Näin ruokit lierot ja maaöttiäiset – pressutus, perkeet ja oljet parantavat maaperää

 Lieroille ja maaöttiäisille ruokaa

Oljet suojaamassa maata ja ruokkimassa maaperäeliöitä.

Lierot ja maaöttiäiset ovat maaperän tärkeimpiä työmyyriä: ne kuohkeuttavat maata, hajottavat orgaanista ainesta ja tekevät kasvualustasta ravinteikkaan ja elävän. Kun maata ruokitaan oikeilla materiaaleilla – kuten puutarhaperkeillä, kompostilla, sanomalehdillä ja oljilla – maaperän mururakenne paranee nopeasti ilman kaivamista tai kemikaaleja. Tämä luonnonmukainen maanparannusmenetelmä sopii erityisesti uusille palstoille ja vanhoille pellonpohjille, joissa maa kaipaa elvytystä.

Kun uuden viljelyalueen ottaa käyttöön, maaperä on usein tiivistynyttä ja täynnä juuririkkakasveja. Jyrsintä voi olla välttämätöntä, jotta maa saadaan ylipäätään muokattua, mutta samalla se pilkkoo juolavehnän ja ohdakkeen juuret pieniksi paloiksi, mikä lisää rikkaruohojen määrää. Siksi alue kannattaa peittää valoa läpäisemättömällä pressulla, jos rikkakasvien torjuntaa ei voi tehdä heti. Pressun alla lierot ja maaöttiäiset tekevät arvokasta työtä maan hyväksi.

Lierot – puutarhan oma maanparannusarmeija

Pressun alla maahan jääneet kasvinosat alkavat hajota, ja lierot sekä muut maaöttiäiset muuttavat ne ravinteikkaaksi mullaksi. Ne kuohkeuttavat maata, parantavat mururakennetta ja lisäävät maan elinvoimaa. Kun pressutusvaihe on ohi, on tärkeää tarjota lieroille lisää ruokaa, sillä jyrsinnän mukana hautautuneet kasvijätteet eivät riitä pitkään. 

Mitä lieroille voi antaa ruoaksi?

Lierot hyötyvät monipuolisesta orgaanisesta materiaalista. Hyviä vaihtoehtoja ovat:

• keskeneräinen komposti

• kasvien perkuujätteet (raparperin lehdet ja varret, naatit, kuihtuneet kukat)

• naapureilta saadut puutarhaperkeet

• kaikki orgaaninen aines, joka maatuu

Moni antaa mielellään puutarhajätteensä pois, ja näin kaikki voittavat: sinä saat ravintoa maaperäeliöille ja muut pääsevät eroon ylimääräisestä materiaalista.

Ruokarauha: oljet suojaavat maata

Kun orgaaninen aines on levitetty, sen päälle kannattaa laittaa paksu kerros sanomalehtiä. Vaikka paperinkeräys on virallinen suunta, maahan laitettu hiili ei mene hukkaan – se sitoutuu maaperäeliöihin pysyvässä muodossa. Lopuksi päälle levitetään olkea, joka:

• suojaa maata kuivumiselta

• tarjoaa elinpaikkoja hyötyhyönteisille

• estää rikkaruohojen kasvua

Oljet ja lehdet luovat lieroille rauhallisen, kosteuden säilyttävän ympäristön, jossa ne voivat jatkaa maanparannustyötään.

Hunajakukka houkuttelemassa pölyttäjiä ja kuohkeuttamassa savimaata.

Peruna ja hunajakukka – luonnon omat apurit

Peruna kasvaa nopeasti ja muodostaa varjostavan kasvuston, joka tukahduttaa rikkaruohot tehokkaasti. Se on erinomainen kasvi ensimmäisille vuosille, kun maa on vielä toipumassa. Hunajakukka puolestaan houkuttelee pölyttäjiä ja kuohkeuttaa savimaata juurillaan. Pölyttäjät voivat lisätä satoa jopa 30 %, joten hunajakukka on hyödyllinen lisä viljelyalueelle.

Lierot ja maaöttiäiset hajottamassa orgaanista ainesta katteen alla.

Raparperi – suuri lehti, suuri hyöty

Raparperi sopii hyvin pressualueen ja hunajakukan väliin. Sen suuret lehdet peittävät maan tehokkaasti ja estävät rikkaruohojen kasvua. Lisäksi raparperi toimii tuulensuojana muille kasveille.

#mururakenne

#orgaaninen aines

#maan eloperäinen materiaali

#hyötyhyönteiset

#maanparannus

#ravinteikas multa

Yhteiskompostointi käytännössä – näin neljän talouden kompostointi toimii arjessa

 Yhteiskompostointi on yllättävän helppoa, kun perusasiat ovat kunnossa. Kerron, miten neljän talouden yhteinen kompostointi toimii meillä – ja miksi se on sekä tehokasta että hajutonta.

🌱 Mikä on yhteiskompostointi ja miten se meillä toimii?

