Niitty mielessä?

 Onnistuu joskus sattumalta ja joskus ei edes paljolla työllä

Tuollaiset kokemukseni ovat niityn perustamisesta. Niitty on suomalaisessa ympäristössä ravinneköyhää, vähän kuivaakin aluetta. Sellaisen rakentaminen ei olekaan ihan yksinkertaista, jos lähtötilanne on pitkään viljelyksessä ollut runsasravinteinen paikka.

Siitä on jo tosi monta vuotta, kun ensimmäisen kerran laitoin niittykukkaseoksen maahan. Alusta, eli vanha nurmikko, ei tosiaankaan ollut niittykelpoista, mutta siihen aikaan en ollut vielä yhtään perehtynyt aiheeseen. Lopputuloksena oli, että muutama kasvi kasvoi ja suurin osa ei. Onneksi luonto on melko sopeutuvaista ja kun vain jättää aluetta hoitamatta, tulee luonto kyllä siihen vieraaksi.

Vähitellen luonnonkukkia on tullut nurmikolle. Leikkurilla aina kierretään nämä. Kierrettävä alue kasvaa ja niitä tulee lisää koko ajan.

Näin on käynyt ainakin minulla. Lajikirjo ei ole kovin suuri ravinteikkaassa maassa, mutta kyllä meidän luonnonkasveissa on sellaisiakin, jotka pärjäävät. Nurmikollamme on nyt varsinkin virnaa. Se kukkii kauniisti keltaisena koko kesän ja pitkälle syksyyn. Koska en leikkaa niitä lainkaan, on talven jälkeen alue aika ruman näköinen. Virnan varret ovat aika vankkaa tekoa ja maa on lumenpainamana ihan täynnä varsia. Eipä se haittaa, sillä kyllä uusi kasvu ne peittää.

Mökillämme on ollut monta vuotta valtavat nurmialueet, koska äitini piti sellaisesta. Maa on kuitenkin tosi kivistä ja kuivaa, eli nurmikko ei ole koskaan sellaista tiheää tummanvihreää, vaan lähinnä huonosti kasvavaa, paikoittain palanutta kasvustoa. Seassa on aina sen verran kasvaneita osia, että on "pakko" leikata, jottei ole epäsiisti.

Olen päästänyt nämä alueet nyt villiintymään niityiksi. Leikkaan ruohonleikkurilla vain käytävät, joita pitkin kuljetaan. On hauska seurata kasvien vaihtumista vuodesta toiseen. Koska lyhyeksi leikattuna maa kuivui, on muutosta tapahtunut myös ihan kasvuolosuhteissa. Korkeampi kasvusto pitää maanpinnan kosteampana, eikä tuuli pääse kuivattamaan sitä myöskään. Tapahtuu muutoksia, jotka kiihdyttävät muutosta edelleen. Osassa nurmikkoa on valtavat vuohenputkikasvustot ja haavanvesakko. Osassa nurmikko on tänä vuonna voikukkaa, mitä ei ole ollut vielä kertaakaan. Mielenkiinnolla seuraan, mitä muutoksia tapahtuu tämän jälkeen. Viime vuonna oli aivan valtavasti kissankelloja. Tänä vuonna näkyy olevan poikkeuksellisen paljon voikukkia. Luin eräästä someryhmästä, että moni muukin on tehnyt saman havainnon: voikukkien määrä on tänä vuonna suurempi kuin aiemmin.

