Sisäviidakko siirtyi ulkoruokintaan

 Viherkasvini kesähtivät pihalla

Jos joku kerran voi talvehtia... niin kai sitten on olemassa myös sana kesähtiä. Kaikki viherkasvini nyt siis joka tapauksessa viettävät aikansa pihalla aina kesäkaudet. Siihen on monia syitä. Saan pestyä ikkunat ja tehtyä suursiivouksen sisällä, kasveista tulee hyvinvoivia, marraskaktukset kukkivat tauotta lokakuusta huhtikuuhun, sade huolehtii kastelusta ja linnut syövät mahdolliset öttiäiset.

Toivottavasti banaanit kasvavat nyt pituutta. En tiedä, voiko niistä koskaan saada satoa, mutta kiva olisi saada niistä isot "puut" sisälle. Tässä kuvia joistakin. Sää oli kivan pilvinen ja sade alkoi juuri sopivasti, kun olimme saaneet siirron valmiiksi. Talven tomut huuhtoutuivat heti pois.

Huomaat varmaan, että joka purkissa on useampaa kuin yhtä kasvia. Olen havainnut, että sekaistutukset voivat paljon paremmin. Kahvia en saanut viihtymään, ennen kuin istutin sen tuoksuvan lohikäärmepuun kanssa samaan ruukkuun. Amaryllikset viihtyvät hyvin marraskaktuksen kanssa samassa ruukussa. Rönsyliljaa, murattia ja juorua laitan ihan joka paikkaan. Niitä on helppo karsia, jos alkavat viihtyä liian hyvin. Eivät estä vieruskasvien kasvua silti. Ne pitävät ruukun pienilmaston kivan kosteana ja kasvit voivat paremmin.

 

Alavilla mailla hallavaara

 Onneksi kuulin töissä tärkeän uutisen

Meillä on töissä monta ammattiviljelijää, jotka tietävät pomminvarmasti kaikki varoitukset, mitä tulee säähän. Onneksi lounaalla puhuttiin sen verran kasvatuksista, että tuli puheeksi ensi yön hallan vaara. Tokihan huomasin ilman viilenneen, mutta en ajatellut hallaa tulevaksi.

Olisi ollut aivan hirveän harmillista, jos hyvin kasvuun lähteneet perunat olisivat saaneet hallaa. Siinä olisi mennyt juhannusperunatoiveet.

Nyt on paksulti harsoa, halla saa tulla, miten vain haluaa, perunoiden osalta.

Toiset kasvattaa perunoita ämpärissä.... onko tämän nyt jättikurpitsan kasvattamista ämpärissä? Pitää muistaa ottaa suojaukset aamulla pois, etteivät saa lämpöhalvausta, jos aurinko lämmittää.

Tiistaina treffit Huittisissa?

 Omasta maasta -hankkeessa tapahtuu

Työni kuljettaa taas kivaan tapahtumaan. Mikä voisikaan olla hauskempaa, kuin saada töissä kertoa juuri siitä, mikä on itselle valtavan tärkeää: Kotitarveviljelyä, luonnonmukaista lannoittamista ja torjuntaa. Asioita käydään läpi kasvimaan reunalla, siis ihan oikeassa ympäristössä. Ei mitään webinaaritouhua, jossa puhuva pää selostaa powerpointista juttuja kuvien avulla.

Nähdäänhän Huittisissa? Voit laittaa viestiä, jos mielessäsi on jokin tietty kysymys, johon haluaisit vastauksen.

Näitä palstatreffejä on hankkeessa monissa eri paikoissa, kannattaa laittaa hanke seurantaan Facessa ja tulla mukaan.

Pölyttäjät, missä olette?

 Hedelmäpuiden kukinta suurinta vuosiin

Luumu-, päärynä- ja kirsikkapuu ovat jo lopetelleet kukintaansa, tai aivan loppuvaiheessa. Perheomenapuussa monet lajikkeet tekevät kukinta-ajasta pidemmän. Aiemmin kirjoitin jo, että mustikat kukkivat runsaasti. Tänään ovat keittiön ikkunan edessä olevien lajikkeiden kukat puhjenneet täyteen voimaansa. En saa taltioitua kuvaan runsautta enkä kukkaryppään suuruutta haluamallani tavalla. Kun puuta katsoo, kukat ovat samanlaisina palloina kuin lumipalloheisin kukat. Aiemmin olen samoista oksista ihmetellyt, kun pienen pieni orava, varmastikin viime vuoden poikanen, kävi syömässä kukkia. Ihan totta, sain seurata ikkunan takaa pitkän aikaa kun se naposteli kukkanuppuja. En ymmärrä miksi niitä söi, ehkä siellä oli jotain proteiinipitoista mukana, mitä en vain nähnyt.

Kukkia on runsaasti, mutta pölyttäjiä ei ole. Puutarhassani on paljon kukkivia kasveja, varhaisista krookuksista ja narsisseista alkaen. En käytä mitään torjunta-aineita. En tiedä, mitä voisin enempää asian hyväksi itse tehdä, omassa pihassani. Leikattavaa nurmikkoa ei ole enää kuin yksi pieni polku, joka on välttämätön kulkemiselle.

Osaisiko joku neuvoa, miten vaaleaa taivastaustaa vasten saisi kuvan?

Muuten yritän vaikuttaa asenteisiin ja jakaa oikeaa tietoa. Kannustan ihmisiä sietämään voikukkia, ymmärtämään, miksi tontinomistajan hoitovastuulla oleva kaupungin viheraluenurmikko on meidän kohdallamme täynnä voikukkia tällä hetkellä ja lopun vuotta monenlaisia luonnon kukkia. Siellä on myös paljon istutettuja perennoja, jotta kukkia olisi mahdollisimman paljon. Kuten Tanskalaisen maajussin vetämässä tanskalaisessa Haluamme luonnon takaisin-hankkeessa eräässä kyltissä sanotaan: sorry the weeds, we are feeding the bees. Taidan teettää itsellenikin tuon kyltin, olen siihen niin ihastunut.

Tältä meidän nurmikkomme näyttää. Ei ole perinteinen siisti 7 mm leikkuujälki. Minun mielestäni hurjan paljon kauniimpi.

Marjapensaiden ympärys on täynnä ahomansikkaa maanpeittokasvina. Kukinta kestää pitkään pölyttäjien iloksi. Jonkun mielestä en varmaankaan oikein hoida puutarhaani ja olen laiska ja kaikki näyttää epäsiistiltä. Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan.