Omavaraistelupuutarhailuni historia

Mikä innosti minut puutarhailuun?

Kesäkuun omavaraistelijoiden yhteiskirjoitus on taas täällä, eli kuukauden ensimmäinen maanantai. Nyt kerrotaan omavaraistelun historiasta.

#Suuntanaomavaraisuus lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/ Sarja julkaistaan joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00. Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi

Oman puutarhailuni Ihan alkua en kyllä tiedä, sillä olen ollut kiinnostunut puutarhailusta koko ikäni. Ensimmäiset kylvökset kerrostalossa tein 14 vuotiaana. Ostin altakastelu-taimilaatikko-minikasvihuoneen, leijonankidan, minitomaatin ja muutaman muun kasvin siemeniä. Niiden muiden nimet eivät jääneet mieleeni. Leijonankidat onnistuivat valtavan hyvin ja ne kukkivat vanhasta vesipadasta tehdyssä kukkapenkissä pitkään mökillä. Minitomaattien sato olisi ehkä ollut runsaampi, jos olisin ymmärtänyt, että veteen pitää laittaa lannoitetta. Jokunen tomaatti silti tuli kustakin taimesta pienessä kukkaruukussa. Löysin tuon minikasvihuoneen aluslaatikon juuri viime viikonloppuna leikkimökin alta. Siellä se on ollut säilössä unohdettuna, auringosta ja säältä suojassa vuosikymmeniä.

Miten nykyinen touhuilu alkoi?

Kaksikymmentä vuotta sitten suunnilleen muutimme nykyiseen kotiimme. Tein heti pihalle pienen, noin 2 m * 2 m kasvimaan. Muistan, miten herkulliset nauriit kasvoivat ensimmäisenä vuonna. Ei ollut kaalikoita eikä muitakaan tuholaisia. Ilmeisesti ei ollut lähimaillakaan muita kasvimaita. Sittemmin kaalikoit ovat löytäneet pihaamme.

Laajamittaisempi touhu alkoi perheenjäsenen ruoka-aineallergioista. Mausteet aiheuttivat aina oireita, joten aloin kasvattaa omia yrttejä. Vuosi vuodelta lajikkeet lisääntyivät ja kasvimaa suureni. Myöhemmin vuokrasin kaupungilta ns. aarin palstoja ja sillä tiellä olemme edelleen.

Kurkkaa tästä linkistä Nykyinen palstani oli tällainen aluksi.

Mihin olen matkalla?

Lajikkeet vähenevät joka vuosi. Keskityn enemmän tavallisiin arkijuttuihin, kuten esimerkiksi perunaan, porkkanaan, valkosipuliin, sipuliin, marjoihin, papuihin, salaattiin, mausteyrtteihin, herneisiin ja maissiin. Kasvihuoneessa on joka vuosi tomaattia ja kurkkua, vähän basilikaa sekä satunnaisia vierailijoita. Mansikkamaa on pihassa napostelua varten, mutta nyt on jo parin vuoden aikana ollut työn alla kunnon maan tekeminen, mistä saisi omat pakastemansikat. Tänä vuonna on penkit valmiina ja taimet odottavat istutusta, joten ainakin yhden vuoden tarpeen mansikat alkavat olla turvatut. Toki joka vuosi jotain hairahdun kokeilemaan, kuten tänä vuonna on verkon alla kasvamatta kukkakaalia. 

Intohimonani on innostaa ja kannusta muita kokeilemaan ruuan kasvatusta, vaikka ihan pienimuotoisesti ikkunalla, verannalla, terassilla tai pihalla sekä opettaa maaperän toimintaa ja vaikutusta niin ruoantuotantoon kuin mihin tahansa luonnossa tapahtuvaan. Palsta-alueella yritän saada yhteisöllisyyttä lisää ja perustin alueen viljelijöille oman Facebook-ryhmän. Siellä voi jakaa ja kysellä taimia, kertoa kastelu-ongelmista ja kertoa ihan vain muuten kivoja palstakuulumisia. Vastaanotto on ollut myönteinen ja innostunut. Koronan lisäämä puutarhainnostus on tuonut alueelle paljon uusia kasvoja, nuoria, lapsiperheitä ja ihan ensi kertaa viljelyä aloittavia. 