Yhteiskompostointi kiinnostaa monia, mutta käytännön toteutus voi mietityttää. Meillä on neljän talouden yhteiskompostointi, jossa kolme naapuria on rekisteröitynyt käyttämään pihassamme olevia kompostoreita Porin kaupungille tehdyllä virallisella ilmoituksella. Kompostorit ovat itse rakennetut, lämpöeristetyt ja tilavuudeltaan 270 litraa kumpikin – juuri sopivat ympärivuotiseen biojätteen käsittelyyn.

Naapurien biojätteiden keräystynnyrit odottamassa tyhjennystä – yhteiskompostointi tekee arjesta sekä ekologista että yhteisöllistä.

🏡 Neljän talouden selkeä ja toimiva järjestely

Arki sujuu yksinkertaisesti: naapurit keräävät biojätteensä suljettuihin tynnyreihin ja tuovat ne pihallemme, kun tynnyri on täynnä. Jokaisella on hieman eri kokoinen keräysastia, mutta tyhjennän ne yleensä yhtä aikaa. Suuri täyttömäärä nostaa kompostorin lämpötilan nopeasti ja käynnistää tehokkaan kompostoitumisen.

🔥 Miksi täytän kompostorit kerralla – lämpö ja hygienisoituminen

Kun kompostoriin tulee kerralla paljon biojätettä, lämpö nousee nopeasti hygienisoitumiseen asti – useiksi päiviksi yli 60 asteeseen. Tämä on kompostoinnin kannalta ihanteellista: prosessi etenee vauhdilla, hajuhaitat pysyvät poissa ja lopputulos on puhdasta, käyttökelpoista kompostia.

🌾 Pelletit kuivikkeena – pieni asia, suuri vaikutus

Naapurit käyttävät biojätteen kuivikkeena pellettejä joko pussituksen yhteydessä tai tynnyrin pohjalla. Pelletit imevät mahdollisen nesteen ja pitävät massan ilmavana, mikä ehkäisee hajuhaittoja ja helpottaa kompostoitumista. Irtonainen rakenne toimii hyvin myös talvella.

🛍️ Millaiset pussit toimivat kompostoinnissa parhaiten? 

Biojätteen keräämiseen käytetään joko kaupasta ostettuja biopusseja tai heviosaston vihreitä pusseja. Sen sijaan kirkkaat, rahisevat pussit eivät toimi yhtä hyvin, ja jos niitä sattuu tulemaan joukkoon, poistan ne sekaroskikseen. Pussivalinnalla on siis yllättävän suuri merkitys kompostoinnin sujuvuudelle.

❄️ Talvikauden biojäte: ei jääpalloja, ei hajuhaittoja

Vaikka biojätepussi hieman jäätyisi, pelletit estävät tiiviiden jääpallojen muodostumisen. Tämä tekee talvikompostoinnista huomattavasti helpompaa ja varmistaa, että kompostori pysyy toimivana ympäri vuoden.

🤝 Yhteisöllinen ja ekologinen tapa hoitaa biojätteet

Yhteiskompostointi on meille paitsi ekologinen myös yhteisöllinen ratkaisu. Kun prosessi on selkeä ja välineet toimivat, kompostointi on helppoa ja vaivatonta – ja lopputuloksena syntyy arvokasta multaa puutarhaan.

Kompostoriin lisätty tuore biojäte käynnistää lämpimän ja tehokkaan
kompostointiprosessin.

#yhteiskompostointi #kompostointi #biojäte #lämpökompostori #kompostointiarki #kompostointiopas #kompostointivinkit #kestäväarki #kiertotalous #puutarha #palstaviljely #ekologinenarki #kompostoriprojekti #kompostointitalvella

Tehokas pressutus ja perunan viljely luonnonmukaisena torjuntakeinona

Rikkaruohojen vallassa olleen palstan kunnostus – käytännön kokemuksia ja toimivia menetelmiä

Miten kunnostaa rikkaruohoinen palsta ilman torjunta-aineita? Muistatko mistä aloitin vaikean palstan kanssa? Itsekin huomaan unohtavani paljon vuosien varrelta ja on mukava palata vanhoihin muistoihin. Kerrataan tässä vähän alkujuttuja, ehkä löydät omalle palstallesi sopivia ratkaisuehdotuksia. 

Sinullakin on ehkä ongelmana maan rakenne ja tavoitteena kasvualustan parantaminen. Kasvualustan multavuus on monin tavoin kasvukuntoa parantava ominaisuus. Varjostava kasvusto ja juuririkkakasvit on hyvä saada hallintaan ja oman ruuan tuotannossa on tärkeää noudattaa luonnonmukaisen viljelyn menetelmiä aina kun vain on mahdollista. 

Puutarhanhoito aloittelijalle ja pitkään harrastaneelle ovat ihan samanlaista, pitkäjänteistä työtä.

Pressulla peitetty palsta rikkaruohojen torjuntaa varten.

