Fish&chips omavaraisesti

ja lisäksi herkullista

Aiemmin kerroin suuresta haukisaaliistamme. Tämä hauki oli vielä pakkasessa aiemmasta pyyntikerrasta. Meillä on ns. älä osta ruokaa-viikko, sillä tyhjennän pakastinta. Perunat toki ovat uusia perunamaasta, mutta nekin ovat ns. pyttipannu-juttu, sillä keitinperunoita oli jäänyt yli.

Viime kesänä tein ensimmäistä kertaa itse fish&chipsejä. Ennen koronaa kävimme lomamatkoilla Briteissä, eri vuonna aina eri alueelle. Oma suosikkini on ehdottomasti pienipiirteinen Yorkshire. Pidämme myös brittiruuasta, vaikka perinteisesti se ei saa suurta suosiota.

Parilla ensimmäisellä kerralla käytin kuhaa ja taikina oli jokin netistä löydetty. Tällä kerralla käytin haukea ja taikinaresepti oli hesarista. Todella huono tai siiten siihen oli tullut virhe. Taikina ei ollut lainkaan taikinamaista, eikä siitä tullut kuorrutusta oikeasti kunnolla. Palaan vanhaan reseptiin seuraavalla kerralla.

Ranskalaiset onnistuivat paremmin kuin koskaan. Aiemmin olen tehnyt raaoista perunoista, ja niiden kypsyttäminen on hankalaa. Nyt siis oli jo valmiiksi kypsiä keitinperunoita siiklistä, jolloin riitti pelkkä rapeuttaminen. Ei lisätty edes suolaa tai muutakaan ranskanperunamaustetta, sillä maku oli niin hyvä.

Maissit ovat viime kesäisiä. Kaksi pussia oli vielä jäljellä, eli yhteen valmistuskertaan riittää vielä. Säilön maissit pakastamalla, ilman mitään esikäsittelyä. Valmistan ne uunissa foliolla suojattuna. Laitan voita joko jo uuniin, tai kuten nyt, uunissa kypsennys ilman mausteita ja sitten kun syödään, lämmitän ja laitan voisulan silloin. 

Ei tämä nyt ihan terveysruokaa ole, mutta lähes ilmaista kuitenkin ja tosi herkullista.

Kotitarpeilija nauttii apupuutarhurin kalasaaliista

Fileointikin tulee tutuksi

Muutama vuosi sitten fileointi oli jo sanana sellainen, että nousi valmiiksi kiukku, ennen kuin ehti edes aloittaa kalan käsittelyä. Sittemmin fileointiin on tullut niin paljon harjoitusta, että jopa ns. kokkiveitsellä on onnistunut kuhan fileointi nahattomaksi ja ruodottomaksi.

Tänä kesänä kuhaa ei ole tullut vielä pyyntikokoisena. Olemme erittäin tarkkoja alamittojen noudattamisessa. On tosi harmillista kuulla, että osa kalastajista ottaa kaiken, mitä koukkuun tarttuu, ja samalla ihmettevät, miksi järven kalakanta taantuu.

Hauki on usein ala-arvostettu kala. Monien mielestä sitä ei voi lainkaan käyttää ruotojen takia ja kuulemma makukin on kuiva. Olen molemmista asioista eri mieltä. Ensinnäkin, pyyntituoreen kalan käsittely on huomattavasti helpompaa, kuin kalatiskiltä ostetun vanhan kalan käsittely. Tuore kala on kiinteää ja kala pysyy ehjänä. Fileointi sujuu, kun kala ei mene rikki. Nahan poistaminen onnistuu jopa sormin nahasta kiinni pitämällä, ilman mitään piikkejä. Ja minullahan ei ole pitkiä kynsiä edes. Ruodot oppii leikkaamaan pois ja osan voi nyppiä pinseteillä. Mitä tulee hauen lihan olomuotoon, siihen opin eräältä tutulta, joka oli oppinut vanhalta ammattikalastajalta, että hauen pitää levätä. Jos hauen valmistaa ihan tuoreena, lihasta tulee helposti kumimaista ja kuivaa. Kun odottaa pari päivää ja valmistaa vasta sitten, liha pysyy pehmeänä ja mehevänä, todella maukkaana.

