Näytetään tekstit, joissa on tunniste lannoite. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lannoite. Näytä kaikki tekstit

15.2.2024

Nestemäisen lannoitteen helppo mittaustapa

 Ohjeen mukaan 1 ml litraan vettä eli kymmenen tippaa


Eli siis miten? Tippoja tulee pullosta niin nopeasti, etten ehdi mitenkään laskea niitä, ja toisaalta ei aina ole tuota litraa vettä. Kasvatan kaupan yrttejä ja salaatteja keväällä sisällä valon alla ja niiden kasvua joudutan nestemäisellä lannoitteella. Puutarhassani ja viherkasveillani käytän omaa kompostimultaa ja tukena tarvittaessa kanankakkarakeita. Rakeet eivät toimi kovin hyvin keittiössä yrteille... jonkin verran nimittäin saattaa tulla tuoksuja.

Siivoilin keittiön kaappia ja löysin vanhan lääkeruiskun. Uusi ruisku tulee aina tarvittaessa lääkkeen mukana, joten näitä vanhoja ei yleensä tarvi enää. Laitan niitä silti aina säilöön, niin sanotusti vastaisen varalle. Nyt tulin ajatelleeksi, että sehän on oiva väline nestemäisiin lannoitteisiin. Ehkä ajatustani herätti taannoin katsomani Tanskalaisen maajussin jakso, jossa hän leikkasi tällaisen ruiskun ja mittasi betonilaatan seokseen tulevan pigmentin määrän tarkasti. Hassua, miten joku asia voi jäädä alitajuntaan ja sitten putkahtaa esille aivan toisessa yhteydessä.



Lääkeruiskun täyttäminen käy kätevästi ja tein siitä pienen videon. Riippuen annosteluun tarvittavasta määrästä kannattaa valita sopivalla mitta-asteikolla oleva ruisku. Siitä on myös helppo tiputtaa ihan pikkiriikkisen vähän salaatille ja yrteille.



Tämä on kaupan salaatti, joka on kertaalleen syöty. Nyt sisällä kasvaa toinen sato ja keväällä sitten mullassa puutarhassa kolmas sato, varhaisemmin, kuin siemenestä kylvetyt. Kasvatan näitä aina keväisin muutaman, jotta saamme omaa satoa aikaisin. Tavanomaisesti laitan kasvihuoneen lämpenemään hevoskalla maaliskuussa ja silloin saan myös nämä jälkikasvatukset sinne lämpimään, pois sisältä. Joinakin vuosina maaliskuussa on vielä niin paljon pakkasia, että lämmitys käynnistyy vasta huhtikuussa, eli vähän aikataulut vaihtelevat eri vuosina.

Viime keväänä kirjoitin tästä jälkikasvatuksesta näin.



Tämäkin on alun perin sisälle ostettu timjami, joka jatkoi elämäänsä puutarhassa ja lopulta myös talvehtii siellä, harsolla suojattuna toki, viinirypäleen kanssa samassa penkissä. Timjamin voi muuten pakastaa talven käyttöä varten kätevästi. Leikkaat vain varret, laitat pussiin ja ripottelet varsista irtoavat lehdet ruokaan. Maku on todella vivahteikas, aivan eri, kuin talven kasvihuonekasvatetut kauppayrtit.

Pohdin lehtilannoitusta, kun kylvetyt latva-artisokat oli koulittava. Tiedustelin Leena Luodon @Puutarhan parhaaksi Facebook-ryhmässä, pitääkö ostaa erikseen lehtilannoitteeksi myytävää nestemäistä lannoitetta, jotta voisi suihkuttaa lehdille. Ei tarvitse, sain vastaukseksi. Annostus pitää kuitenkin puolittaa pienille taimille. Jos et vielä ole kyseisen ryhmän jäsen, niin suosittelen liittymistä, sillä siellä vastaukset eivät perustu "musta tuntuu" tai mummokin jo teki näin -tietoihin. Maailma ja säännökset muuttuvat ja siksi kaikkea vanhaa perinnetietoa ei kannata noudattaa kritiikittä. Lannoitusannostelun puolittaminenkin on helppo tehdä tuolla ruiskulla, koska asteikko on niin pienille määrille tehty.