Kolmen aarin kokoinen palstani oli aluksi tiivistä, hoitamatonta vanhaa pellonpohjaa, jossa juolavehnä, ohdakkeet ja muut sitkeät rikkakasvit olivat vallanneet käytännössä jokaisen neliömillimetrin. Tällaisen alueen kunnostaminen vaatii suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä, mutta jo muutamassa vuodessa maa saadaan hyvään kasvukuntoon.

Perunamaa ensimmäisen vuoden viljelyssä rikkaruohojen tukahduttamiseksi.

Alkutöinä jyrsintä ja kasvuston poisto

Koska maa oli erittäin kovaa ja tiivistynyttä, jouduin aloittamaan työn jyrsimällä. Vaikka jyrsintä ei ole ihanteellinen menetelmä juuririkkaruohojen täyttämällä alueella, se oli ainoa realistinen tapa saada maa aluksi muokattua. Lapio ja kuokka eivät yksinkertaisesti pureutuneet maahan.

Ennen jyrsintää leikkasin koko kasvuston keräävällä ruohonleikkurilla ja säkitin kaiken leikkuujätteen talteen – myös siemenineen. Leikkuujäte toimi myöhemmin hyödyllisenä materiaalina muissa puutarhan töissä.

Pressu rikkaruohojen torjunnassa

Jyrsinnän jälkeen peitin suurimman osan palstasta valoa läpäisemättömällä pressulla. Pressutus on tehokas ja kemikaaliton tapa tukahduttaa rikkakasvit, sillä ilman valoa niiden kasvu tyrehtyy.

• Pressu estää rikkaruohojen itämisen.

• Juuririkkakasvien hennot, vaaleat versot kuolevat valon puutteeseen.

• Juuren ravinnevarastot kuluvat loppuun, jolloin kasvi menettää elinvoimansa.

Kolmantena vuotena osa pressusta oli edelleen käytössä, ja sen alta löytyi enää vain muutamia heikkoja rikkakasvuyrityksiä.

Peruna ensimmäisen vuoden viljelykasvina

Jätin noin 30 neliömetrin alueen ilman pressua ja kylvin siihen perunaa. Peruna on erinomainen valinta ensimmäiseksi viljelykasviksi rikkaruohoiselle maalle, sillä sen:

• tiheä ja varjostava kasvusto tukahduttaa rikkakasveja,

• säännöllinen multaus häiritsee rikkaruohojen kasvua,

• voimakas kasvu parantaa maan rakennetta.

Perunan avulla sain alueen nopeasti hallintaan ilman kemiallisia torjunta-aineita.

Yhteenveto: luonnonmukainen ja toimiva tapa kunnostaa rikkaruohoinen palsta

Rikkaruohojen valtaaman palstan kunnostus onnistuu tehokkaasti yhdistämällä:

• jyrsintä tiiviin maan avaamiseen,

• kasvuston huolellinen poisto,

• pressutus rikkakasvien tukahduttamiseen,

• perunan viljely ensimmäisenä vuonna.

Menetelmä on hidas mutta varma, ja se sopii erityisesti luonnonmukaiseen viljelyyn. Muutamassa vuodessa pahastikin villiintynyt alue muuttuu viljelykelpoiseksi ja helposti hoidettavaksi.

#palstaviljely

#rikkakasvienTorjunta 

#pressutus 

#perunanviljely 

#puutarhaelämää

Kuuluuko näiden olla näin pahoja?

 

Minimaissi on vuoden pettymys

Tavalliset maissit saivat pakkasta, joten niistä ei tullut satoa tänä vuonna. Sen sijaan minimaissin taimet olivat pakkasenkestävämpiä ja niitä saatiin runsaasti kasvamaan. Kasvatin niitä ensimmäistä kertaa, joten en tiedä, oliko tämän vuoden sato normaalin makuista vai ei. Me emme näitä aio enää kasvattaa, sillä minejä niistä ei tullut ja maku oli tosi huono. Tarkoitus oli kasvattaa sellaisia minimaisseja, joita on pakastepusseissa. Näitä ne eivät ole. Näiden minimaissien siemenet ovat kuvassa näkyviä suippupäisiä ja vaikka maissi oli ihan tuleentunut ja siemen vaikuttaa kypsältä, on se eräällä tavalla kova. Ilmeisesti tuo kuori on kovempi kuin tavallisissa maisseissa. Yhden tähkän yritin syödä, mutta edes sen vertaa ei tehnyt mieli. Maku on tosissaan huono.

Eivät nämä ole edes mitään minejä.

Tuotantoeläimille kasvatetaan maissia ja ne syövät kasvit murskattuna mössönä. Mekin murskasimme kaikki maissit, varret ja tähkät ja hyödynnettiin valkosipulipenkkien pohjalla. Massa haketettiin risujen kanssa, joten hakkeen maatumisessa on mukana valmiiksi runsaasti typekästä ainesta ja tuloksena on muhevaa multaa kylvöuran pohjalle. Siitä kirjoitinkin juuri edellisellä viikolla. Syötän maissit siis maaperän "tuotanto"eläimille, eli hajottajille. Ne ovat meidän tärkeitä työntekijöitämme puutarhassa ja niitä pitää ruokkia hyvin.

