslapsia, mutta niin herneet kuin pinaatitkin ovat suurta herkkua, vaikka ovatkin terveysruokaa.



Omat maissit voi syödä tuoreena ilman kypsennystä. Ei tarvitse miettiä torjunta-ainejäämiä. Pakkasestakin niitä on kiva sulatella talvella ja herkutella voisulan kanssa.


Toki tämä kaikki vie jonkin verran vapaa-aikaa, mutta se on harrastukseni. Harvasta harrastuksesta hyötyy niin laajamittaisesti koko perhe ja ylijäämäsadon kautta myös naapurit, kuin puutarhailusta. Lisäksi tulee monta muuta hyötyä naapuristolle. Puutarhani monipuolinen kasvusto ja linnunpöntöt houkuttelevat hyönteisiä ja lintuja kaikkien iloksi. Yhteiskompostointi säästää naapureiden jätekustannuksissa ja haketus"palveluni" säästää risujen poisvientikustannukset. Juuri eilen sain 60 metriä pensasaitaa naapurilta haketettavaksi. Hakkeen menekki on loputon kompostoin seosaineena ja monen alueen kattamisessa. Sain eilen myös luvan kahden muun naapurin pensasaikan leikkaamiseen, eli toiset 60 metriä tulossa haketettavaa.

Hyväksyttyä hörhöilyä?

Elämäntapamme on joiden mielestä epäsiistiä, koska haketettavia risuja on jatkuvasti odottamassa. Alueellamme on tiedossa, että kasaan saa tuoda oksia, vaikka en ole paikalla. Tavaroiden hyötykäyttö ja kierrätys tarkoittaa odottavia tavaroita siellä ja täällä. Samaan tapaan totesi Tanskalainen maajussi, että varastointi ja tavaroiden siirtely on jatkuvaa ja välttämätöntä. Heti, kun on heittänyt jotain pois, jo seuraavana päivänä sitä tarvitsee.


Omien latva-artisokkien osalta pullonkaulaksi osoittautui sadonkäsittely ja oikea-aikainen sadonkorjuu. Toistaiseksi on jäänyt haaveeksi omavaisuus latva-artisokista talven pitsatäytteissä.


Olenkin usein todennut, että "jos sattuu kovasti silmiin mun risukasat, kannattaa kääntää katse muualle".


Tämä kirjoitus on osa yhteiskirjoitussarjaa, jossa moni blogisti julkaisee  kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00 yhteisestä aiheesta kirjoituksen. Meitä blogisteja paimentavat  #suuntanaomavaraisuus -postauksissa Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Oma puutarhani sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 2.


Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää 

Oma tupa ja tontti 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Metsäläisten elämää 

Villa Varmo 

Torpan tyttö

Kasvuvyöhyke 4

Mustikkamaitoa 

Puutarhahetki 

Korkeala

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

14 kommenttia:

  1. Mua on niin ilahduttanut kaikenlainen pöhinä, joka on kohdistunut juurikin kaupunkiviljelyyn viime vuosina. On niin mahtavaa, että kotitarveviljely palaa jälleen myös kaupunkeihin ja ihmiset ovat saaneet oikein ahaa-elämyksiä juuri tuosta, miten hyvältä ja erilaiselta oma sato maistuu kaupan varastoituihin vihanneksiin verrattuna. On ymmärretty sitäkin, kuinka paljon monipuolisempaa herkkua omassa pöydässä on tarjolla, kun jotain kasvattelee itsekin, oli se sitten vaikka yrttiä. Ei kaupan valikoimista kuitenkaan löydy kuin rajallinen määrä lajikkeita ja mitä erikoisempia, vaikkakaan ei oikeasti edes erikoisia juttuja lautaselleen haluaa, niistä saa sitten maksaa sen edestä kaupan kassalla. Eläköön kaupunkiviljely (ja risukasat) ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotitarveviljelyllä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ruokaa ja onnellisuutta.

      Poista
  2. Hyvinkin samankaltaisia ajatuksia, kun nyt parhaillani tuunaan uuden rivariasunnon pihaa mahdollisimman runsaasti satoa tuottavaksi - mitähän naapurit touhuistani tuumaavat? Toivottavasti suhtautuvat myönteisellä mielenkiinnolla 😊 Omalla kohdallani on myös niin, että jos ei omia kasviksia olisi, ei tulisi nautittua läheskään samanlaista määrää kasviksia. On niin helppo aina napata jotain tuoretta hyvää omasta puutarhasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellisuutta on olla omanlaisensa viherpiipertäjä ja herkutella omaa satoa.

      Poista
  3. Jännää että ihmiset ajattelevat ettei kaupungissa voi kasvattaa ruokaa. Monille tuntuu olevan tärkeämpää laaja, aukea nurmialue, kuin vehreän rehevä keittiöpuutarha. Kun vuosia sitten muutimme rivitaloon, oli asunnon takapiha lähes pelkkää nurmikkoa. Ensi töikseni istutin sinne raparperin ja mustaherukan ja laitoin pari lavakaulusta salaattia ja kurpitsaa. Minusta olisi hassua jos ei hyödyntäisi tilaa lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini asuu rivarissa ja pieni piha muuttuu sitä suuremmaksi mitä enemmän siinä on kasvustoa. Nurmikkona piha oli pieni kuin mikä, mutta nyt kukkamerenä ihan valtava suuri... tai siltä se tuntuu ja lintujen määrä on lisääntynyt huikeasti. Mukava katsella keittiön ikkunasta.

      Poista
  4. Mahtavia satoja olette saaneet ja kyllä tuoksuva maistuva puutarha on puutarhojen puutarha. Kaikille aisteille ihanuutta ja mielelle erilaisia aistimuksia. Kuulostaa ihanalta puutarhalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikille asteille jotakin. Onnellisuutta on multa kynsien alla tuoksuva basilika hyppysissä, rouskuva tomaatti suussa.

      Poista
  5. Kaupungissa on varmaan vähemmän haittaa metsän eläimistä, jotka verottavat satoa ja tuhoavat kasvustoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, varsin näin taajamassa. Lisäksi nelijalkainen kaivurimme huolehtii siitä, että rusakot eivät tule talvella syömään puita ja pensaita.

      Poista
  6. Minun molemmat mummulani olivat omakotitaloja kaupungeissa. Tosin siihen aikaan aika isoilla tonteilla. Mutta marjapensaiden ja omenapuiden lisäksi oli kasvimaat ja kasvihuone. Paljon kasvatettiin itse ja säilöttiin talven varalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa iloa saavat sinun lapsenlapsesi kokea omassa mummulassaan. Onneksi on mummuloita.

      Poista
  7. Viime kesänä kävin Tuusulanjärven taiteilijakoteja katselemassa, ja siellä ilahdutti Sibeliuksen upea puutarha (myös hyötykasveineen) sekä Halosen perheen iso kasvimaa vähän hankalassa maastossa. Ihanaa ja vähän hassua, että hyötyviljely herättää edelleen keskustelua ja ihmetystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama mieltä, että ihanaahan se tavallaan on, sillä silloin on saanut synnytettyä uutta ajattelua omalla toiminnallaan ja mahdollisesti innostettua uusia puutarhailijoita.

      Poista

Mukava kun kävit blogissani, kerro mitä ajatuksia se herätti sinulla