5.7.2023

Avomaankurkku sai katteen

 Juuri ennen ukkoskuuroa

Taimet ovat juurtuneet ilmeisen hyvin, vaikka tienkin on vähän jännittänyt, että oliko pohjalle laitettu raaka komposti liian raakaa. Niinkin voi käydä, jos taimettuminen tapahtuu liian nopeasti. Taimi voi olla liian pieni siinä vaiheessa, kun juuret saavuttavat kompostin ja liian voimakas maa toimiikin nesteimuna, eikä suinkaan ravinteiden luovuttajana. Liian voimakkaassa maassa kasvin ravinteidenottomekanismi juuressa ei toimi.

Näitä taimia pitäisi kuvata ihan joka päivä, mieluummin aamulla ja illalla. Katteen levittämisestä on jo jonkin aikaa ja ukkoskuuroja on tullut tosi monta. Vettä on satanut kaatamalla ja avomaankurkkusato näyttää vihdoin onnistuvan.

Ehkä muistat, että taimet meinasivat jäädä kokonaan istuttamatta, kun tila loppui kesken. Nyt ne kasvavat siis kuopassa, jonka kaivoin jo uuden kasvihuoneen pohjaa varten. Maa oli kivikovaa, sillä se on oikeasti pihan pintaan alempana, nurmikkokerroksen ruokamullan alapuolella. Tonttimme on hyvin savipitoista, kuten aika moni piha Porissa vanhan merenpohjan takia. Kaivoin kovaan maahan ison uran ja täytin sen keskeneräisellä kompostilla. Ravinteita siis riittää aivan valtavasti ja niitä vapautuu pikku hiljaa maatumisen edetessä. Syksyllä tästä löytyy varmasti valtava lierofarmi.


Laitan Instaan uusia kuvia, sillä näissä kuvat vanhenevat näemmä aina iltaan mennessä. 


20.3.2023

Mitä ovat kasvien ravinteet?

 

Millainen maa, sellainen maaperäelämä





Maaperän ominaisuudet riippuvat fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta. Fysikaalisia ja biologisia ominaisuuksia käsittelen eri kohdassa blogia.

Kemia on maaperätieteissä erittäin keskeinen osaamisalue. Tavallisen puutarhurin ei kuitenkaan tarvitse suorittaa kemiankursseja voidakseen hoitaa kasvi- ja kukkamaitaan. Joitain perusasioita on silti hyvä pitää mielessä.

KASVIEN RAVINTEET


Kuten ihmiset, kasvitkin tarvitsevat erilaisia ravinteita. Ravinteiden luokittelu on kuitenkin vähän erilaista kuin ihmisten ravinteilla. Makroravinteiksi sanotaan sellaisia, joita kasvit tarvitsevat isoja määriä. Mikroravinteiksi taasen sellaisia, joita kasvit tarvitsevat pieniä määriä.


Mitä tarkoittavat N ja P ja K lannoite- tai multapussin kyljessä?



Lannoitepussien kyljessä olet varmasti nähnyt useasti kolme kirjainta N, P ja K. Ne viittaavat ravinteisiin, joita lannoite sisältää. Kirjaimet ovat ravinteiden kemiallisia merkkejä. N tarkoittaa typpeä (engl. Nitrogen), P tarkoittaa fosforia (engl. Phosphorus) ja K tarkoittaa kaliumia (engl. potassium). Lannoitteissa on toki usein muitakin, mutta nämä ovat yleisimmät. 

Kasvien kasvua rajoittaa yleisimmin liian vähäinen typen saanti ja seuraavana fosforin saanti. Kaliumilla on kasvin kasvussa, kehityksessä sekä monenlaisessa asioihin reagoimisessa tärkeä merkitys.

