Miten autan kestävää kehitystä?

 Sadevesi, huussi ja oma multa

"Eihän vesi niin kauheasti maksa", mulle on sanottu monesti, kun intoilen sadeveden kanssa. No, kaikki on hyvin suhteellista, siis rahassa mitattuna, mutta ei tässä nyt siitä ole kysymys.

Päällä on verkot, jotta oravat, hyttyset ja roskat eivät mene saaveihin. Kuvauksen ajaksi verkot otettu pois.

Hulevesi

Meillä oli Porissa Porin kaupungin infran asiantuntijat pitämässä alueen suulle puutarhaseuralle Satakunnan puutarhaseuralle, luentoa hulevesistä. Vaikka olen kerännyt sadevesiä talteen 20 vuotta, niin silti sain vielä lisää intoa ja ymmärrystä, miten tärkeää toimintaa teen. Hulevedet nimittäin ovat niitä sadevesiä, jotka johdetaan kaupungin infraa pitkin jokiin ja meriin, likoineen päivineen. Ne eivät mene puhdistusasemien kautta. Ajattelepa tätä!

Oma osuuteni hulevesissä on niiden tuottamatta jättäminen niin paljon kuin mahdollista. Sitä varten olen haalinut suuren määrän isoja saaveja ja 1000 l säiliön, eli ns. kuutiotankin. Jotta kaatosateella ei tarvitse olla siirtelemässä tynnyreitä, kytken saavit yhteen lappo-ilmiöllä. Vuosien ajan olen oppinut, että huhti-toukokuun sateet pitää ottaa kaikki talteen, sen jälkeen alkaa aina kuiva kausi, juuri kun kylvökset tarvitsevat kasteapua itääkseen.

Tänä vuonna otin varaslähdön ja laitoin ensimmäisen keruun jo 20.3. En usko, että tulee enää niin kovia pakkasia, että tynnyrini jäätyisi. Päivät ovat niin paljon plussalla, että vesi ehtii lämmetä ja veden suuri ominaislämpökapasiteetti auttaa estämään jäätymistä yön aikana, vaikka lämpötila laskisikin pakkasen puolelle.

Hulevesiä voi vähentää muutenkin kuin keräämällä niitä tynnyreihin myöhempää käyttöä varten. Tähän sain oikein valtavaa pontta luennolla. Sadevedet voi ohjata pihassa kaivantoon, jossa vesi viipyy ja imeytyy vähitellen maahan tai ylivuotona ohjataan rankkasateella kaivoon. Viipymä auttaa kuitenkin puhdistamaan vettä, kiintoaines laskeutuu maahan. Meillä on salaojasysteemit, eli tällä viipymällä ei ole puhdistusmerkitystä, kun vesi tulee ilman roskia katolta ränniä pitkin, mutta vähentäisi se kuitenkin hulevesi-infran rasitusta kaatosateella ja jokeen menevän huleveden määrää.

Meidän asuinalueellamme on isohkot syvänteet tonttien ja ajotien välissä. Jotkut talot ohjaavat rännit suoraan tähän syvänteeseen, jossa viipymää tapahtuu.

Ja lopulta maahan imeytymättömät vedet menevät kaivoon, josta matka jatkuu kiven heiton päässä olevaan Kokemäenjokeen.

Omaan pihaan vedenkeruusyvänne ja sopivia kasveja siihen

Omaa vesiaihetta pihaan olen siis nyt alkanut suunnitella kevään aikana ja tarkoituksena toteuttaa ainakin jollakin tasolla jo tänä vuonna. Luennolla saimme listan kasveista, jotka ovat omiaan tällaiseen vesiaiheeseen. Samoja kasveja on laitettu Porin uusimmalle asuntomessualueelle, jossa on monia eri hulevesiviipymämenetelmiä kokeilussa.

Tästä rännistä tulevat vedet aion ohjata tuossa taaempana olevalle alueelle. Vähän pitää kaivaa ja tehdä perustusta, mutta se nyt vain on pelkkää hyötyliikuntaa.

Kerättyä sadevettä käytän sitten kasvimaan kylvöjen kastelussa ja kasvihuoneen tihkukastelusysteemissä. Pidän myös ajatuksesta, että käyttämäni vesi ei ole kloorattua ja se on lämpimämpää kuin +4 astetta.

