Mitä ihmettä tänä vuonna tapahtuu?

 Vettä, lämpöä ja ravinteita?

Palsternakan naatti, käsi mittatikkuna.

Kasvimaalla ei voi kuin ihmetellä, mitä ihmettä tänä vuonna oikein tapahtuu. Tiedän kyllä, että kasvit tarvitsevat lämpöä, vettä ja ravinteita. Lämpöä on ollut tänä vuonna pitkään ja paljon. Alkukeväästä satoi tosi paljon ja sain sadevesisäiliöihin hurjat määrät vettä talteen. Kylvin osan siemenistä syksyllä, jolloin siemenet saivat lumien sulamisvedet hyödykseen. En vain olisi uskonut, että tällaista voi tapahtua, kasvit ovat kuin jättiläisiä aikaisempiin vuosiin verrattuna.

Palsternakka tarvitsee tasaisen kosteuden

Varsinkin palsternakka on hyötynyt siitä. Olen yrittänyt kasvattaa palsternakkaa aiemminkin, onnistumatta kunnolla. Vikana on ollut ilmeisesti kuivuus, joka usein on tullut toukokuussa kylvöjen jälkeen. Tänä vuonna palsternakat ovat aivan valtavia, ainakin nuo maanpäälliset osuudet. Juurta en ole tarkistanut. Agronomin kandidaatinharjoituspuutarhassa oli palsternakkoja, mutta niissäkään ei ollut näin valtavaa naatistoa. Toki sato on maan alla, ja siitä en tiedä vielä mitään. Multa on viime syksynä kasvihuoneen pohjalta kaivettua multaa. Keväällä maa oli ilman katetta siihen asti, kunnes sain naapurilta leikkuujätettä. Siinä oli mukana myös sammalta ja sekoitin vielä vähän saveakin, ettei tule hydrofobiseksi. Sammal on ollut tosi hyvä juttu seassa. Pinta on pitänyt kosteutta hurjasti paremmin kuin pelkkä ruohosilppu.

Keltajuuren lehti hurjan iso

Kasvatan keltajuurta tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Syyskylvö ei ollut sille hyvä juttu, tai sitten se on tullut tallotuksia kasvimaan päässä epähuomiossa. Kylvöistä iti vain muutama siemen. Laitoin kuitenkin varoiksi keltajuurta myös keväällä esikasvatukseen ja ne ovat nyt tosi hyvässä kasvussa.

Keltajuuri rehevänä.

Toivottavasti myös maanalainen sato on isoa. Maa on ainakin kuohkeaa, koska syksyllä laitettiin kasvihuoneesta uutta maata todella paksu kerros.

Oravien talvijemmoista auringonkukkia

Oravat piilottavat lintulaudalta ruokinta-auringonkukansiemeniä pihaan. Keväällä ne sitten itävät hauskoina ryppäinä. Kerään nämä ryppään ja istutan erikseen. On aina ihan yllätys, että minkä kokoinen kasvi tulee. Joskus ne ovat sellaisia matalia ja pienikukkaisia, mutta tänä vuonna näkyy tulevan jättiauringonkukkia. Mutta ei se ole ainoa yllätys, ryppäitä on ollut paljon enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen saanut niistä oikein kunnon istutuksia.

Oravien varastoimasta siemenestä jättiauringonkukka valkosipulipenkissä. Käsi mittana.

 

Latva-artisokkien ja timjamien kanssa on auringonkukkarivi.

Mansikoiden tilapäispenkissä on myös auringonkukkarivi.

Yksi latva-artisokka muodostaa jo nuppua, eli sitä syötävää osaa. Nyt pitää olla tarkkana, ettei kerää satoa liian myöhään, kuten on aikaisemmin tapahtunut. En muista, että kukintoa olisi tullut näin aikaisin edellisinä kasvatuskertoina. Jotain kirvoja tms. on kukinnossa, mutta suihkuttelen niitä vesisuihkulla pois.

Latva-artisokan nuppu, eli sato-osuus.