PLUS-merkkisiä ravinteita KALIUM (K), KALSIUM (Ca), MAGNESIUM (Mg) JA AMMONIUMTYPPI (NH4)


Maahiukkasen (savea esim.) miinus-kohtaan tarttuu lannoituksessa annettuja plus-merkkisiä ravinteita, kuten ammoniumtyppeä, kalsiumia, magnesiumia ja kaliumia. Kun kasvi ottaa ravinteita maasta, sen juuret antavat vaihtokaupassa vetyä maahan. Maahiukkasessa miinuskohtaan on tarttunut aiemmin kasvin tarvitsemaa ravinnetta (+ -merkkistä), ja kun kasvi siirtää juuristostaan maahan vetyä (+-merkkinen), voi tämä vety tarttua nyt maahiukkasen miinus-kohtaan, josta samalla vapautuu aiemmin kiinnittynyt ravinne kasvin käyttöön. Ravinteiden otossa on siis kyse tavallaan vaihtokaupasta.

Tässä toki yksinkertaistan huomattavasti maaperässä tapahtuvia prosesseja, mutta tästä siinä on kyse. Fosfori ja niin sanottu nitraattityppi käyttäytyvät eri tavalla, sillä ne ovat magneetin miinuspäitä, eivätkä siten voi toimia vaihtokaupassa vetyjen kanssa.

Miinus-merkkiset ravinteet: FOSFORI (P) ja NITRAATTITYPPI (NO3-)

Fosfori ei ole maaperässä yksinäisenä, vaan fosfaatti-ionina PO4-, eli negatiivisena, samoin kuin nitraattityppi. Niihin on siis kiinnittynyt myös happea (kemiallinen merkki O). Kuten huomaat, nitraattitypessä ja fosfaatti-ionissa on merkinnän lopussa miinus tarkoittamassa negatiivista varausta, ikään kuin magneetin miinuspäitä.

Edellisessä kappaleessa kerroin, että maahiukkaset ovat miinuksia ja se onkin maaperässä erittäin merkityksellinen asia: fosfaatti ja nitraatti eivät voi tarttua niihin samalla tavalla. Magneettien miinuspäät hylkivät toisiaan, samoin käy maaperässä.

No miten ne voivat sitoutua maassa? Nyt pääsen vihdoin lempiaiheeseeni, orgaaniseen aineeseen, eli eloperäiseen aineeseen. Kasvien ja eläinten jäännökset ovat orgaanisia aineita. Maaperässä lierot ja monenmoiset muut hajottajaeliöt rouskuttavat niitä ja pilkkovat jäänteet paljon pienemmiksi palasiksi ja lopulta mikrobit saavat niistä myös ruokansa. Eivät ne peräkkäisiä tapahtumia ole, ensin lierot ja sitten muut, vaan mikrobit ovat ihan koko ajan mukana. Kun aikaa kuluu hurjasti kauemmin, muuntuu eloperäinen materiaali humukseksi.

2.3.2020

Esikasvatus, edullista, työlästä, kallista vai mukavaa?

Kaapit on niitä täynnä, roinalta se näyttää, mutta silti tuiki tarpeellista

hetken aikaa, keväisin nimittäin 

Esikasvatusvälineitä


En tiedä johtuuko se iästä, laiskuudesta vai mistä, etten enää jaksa innostua kaiken maailman valmiista esikasvatussysteemeistä. Nuorena niitä tuli innoissaan ostettua joka kevät. Aina yhtä toivorikkaana, että nyt kyllä onnistuu, kun on näin "pro" systeemit. Ja kattia kanssa! Ei ne välineet mitään auta, jos moni muu asia on pielessä, ja usein on tai ainakin silloin tällöin yhtä sun toista ketuillaan.

