#suuntana omavaraisuus 4 2024

 Mikä sai minut liikkeelle?

ranskanrakuuna

Eri puutarhuroijilla ja omavaraistelijoilla on varmastikin hyvin erilaiset motiivit ja syyt, jotka ovat alun perin innostaneet kasvatustouhuihin. Olen tykännyt puutarhailusta aina. Muutettuamme omakotitaloon tein heti pienen kasvimaan ja appeni teki kompostin. Touhu oli pienimuotoista. Kun lapset syntyivät, tuli mukaan herneet ja monet muut lapsille mieluisat satokasvit.

Lavakaulukset lasten puutarhailua varten.

Pienimuotoisena harrastus olisikin varmasti pysynyt, ellei toisella lapsista olisi ollut erittäin vaikeaa ruoka-aineallergiaa, joka esti esimerkiksi valmismausteiden käytön kokonaan ja ruokien raaka-aineet olivat hyvin rajoitetut. Aloin kasvattaa yrttejä mausteiksi. Lapset tykästyivät tuoreisiin yrtteihin ja niitä popsittiin "hampurilaisina" eli moneen kerrokseen paketoituina tuoreherkkuina leikkien lomassa pihalla. Puutarhailussa oli lapset alusta asti mukana ja molemmille lapsille tuli myöhemmin omat puutarhat, joissa ei ollut mitään rajoituksia aikuisilta. Aikuiset auttoivat voimaa vaativissa jutuissa. Sadostakin joutui maksamaan, esimerkiksi 20 senttiä per retiisi.

Apupuutarhuri alkoi lopulta puhua omasta pellosta. No, ei meillä peltoon ollut mitään mahdollisuutta, mutta palstaviljelyyn kylläkin. Sain ensin 4H-yhdistyksen kautta 1 aarin. Alueella traktori tuli kyntämään syksyllä koko pellon. Koska harrastan no-dig kateviljelyä, harmitti kyntäminen ihan hirveästi. Rikkaruohojen siemeniä nousi loputtomasti pinnalle, alueella vaivannut minttu ja maa-artisokka jakautuivat loputtomasti pilkkoutuvien juurien takia ja vaivalla kuljettamani katteet menivät hukkaan maahan. Onneksi sain nopeasti monivuotisen palstan kaupungin palsta-alueelta, jossa ei kynnetty.

katteet puuttuvat vielä

Palstailusta alkoi tämä bloginikin ja matkan varrelta olen kirjoittanut paljon tarinoita. Vaikka vastaan on tullut myös vastoinkäymisiä, ovat puutarhailun antama ilo, herkullinen sato ja yhteinen tekeminen kuitenkin niin positiivisia asioita, että kaikki vastoinkäymiset unohtuvat hyvin pian. Meillä harrastetaan yhdessä puutarhailua. Olen saanut äitienpäivälahjaksikin lahjakortin Apumiehen työtunneista 😂 akantappoaseen käyttöön, eli perunasahran ohjaamiseen. Emäntä vetää sahraa ja isäntä ohjaa, siitä laitteen nimi juontaa juurensa. Vetäminen on huomattavan raskasta. Tämä akka tosin tappoi ensimmäisen sahran.... ei kestänyt vetovoimaani vaan vääntyi pilalle. Sain palautettua, sillä ei tällaisen 163 senttisen naisen kuulu saada omin voimin moista laitetta rikki. Myyjä ei tosin ymmärtänyt vitsiäni siitä, että akka tappoikin akantappoaseen.

perunasahra odottamassa perunanistutusta

Olen aina valtavan iloinen, kun joku innostuu kokeilemaan kompostointia, kateviljelyä, no-dig menetelmää, uusia satokasveja ja mitä tahansa minulta kuulemansa tai blogista lukemansa perusteella. Ihanaa, jos saa innostettua uusia puutarhailijoita.