Osa ei ole pölyttynyt lainkaan.

Baby Sugar Melon - ei sittenkään niin huono tulos

 

Melkein tavoitepainossa.

Somessa alkuvaiheen melonikuviin joku kirjoitti, että ei nämä nyt niin pieniksi jää, tulee niistä 1 - 1,5 kiloisia. Mielessäni ajattelin, että kylläpäs ne sitten ovatkin isoja. No, nyt kun olen ottanut oman sadon talteen niin huomaan oman mielikuvani olleen aivan virheellinen. Tuo pieni meloni painaa kuvan mukaisesti 1,3 kiloa, eli noiden tavoitepainojen välistä, eli ihan hyvä tulos. Varsinkin, kun taimet saivat pakkasta alussa ja kasvuun lähtö oli todella kivuliasta alussa. Sovimme apupuutarhurin kanssa, että näitä laitetaan ensi vuonna uudestaan ja varjellaan pakkaselta kaikin voimin.

Tomaateista testisäilyke

Tein pienestä määrästä tomaatteja testiversion. Paahdoin puolikkaita ensin uunissa, minkä jälkeen haudutin kattilassa  yrttien ja valkosipulin kanssa. Lopuksi soseutin sauvasekoittimella. En ole vielä maistanut, sillä ajattelin antaa makujen vähän tasaantua ensin. Purkki on jääkaappisäilytettävä, koska en umpioinut sitä painekattilassa, eikä ole säilöntäaineitakaan. Annoin olla soseutuksen jälkeen kyllä jonkin aikaa uunissa vielä hautumassa, ja suljin purkin kuumana umpioon. Kerron sitten myöhemmin, miltä maistui.

Kattilassa hautumassa.

Varas jäi verekseltään kiinni - saalis kateissa

 

Tässä pitäisi olla runsaasti maa-artisokkamukuloita ympärillä, mutta kun ei niin ei. Olin jo ehtinyt laittaa asuinalueen Fb-ryhmään, että kuka haluaa sato. Halukkaita löytyi ja menimme apupuutarhurin kanssa nostamaan herkkuja maasta. Pettymys oli aikamoinen, kun ensimmäisellä talikolla tuloksena oli pulska ripeäkinttuinen myyrä. Ei ehditty kissaa sanoa saati ottaa kuvaa, kun oli jo vipeltänyt piiloon. Nuorempi koiristamme on kyllä ollut hajun perässä jo tovin, sillä melkoisia kaivuita on ilmestynyt kasvimaan aitauksen viereen. Nyt on kräpsät  ladatttu, jotta jäisi kiikkiin. Kyllä, laitan kräpsät, sillä en halua puutarhaani myyrätuhoja ensi talvena.

Myyrä siirteli viime talvena valkosipulin kynsiä ympäri pihaa, eli satoa tuli monesta paikasta. Odotamme mielenkiinnolla, missä meillä kasvaa maa-artisokkaa ensi vuonna. 

Nyt jouduin sitten laittaamaan viestit, että mitään jaettavaa ei olekaan. Yksi kuitenkin kysyi, pystyisikö itsekin niitä kasvattamaan. Noista juuritapeista saa kyllä pilkottua istutusta varten paloja, eli vein niitä kyselijälle. Ensi vuonna hänellä on sitten omaa satoa pihassaan.

Valkosipulit valmiina talvehtimaan

Nämä jätettiin talven ruokailuun.

Tänä kesänä valkosipulit kasvoivat niin hurjasti että näin hyvää satoa ei ole tullut koskaan. Muistan vielä yhden epäonnisimmista istutuksista, kun kynsiä oli melkein  300, eikä juuri yhtään kasvanut. Viime syksynä perustin penkin oikein huolella. Kannatti, sillä lähes jokainen kynsi tuotti sadon. Nyt on talveksi enemmän valkosipuleita kuin ikinä.

Itusipuleita

Valkosipulit kukkivat joskus ja niihin muodostuu keippejä. Jotkut käyttävät niitä ruuanlaitossa nuppuvaiheessa. Minä leikkaan joskus keipit pois ja joskus annan olla. En ole huomannut mitään vaikutusta satoon. Keippiin muodostuu kukinnan jälkeen ituja, joista voi alkaa kasvattaa valkosipuleita. Ensimmäisenä vuonna kasvaa sellainen pikkiriikkinen paisunnos juuriosaan ja maanpinnalla on ruohosipulin vartta muistuttava varsi. Jos tällaisen jättää maahan kasvamaan seuraavana vuonna siitä kasvaa yksikyntinen sipuli. Kaupassa on sellaisia välillä myynnissäkin. Ne eivät ole siis mikään erillinen lajike, vaan toisen vuoden valkosipuli. Jos tämän jälleen jättää maahan kasvamaan, kolmantena vuonna kasvaa kynsiin jakautunut sipuli. 