No mitä sitten tarvitaan, minun mielestäni. Kylvömultaa, jossa ei ole rikkaruohojen siemeniä, jonka ravinnepitoisuus ei ole kovin korkea, jotta se ei haittaa taimen itämistä ja juurtumista. Suuret ravinnepitoisuudet kasvattavat niin sanottua johtolukua ja käytännössä se vaikuttaa kasvin juurien kykyyn ottaa ravinteita maasta. Karrikoidusti ja kovasti yksinkertaistaen asian voi esittää niin, että jos on kovin vahva maa (=liikaa ravinteita), kasvin juuresta menee virtaukset väärään suuntaan. Kylvömullan voi laittaa pinnalle, sellaiselle paksuudelle että siemenen alapuolelle tulee sitä pieni kerros. Alapuolelle voi laittaa jo valmiiksi kasvumultaa siten, että ensimmäiset heiveröiset juuret ovat kulkeneet ensin kylvömullan läpi ja saavuttavat sitten vihdoin kasvumullan, jossa on jo enemmän ravinteita.

Kasvatusalustat tarvitaan tietenkin myös, mihinkäs sitä muuten mullat laittaa. Voit fiilistellä ja hankkia hienoja astioita, mutta voit myös hyödyntää erilaisia ruokapakkauksia. Suurtalouskeittiöistä vapautuu hurjat määrät muovisia laatikoita, jotka ovat oivallisia kylvölaatikoiksi. Voit laittaa lecasoraa salaojitukseksi pohjalle tai porata valutusreiät liialle vedelle.








Valkoisesta muovista voit leikata nimikylttejä ja kirjoittaa veden pitävällä tussilla kylvökset. Vaikka miten luulee, että kyllä sitten muistan, mitä kylvin mihinkin, niin en ainakaan minä muista yhtään mitään puolen tunnin päästä.

Kommenteissa mainitut ammattialustat, jotka ostin kirpputorilta.

ruukku 3 cm * 3 cm, ja niitä on 12*12 kpl

ruukku 5 cm * 5 cm, ja niitä on 8*8 kpl

Viime vuodelta stryrox-laatikoissa kasvatusta alla, tätäkin menetelmää jatkan vielä tänä vuonna. Kuvissa pienimmissä taimissa värit ovat hassun hailakat, koska kausarissa auringon valo heijastui välillä ihan oudosti kuvissa, enkä lähde muokkaamaan kuvia ns. näteiksi.







Lannoitetta tarvitaan kasvukaudelle, sillä siemenen oma vararavinto on kulutettu hyvin nopeasti, eikä kylvömultakaan riitä pienen taimen tarvetta pidempään. On sinun oma valintasi, käytätkö nestemäistä lannoitetta, jota lorautat aina kastelun mukana, vai laitatko hitaastiliukenevia orgaanisia lannoitteita. Itse käytän enimmäkseen omaa kompostimultaa, mutta nykyään se ei riitä enää kaikkeen, vaan olen ottanut käyttöön luomukelpoiset orgaaniset kanankakkapohjaiset lannoitteet.

Kasteluvesi ja -kannu pitää olla helposti käden ulottuvilla, ei liian painavia kannettavaksi, mutta ei myöskään niin pieniä, että niitä pitää täyttää liian usein. Itse käytän 5 ja 10 litran kannuja ja niissä niitä suulakkeita, jolloin vesi ei tule yhtenä norona.