Nyt olen lukenut niityistä vähän enemmän. Erityisen kiinnostava on Tiehallinnon Tie- ja liikennetekniikan julkaisu 12/1999 eli vuodelta 1999 oleva selvitys. En olisi uskonut, että 25 vuotta sitten on selvitetty, miten tieluiskiin saadaan niitty. Käytiin muuten keskustelu perheessä ja me olimme sitä mieltä, että se on tieLIUSKA ei -LUISKA. No mutta asiaan, taitanut selvitys jäädä jonkun työpöydälle, kun niittyjä ei ole paljonkaan näkynyt tieliuskaluiskissa, enemmänkin leikattavaa nurmikkoa, lupiineja ja pensaita. Vuonna 1999 selvityksen motiivina oli määrärahojen pienentyminen hoitotöistä. Ei siis mitään uutta taivaan alla, rahat pienenevät jatkuvasti. Uutta on sen sijaan se, että nykyään niittyjä lisätään, jotta hyönteisillä olisi paremmat elinolot, linnuilla pesimispaikkoja ja luonnon monimuotoisuus lisääntyisi. Eri syyt, samat ratkaisut. Olen usein sanonut, että puutarhassa mikään ei vaadi niin paljon työtä, kuin leikattava nurmikko. Paljon vähemmällä pääsee tekemällä kasvimaan ja kaikkein helpoimmalla jättämällä nurmikko luonnontilaiseksi ja antamalla luonnon valita kasvit.

Nurmikko on usein ulkomaista alkuperää ja sekin on tärkeä asia huomioitavaksi. 

Vinkki lierotyövoiman hyödyntämiseen

Tarvitaan vain täyteen kasvanut ruukku ja lierot

Muistat ehkä, että meillä on sisällä viidakko, tai niin viherkasvejani kutsutaan. En kyllä ymmärrä, koska eikös viidakko ole ihan täynnä kasveja ja meille kyllä mahtuisi vielä vaikka kuinka paljon lisää. Kasvit ovat tosi isoissa ruukuissa, pääosin savisissa. Muutamia altakasteluruukkuja on erinäisistä syistä. Yksi syy on edesmennyt anoppini, jolla oli iso jukkapalmu isossa altakasteluruukussa. Anopin poismenosta on jo 7 vuotta, enkä ole kertaakaan vaihtanut multaa. Nyt jukkapalmu sai häädön tai oikeammin se muutti kompostiin. Häätö tuli kylmään aikaan, enkä viitsinyt tyhjentää ruukkua ulos. Siispä otin taas bestikset hommiin, eli kävin lähikaupassa ostamassa onkilieroja. Kumosin koko kipallisen lieroja ruukkuun ja peitin ruukun mustalla multasäkillä, sillä lierot rakastavat pimeää ja kosteaa.

Ruukussa oli jukkapalmun kaverina monta eri kasvia, revin ne kaikki pois. Laitan aina ruukkuihin useita eri kasveja, koska olen havainnut kukkien pitävän siitä. Mikroilmasto paranee, kosteus lisääntyy ja ne rehevöityvät.

Ruukun sai tämän jälkeen unohtaa sohvan taakse piiloon ja ottaa esille, kun kesäkukkasia oli aika istuttaa. Multa oli täysin muhentunutta ja mureaa, helppoa kesäkukkien istuttamiseen. Jukkapalmu jatkaa kohta kasvuaan, sehän ei kuole ei sitten millään. Lierot ovat syöneet kuolleet juuret ja nyt ruukussa on kesän ajan uudet kasvit pihaa kaunistamassa. Punainen on revonhäntä eli amarantti ja vihreät krassia, nyt en enää muista, että oliko se pensas- vai köynnöskrassia.

Nyt pitäisi tulla riittävästi papua

Paljonkohan tarvitaan, että olisi omavarainen koko vuoden?

Olen jo monta vuotta toivonut, että saisin vähennettyä lihan syöntiä omien satojen avulla. En ole kummoinenkaan kokki tai ainakaan en saa resepteistä mitään irti. Kaikki ruuanlaittoni perustuu mutuun ja omasta päästä keitettyyn. Onneksi perheeni on hyvin tyytyväinen ja jopa priorisoivat äidin sotkuruuat usein ravintola-annosten yläpuolelle. Silti on hyvin vaikeaa saada suunniteltua ennalta ja ennakoitua asioita, kun ei kerran osaa käyttää reseptejä. Papujen menekki oli erityisen hyvä silloin, kun lapset olivat pieniä. Laitoin jauhelihakastikkeisiin papuja sekaan ja hyvin maistui. Nyttemmin härkäpapujen jauhomainen suutuntuma, varsinkin jos säilöntä on tehty kuivaamalla, on aiheuttanut vähän negatiivista palautetta keittiöväelle.

