Pitkäkö on kasvukausi?
Taas on se aika kuukaudesta, kun #suuntanaomavaraisuus kirjoitussarjan tekstit julkaistaan, eli kuukauden ensimmäinen maanantaina. Tämä kirjoitus on osa tätä kirjoitussarjaa. www.Tsajut.fi:n Satu ja www.Korkeala.fi:n Heikki kaitsevat ja luotsaavat sarjaa. Kaikkien kirjoituksiin löytyy linkit lopusta, kasvuvyöhykkeittäin lajiteltuina. Minä olen vyöhykkeellä II.
Satokausi on saanut uusia ajatuksia tänä vuonna. Löysin talvella tosi halvan kasvivalon, jonka alla oikeasti yrtit ja salaatit kasvavat, myös talvella. En siinä mitään siemenestä asti kasvattanut, mutta kaupan yrteistä sai helposti uuden sadon. Satokausi alkoi siis jo hyvin varhain.
Kolmannen sadon samoista taimista sain kasvihuoneessa, kun kevätaurinko, yhdessä hevoskan lämmön kanssa, piti kasvihuoneen lämmön plussalla yötä päivää. Muistatko tämän kuvan?
Pitäisikö siis puhua satoisasta kaudesta?
Satoisa kausi voi siis olla pitkäkin. Se voi alkaa varhain talvella ja sitä voi jatkaa pitkälle syksyyn, myös ilman kasvihuonetta. Onko retiisit mielestäsi karvaita ja polttavia? Niin minunkin mielestäni, paitsi, jos ne on kasvatettu viileään aikaan. Maku on todella herkullinen, jos retiisin kasvattaa kevättalvella tai oikein myöhään syksyllä. Syksykasvatuksen etuja on, että kosteutta riittää ja sadosta tulee kookasta, halkeilematta ja puutumatta. Nopeakasvuisen retiisin voi laittaa elokuun lopulla, kun muu sato on jo kerätty.
Jos perunan istuttaa varhain, heti roudan sulattua, ehtii perunastakin kasvattaa kaksi satoa. Peruna on senkin vuoksi hyvä vaihtoehto jatkosadolle, että se estää rikkaruohoja valtaamasta maata. Nopeasti peittäväksi muodostuva kasvusto ei anna valoa rikkaruohoille.
Kevään sadon aikaistamista voi jouduttaa syksyllä. Kaikki rikkaruohot kannattaa kitkeä erittäin huolellisesti, jolloin niillä ei ole valmista vahvaa juuristoa keväällä. Monet avomaalla kasvatettavat vihannekset voi kylvää syksyllä, jolloin ne saavat hyödynnettyä kevään kosteuden itämiseensä. Ja toisaalta syksyn juurikassatoa voi jättää maahan odottamaan myöhempää käyttöä. Lehtikaali ei edes harmistu pienestä pakkasesta. Maasta voi nosta juureksi niin kauan kuin ne eivät ole vielä jäätyneet maahan kiinni. Porkkana jopa makeutuu pienestä pakkasesta. Jäätymistä voi estää peittämällä kasvuksia, vaikkapa oljilla.
Lehtisalaatti on myös yllättävän kylmänkestävää. Sitä laitan myös usein loppusyksystä vielä uudelleen itämään. Salaatin rinnalla aivan huippuherkullista leivän päällä on kaskinauriin ja retiisin lehdet. Vihersalaattikäyttöä varten kylvö tehdään todella tiheään sekakylvönä ja sato poimitaan saksilla. Kannattaa maistaa.
Maanpeitekasvit ja viherlannoitus
Harrastan kateviljelyä, ja katteena voi olla mitä tahansa orgaanista. Usein se on itse laitettua kompostia, ruohosilppua tai mitä tahansa leikkuujätettä. Maanpeitekasvina katteeksi kasvaa ihan itsestään vesiheinää. Aiemmin kitkin sitä pois, mutta nyt olen oppinut, että se auttaa torjumaan esimerkiksi sipulikärpästä, kerää ravinteita ja luovuttaa ne, kun kasvuksen kääntää syksyllä kevyesti maahan. Lisäksi se muodostaa todella hyvän mikroilmaston ja suojaa maata kuivumiselta. Hyvinkin kuivana kautena vesiheinän peittämä maa on ihan kosteaa. Muuten en käytä maanpeitekasveja kuin kukkamaissa, ja niissä maanpeitekasvina on esimerkiksi suikeroalpi.
Tässä muiden yhteiskirjoitussarjaan osallistuvien linkit. Mukavia lukuhetkiä sinulle.