Tuiki välttämättömät, eli siemenet


Nyt on siis tarvikkeet kasassa. Mitä vielä puuttuu? No ne Siemenet!! Nyt tuleekin sitten tosi paljon erilaisia vaihtoehtoja. Jos on harrastanut jo kauemman aikaa puutarhailua, on voinut kerätä omia siemeniä edellisen vuoden sadosta. Uusi vasta-alkaja on riippuvainen muilta saatavista siemenistä ja kaupan tarjonnasta. On mukavaa kuulla, miten vanhoilla ihmisillä voi olla esimerkiksi oma tomaattikanta jo kymmeniltä vuosilta. Monissa puutarhaohjelmissa neuvotaan, että kaupan tomaateistakin voisi ottaa siemeniä. Siemenistä on myös monenlaisia ketjukirjeitä sosiaalisessa mediassa. Itse en ole niihin osallistunut, enkä osaa kertoa, miten ne toimivat. Jotenkin olen ymmärtänyt, että silloin ei voi toivoa, mitä siemeniä saa, vaan posti tuo aina yllätyksiä. Kaupasta ja netistä saa sitten kaikki loput siemenet. Kannattaa silti pitää mielessä vieraslajilistat, tullisäännökset ja  yleensäkin maatiaislajien merkitys. Yleensä on niin, että mitä samankaltaisemmasta ilmastosta siemen on peräisin verrattuna omaan puutarhaasi, sitä suurempi todennäköisyys on sen menestymiseen.


Olosuhteet sopiviksi


Nyt olemme tähän asti saaneet siemenet multaan, varautuneet kasvavaan ravinnetarpeeseen ja kosteuden ylläpitoon. Nämä eivät kuitenkaan ole vielä riittäviä, jotta taimi menestyy. Sopiva lämpötila ja riittävä valaistus ovat todella tärkeitä asioita menestymisen kannalta. Eri kasvit pitävät erilaisista olosuhteita. Jotkut siemenet pitää kylmäkäsitellä, jotta siemen ymmärtää aloittaa itämisen. Jotkut vaativat vaan vähän viileää ilmaa ja jotkut lämmitettyä maata. Mikäli siemenellä on jotain erityistarpeita, ne on kirjoitettu siemenpussiin.

Itämisen jälkeen liian lämpimät olosuhteet tuottavat hinteliä taimia. Jos tähän vielä yhdistyy valon puute, niin taimesi näyttävät aivan erilaisilta, kuin mitä haluaisit. Yleensä keväällä valoa on riittävästi, mutta lämpöä on liikaa. Oma ratkaisuni tähän on kausari, jonka lämmitän hevoskalla (linkki lämmityskirjoitukseen). Näin saan laitettua esikasvatuslaatikot monta viikkoa aikaisemmin "ulos". Ilma on viileämpi kuin sisällä, kosteus on korkeampi ja valoa tulee hurjan paljon. Taimet kasvavat vahvoiksi.


Kylvökset, miten tiheään?


Ensimmäisessä kappaleessa jo kerroin, että käytän laatikoita kylvöksiin. Monet vuodet kokeilin monenlaisia pikkuruukkuja. Laitoin pari siementä per ruukku ja kaikki pöydät täyttyivät pikkuruukuista. Itäminen oli epätasaista ja lopulta oli paljon ihan tyhjiä ruukkuja pitkin pöytiä. Nykyään joko hajakylvän tai laitan laatikkoon sopivin välimatkoin, mutta en käytä enää niin paljon pikkuruukkuja kuin vasta koulimisvaiheessa. Tänä vuonna pääsen kokeilemaan samanalaisilla kylvölaatikoilla, joihin olen päässyt tutustumaan Saaren luomuosuuskunnan tilalla. Satakunnan puutarhaseuran peräkontti-kirppiksellä oli näitä myynnissä viime kesänä ja kärppänä tein kaupat.


Kannattaako touhu oikeasti?


Kysymys on pitkälti siitä, mitä vaihtoehtoja on edellä valinnut. Kalliit tarvikkeet voivat merkitä sitä, että olisi ollut halvempaa ostaa taimet valmiina. Mikäli on käyttänyt edullisia vaihtoehtoja, kasvatusalustoina olemassa olevia purkkeja ja purnukoita, hankkinut maltillisesti siemeniä siten, ettei jää ylimääräistä, tulee omista taimista helposti edullisempia kuin ostotaimista.

Kasvatusolosuhteet voivat olla kuitenkin kotona sen verran huonot, että taimet eivät ole kovin elinvoimaisia, mikä taas omalta osaltaan huonontaa satomahdollisuuksia. Onneksi niistä hintelistäkin taimista voi lopulta kehittyä ihan hyviä ja satoa tulee riittävästi.