Kannattaako tämä homma?

Mottoni on, että niin kauan kannattaa, kun se ei tunnu työltä. Siinä vaiheessa, kun puutarhailu alkaa tuntua työltä, se pitää lopettaa. En tietenkään kiellä, etteikö tulisi koskaan sellaisia päiviä, että päätän lopettaa koko jutun... mutta toistaiseksi on ollut vain ohimenevästä väsymyksestä kysymys. 

Muiden sarjaan osallistuvien kirjoitukset löytyvät alta kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuina.

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2021/

Apilan kukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-6-mokki/

Kakskulma https://kakskulma.com/omavarainen-puutarhassa/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/06/lopulta-juurruin-minakin.html

Vyöhyke 2

Urban farming kotitarveviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/06/omavaraistelupuutarhailuni-historia.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/06/kesakuu-2021.htm

Keltainen kahvipannu https://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2021/06/ruokaa-omasta-maasta.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/06/sukuvika.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/06/helppo-hyotytarha-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/06/omavaraisuutta-vuodelle-2021-kesakuu.html

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/06/07/mika-ajaa-kohti-omavaraisuutta/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=774

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/06/taustoja.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21274

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meidan-ajan-lapileikkaus/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=682

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/06/07/kesakuu-21-omavaraisteluni-tausta/

Nättiä vai helppoa ja tuottoisaa?

Tuumailen ja mietin, mikä saa ihmisille sen tunteen, että puutarhurointi on työlästä ja hankalaa. 

Yhtenä asiana tulee mieleen, että jos kaiken pitää olla aina kovin nättiä ja ihanaa, niin kyllä sitä ihminen itselleen työtä saa kehitettyä. Jää monta puutarhakokeilua tekemättä, jos tuloksen täytyy olla erityisen hienoa.

Itselleni riittävän hienoa on, kun keväällä laitan kuolleiden kasvinosien ja vähän keskeneräisenä kompostina laitetun massan päälle hieman uutta multaa kukkamaalla. Muuta siivousta en tee. Uudet vihreät versot ovat riittävän kauniita. Ei kukkapenkin rakenteilla ja muilla ole niin väliä. Peittyvät kuitenkin pian kasvustojen alle.

Kauneus on katsojan silmissä. Haittaako, että olki on vähän näkyvää, kun raparperi on vielä pieni kevään alussa?

Ei näiden lehtien alta enää paljoa näy. Mieluummin iso raparperi, kuin paljaaksi raaputettu mullan pinta ja huonosti kasvava taimi.

Itse olen päättänyt olla välittämättä, että välillä on rumaa ja ehkä sotkuakin ympärillä. Puutarhuroinnin tarkoitus on olla kivaa tekemistä ja tuottaa maukasta satoa riittävästi. On mielestäni turhaa energian käyttöä tehdä kauneusajattelu edellä näitä hommia.

Onneksi perunat, porkkanat, sipulit ja muut kasvit eivät välitä, miltä niiden ympärillä näyttää. Kate saa olla vaikka minkälaisen näköistä. Tärkeintähän on se vaikutus, jonka vuoksi katetta käytetään.

Itse asiassa tykkään kyllä tästäkin, retiisejä ja maa-artisokkaa sekaviljelynä ruohokatteella. Ihan nättiä mielestäni.

Mielipiteitä on monia, kaikki eivät tykkää samoista asioista. Tärkeintä on mielestäni, ettei aiheuta itselleen lisätyötä ja lopeta puutarhurointia sen itseaiheutetun lisätyön vuoksi. 