Merilevä, ruokomörskä odottamassa levitystä katteeksi.

Maittavat kasvikset ja lasten toteamukset hyvästä mausta, vaikkapa kaurajuurisosekeiton tai mustajuurisosekeiton myötä, ovat todella palkitsevia. En varmastikaan olisi noita tarjonnut pienille lapsille, jos en olisi niitä itse kasvattanut. Ei tule kaupasta ostettua kovinkaan helposti erikoisjuureksia. Lapsemme ovat tottuneet, että kaikkea on kiva maistaa. Uusissa mauissa ei ole ollut koskaan ongelmaa.

Tässä oli kaurajuurisosekeittoa.

Mielestäni kannattaa aloittaa ihan pienestä, vaikka vain salaatin, basilikan ja tillin kasvattamisesta. Onnistumisen kokeminen on kannustavaa ja puutarhailu nappaa ihan vaivihkaa valtaansa. Kannattaa kasvattaa sellaisia kasviksia, joita haluaa syödä. Pari lavakaulusta on jo tosi hyvä alku. Niihin mahtuu kasvamaan paljon ja ovat helppohoitoisia. Ei tarvitse tehdä raskaita maankääntötöitä alussa, mullan voi ostaa valmiina, kastelu on pienimuotoista ja tarvittaessa lavat voi nostaa ylemmäs, jos selkä ei kestä kyykistelyä. Kastelun voi hoitaa vaikka tihkukastelujärjestelmällä, niin ei tarvitse kannella kastelukannujakaan.

Pienessä lavakauluksessa mahtuu kasvamaan uskomattoman paljon syötävää.

En koe tekeväni työtä, kun hoidan puutarhaa. Olen luvannut lopettaa harrastuksen sitten, kun se on työtä. Nautin vapaa-ajastani kaikkein eniten, kun saan touhuta mullan ja kompostin kanssa tai hakettaa. Mitä enemmän touhuttavaa, sitä parempi mieli illansuussa. En kaipaa joutenoloa, se ei rentouta minua yhtään.

Puutarhailu johdatti minut opiskelemaan Maaperä- ja ympäristötiedettä Helsingin Yliopistoon. Matkan varrella olen oppinut luonnon monimuotoisuuden merkityksen ja puutarhassani ei käytetä mitään torjunta-aineita. Aiemmin olin tietämätön ja torjuin rikkaruohoja ja voikukkia ruiskutuksilla. Ihan kauhistuttaa tuo tuon aikainen minäni. Torjuntajoukkoja olen rekrytoinut pihaan sen sijaan lukemattomia. 900 neliön tontilla on 12 linnunpönttöä, monta hyönteishotellia, hyönteisystävällisiä perennoja ja luonnonkukkia. Yritän saada luonnon huolehtimaan tasapainosta itse.

Luonnonkukat ovat todella näyttäviä kukkapenkissäkin.

Samalla on tullut jokapäiväiseen elämään mukaan kierrätys, kulutuksen vähentäminen ja uusiutuvat energiamuodot. Luonnon ja luontovarojen kunnioittaminen. Koen eläväni hyvää elämää, kun saan auttaa luontoa. En kaipaa rientoja enkä juhlia.

#Suuntanaomavaraisuus -sarjassa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Kirjoituksen lopussa on aina linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/diy-basebetonia-markatiloihin

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/omavaraisuusaloittelijan-vinkit-aloittelijalle/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/04/aloita-helpoimmista-omavaraisuus.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/04/suuntanaomavaraisuus-huhtikuu-2024-alku.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-4/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maalaiselon-alkupiste

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18225

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/04/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-4-ma.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2024-mista-kaikki-alkoi/

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavaraisuus-aloittaminen/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/miten-aloittaa-omavaraisempi-elama

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/04/07/huhti-24-miten-aloittaa

Omavaraistelupuutarhailuni historia

Mikä innosti minut puutarhailuun?