Onko esikasvatus edes hauskaa?


On se, ehdottomasti! Pienten taimien kasvamisen seuranta on todella antoisaa ja siksi siihen ryhtyy kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen.


Kannustan siis Sinuakin kokeilemaan! Vaikkapa vain yhdellä lajilla, basilikalla tai jollain muulla sinulle mieluisalla yrtillä tai kasviksella.



Käy katsomassa mitä muut ovat kirjoittaneet maaliskuun jaksossa Suuntana omavaraisuus -kirjoitussarjassa:


Kasvuvyöhyke 1


Omavarainen https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2020/


Kasvuvyöhyke 3











5.1.2020

Omavarainen puutarhan maan parantaminen, miten se onnistuu?

Aurinko sen kertoi viikonloppuna, kevättä kohden olemme menossa


Seuraavan kasvukauden valmistelujen touhu täytti perheen päivän


Mikäpä sen tärkeämpää voisi olla kasvukautta ajatellen, kuin maan parantaminen. Se on muutenkin lähellä sydäntäni, ja tänä vuonna aihe on punaisena lankana tiiviimmin kuin aiemmin blogissani. Käyn hyvän maan ominaisuuksia pikku hiljaa läpi ja kerron, miten sitä voit omassa puutarhassasi huomioida. Yritän välttää liian raskaita kertapläjäyksiä, ettei tule ihan ähkyä lukiessa. Jonkin verran tulee tietenkin kertausta, jos olet seurannut blogiani jo aiemmin, mutta nyt kun asioita käydään läpi vähän rauhallisemmin, niin uskon kaikille tulevan jotain uutta ja helpotuksia omaan puutarhaan.


Kompostin hoitaminen ja seosaineen tynnyreihin täyttäminen


Syksyllä saimme onneksemme taas ihanilta naapureilta paljon oksia ja risuja haketusta varten. Hakettahan käytän todella monessa paikassa puutarhassani. Suurin jatkuva kulutus on kuitenkin kompostorin seosaineena, sillä teen itse kaiken tarvitsemani seosaineet. Harmiksemme vuosia palvellut suurin hakettimemme meni rikki, ja työt jäivät vähän kesken. Jäi myös osa tehty hake vielä säkkeihin odottamaan tynnyreihin siirtämistä, sillä tynnyreissä se pysyy kuivana ja on myös kätevää säilyttää aina yhtä käyttötynnyriä kompostorin vieressä. Tänään vihdoin tyhjensimme loput suursäkit, ja nyt on tynnyrit täynnänsä haketta.

Kompostoreja on käytössäni kaksi, kuten olen kertonutkin. Tänään tyhjensin muhimassa olevan suursäkkiin odottamaan kesän käyttöä ja täyttökompostorin käänsin muhimiskompostoriin. Ihan samanlaisia kompostoreita molemmat ovat, mutta tällainen kääntö tekee hyvää massalle ja auttaa tasalaatuisen kompostimullan valmistamisessa. Vaivatonta, sillä muuta kääntämistä kompostorit eivät tarvitse, kunhan on huolehtinut riittävästi seosaineesta säännöllisesti ja on levittänyt biojätepussien sisällöt kerroksittain. Kompostimassa kannattaa säilyttää säkeissä suojassa sateelta ja kevään lentäviltä rikkaruohonsiemeniltä. Myöskään ravinteet eivät pääse huuhtoutumaan, kun sade ei piiskaa massaa.


Miksi tämä työ kannattaa tehdä?