Borlotti, serpedor, flambo, rautakautinen, leikko, keitto, vaha, maxidor

Kyl o vaikeeta!!! Mikä ero on keitto- ja keittopavulla, entä vahapavulla jne. Olen lukenut kirjoista ohjeita, verrannut ja tuumannut. Edelleenkään en tiedä. Siemenpusseissa on ihan sama myyntikuva, mutta siemenen nimi on ihan eri. Taidetaan nykyään tehdä ihan samaa kuin viktoriaanisena aikana: samoja siemeniä laitettiin eri pusseihin ja niille annettiin toinen toistaan mielenkiintoisempia myyntinimiä. Menekki parani, puutarhureiden tyytyväisyys ei välttämättä niinkään.

Papuja kasvaa jo nyt vaikka missä. Maissirivien välissä, perunarivien jälkeen, aukkopaikoissa siellä sun täällä. Kyyhkyt napsivat joistain riveistä enemmistön ennen kuin ehtivät edes itää ja toisissa riveissä kävivät tuorerehulla itäneillä taimilla. Laitoin jo aukkoihin täydennyskylvöjä. Enää eivät päde huolellisesti tekemäni kylvömuistiinpanot. Täydennystä on vaikka mitä lajiketta, tuskin sitä, mitä on muu osa rivistä.

Hallittu lisäkylvö, tai vähemmän hallittu

Koska olen nyt vakaasti siis päättänyt, että meillä syödään ensi talvena omia papuja, kylvettiin vielä lisää. Osan kuivaan, osan pakastan ja osan umpioin, jos nyt saan somemaailman taitajilta jotain apua painekattilan valinnassa. Tähän mennessä kukaan ei ole antanut mitään vinkkiä.

Tuohon vakaaseen päättämiseen nyt liittyy se, että ostin lisää siemeniä ja äsken apupuutarhurin kanssa tehtiin hallittu esikasvatuskylvö lokerikkoihin, huolellisin merkinnöin. Merkinnät ovat tarkat siihen asti, kun minä astuin kuvaan. Keräsin nimittäin kaikki vanhat pavut ja laitoin ne myös lokerikkoihin. Osa on Walesista ostettuja rautakautisen pavun siemeniä, osa on eurooppalaisen papututkimuksen siemeniä, joita en ehtinyt tutkimusvuonna kasvattaa ja osa on vanhaa omaa satoa ja saattaapa jokunen olla kandiharjoittelupaikkani pavuistakin saatua siemensatoa. Lajikkeista ei ole enää mitään tietoa. Sampo-papujani en löydä enää mistään.

Nyt on 292 papua lisää mullassa... ja vielä jäi kylvettävää. Jos nyt ei riitä sato, niin sitten olen dieetillä! (tai sitten en ole).

Matalalta näkyy hyvin

Maa-artisokka on hyvä pölyttäjäkasvi ja on se hieno satokasvinakin. Sain työmatkalla maa-artisokkasellerisosokeittoa, joka oli hyvää, en vain uskaltanut ottaa isoa annosta, koska aiemmin maa-artisokka on aiheuttanut melkoiset mahanväänteet. En uskaltanut riskeerata loppupäivän kokousta mahankivistyksillä. Kasvimaassani oli edelliskesänä maa-artisokkaa, josta nyt yritän saada kasvimaata puhtaaksi. Huolellisesta mukulankeruusta huolimatta se häiritsi viime vuonna kaalimaata ihan haitaksi asti. Syksyllä keräsimme uudelleen erittäin huolellisesti kaikki mukulat maasta ja päälle tuli vielä 30 senttiä uutta maata kasvihuoneen tyhjennyksestä, mutta ei vain auta. Olen napsinut pinnalle tulleita alkuja poikki ahkerasti, mutta tuntuu että mukulat vain naureskelevat minulle. Kun napsaisen yhden alun, tulee tilalle puska alkuja. Äsken kun kylvimme papuja, työ tehtiin maassa, sillä vieläkään ei ole sitä kylvöpöytää, hiukan nostin katsettani ja siellä ne irvailivat suorastaan, ne maa-artisokka-alut. Yritän niille sanoa, että "älä rupee mun kanssa!" Ei auta, varmasti taas ylihuomenna napselen alkuja.

