Valtava tuhina kuului leikkimökin viereltä
Kummastelin, että mikä ihme siellä touhuaa. Olen niin kovin monta vuotta odottanut, että meille muuttaisi siili (lähitaloissa niitä on ollut jo aiemmin) ja nyt näyttää vihdoin meillekin tulleen uusia asukkeja tontille.
Olen aikonut monena vuonna tehdä siiliä varten talvikotia (jäänyt toteuttamatta vielä), mutta onneksi olen samalla panostanut erilaisten luonnonmukaisten paikkojen säilyttämiseen. On ns. siivoamattomia nurkkia, joissa on luonnon materiaaleja kuivissa olosuhteissa. En kuitenkaan ollut edes ymmärtänyt, että leikkimökin alunen on varmastikin varsin mieluisa talvehtimispaikka. Suojaisa ympäristö, johon ei mene valumavesiä, tuuli ei tuiverra ja paljon kaikenlaista katemateriaalia pesätarpeiksi. Laitoin heti vesikupin. Toivottavasti saan vielä teille kuvankin hänestä. Mökillämme on ollut kauan aikaa sitten siiliä, mutta näin isoa, minkä näin äsken, en ole kyllä koskaan ennen nähnyt, ehkäpä hän on Siili Herra.
Naapurilta kuulin, että ovat monet vuodet ruokkineet siiliä silakoilla. Nyt tiedän mihin onkisaalissärjet pääsevät jatkossa. Eivät enää kompostiin vaan Siili Herralle ja perheelleen ateriaksi.
ps. Kalat olivat kiinnostuneempia meidän madoista kuin ongenkoukusta, mutta saatiin sentään pieni sintti siileille paloiteltavaksi. Nyt kävin ostamassa paremmat koukut, joista matoa ei noin vain imaistakaan ilman koukkuun tarttumista.