Itusipuleita kylvettäväksi keväällä.

Kynsiä

Jos haluaa saada yhdessä vuodessa satoa, pitää kasvatus aloittaa kynsistä. Nykyään kylvöön tarkoitetut valkosipulit ovat aika hintavia, joten suurta satoa havitteleva joutuu raottamaan kukkaronnyörejä aika paljon. Itse olen nykyään valkosipuleista omavarainen kokonaan. Kasvatan sekä itusipuleista, että kynsistä, eli koko ajan on tulossa valtavat määrät satoa, jota voi hyödyntää seuraavan vuoden kasvatuksessa. Suosittelen tätä tapaa. Itusipuleiden kasvatus on helppoa. Laitan niitä hajakylvönä milloin mihinkin penkkiin, kitken vähän rikkaruohoja kesän aikana ja syksyllä otan talikolla massana ylös jatkokasvatusta varten. Niitä ei haittaa, vaikka olisivatkin olleet melko tiheässä.

Ravinteikas ja kosteutta pidättävä maa

Valkosipulit tarvitsevat ravinteikkaan maan ja kosteutta pitää olla tasaisesti koko ajan. Tässä omat ohjenuorani valkosipulipenkkiä varten. Viime vuonna otin ladatun biohiilen käyttöön ja aion jatkaa sitä kyllä. Nyt on puutarhani maat biohiiletettyjä melko voimakkaalla kädellä ja siksi en lisännyt tällä kerralla sitä maahan. Teen aina kunnon kylvöuran, jota parannan. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvatetut minimaissit olivat hirmuinen pettymys. En tiedä, oliko syynä lajike vai sääolosuhteet, mutta maissit olivat todella mauttomia. Sokeria ei ollut kertynyt juuri lainkaan. Eli koko maissipenkki pääsi suoraan hakettimeen yhdessä risujen kanssa. Haketustuotos pääsi kylvöuran pohjalle ja mukaan vähän ruohonleikkurilla silputtua perkuujätettä. Puun ja vihreän massan  yhdistelmä maatuu hyvin ja lieroilla riittää purtavaa. Hakemörskän päälle tyhjensin kompostia reilun kerroksen. Kompostin päälle tuli multaa, jota lannoitin kanankakkarakeilla ja vielä lisää multaa, johon kynnet, yksikyntiset ja ensimmäisen vuoden itusipulitaimet istutetiin. Kaikkia kolmea kasvuvaihetta siis mukana. 

Kunnon kylvö- tai siis istutusura.

Yllätyksiä tulee joskus vastaan. Viimetalven myyrän ruokavarasto.

Maaperän apureita oli paljon ja ne oli kookkaita. Kaikki pääsivät hakemörskän kimppuun.

Pohjalle maissin ja risun haketusseosta.

Komposti- ja multakerroksesta ei tullut kuvia. Tässä valmis penkki, jossa on vielä päälläkin maissihaketta.

Perkuujätteet, joita oli 1000 l säkki täynnä, silputtiin keräävällä ruohonleikkurilla ja levitettiin kasvimaan pintaan talvikatteeksi ja lierojen ruuaksi.

Heti tuli pakkasyö. Lieroilla on lämmin peitto päällään aja alla lämpöä tuottava maissihake, eli mukavasti tarkenee vielä pitkään.

Kasvimaan pinnalla leikkurimörskää.

Nyppii mut ei nappaa

 

Pori Kokemäenjoki Hevosluoto

Kalastaminen on kivaa, vaikka aina ei tule saalista. Apupuutarhuri harrastaa vapakalastusta ja minä mato-ongintaa. Menneellä viikolla kävimme useana iltana kalassa, eri paikoissa. Yllä oleva kuva on Kokemäenjoelta Hevosluodosta. Kokemäenjoessa on ihan keskustan tuntumassa sivuhaaroja, jotka ovat suosittuja kalastuspaikkoja. Rannat ovat ruovikkoiset, eli kaloilla on runsaasti kutu- ja piilopaikkoja.

Kohon tuijottelu on rentouttavaa

Toki saalista on kiva saada, mutta voin seistä ja katsella laineilla keikkuvaa kohoa helposti parikin tuntia, vaikka en saisi mitään saalista. Onkimisen jälkeen vielä iltatee ja kyllä uni maittaa. Onneksi useimmiten tulee kuitenkin jotakin paistettavaa. Nyt on jääkaapissa fileoitu hauki odottamassa pihveiksi jauhamista. Moni ei arvosta haukea lainkaan sen ruotoisuuden takia, mutta jauhettuna siitä saa todella maukkaita pihvejä. Kaikki ruoka vaatii aina mausteet, eihän kukaan jauhelihaakaan syö maustamatta. Siksi en ymmärrä, että kaloista ajatellaan, että ne pitäisi syödä melkein sellaisenaan.

Hauen alla on pari ahventa.