Kesäkuun omavaraistelijoiden yhteiskirjoitus on taas täällä, eli kuukauden ensimmäinen maanantai. Nyt kerrotaan omavaraistelun historiasta.

#Suuntanaomavaraisuus lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/ Sarja julkaistaan joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00. Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi

Oman puutarhailuni Ihan alkua en kyllä tiedä, sillä olen ollut kiinnostunut puutarhailusta koko ikäni. Ensimmäiset kylvökset kerrostalossa tein 14 vuotiaana. Ostin altakastelu-taimilaatikko-minikasvihuoneen, leijonankidan, minitomaatin ja muutaman muun kasvin siemeniä. Niiden muiden nimet eivät jääneet mieleeni. Leijonankidat onnistuivat valtavan hyvin ja ne kukkivat vanhasta vesipadasta tehdyssä kukkapenkissä pitkään mökillä. Minitomaattien sato olisi ehkä ollut runsaampi, jos olisin ymmärtänyt, että veteen pitää laittaa lannoitetta. Jokunen tomaatti silti tuli kustakin taimesta pienessä kukkaruukussa. Löysin tuon minikasvihuoneen aluslaatikon juuri viime viikonloppuna leikkimökin alta. Siellä se on ollut säilössä unohdettuna, auringosta ja säältä suojassa vuosikymmeniä.

Miten nykyinen touhuilu alkoi?

Kaksikymmentä vuotta sitten suunnilleen muutimme nykyiseen kotiimme. Tein heti pihalle pienen, noin 2 m * 2 m kasvimaan. Muistan, miten herkulliset nauriit kasvoivat ensimmäisenä vuonna. Ei ollut kaalikoita eikä muitakaan tuholaisia. Ilmeisesti ei ollut lähimaillakaan muita kasvimaita. Sittemmin kaalikoit ovat löytäneet pihaamme.

Laajamittaisempi touhu alkoi perheenjäsenen ruoka-aineallergioista. Mausteet aiheuttivat aina oireita, joten aloin kasvattaa omia yrttejä. Vuosi vuodelta lajikkeet lisääntyivät ja kasvimaa suureni. Myöhemmin vuokrasin kaupungilta ns. aarin palstoja ja sillä tiellä olemme edelleen.

Kurkkaa tästä linkistä Nykyinen palstani oli tällainen aluksi.

Mihin olen matkalla?

Lajikkeet vähenevät joka vuosi. Keskityn enemmän tavallisiin arkijuttuihin, kuten esimerkiksi perunaan, porkkanaan, valkosipuliin, sipuliin, marjoihin, papuihin, salaattiin, mausteyrtteihin, herneisiin ja maissiin. Kasvihuoneessa on joka vuosi tomaattia ja kurkkua, vähän basilikaa sekä satunnaisia vierailijoita. Mansikkamaa on pihassa napostelua varten, mutta nyt on jo parin vuoden aikana ollut työn alla kunnon maan tekeminen, mistä saisi omat pakastemansikat. Tänä vuonna on penkit valmiina ja taimet odottavat istutusta, joten ainakin yhden vuoden tarpeen mansikat alkavat olla turvatut. Toki joka vuosi jotain hairahdun kokeilemaan, kuten tänä vuonna on verkon alla kasvamatta kukkakaalia. 

Intohimonani on innostaa ja kannusta muita kokeilemaan ruuan kasvatusta, vaikka ihan pienimuotoisesti ikkunalla, verannalla, terassilla tai pihalla sekä opettaa maaperän toimintaa ja vaikutusta niin ruoantuotantoon kuin mihin tahansa luonnossa tapahtuvaan. Palsta-alueella yritän saada yhteisöllisyyttä lisää ja perustin alueen viljelijöille oman Facebook-ryhmän. Siellä voi jakaa ja kysellä taimia, kertoa kastelu-ongelmista ja kertoa ihan vain muuten kivoja palstakuulumisia. Vastaanotto on ollut myönteinen ja innostunut. Koronan lisäämä puutarhainnostus on tuonut alueelle paljon uusia kasvoja, nuoria, lapsiperheitä ja ihan ensi kertaa viljelyä aloittavia. 