Huussi

Huussi on toinen lempikohteeni. Toistaiseksi meillä on kaupunkiasunnossa vielä vesivessa, mutta haaveissa on kompostoiva huussi. Niiden hinnat, siis sellaisten kaupunkiversioiden, ovat vain niin tähtitieteellisiä, että toistaiseksi jääkin haaveeksi. Mökillä sen sijaan meillä on vesivessan lisäksi huussi, joka on paljon suuremmassa käytössä. Vesivessa on vain erityistilanteita varten. Huussiin olen itse rakentanut systeemin: porasin tynnyrin pohjaan 10 mm reikiä kauttaaltaan ja vähän sivulle alareunaan. Tynnyri on suuressa laastipaljussa, joka on täytetty kalkitsemattomalla turpeella. Kuivikkeena huussissa käytetään hamppusilppua, eläinkuiviketta. Reiät tynnyrin pohjassa päästävät nesteet valumaan alapuolella olevaan paljuun ja kalkitsematon turve imee nesteet ja typettömänä sitoo hajut. Huussi on täysin hajuton myös kuumimmilla kesähelteillä. Kapasiteetti riittää yhteen kesään. Syksyllä vaihdan tynnyrin, laitan sen sateelta suojaan katettuna, annan kompostoitua seuraavan vuoden sinällään ja vuoden päästä jälkikompostoin vielä lämpöeristetyssä kompostorissa. Mullan käytän kukkamaissa ja koristepensaissa. Materiaalit olivat halpoja ja kuivikkeet myös, eli ratkaisu on todella edullinen.

Jostain syystä en ole ottanut siitä yhden yhtä kuvaa.

Jotenkin houkuttaisi laittaa kaupunkiin pihaan myös huussi, vaikka leikkimökkiin, joka ei ole enää leikkikäytössä. 😉

Oma multa, puutarhan kulta

Vuosia olin mullan suhteen omavarainen. Sitten laajensin kasvustoja palstaelämään ja oma kompostimulta ei enää riittänyt joka paikkaan. Katemateriaalinkin riittävä saanti oli ajoittain tosi vaikeaa. Nyt olen joutunut luopumaan palstasta ja kasvatan vain kotipihassa, eli omavaraisuus onnistuu jälleen. 

Kompostoin omat ja parin naapurin biojätteet, yhteensä 5 aikuisen ja 2 lapsen biot päätyvät meidän kompostiimme. Kompostit ovat itse tehtyjä, lämpöeristettyjä, jyrsijäsuojattuja. Seosaineet haketan itse ja risujen saanti on turvattu naapuriapuna. Asuinalueella hyvin monet tietävät, että meidän pihaan saa tuoda loputtomasti risuja.

Olen hyvin tarkka, että kompostin lämpö nousee yli 60 asteen, jotta massa hygienisoituu. Lopputuloksena on rikkaruohovapaata ja haitallisista mikrobeista vapaata laadukasta multaa. Oman kompostimullan kanssa en ole tarvinnut muuta lannoitusta kasvimaissani. Käytän puolivalmista, hygienisoitua, kompostimultaa myös katteena, jotta lieroille ja mikrobeille riittää purtavaa myös maassa. 

Tämä kirjoitus on osa yhteiskirjoitussarjaa, jossa moni blogisti julkaisee  kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00 yhteisestä aiheesta kirjoituksen. Meitä blogisteja paimentavat  #suuntanaomavaraisuus -postauksissa Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Oma puutarhani sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 2.

Vyöhyke 1

Kakskulma

Maijalassa

Apilankukka

Vyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa

Vyöhyke 3

Harmaa torppa

Evildressmaker

Villarmo

Caramellia

Vyöhyke 4

Korkeala

Vyöhyke 7

Korpitalo

Taas on koirankarvojen aika

Linnut vuoraavat pönttöjään tulevaa pesintää varten

Tänä talvena olen pitänyt vuoraustarvikkeita saatavilla koko talven. Havahduin nimittäin siihen, että pihapiirimme pikkuvarpuset varmaankin haluavat kuivikkeiden lisäystä tai vaihtoa myös talvipakkasilla.

Helmikuun alussa tuli lähialueelle varmaankin joku uusi pariskunta, sillä karvat katosivat parissa päivässä, minkä jälkeen kulutus taas tasaantui tavanomaisemmaksi.

Karva ei saa olla liian pitkää, jotta se ei tartu lintujen jalkoihin. Kokemuksesta olen havainnut, että nyppien trimmatun Glenn of Imaalin terrierimme karva on hyvin paljon mieluisampaa kuin leikaten trimmatun Westien. Leikattu on ehkä tikkuisempaa ja vaikeammin järjesteltävissä. Oman koiramme karvat linnut järjestävät nokkaansa huolellisesti nipuiksi.

Aiempi kirjoitus löytyy täältä.

Kevät lämmittää jo puutarhurin poskia

On aika suojata timjamit

Aamulenkillä aurinkoisessa paikassa oli jo lämmintä. Yöpakkaset ovat silti jopa 12 asteitta, mutta päivisin aurinko on jo huomattavan lämmintä. Lumi sulaa tummilta alueilta melkein silmissä. Yöpakkasista on se hyvä puoli, että tiet kuivuvat aina yön aikana.