Hauessa oli mätiä, väärään aikaan vuodesta. Hauki kutee keväällä.

Fileoidut ahvenet paistettiin voin kanssa pannulla.

Apupuutarhuri lähti äsken taas kalaan, ehkä saamme lisää ahvenia pannulla vielä illaksi.

Tuntuu haikealta

Maarajan alapuoleinen osa oli eristetty routalevyllä.

Tätä ei voinut enää viivästyttää. Vuonna 2017 apupuutarhurin kanssa tehty pieni kasvihuone oli tullut käyttöikänsä päähän. Surullista asiassa on se, että muuten kasvihuone olisi ollut vielä aivan kunnossa, mutta parina talvena naapurin suuresta kuusesta tippui valtavat jääkappaleet sen päälle ja ne rikkoivat muovia ja rakennetta. Yritin kovasti tekohengittää sitä, mutta rakenne alkoi olla jo niin vino, että haittasi toimintaa. Ovi ei enää sulkeutunut jne. Onneksi viime syksynä tuli valmiiksi uusi kasvihuoneeni, eli täysin kasvihuoneettomaksi en jäänyt. Näillä kasvihuoneilla oli kuitenkin omat käyttötarkoituksensa. Pienen sain lämmitettyä hevonpaskalla, eli hevoskalla, isoa en saa. Tosin olen jo päättänyt, että ensi keväänä lämmitän halvalla yösähköllä kyllä taimetusta, sillä viime kevään taimimenetyksiä en halua kokea enää uudelleen. Harrastuksethan aina maksavat jonkin verran, joten menköön sillä tämä selitys.

Rakenne oli hyvin kevyt. Käytetty, mitä löytyi rakennushetkellä varastoista.

Pohjakuoppa täytettiin, Vielä en tiedä, mitä tulee tilalle.

Aika hyvältä näyttää jo pohja.

Täyttömaa kaivettiin pari vuotta palvelleesta kohopenkistä.

Toivun juuri kaularangan leikkausesta, eli en voi tehdä itse juurikaan mitään, mutta onneksi apupuutarhuri on suureksi avuksi. Toimin lähinnä hanslankarina ja pidin ruuvikippoa, kun hän purki rakenteita. Kaatopaikkakuormaan lähtee samalla muutakin rojua.

Aina kun pihassa kaivetaan, paikalle saapuu Mustanaamiotakin nopeammin kuoppamestarimme. Leveät ja vahvat etutassut on luotu kaivamista varten. Jokaisen glenninomistajan on vain totuttava siihen, että jos pihassa on tassunmentävää maata, niin siihen syntyy kuoppa jos toinenkin. Jos ne näkevät vielä erityisestä kuopankaivuuta, eli valmisteltua kaivuupohjaa, niin se on kuin avoin kutsu juosta paikalle. Lyhytjalkaisina multahommien teko tarkoittaa varmaa pääsy pesulle pihaleikkien jälkeen.

Kuoppamestarimme Daisy, glenn of imaal.

Jos haluat palata kasvihuoneen rakennelmakuviin, se onnistuu  tästä.

Aika juoksee ja minä rämmin rinnalla

 

Minimaissit näyttävät ehtivän tuleentua sittenkin.

Kesää odoteltiin, kesä juoksi ohi ja syksy hiipii paikalle

Näin on tämän vuoden kasvukausi edennyt. Kevään kylvöksistä eivät pavut itäneet, piti tehdä uusinta kylvö. Kevään taimetukset saivat pakkasta, kun pitkän lämpimän kauden jälkeen tuli äkkiyöpakkanen. Uusintakylvöt itivät paremmin, mutta sitkeä kylmä jakso juroutti taimia, mikään ei edennyt. Heinäkuun helteet juoksuttivat sadontuotantotehot äärimmilleen, kasvit unohtivat tuottaa makeutta ja aromeita. 

Salkopapu piilottaa pavut niin, että luulin niiden puuttuvan kokonaan.

Papua, papua, enemmän papua

Viime vuonna oli oikea papukokeiluvuosi. Muistatko, kun ostin umpiointitarvikkeet? Olen ollut äärimmäisen tyytyväinen valmistamiini esivalmisteisiin. On niin helppo ottaa annoskokoihin säilöttyjä erilaisia papuja, yhdistellä ja tehdä monenmoisia ruokia. Kokemus on osoittanut, että sopivilla mausteilla ruoka ei ole joko sekaruokaa tai kasvisruokaa. Jopa härkäpavut ovat osoittautuneet monikäyttöisiksi ja apukokin suuhun sopiviksi. Jauhoisuus on kadonnut umpiointivalmistuksessa. Monessa kasviruuassa on kukkakaali ja kesäkurpitsa osoittautuneet oivallisiksi runkoaineiksi.

Maustamisessa on tärkeää, että laittaa rohkeasti vahvoja makuja, sillä monet kasvikset eivät itsessään ole kovin voimakasaromisia. Siitä varmaankin juontaa monella kasvisinho. Ei ole uskallettu maustaa riittävästi. Umpioiduista esivalmisteista ruoka myös valmistuu nopeasti, sillä esivalmiste on jo sinänsä kypsää.

