Mitä ihmettä tänä vuonna tapahtuu?

 Vettä, lämpöä ja ravinteita?

Palsternakan naatti, käsi mittatikkuna.

Kasvimaalla ei voi kuin ihmetellä, mitä ihmettä tänä vuonna oikein tapahtuu. Tiedän kyllä, että kasvit tarvitsevat lämpöä, vettä ja ravinteita. Lämpöä on ollut tänä vuonna pitkään ja paljon. Alkukeväästä satoi tosi paljon ja sain sadevesisäiliöihin hurjat määrät vettä talteen. Kylvin osan siemenistä syksyllä, jolloin siemenet saivat lumien sulamisvedet hyödykseen. En vain olisi uskonut, että tällaista voi tapahtua, kasvit ovat kuin jättiläisiä aikaisempiin vuosiin verrattuna.

Palsternakka tarvitsee tasaisen kosteuden

Varsinkin palsternakka on hyötynyt siitä. Olen yrittänyt kasvattaa palsternakkaa aiemminkin, onnistumatta kunnolla. Vikana on ollut ilmeisesti kuivuus, joka usein on tullut toukokuussa kylvöjen jälkeen. Tänä vuonna palsternakat ovat aivan valtavia, ainakin nuo maanpäälliset osuudet. Juurta en ole tarkistanut. Agronomin kandidaatinharjoituspuutarhassa oli palsternakkoja, mutta niissäkään ei ollut näin valtavaa naatistoa. Toki sato on maan alla, ja siitä en tiedä vielä mitään. Multa on viime syksynä kasvihuoneen pohjalta kaivettua multaa. Keväällä maa oli ilman katetta siihen asti, kunnes sain naapurilta leikkuujätettä. Siinä oli mukana myös sammalta ja sekoitin vielä vähän saveakin, ettei tule hydrofobiseksi. Sammal on ollut tosi hyvä juttu seassa. Pinta on pitänyt kosteutta hurjasti paremmin kuin pelkkä ruohosilppu.

Keltajuuren lehti hurjan iso

Kasvatan keltajuurta tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Syyskylvö ei ollut sille hyvä juttu, tai sitten se on tullut tallotuksia kasvimaan päässä epähuomiossa. Kylvöistä iti vain muutama siemen. Laitoin kuitenkin varoiksi keltajuurta myös keväällä esikasvatukseen ja ne ovat nyt tosi hyvässä kasvussa.

Keltajuuri rehevänä.

Toivottavasti myös maanalainen sato on isoa. Maa on ainakin kuohkeaa, koska syksyllä laitettiin kasvihuoneesta uutta maata todella paksu kerros.

Oravien talvijemmoista auringonkukkia

Oravat piilottavat lintulaudalta ruokinta-auringonkukansiemeniä pihaan. Keväällä ne sitten itävät hauskoina ryppäinä. Kerään nämä ryppään ja istutan erikseen. On aina ihan yllätys, että minkä kokoinen kasvi tulee. Joskus ne ovat sellaisia matalia ja pienikukkaisia, mutta tänä vuonna näkyy tulevan jättiauringonkukkia. Mutta ei se ole ainoa yllätys, ryppäitä on ollut paljon enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen saanut niistä oikein kunnon istutuksia.

Oravien varastoimasta siemenestä jättiauringonkukka valkosipulipenkissä. Käsi mittana.

 

Latva-artisokkien ja timjamien kanssa on auringonkukkarivi.

Mansikoiden tilapäispenkissä on myös auringonkukkarivi.

Yksi latva-artisokka muodostaa jo nuppua, eli sitä syötävää osaa. Nyt pitää olla tarkkana, ettei kerää satoa liian myöhään, kuten on aikaisemmin tapahtunut. En muista, että kukintoa olisi tullut näin aikaisin edellisinä kasvatuskertoina. Jotain kirvoja tms. on kukinnossa, mutta suihkuttelen niitä vesisuihkulla pois.

Latva-artisokan nuppu, eli sato-osuus.

Voiko puutarhuri olla tämän onnellisempi?

 Satokauden tässä vaiheessa?

Kaikki kuvat tässä kirjoituksessa ei ole ihan viimeisimmiltä päiviltä, vaan kasvua on tullut niiden jälkeenkin. Kasvatan munakoisoa ensimmäistä kertaa. Ostin valmiin taimen luomupuutarhasta. Se on samalla tavalla tihkukastelussa, kuin tomaatit ja kasvihuonekurkkukin. Toivottavasti saisin edes pienen sadon maistiaisiksi. Opiskeluaikana yksi solukämppiksistä oli kiinalainen vegaani ja hän teki munakoison siivuista minipizzoja uunissa monet kerrat.

Munakoiso kasvaa kasvihuoneessa.

Muutama vuosi sitten, kun jouduin luopumaan palstoista, olin aika harmissani. Tuntui, kuin suuri osa minusta olisi otettu pois. Nyt kun aikaa on kulunut ja olen saanut laitettua kotipihaan kasvimaita kuntoon, tuntuu oikein tosi hyvältä. Kompostimultaa riittää tosi moneen paikkaan. Aiemmin se loppui aina, sillä osan vein myös palstalle, vaikka ei ollut vielä edes kahta lämpökompostoria.