Syyskylvöistä kohtalainen itävyys

 parantelin penkkiä Tanskalaisen maajussin opein

kuva

Rivit kuntoon

En ollut ennen tajunnut, että jos on esimerkiksi kahdessa rivissä samaa kasvia ja molemmissa on huono itävyys, voi taimettumisen jälkeen siirtää taimet yhteen riviin ja vapauttaa toinen rivi uuteen kylvöön. Hassua, että on paljon asioita, jotka ovat aivan yksinkertaisia, mutta jostain syystä "tarvitsee" toisen henkilön vinkkaamaan niistä. Vähän oikein harmittaa, että eikö tosiaan tämmöistä keksinyt itse monen vuoden jälkeen.

Hajakylvö mutta ryppäinä

Syksyllä kylvimme tilliä, sillä tilli itää usein tosi hitaasti, tai ainakin minulla on sellainen kokemus. Syyskylvö tehtiin eri tavalla kuin mitä yleensä kylvämme tillin. Yleensä teen jatkuvan rivin, mutta syyskylvöön laitettiin riviin tiheitä ryppäitä. Ajattelin, että siitä on sitten helppo napata niput ja laittaa pakkaseen. Viime talvena nimittäin meillä loppui pakastettu tilli ja perhe muistutti, että ensi talvena tällaista ei saa missään nimessä päästä tapahtumaan.

Keväällä laitoin lisää tilliä ja se on nyt kokonaan hajakylvö ilman mitään rivitystä. Siitä ei ole yhtä helppo ottaa nippuja, joten testaan, miten tällainen tapa toimii. Todennäköisesti laitan vielä uudenkin kylvön, jotta vajetta ei voi tulla. Kylvän vähän myöhemmin, niin saa myös keittiöön tuoretta tilliä kasvukaudella. Muutenhan käy niin, että puutarhasta löytyy enää kukkivia versoja loppukesästä.

Palsternakka

Porissa on poikkeuksellinen naakkayhdyskunta ja siksi kai kutsumme palsternakkaa perheessämme palsternaakka -nimellä. Jotenkin sopii paremmin suuhun kaksi vokaalia ennen kaksoiskonsonanttia. Yllätyin, miten hyvin se iti syyskylvöstä. Kevätkylvöt ovat nimittäin epäonnistuneet useana vuotena. Tänä vuonnakin on vähän kevätkylvöistä palsternakkaa, vielä en tiedä miten se onnistuu. Luin eräästä blogista, että palsternakkakylvös ei saa missään nimessä kuivua taimettumisen aikaan. Uskon, että se on keväällä ongelmana, kun monena vuonna on toukokuu ollut aivan valtavan kuiva. En ole myöskään kastellut. Syyskylvön etu on se, että siemenet saavat hyödykseen talven lumien sulamisvedet. 

Mustajuuri ei ole itänyt lainkaan

Laitoin vähän kokeilumielessä syksyllä mustajuurtakin. Siemenpussi oli jo vanha ja voi olla, että siemenet olivat jo menettäneet itävyytensä. Odottelen vielä pari päivää ja jos ei vieläkään näy mitään, niin istutan jotain esikasvatettua siihen kasvihuoneesta.

Heikko itävyys keltajuuressa

Taaimmaisena syyskylvöissä oli keltajuuri, joka on itänyt vain jonkin verran, tosin taimet ovat todella heikkoja ja huonoja, tuskin tulee satoa. Vika on ollut ehkä siemenissä tai keväällä on vahingossa kuljettu siitä ja tallottu kylvös. En ole koskaan ennen yrittänyt kasvattaa keltajuurta, joten ei ole myöskään kokemusta, miten vaikeaa itäminen on  ylipäätään sillä.

Tauko venähti aika pitkäksi ja kesän sato oli huono

Syksy oli pitkä ja monipolvinen. Uskon, että lähes jokainen puutarhuri ehti tehdä tarvittavat syystoimet, sillä uusia mahdollisuuksia tuli monia. Itselläni meinasi jäädä moni asia tekemättä, kerran satoi lumikin jo kasvimaalle. Onnekseni sula-aika tuli takaisin ja pääsimme jatkamaan valmistelujamme.