Paljon on jo kerätty satoa, mutta vielä on tulossa uusia palkoja.

Tälle vuodelle lopulta tulee ihan hyvä papusato. Lajikkeita ei ole niin monta kuin viime vuonna, mutta ensi vuonna sitten taas enemmän pohdintaa siemenvalikoimassa. Viime kevät oli haastava tammi-helmikuisen niskan välilevypullistumasairaskauden takia ja rajoittunutta elämää ja väsymystä kesti kauan. Niska leikataan nyt syykuussa, joten ensi keväänä olen toivottavasti ns. täydessä terässä. Uusi kasvihuone on ollut ensimmäistä kautta käytössä, maapohja on valmis jne, eli taimetusta voi tehdä ihan eri tavalla kuin aiemmin. Olen päättänyt, että laitan lämmittimen sinne estämään yöpakkasia.

Härkäpapu on takuuvarma. Se onnistuu ihan aina.

Soijaa tulossa

Ihan totta!! Vihdoinkin onnistuin. Tämä on nyt kolmas vuosi. Ensimmäisenä vuonna ei siemenet itäneet oikeastaan lainkaan. Pari pientä yritelmää oli ja nekin kuoli. Viime vuonna sain idätyksen onnistumaan paremmin. Satoakin näytti tulevan, mutta syksyllä juuri, kun olin menossa sadon korjaukseen, oli jokin pieni jyrsijä tehnyt tunnelin soijapenkkiin ja syönyt kaikki taimet maata myöden. Saivat varmaankin ravinnerikkaan talvivaraston. Tänä vuonna soijat ovat kasvihuoneessa ja sato on turvassa, toivottavasti. Eilen otin pari palkoa kuvattavaksi.

Soijapavussa näkyy olevan aina täsmälleen kaksi siementä. Palkojen pinnassa on nukkaa.

En tiedä vielä, miten niitä pitää käsitellä ruuanlaittoa varten, mutta ehtiihän tässä vielä selvitellä asiaa.

Uusi linkki blogissa

En kehtaa laittaa asiasta omaa postausta, mutta sinä, joka olet jaksanut lukea tähän asti, olet ehkä kiinnostunut kuuntelemaan testiäänityksiäni. Olen aloittamassa podcasteja. Sairastaessani keväällä, tutustuin podcasteihin ja ihastuin. Huomasin, että tykkään kuunnella, kun puutarhaihmiset jutustelevat vapaamuotoisesti omasta puutarhastaan, yksin tai jonkun kanssa. Tein pari testiäänitystä. Käytössäni ei ollut mikrofonipidintä, vaan se kulki kädessäni, heiluu siis välillä lähempänä ja välillä kauempana. Siitä puuttuu ns. kuollut kissa, eli se pörrö, joka estää tuulen äänet. Luulin puhuneeni hitaasti, sillä puhuin todella h  i  t  a  a  s   t  i      verrattuna normaaliin puheeseeni, ja silti vain vielä kommentit, että puhut niin nopeasti, että kuuntelija luulee, että sulla on kova kiire. Huh, nyt  ymmärrän, miksi joskus muiden on vaikea oppia uutta asiaa töissä, kun selitän.... puhun liina nopeasti. Yritän opetella hitautta. En ole myöskään editoinut nauhoituksia, eli toiset on lyhyitä, toiset pitkiä. Oikeaa podcastiin pitää tietenkin saada nämä kaikki asiat ensin kuntoon. Kunhan nyt testailin. Käy kuuntelemassa ja laita vaikka viestiä, mitä mieltä olet ajatuksesta.

Linkki löytyy blogin oikeasta reunasta, fb- ja insta-linkkien alapuolelta.  

Minimaissit eivät olekaan ihan minejä. Makeutta on jo, mutta ei aromeja. Pitää vielä odottaa tuleentumista.   

Apua, hukkasin kuningattaren

 Eikä ole mikään vitsi

Mehiläiset "juttelevat" eli siirtävät mettä toisilleen, kunnes se on sopivaa laitettavaksi kennoihin ja kertovat kukkien sijainnista.

Mehiläishoidon peruskurssi

Mehiläishoitokurssini Lepaalla jatkui taas viime lauantaina. Aamun teoriaosuuden jälkeen menimme jälleen pesille toteuttamaan oppimaamme. Päivän tärkein oppi oli, miten vähentää parveiluhalukkuutta ja muutenkin taas opettelimme tunnistamaan pesän rakenteista ja mehiläisten touhuja.