Tässä runsasta satoa lupaavia kuvia fiilistelyyn. Ainakin itse olen ihan valtavan iloinen ja onnellinen. Tuntuu hyvältä.

Pensasmustikoita on pihassamme monta eri lajiketta. En ole laittanut nimiä mihinkään ylös.

Raakileista erottaa eri lajikkeet, niiden väri, muoto ja koko ovat ihan erilaisia tässä vaiheessa. Toki satokin on sitten erilaista.

Tilliä on laitettu pakkaseen jo kaksi kertaa. Laitan silti vielä uutta satoa itämään.

Perunat kukkivat jo, vaikka tässä kuvassa kukkia ei näy vielä. Viikonloppuna otamme ensimmäiset oman maan herkut.

Kasvihuonekurkkua olemme syöneet jo jonkin aikaa. Ensimmäiset valmistuivat jo kesäkuussa, aiemmin kuin koskaan.

Maku ei pettänyt tänäkään vuonna.

Kaalitunnelissa kasvaa monenlaisia kaaleja. Joitain syöntijälkiä näkyy lehdissä, vaikka olemme olleet todella varovaisia ja verkko on ihan maassa asti kaikkialta.

Maissit ovat vahvempia kuin koskaan aiemmin tähän aikaan. Ilmeisesti lämpöä ja vettä on tullut riittävästi. Tämä kasvimaa tehtiin ihan uutena kasvihuoneen pohjan kaivuumullasta. Katteena ruohosilppua ja maissien väleissä kasvaa nyt jo papua, vaikka tässä kuvassa ei näy vielä.

Tässä vähän myöhäisempi kuva perunasta, kukkivasta vaiheesta.

Yhdessä latva-artisokassa on jo kukinto. Kirvat hyökkäävät heti uudelleen, vaikka suihkutan ne pois vähän väliä.

Keltajuuren naatit ovat todella suuria. Juuren koosta en tiedä vielä mitään.

Palsternakan naatit ovat nyt jo reiden korkuisia, ihan hurjia. En tiennyt, että niistä voi tulla näin suuria.

Naapurien nurmikkoleikkuusilput on levitetty sokerijuurikkaille ja latva-artisokille, kuten kaikille muillekin, vaikka ei niistä kaikista kuvaa olekaan.

Päärynöitä ei tule niin paljon kuin viime vuonna, mutta joitain kuitenkin herkuteltaviksi.

Omenasato näyttää runsaalta.

Kaikkia marjoja tuntuu tulevan myös runsaasti.

Pisti kyllä miettimään kuin luin

 Katkerat Puutarhat- kirjaa. Joko olet kuullut siitä?

Tuontivihannes vai oma tuotanto

Paljonko kulutan talvella tuontivihanneksia tai ylipäätään ruoka-aineita, joiden raaka-aineisiin on käytetty tuontivihanneksia? Tomaatteja kasvatan tosi paljon tänä vuonna, mutta ei niistä silti riitä vieläkään kattamaan kaikkea kulutustamme. Onneksi talvella ostamme tuoretomaatteja vain paikalliselta tuottajalta. Kurkut ovat myös suomalaisia ja salaatit. Hedelmiä ei Suomessa tuoteta ja niitä meillä kuluu tosi paljon. 

Katkerat puutarhat ja riistetyt työntekijät

Katkerat puutarhat-yrittäjiä tuemme todennäköisesti eniten ketsupin käytöllämme. Sitä kuluu myös paljon. En pystyisi kasvattamaan pienellä taajamatontillamme niin paljon tomaatteja, että kaikki ketsuppi saataisiin omista. Toki voisi pohtia, että ostaisi paikallisia paljon silloin, kun hinta on halpaa ja opettelisi tekemään omaa ketsuppia. Ehkä painekattilan avulla säilyvyydenkin saisi hallintaan. Olisiko sinulla tähän jokin resepti valmiina? Toki nyt tulee seuraavaksi jo ratkaistavaksi, että siirtyisikö reilun kaupan ketsuppituotteisiin. Kauppojen omien laatustandardien valvonta ei kuitenkaan ole täysin kunnossa, sekin tulee kirjassa esille ja on ollut monesti muuallakin esillä, esimerkiksi Helsingin Sanomissa.

Pavut, maissit ja herneet

Pavuista ja maisseista olemme ensi talvena omavaraisia. Banaanit ovat hankala juttu. Syömme niitäkin paljon ja niiden viljelyyn liittyy myös paljon työntekijöiden kaltoinkohtelua. Ostamme kuitenkin joko luomu- tai reilun kaupan banaaneja, joten ehkä niiden suhteen ei tarvitse olla ihan hirveän huolissaan.

Viinirypäleet

Omien viinirypäleiden jälkeen olemme ostaneet todella paljon vähemmän rypäleitä kuin ennen. Emme enää pidä niiden yltiömakeasta mausta. Jalostus on muuttanut nuo suurtuotannossa käytettävät lajikkeet ihan toisiksi, viinirypäleen makua ei ole niissä enää yhtään.

pihakirppis 27.7. ja Kompostineuvontaa

 Harmaalinnan pihakirppis 27.7. tervetuloa, lisäksi perennoja

Oma myyntipisteeni on Raudikkotie 2, jossa nuo otsikon asiat ovat. 

Muut myyjät ovat näissä osoitteista ja heidän myymänsä tuotteet:

(myyjiä voi tulla vielä lisää)