Kannattaako tämä homma?

Mottoni on, että niin kauan kannattaa, kun se ei tunnu työltä. Siinä vaiheessa, kun puutarhailu alkaa tuntua työltä, se pitää lopettaa. En tietenkään kiellä, etteikö tulisi koskaan sellaisia päiviä, että päätän lopettaa koko jutun... mutta toistaiseksi on ollut vain ohimenevästä väsymyksestä kysymys. 

Muiden sarjaan osallistuvien kirjoitukset löytyvät alta kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuina.

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2021/

Apilan kukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-6-mokki/

Kakskulma https://kakskulma.com/omavarainen-puutarhassa/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/06/lopulta-juurruin-minakin.html

Vyöhyke 2

Urban farming kotitarveviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/06/omavaraistelupuutarhailuni-historia.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/06/kesakuu-2021.htm

Keltainen kahvipannu https://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2021/06/ruokaa-omasta-maasta.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/06/sukuvika.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/06/helppo-hyotytarha-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/06/omavaraisuutta-vuodelle-2021-kesakuu.html

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/06/07/mika-ajaa-kohti-omavaraisuutta/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=774

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/06/taustoja.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21274

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meidan-ajan-lapileikkaus/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=682

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/06/07/kesakuu-21-omavaraisteluni-tausta/

Nättiä vai helppoa ja tuottoisaa?

Tuumailen ja mietin, mikä saa ihmisille sen tunteen, että puutarhurointi on työlästä ja hankalaa. 

Yhtenä asiana tulee mieleen, että jos kaiken pitää olla aina kovin nättiä ja ihanaa, niin kyllä sitä ihminen itselleen työtä saa kehitettyä. Jää monta puutarhakokeilua tekemättä, jos tuloksen täytyy olla erityisen hienoa.

Itselleni riittävän hienoa on, kun keväällä laitan kuolleiden kasvinosien ja vähän keskeneräisenä kompostina laitetun massan päälle hieman uutta multaa kukkamaalla. Muuta siivousta en tee. Uudet vihreät versot ovat riittävän kauniita. Ei kukkapenkin rakenteilla ja muilla ole niin väliä. Peittyvät kuitenkin pian kasvustojen alle.

Kauneus on katsojan silmissä. Haittaako, että olki on vähän näkyvää, kun raparperi on vielä pieni kevään alussa?

Ei näiden lehtien alta enää paljoa näy. Mieluummin iso raparperi, kuin paljaaksi raaputettu mullan pinta ja huonosti kasvava taimi.

Itse olen päättänyt olla välittämättä, että välillä on rumaa ja ehkä sotkuakin ympärillä. Puutarhuroinnin tarkoitus on olla kivaa tekemistä ja tuottaa maukasta satoa riittävästi. On mielestäni turhaa energian käyttöä tehdä kauneusajattelu edellä näitä hommia.

Onneksi perunat, porkkanat, sipulit ja muut kasvit eivät välitä, miltä niiden ympärillä näyttää. Kate saa olla vaikka minkälaisen näköistä. Tärkeintähän on se vaikutus, jonka vuoksi katetta käytetään.

Itse asiassa tykkään kyllä tästäkin, retiisejä ja maa-artisokkaa sekaviljelynä ruohokatteella. Ihan nättiä mielestäni.

Mielipiteitä on monia, kaikki eivät tykkää samoista asioista. Tärkeintä on mielestäni, ettei aiheuta itselleen lisätyötä ja lopeta puutarhurointia sen itseaiheutetun lisätyön vuoksi. 