Perunasato nousi taksvärkkityönä. Kesäisen tapaturman takia en pysty vieläkään tekemään normaaleja puutarhatöitä, vaan tarvitse apua lähes kaikkeen. Kykkiminen on nimittäin ihan mahdotonta, siis juuri sellainen, mitä perunannostossa tarvitaan. Valitettavasti osa perunasadosta jäi maahan aikataulusyistä. No ei haittaa, keväällä ne ovat oikeasti ihan syömäkelpoisia, eli omia perunoita saadaan silloinkin maasta.

Maa-artisokat pääsivät jälleen yläkoululaisten kotitaloustunnille. Mukavaa, kun voi antaa erikoiskasveja kouluun. Muuten ei varmaan niitä olisi lainkaan kokeiltavissa hintansa takia. Tänä vuonna ei onnistunut kesäkurpitsat, joten niitä en saanut annettua koululaisille lainkaan. Oma vatsani ei kestä kunnolla maa-artisokkaa ja kasvatankin niitä lähinnä pölyttäjiä varten. Tänä syksynä istutimme nurmialueella pitkän kaistaleen maa-artisokkaa, ihan vain kukkimaan. Emme siis aio nostaa siitä satoa lainkaan.

Syyskylvöinä laitoimme valkosipulien lisäksi monia juureksia, esimerkiksi palsternakkaa, mustajuurta ja keltajuurta. Lisäksi kylvimme tilliä. Jostain syystä emme ottaneet lainkaan kuvia työstämme. Outoa. Valkosipulisato oli aivan tosi huono tänä vuonna. Piti kyllä käyttää ne talvella ruuanlaitossa, mutta mieli muuttui melko nopeasti, kun menimme ostamaan istutettavia valkosipuleita. Toki olimme aika myöhään liikenteessä, joten ehkä jäljellä olevat yksilöt olivat kaikkein huonoimmat, mutta en voi mitenkään ymmärtää, että pienen pieni valkosipuli, jonka kynnet olivat aivan surkeat, maksoi 6 euroa. Jäljellä olevat 3 sipulia jäivät kyllä ostamatta. Myöhemmin kävimme toisessa puutarhassa ja kun otin puheeksi valkosipulien korkean hinnan, kuulin, että monella muullakin meni sato pilalle ja sen takia hinnat nousivat niin korkeiksi.

Onneksi meillä oli varsinaisten valkosipulien lisäksi myös viime syksynä kylvetyt itusipulit. Jaoimme niistä osan ensi vuoden sadoksi. Jakamatta jäi vielä aivan valtava määrä taimia, ne istutetaan kunnolla ehkä keväällä. Ehkä myymme osan jossain tapahtumassa muillekin.

Lantut kasvoivat hyvin, mutta epäonnisesti ne saivat kylmää ulkona ja jäävät sen takia käyttämättä joulun lanttulaatikkoon. Ne intoutuivat kasvattamaan uutta lehteä ja sen takia laitoinkin ne takaisin maahan. Hauska nähdä, miten ehkä kukkivat ensi vuonna ja tuottavat siemeniä.

Valkosipulit itusipuleista talvehtineet hyvin

 Kasvihuoneen pohjan multa hyvää kasvualustaa

Olen monena vuotena laittanut syksyllä maahan jonkin verran valkosipulien itusipuleita. Menestyminen talven jälkeen on ollut huonoa. Viime syksynä vaihdoin kohopenkkeihin uutta multaa suuret määrät, kun kasvihuoneen pohjalla oli kahden vuoden mullat. Pohjahan muodostuu minulla palaneesta hevoskasta eli hevosenlanasta, kompostista ja kasvukerrokseen laitetusta mullasta. Ravinteita jää vielä kasvukauden jälkeenkin ja maa on hyvin multavaa. Tämä näyttää olleen hyvä ratkaisu. Itusipulit ovat ilmeisesti juurtuneet jo syksyllä ja tumma maa lämpesi keväällä nopeasti.

