Terveisiä Skotlannista
Teimme 11 päivän lomamatkan ja ajoimme 2600 kilometriä pitkin Skotlantia. Paljon ehdittiin nähdä ja paljon jäi näkemättä.
Balmoral, kuningattaren kesälinna
Etukäteen oli suunniteltu, että käydään kuningattaren kesämökillä, eikun siis kesälinnassa, kylässä. Vierailla on pääsy keittiöpuutarhaan nimittäin, ja sehän minua tietenkin kiinnosti.
Maapohja oli juuri sellaista samanlaista, jota näkyy joka ikisessä brittipuutarhaohjelmassa. Vähän rusehtavaa, jossa on selvästi näkyviä pyöreitä pikkukiviä. Kuningatar ilmeisesti pitää kaalista, sillä kaalikasveja oli kaikkein eniten kasvamassa, seuraavana pavut ja palkokasvit, mikä ei yllätä. Kaalit oli suojattuna verkoilla, joiden reunat oli haudattu tiiviisti maahan.
Katetta nämä sipulit kaipaisivat, minun mielestäni.
Perunat kasvatettiin mustan muovin alla. Miten satoa poimitaan näistä?
Mansikoita oli siellä sun täällä. Parissa kohdassa ihan penkkinäkin, mutta yleisimmin muiden maiden reunuskasvina.
Salaattia kasvatettiin näin.
Verkotettuja kaalipenkkejä.
Onko tämä samaa latva-artisokkaa kuin minulla? Paljon pienempiä vielä...
Näyttää kovasti fenkolilta, pientä vielä tämäkin. Kivistä on maa.
Lisää kaalipenkkejä verkon alla.
Hurmaannuin näihin violetteihin pavun kukkiin.
Kastehelmen näköistä, oikein isoa kasvia, ihan pensaita, oli paljon. Tiedätkö, miten tätä käytetään?
Pieniä ovat pavut vielä. Ehkä minullekin tulee satoa täydennyskylvöistäni, jos näistäkin tulee.
Puutarhaohjelmista tuttua pavuntuentaa.
Lisää sipulimaata.
Salaattia tai sen näköistä ainakin mustassa muovissa. Kaipasin kovasti nimikylttejä penkkeihin.
Ja lisää kaalimaita.
Matalia ovat pavut vielä kovasti.
Jutustelin puutarhatyöntekijän kanssa ja kummastelin, miksi eivät käytä katetta, vaikka puutarha on suurimmalta osan luomua eli orgaanista heidän termeillään. Totesi, että ehkä kuningatar ei pidä sen ulkonäöstä.
Lantaa kompostoitiin suuressa mittakaavassa puutarhaa varten.
Tämän käyttötarkoitus ei selvinnyt.
Edellisellä viikolla oli puput kuulemma käyneet popsimassa papuja, jotka muutenkin olivat kärsineet jo kylmästä keväästä. En kysynyt, miksi eivät ole käyttäneet harsoja... ehkä kuningatar ei pidä niidenkään ulkonäöstä.
Omavaraisuus, maanviljely ja käsityöt elinehto
Skotlannissa ulko-Hebrideillä on perinteikäs Crofting -elämäntyyli, jossa viljelijä tekee monenlaisia töitä elättääkseen perheensä. Viljelee maata, kasvattaa lampaita ja lehmiä. Jatkojalostaa tilan tuotteet myyntiin. Aikalailla samaa, jota nykyään omavaraisuus-henkiset ihmiset tekevät. Erona se, että Skotlannissa valinta ei ollut aina vapaaehtoista ja viljelyyn osoitettu maa oli todella huonoa, ellei sattunut kuulumaan papistoon tai hallintovirkamiehiin. Heille annettiin hyvät maat.
Kesällä perinteinen crofting-perhe asui näin pienessä mökissä. Eipä ollut paljoa siivottavaa, mutta ei myöskään nyt näkyviä kattoikkunoita valoa tuomassa. Lämmityskin oli vähän niin ja näin, eikä kostean ilmaston aiheutttama lisäkoleus ainakaan päässyt poistumaan. Savupiippukin puuttuu.
Black house ulko-Hebrideillä
Olimme todella yllättyneitä, että black houseissa asuvia on vielä ihan elossa. Juttelimme miehen kanssa, joka oli ehkä noin kuusissa kymmenissä ja hän kertoi isänsä asuneen vielä black housessa. Kunnostettu black house, jossa vierailimme, on niinkin myöhäisessä vaihessa ollut käytössä, että asukas asuu edelleen ihan naapurissa. Seudulla oli erittäin yleistä, että black housen viereen oli rakennettu uudempi talo eli white house samalle tontille. Kiviseinät säilyvät hyvin pitkään ehjinä.
Jostain syystä meidän ei tullut otettua yhtään ulkokuvaa talosta, joten pitää guuglata netistä. En linkkaa tähän, koska en käytä muiden kuvia.
Tällaisena asuminen esitettiin talon ulkopuolella olevassa esittelykyltissä.
Lämmitys ja ruuanlaitto tehtiin turvetta polttamalla. Vierailukohteessa tuli joudutaan pitämään kituvana turvallisuussyistä ja siitä aiheutuu huomattava savuhaitta. En pystynyt savun vuoksi olemaan sisätiloissa kauaa. Onneksi puolisoni otti kuvia.
Oikeasti tuli on ollut parempi, eikä savua ole ollut samalla tavalla. Asunnot ovat olleet kuuleman mukaan erittäin kodikkaita. Ruokaa on laitettu koko ajan ja ihmiset ovat keskustelleet ja tunnelma ollut mukava. Vieraitakin on ollut usein.
Oikeassa reunassa näkyvä astiakaappi on teetetty, mutta muut huonekalut on tehty meren tuomista ajopuista. Peräseinallä (ikkunalta verhoineen näyttävä) sänky box bed seinässä.
Sama huone eri suunnasta.
Oviaukot ovat kovin matalia, jopa minulle, vaikka olen tosi lyhyt eli 163 cm.
Vasemmassa reunassa näkyy box bed:t eli nukkumasopit: seinässä olevat sängyt. Huone on talon toinen, keittiön takana. Sängyt saman seinän eri puolilla.
Ruuanlaitto tapahtui lattialla olevalla nuotiolla, jossa polttoaineena oli saarella kaikkialla saatavilla oleva turve.
Talon navettahuone, eli eläimet elivät saman katon alla. Takaseinällä alareunassa näkyy viemäri.
Köydet tehtiin kanervasta, joka on vähän matalampikasvuista ja sitkeämpää kuin meillä kasvava.
Turve nostetaan neliskanttisina paloina kuivumaan.
Ylin pintakerros, noin 20 cm, nostetaan ensin syrjään. Tumma turve nostetaan pois lämmitysmateriaaliksi ja pinta laitetaan takaisin paikalleen.
Turpeen kuivatuskasoja oli kaikkialla näkyvissä. Turve on edelleen lämmitysmateraali. Kullekin saarella asuvalle luovutetaan 20 puntaa vastaan alue, josta on rajoittamaton turpeennosto-oikeus. Saaren yli puhaltava tuuli kuivattaa kasatut turpeet.
Näitä ei onneksi ole omassa puutarhassani. Ei ole kuulemma haitallinen espanjansiruetana.