Pesän tutkiskeluun kuuluu aina tarkistaa, että onko "poikastuotantoa" eli sikiöintiä. Avosikiöt ovat uusia ja peittosikiöt pidemmälle kehittyneitä. Jos on sikiöintiä, voi olla varma, että kuningatar on pesässä. Silti kuningatar on syytä löytää, ettei epähuomiossa kehiä nostellessa tule kadottaneeksi sitä. Opettelimme pyydystämään kuningattaren sellaiseen pieneen klipsijuttuun. Kurssikaveri yritti ottaa kuvaa ja siinä sitten kääntelin ja vääntelin klipsiä, jolloin tulin puristaneeni leuat auki ja kuningatarpoloinen tippui. Todellakin tippui, sillä tässä vaiheessa ne ovat liian pulskia lentämään. Jos parvi lähtee parveilemaan eli uuden pesän hakuun, ne laihduttavat kuningatarta sen verran, että se jaksaa lentää. Vähän hassun kuuloista, eikö totta?

Vangittu kuningatar, jonka pudotin. Onneksi löytyi. Ylemmässä kuvassa näkyy vihreä värimerkintä.

Siitepölyn väri vaihtelee

Siitepölyä jalkavasuissa. 

Joillakin mehiläisillä, ei osunut kuvaan, oli kirkkaan keltaista siitepölyä. Opettaja kertoi, että se on voikukan siitepölyä ja että hunaja maistuu silloin villasukalta. Meillä oli edellisellä kerralla hunajamaistiaiset ja siinä huomasi, että ihmiset tykkäävät ihan eri asioista. Ne hunajat, jotka olivat monen mielestä tunkkaisia villasukan makuisia, oli minun mielestäni parhaita. Ehkä pidän siis villasukan mausta, mene ja tiedä. En ole sukkia kyllä koskaan maistanut, eli en tiedä, miltä ne maistuvat.

Kuningatarkennoja, ihan vain varmuuden vuoksi

Pesässä rakennetaan aina myös hätäkuningatarkennoja, eli jos kuningatar menehtyy, on aina kennot valmiina uuden kuningattaren kasvattamiseen. Kuhnurikennot ovat isoreikäisiä, pulleita rakennelmia ja kuningatarkennot jollain tapaa suippoja pitkänomaisia rakennelmia.

Kuningatarkenno

Avosikiö, peittosikiö, kuhnuerikenno

Rikkoutunut kuhnurikenno.

Kennorakennelmaa.

Paljon puuhaa ja monta työntekijää.

Avosikiö, eli tuo valkoinen kennossa ja vieressä peittosikiö, eli keltaisella kannella oleva.

Hurmaavia ahkeroitsijoita.

Tärkeitä uutisia kerrottavana.

Paljon kavereita kyydissä

Jostain syystä mehiläisiä kertyy aina minuun kaikkein eniten. Olenko makea tyyppi? :)

Pesän tutkiskelua.

Kehiä nostellaan ja kaavitaan kuhnurikennorakenteet pois.

Tarkkana pitää olla koko ajan.

Itse en pysty ottamaan puhelimellani kuvia, kun hanskat eivät toimi kosketusnäytössä. Kaikki nyt julkaistut kuvat ovat kurssikaverini Teemun.  Parveiluhalukkuuden estämisessä on ydin siinä, että mehiläisten pitää tuntea olevansa riittävän väljästi. Tänä vuonna on ollut kai vähän enemmän haasteita, koska leudon talven jäljiltä oli paljon selvinnyttä populaatiota, mutta kylmä kevät on estänyt normaalit lentotoimet ja pesässä alkaa olla tunkua.

Milloinkahan saan oman pesän?

Muutamalla kurssilaisella on jo omat pesät, yksi tilasi kurssipäivän aikana omansa. Meillä ei pesiä ole vielä, pitää opetella ensin vähän enemmän, ennen kuin rohkaistun. Toisaalta, kotipihaan taajamassa ei edes voisi pesää laittaa ja yksi puutarha, josta kysyin pesäpaikkaa, oli jo ostanut pölytyspalvelua toiselta tarhaajalta.

Kuhnurit turhakkeitako?

Kuhnureilla ei ole muuta tehtävää, kuin parittelulento. Ne ovat selkeästi suurempia kuin muut mehiläiset. Kuningattaren peräpää taasen on pidempi ja suipompi kuin muilla. Kuningatar tosin kyllä merkitään värillä, jotta sen löytää helpommin. Joka vuodella on oma värinsä, joten värikoodin perusteella tietää, miten monta vuotta vanha se on.

Kuhnurit kasvavat myös erimuotoisissa kennoissa. Niitä yritetään kasvattaa ihan tarkoituksella, vaikka kuhnureilla ei tavallaan ole tehtävää. Ne ovat nimittäin varroapunkin suosiossa. Varroapunkki on mehiläispesän haittaeläin ja kun kasvattaa kuhnureita, punkit menevät niiden kennoihin. Kennot leikataan pois ja punkit poistuvat samalla. Kätevää, eikö totta?

Kuhnurit ovat nykyään hittiruokaa, kun ovat punasilmävaiheessa. Paistetaan kuulemma paistinpannulla. Ilmeisesti melkoisen työn takana, koska toukat pitää jotenkin noukkia kennoista yksitellen.