Yksikyntisiä syksyllä

Itusipuleista ei tule niin sanottuja normaaleja valkosipuleita, vaan ne jäävät yksikyntisiksi. Ne ovat hyviä ja syömäkelpoisia, mutta jos haluaa monikyntisiä, niitä pitää kasvattaa vielä toinen vuosi. Nämä itusipulit kasvavat nyt hyvin tiheässä, sillä sipuleita oli valtavan paljon ja toisaalta en uskonut niiden menestyvän näin hyvin. Pitää varmaan vähän miettiä, että olisiko näitä syytä harventaa kasvukaudella. Muutoin voi tulla aika ahdasta.

Vanhat kasvusäkit valkosipulipenkkiin

Aloin miettiä, että miten aiemmin toimin valkosipulieni kanssa ja muistin, että laitoin aina syksyllä tomaattien kasvusäkit valkosipulipenkkeihin. Tämä oli siis ennen kasvihuoneen rakentamista. Kasvusäkeissä on valtavan paljon lannoitteita ja osa tuntuu olevan ihan lähes sulamattomina vielä kasvukauden lopussa. Olin siis samalla tavalla lannoittanut vahvalla mullalla penkit. Sato oli aina tosi menestynyttä. Palstaviljelmien takia omaa kompostimultaakaan ei riittänyt enää kovin paljon kotipihaan, sillä palstalla tarvittiin sitä kipeämmin. Edelliskasvukaudella, kun aikataulusyistä jouduin luopumaan palstoista, riittää kompostia niin paljon, että olen jälleen omavarainen mullan suhteen. Saan varmaan valkosipulitkin taas kukoistamaan entiseen malliin.

Alakuvassa yksi valkosipulin kynsi. Ymmärrät varmaan, miksi näitä kasvatan. Makukin on aivan toisenlainen, kuin kaupasta ostetuissa. Omaan suuhuni ikävimpänä koen sellaisen pistävän metallisen maun. Itse kasvatetuissa sitä ei ole ja valkosipulin oma aromi on monivivahteisempi. En myöskään saa migreeniä itsekasvatetuista, vaikka tuontivalkosipuleista saan.

Miten nyt käy valkosipulien?

Lämpimästä syksystä haasteita

Olen kasvattanut todella monta vuotta valkosipuleita, eikä milloinkaan ennen ole marraskuussa pitänyt surra itäneitä kynsiä. Mitenköhän talvehtiminen nyt onnistuu, kun osasta kynsiä on kasvanut jo ihan näkyvät alut?

Porkkanoita kylvin palstalle jo muutama viikko sitten, mitenköhän niiden siemenien kanssa käy? Toivottavasti eivät ole itäneet. Olen muutenkin vähän huolissani kylvöstä, sillä maa oli hieman liian märkää ja siemenien päälle tullut multa saattoi olla liian kokkareista. Olenkin päättänyt, että laitan keväällä joka tapauksessa lisää porkkanaa, jotta sadontuotto on varmempaa. Kyllä niille porkkanoille käyttöä löytyy, vaikka vähän enemmänkin kasvaisi.

Teetkö sinä syksyisin kylvöjä?

Kevääksi valmiiksi kylvetty

Tiesitkö, että porkkanan voi kylvää jo nyt syksyllä, mikäli maa on läpäisevää, eli siihen ei jää vesi makaamaan.

Syyskylvön etuna on, että porkkana saa nauttia kevään sulaisvesistä ja saa kilpailuetua porkkanatuholaisilta. Muista silti, porkkana kuten kaalikasvit, on hyvä pitää harsolla suojattuna vaikka koko kasvukauden.

Kylvöhetki on silloin kun päivälämpötila ei enää houkuta siemeniä itämään (ei nouse yleisesti yli 5 asteen), mutta maa ei ole vielä jäässä.

Myös talvivalkosipulit on kohta syytä laittaa maahan. Muista peittää hyvin katteella.

Näistä tämän vuoden sadosta otan ensivuoden sipuli-istukkaat. Valitsen isoja, jotta tulee isoja ensi vuonnakin. Lisäys on niin sanottua kasvullista, eli uusi valkosipuli saa samat geenit kuin istukassipulikin.