Ei edellisessä postauksessani esitelty kausarini ole mikään nätti. Ei haittaa. Pystyin tekemään sen itse, tarveaineet olivat edulliset ja se toimii hyvin siinä tehtävässä, johon se on tarkoitettu. Jos olisin odottanut, kunnes joku tekee minulle hienon rakennelman vanhoista ikkunoista tai jos olisi pitänyt tilata tuhannen euron valmisversio, olisin edelleen ilman kausariani.

Toki katteen voi valita kauneusperusteisesti, mutta silloin tullaan helposti taas siihen, että puutarhurointi tulee kalliiksi harrastukseksi. Onko oikeasti järkevää ostaa värjättyä haketta ja laittaa sitä omaan maahan. Väriaine on kuitenkin täysin ylimääräinen ainesosa.

Tai miksi tekee lisätyötä kuljettamalla kitketyt rikkaruohot johonkin bioroskikseen, kun sen voi kompostoida ihan helposti lähellä. Joko jättämällä maan pinnalle katteeksi tai kompostissa. Vastaavasti joutuu ostamaan säkkitolkulla multaa, jos vie kaiken eloperäisen aineksen aina pois puutarhasta. Multamäärä vähenee, sillä maatuminen etenee koko ajan ja kasvit käyttävät mullan eri osia ravintonaan.

Huomionarvoista on myös, että kaikki ohjeeni pohjautuvat siihen, että työ pitää olla mielekästä joka auttaa tuottamaan enemmän satoa helposti. Tekemisellä pitää olla jokin tarkoitus. Joku voi tykätä rikkaruohojen nyppimisestä päivät pitkät, mutta itselläni ei ole siihen aikaa. Siksi työskentelytapani on sellainen, että poistan kitkentätarpeen muilla keinoin. 

Sadonkorjuu jatkuu niinkuin lämmin syksykin

Aurinkoinen syyspäivä on mitä parhain puutarhahommiin, ja ruokakaapissa tyhjentyneet peruna- ja porkkanapussit oiva syy lähteä mullankaivuuseen.

Tänään tuli vastaan iloinen yllätys. Härkäpavut kukkivat nätisti.

 Eivät taida nämä kukat ehtiä enää paloiksi asti.

Kertaalleen tyhjennetyssä härkäpapumaassa oli toinen mokoma palkoja odottamassa. Kuivuudesta kärsineet taimet olivat saaneet alkusyksyn kosteudesta uutta pontta kasvuun ja lämpöä on riittänyt palkojenkin muodostamiseen. Ihan mukavankokoisia papujakin oli ainakin sormituntumalla sisällä. En riipinyt niitä vielä.

Porkkanoilla on kokoa, kuten perunoillakin. Enää ei noussut ennätysperunaa suurempaa, eli aiemmalla 817 grammalla edetään kisaan. Nyt perunat olivat 500 - 650 g, lajikkeina Mozart ja Nicola, jota kasvatan talven perunaksi. Annetaan niiden vielä vahvistaa kuortaan ja parannella varastokestävyyttä.

Rikkaruohoja on jonkin verran myös päässyt herneiden ja sipuleiden riveihin. Ne ehtii kyllä vielä ennen maan jäätymistä nyppiä pois. On todella tärkeää, että juurilevinnäiset rikkakasvit eivät jää maahan syksyllä. Keväällä on aivan hirmuinen homma muuten niiden kitkennässä. Kevätaurinko sulamisvesien kanssa on takuuvarma resepti rikkakasvien viihtyvyyteen, jos niillä on hyvä juuri syksyn jäljiltä maassa. Paljon tuskaisempi taival on sellaisella, joka pyrkii aurinkoon jonkun pienen juurenpätkän avulla. Juuren energiavarat eivä riitä kovin pitkään, ja jos vielä keväällä ehtii harata ensimmäiset pinnalle nousseet lehdet, ei juurella välttämättä riitä voimaa toiseen lehtikertaan.