On valtavan mielenkiintoista nähdä, miten paljon multaa syntyy lapsiperheen ja lähipiirin biojätteistä vuosittain. Tällä hetkellä minulla on 800 litran suursäkki täynnä viime kasvukauden jälkeen kompostissa syntynyttä uutta massaa. Siis ns. talvikauden aikana! Aika paljon siis. Kompostiin eivät riitä täytteeksi oman perheemme biojätteet, vaan saamme "avustusta" lähipiiristämme. Mietipä, mitä maksaisi sen ostaminen. Pitäisi ostaa paljon enemmän kaupan multaa, jotta saisi saman määrän orgaanista ainesta, sillä tässä ei ole lainkaan hiekkaa sekoitettuna. Myöskään ei-uusiutuvaksi määriteltyä turvetta ei tällöin tule käytetyksi mullan täyteaineena. Kompostimassa on myös ravinteikasta, sillä keittiöjätteen mukana niitä tulee melko paljon. Ravinteiden määrän olen todennut suurista sadoista, sillä vuosikausia kompostimulta oli ainoa ravinnelähde puutarhassani. Olen kyllä miettinyt massan ravinnearvojen mittauttamista joskus.





Nyt viljelykset ovat laajentuneet niin paljon, että multa ei riitä enää yksinomaan lannoitteeksi ja joudun käyttämään jonkin verran ostettua orgaanista luomulannoitetta, merileväkanankakkarakeita. Enää en nimittäin pysty vahvistamaan riittävästi kasvualustoja uudella kompostimullalla vuosittain, että se riittäisi ravinteiden antajaksi täysimääräisesti kaikkiin alueisiin. Vadelmat ja marjapensaat ovat nykyään joutuneet tottumaan ostolannoitteeseen.

Rahaa säästyy, kun ei tarvitse ostaa multaa. Maan pieneliöt rakastavat tällaista ainesta ja maa pysyy elävänä, mikä tarkoittaa tehokasta ravinteiden kiertoa. Maassa olevista muistakin aineksista kuin annetusta kompostista, vapautuu tällöin ravinteita. Lierojen määrä lisääntyy ja niiden kaivamat reiät pitävät maan happitilannetta kunnossa, ne kakkaavat ravinteikkaita papanoita ja muodostavat kestäviä maanmuruja, jotka eivät liejuunnu kovallakaan sateella.

Kerron näistä tutuista aiheista vähän tarkemmin vuoden kuluessa. Jos sinulla on jokin tietty asia, joka askarruttaa, niin laita kommenttikenttään kysymys tai lähetä se yksityisviestillä. Käyn kysymyksien aiheita sitten läpi.



Ja ruoka kasvaa sydämellä!


Tämä on osa yhteiskirjoitussarjaa ja alla kirjoitukset kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuina.
Kasvuvyöhyke 1 

Kasvuvyöhyke 2

Kasvuvyöhyke 3

Kasvuvyöhyke 4

Kasvuvyöhyke 5

11.7.2019

Nurmikko on ravinnesyöppö ja kova kilpailija


Pihaan sijoitetut pavut pulassa


Kasvihuoneessa taimetetut pavut ovat olleet tiukassa paikassa pihassa tilapäiskasvualalla. 

Kevyesti muokattu nurmipohja on näyttänyt kyntensä ja pavut ovat olleet nujertumassa kisassa. Nykyajan pensaspavut ovat paljon heikompia kilpailijoita kuin peltoviljelyyn tarkoitettu Sampo-härkäpapu sekä Walesta ostettu rautakautinen härkäpapu ja victorian aikainen herne.

Avuksi olen laittanut Arvo-luomulannoitetta ja ruohosilppua, mutta ei ole auttanut. Nyt viimeisenä oljenkortena laitoin kompostikatteen.


Muutamassa taimessa on tummemmat lehdet.




Ihan nälkiintyneitä!




Ehkä nämä vielä vahvistuvat!




Rautakautinen härkäpapu on ihan kunnossa.




Sampo-härkäpapu on myös vahvana.




Victorian aikaiset herneet ovat kohtalaisia. Erona nykyajan herneisiin on huomattavan suuri määrä tartuntakärhöjä.




Kasvimaalla kasvavat pensaspavut ovat aivan eri kokoa ja näköä. Harvaan istutetut taimet ovat täyttäneet koko kasvualan ihan täyteen.