Leveälehtiset basilikat pääsivät vihdoin isoihin ruukkuihin

Kasvustot ovat jo selkeästi aivan näännyksissä liian pienissä kylvölaatikoissa pelkällä vedellä kasteltuna. Yhdessä kylvöruudussa oli aina 3 taimea ja yhteen ruukkuun laitettiin 2 spottia, eli jokaiseen ruukkuun tuli 6 taimea. Niistä pitäisi nyt kyllä tulla riittävästi satoa, myös pakkaseen, kun latvotuista latvoista tulee paljon haaroja.

Oli luntaaa tulvillaaaaan

ja raikas kesäsää

No johan sademyrskyn lykkäsi. Ilmastomuutos on todellakin näkynyt tänä vuonna. Ensin kevät on myöhässä, sitten se tulee rytinällä. Kevätsateet tulivat yli kuukautta aikaisemmin, runsaampina kuin aiemmin. Kuivuutta kesti hirmuisen kauan. Lämpöä saatiin pitkän aikaa 30 asteen hujakoilla. Mutta entäs nyt? Sadetta tulee taivaan täydeltä, lämpötila putosi 20 astetta ja kaaliverkot ovat painuneet rakeista, rikkoutuneesta harsosta puhumattakaan.

Kun maa on märkää, on heti toimittava

Apupuutarhurin kesämökkipuutarha on ollut suunnitteluvaiheessa pitkään. Syynä ei ole apupuutarhurin saamattomuus, vaan mökkimaan haastavuus. Meteoriitin tekemän järven reuna-alueet ovat aivan käsittämättömän kivisiä. Lapiolla ei voi kaivaa mistään. Uuden puutarhan tekeminen vaatii siis kasvualustan rakentamisen ihan alusta alkaen. Peitimme edelliskesänä kukkamaan ensimmäisen osan pressulla, jotta lierot pääsivät touhuamaan. Kastelimme maata, ettei sinne tullut liian kuivaa. Pressu ei ole täysin valon estävä, joten rikkaruohot ja muut eivät kuolleet. 

Mustikat odottavat istutusta. Toinen on ihan surkea rääpäle, koska oli jäänyt makeasinikuusaman jalkoihin. 

Nyt kun oli kahtena päivänä satanut kunnolla, saatoimme kaivaa kotipihasta yhden karviaisen ja kaksi mustikkaa. Kun maa on riittävän märkää, irtoaa juuristo paljon helpommin ja vahinkoa tulee vähemmän. Olemme jo viime kesänä laittaneet perennojen jakotaimia purkkeihin, koska kävimme niitä myymässä erilaisissa tapahtumissa. Nyt ne ovat todella vahvoja, sillä talvesta selvinneet ovat vahvoja perimältään. Niitä kannattaa siis laittaa uuteen puutarhaankin.

Katetta päästään lisäämään varmaankin seuraavalla mökkireissulla. 

Tehokas kolmituntinen työrupea teki paljon muutosta. Perennat pääsivät kompostimultapenkkiin, johon laitettiin ostomultaa pinnan tasoittamiseksi. Istutuskuoppaan laitettiin myös ostomultaa, ettei maa ole liian vahvaa juuristolle. Tämä penkki on vasta pieni nurkkaus uudesta suunnitelmasta. Rakennamme puutarhan pieninä osina, niin tulee aina jotain valmista, eikä ole pelkkää keskeneräistä koko ajan.

Kirsikkapuu on monta vuotta vanha, mutta kivikkoisessa kuivassa maassa ei ollut päässyt kasvamaan, ohutta saittaa kaikki oksat.

Mustikat ja karviainen pääsivät entiseen nurmikonreunuskukkapenkkiin ja kirsikkapuu hiekkalaatikon tilalle, missä kauan sitten kasvoi hieno tammi.