Oletko sinä jo suojannut monivuotisia kasvejasi?

Viisas tekee vähemmän, ei siis ole kyse laiskuudesta

 Älä haravoi, älä siivoa, älä ole jämpti

Aloittaessani palstaviljelyn kauan sitten, olin alueella ainoa, joka käytti oikeasti katetta suuressa mittakaavassa. En minä suoraan kasvotusten saanut kommentteja, mutta sain kuulla kauhistelusta, miten rumalta ja epäsiistiltä palstani näytti. Vallalla oli vielä ajatus, että kaiken pitää olla rivissä, nätisti kitkettyä ja mielellään yhtä laji yhdessä rivissä ja paikassa. Oma tyylini, jossa sekaisin saattoi olla yhtä sun toista ja kaiken lisäksi rivien välissä oli aina jotain rumaa mörskää. 

Totta kai vielä lisäksi varmaan joitain harmitti, kun olin niin tavattoman vähän tekemässä töitä ja silti sain satoa. Epäreilua!!! Tuollainen laiska tyyppi ja silti saa satoa. Niinpä, onhan se tavallaan epäreilua, että jatkuva maassa möyriminen ja kitkeminen ei takaa suurta ja herkullista satoa. Päinvastoin, ahkeroinnillaan haittaa maaperän mururakenteen kehittymistä, estää lierojen elämää, vähentää luontaista kilpailua eri hyönteisten välillä, suosii monokulttuurilla yhden lajin levinneisyyttä muiden kustannuksella, lisää kasteluntarvetta, lisää rikkaruohojen kitkentää entisestään, lisää poudan arkuutta, lisää maan pinnan liettymisherkkyyttä, kuorettumista jne. Ei siis kuulosta kovin kannattavalta touhulta.

Tältähän perunamaassani tai kasvimaallani ylipäätään aina näyttää. Ihan sotkuista, kamalaa siis. Katteena voi olla merilevämörskää, keskeneräistä katetta, ruohosilppua, mitä nyt milloinkin on saatavilla orgaanista ainesta, josta ei tule rikkaruohoja.

Kate perunamaalla.

Ja kaiken lisäksi, en edes tee siistejä perunavakoja, sekin kaiken lisäksi vielä. Tällaista rumaa uraa tuollaisen sotkun sekaan. Niinpä. Tästä kuvan vasemmasta alalaidasta kasvatin kuitenkin kuivana kesänä voitokkaan ennätysperunani. 

Perunan kylvövaot.

Tämä alakuvan perunamaani oli pakon sanelemana ilman katetta, koska katemateriaalia ei riittänyt. Maa oli kylvörivien välissä niin kovaa savea, että harauksessa sai vain vähän raavittua savimurua. Rikkaruohojen torjunta oli tosi työlästä, ja kun jouduin olemaan välillä 2 viikkoa poissa, tilanne karkasi peruuttamattomasti käsistä ja loppukesän pelto olikin sitten ihan rikkaruohoille menetetty. Sadon määrä oli kyllä ihan hyvä pinta-alaan nähden, mutta sadonkorjuu todella työlästä rikkaruohojen ja kivikovan maan takia. Eli sadon määrä tehtyyn työmäärään nähden ei sitten niin hurrattava ollutkaan.

Perunamaa ilman katetta.

Tämä alla oleva sipulimaa on tuon yläkuvan perunoiden vieressä. Sama juttu. Työlästä, kovaa ja hankalaa alusta loppuun asti. Joidenkin mielestä nämä ovat niitä siistejä ja hyvin hoidettuja puutarhoja. Ahkeran ja tunnollisen puutarhurin palsta!

Sipulimaa ilman katetta.

Tämä alakuvan maa sen sijaan oli koko ajan katettuna, rikkaruohot eivät vaivanneet, kuivakausi ei rasittanut ja sadonkorjuu oli helppoa pehmeästä maasta. Työtä oli tosi vähän koko kasvukauden. Riveissä on vuorotellen porkkanaa, sipulia, perunaa, herneitä jne.

Sipulit ja porkkanat katteella suojattuina.

Tämä oli yllä olevan kylvöksen lähtötilanne. Sen verran uraa maahan, että perunat ja sipulit sai istutettua ja siemenkylvöjä varten pinnan tasoitusta. Vain vähän siis työtä. Maa oli kuohkeaa monen vuoden kateviljelyn jäljiltä. Talven ajan maanpinnalla suojana olleet oljet on sekoitettu kevyesti pintaan maatumisen nopeuttamiseksi.

Orgaanista ainesta sekoitettu kevyesti pintamaahan hajottajia varten.

Vähemmän on siis enemmän.