Ei edellisessä postauksessani esitelty kausarini ole mikään nätti. Ei haittaa. Pystyin tekemään sen itse, tarveaineet olivat edulliset ja se toimii hyvin siinä tehtävässä, johon se on tarkoitettu. Jos olisin odottanut, kunnes joku tekee minulle hienon rakennelman vanhoista ikkunoista tai jos olisi pitänyt tilata tuhannen euron valmisversio, olisin edelleen ilman kausariani.

Toki katteen voi valita kauneusperusteisesti, mutta silloin tullaan helposti taas siihen, että puutarhurointi tulee kalliiksi harrastukseksi. Onko oikeasti järkevää ostaa värjättyä haketta ja laittaa sitä omaan maahan. Väriaine on kuitenkin täysin ylimääräinen ainesosa.

Tai miksi tekee lisätyötä kuljettamalla kitketyt rikkaruohot johonkin bioroskikseen, kun sen voi kompostoida ihan helposti lähellä. Joko jättämällä maan pinnalle katteeksi tai kompostissa. Vastaavasti joutuu ostamaan säkkitolkulla multaa, jos vie kaiken eloperäisen aineksen aina pois puutarhasta. Multamäärä vähenee, sillä maatuminen etenee koko ajan ja kasvit käyttävät mullan eri osia ravintonaan.

Huomionarvoista on myös, että kaikki ohjeeni pohjautuvat siihen, että työ pitää olla mielekästä joka auttaa tuottamaan enemmän satoa helposti. Tekemisellä pitää olla jokin tarkoitus. Joku voi tykätä rikkaruohojen nyppimisestä päivät pitkät, mutta itselläni ei ole siihen aikaa. Siksi työskentelytapani on sellainen, että poistan kitkentätarpeen muilla keinoin. 

Sadonkorjuu jatkuu niinkuin lämmin syksykin

Aurinkoinen syyspäivä on mitä parhain puutarhahommiin, ja ruokakaapissa tyhjentyneet peruna- ja porkkanapussit oiva syy lähteä mullankaivuuseen.

Tänään tuli vastaan iloinen yllätys. Härkäpavut kukkivat nätisti.

 Eivät taida nämä kukat ehtiä enää paloiksi asti.

Kertaalleen tyhjennetyssä härkäpapumaassa oli toinen mokoma palkoja odottamassa. Kuivuudesta kärsineet taimet olivat saaneet alkusyksyn kosteudesta uutta pontta kasvuun ja lämpöä on riittänyt palkojenkin muodostamiseen. Ihan mukavankokoisia papujakin oli ainakin sormituntumalla sisällä. En riipinyt niitä vielä.

Porkkanoilla on kokoa, kuten perunoillakin. Enää ei noussut ennätysperunaa suurempaa, eli aiemmalla 817 grammalla edetään kisaan. Nyt perunat olivat 500 - 650 g, lajikkeina Mozart ja Nicola, jota kasvatan talven perunaksi. Annetaan niiden vielä vahvistaa kuortaan ja parannella varastokestävyyttä.

Rikkaruohoja on jonkin verran myös päässyt herneiden ja sipuleiden riveihin. Ne ehtii kyllä vielä ennen maan jäätymistä nyppiä pois. On todella tärkeää, että juurilevinnäiset rikkakasvit eivät jää maahan syksyllä. Keväällä on aivan hirmuinen homma muuten niiden kitkennässä. Kevätaurinko sulamisvesien kanssa on takuuvarma resepti rikkakasvien viihtyvyyteen, jos niillä on hyvä juuri syksyn jäljiltä maassa. Paljon tuskaisempi taival on sellaisella, joka pyrkii aurinkoon jonkun pienen juurenpätkän avulla. Juuren energiavarat eivä riitä kovin pitkään, ja jos vielä keväällä ehtii harata ensimmäiset pinnalle nousseet lehdet, ei juurella välttämättä riitä voimaa toiseen lehtikertaan.