Tässä alla on uusin hauki, 3,14 kg, fileoituna ja vakumoituina. Suosittelen vakuumikoneen hankintaa, sillä sen avulla varsinkin kalan säilytys on todella vaivatonta. Jääkaappiin ei tule hajut ja pakkaseenkin ne on kätevä laittaa ihan sillään.

Ostin hiljattain lihamyllyn, jotta saan tehtyä haukipihvejä ja -pullia vähän helpommin. Aiemmin olen myllyttänyt ne sellaisella pikkuruisella käsimyllyllä. En ole vielä ehtinyt kokeilla. Syöttöaukko on aivan liian pieni isolle kalalle. Hauki kannattaa jauhaa ruotoineen kolmesti, silloin kaikki ruodot ovat silppuuntuneet, eikä niitä tunnu pihvissä enää yhtään. Haukipihvistä tulee erinomaista, kun taikinaan sekoittaa vain hivenen kermaa ja maustaa sen sitruunalla. Paistaminen kannattaa tehdä ohuina pihveinä, jotta niihin saa ihanan rapean pinnan. Kannattaa kokeilla. Liika kerma pilaa koko maun.

Kotitarvepuutarhurointi ja omavaraisuus

Riika Aro tutkii ruokakansalaisuutta

Somessa on tullut monessa eri kanavassa vastaan Riikka Aron tutkimus. Osallistun tutkimukseen, koska tutkimuskohde on todella lähellä sydäntäni. Termi ruokakansalaisuus on itselleni uusi ja opiskelen ymmärtämään sitä lisää. Kotitarveviljely sen sijaan on ihan oma juttuni, vaikka en olekaan omavarainen. Riikan neljän vuoden tutkimuksen aikana ruokakansalaisuus-tietoisuuteni varmasti syvenee, mutta nyt jo heti ensimmäisen tapaamisemme jälkeen huomaan, että on syntynyt paljon ajatuksia. 

Palasin pitkästä aikaa Omavarainen vegaani sivuille. Stella on tehnyt tosi hyviä koonteja omavaraisuudesta, kirjallisuudesta ja vaikka mistä. Nyt, kun inflaatio on nostanut ruuan hintaa aivan hirveästi, on monella varmasti valinnan paikka talvella, ostaako vain perusruokaa, vai laittaako mukaan esimerkiksi tuoreyrttejä ruukusta. Yrttiruukku maksaa useita euroja, eli sen osuus ruuan kokonaiskustannuksista tulee olennaiseksi prosentuaalisesti ja myös euroissa niistä kasvaa ajan mittaan paljon.

Poikani lapsuudenallergia, joka käynnisti puutarhuroinnin laajentumisen, opetti, että yrttien säilöminen pakastamalla on todella helppoa ja maku on huumaavan hyvä talvellakin. Perunat ja muut peruselintarvikkeet eivät ole kovin kalliita ja niiden säilömistä ei voine perustella rahalla. Makuasiat ovat erikseen ja niiden takia itse olen varastoinut myös perunoita, sipuleita yms.

Perheelleni tärkeimmät pakastettavat yrtit ovat basilika, timjami ja tilli. Kaksi ensimmäistä pakastan varsineen pussiin ja murusta lehdet jäisinä ruokaan, ja loppupussi takaisin pakkaseen. Tillin silppuan osittain valmiiksi ja osittain varsineen, leikattavaksi myöhemmin jäisenä. 

Ruokakansalaisuus-termi on laajempi kuin omavaraisuus. Seuraa blogiani, jossa  kerron tutkimusmatkasta väliaikatietoja.

Pinaattisato pakkasessa

 ja herkuttelukeitto maisteltu

Pinaatit meinasivat päästä yli-ikäisiksi. Olisi harmittanut aivan kamalasti, jos en olisi saanut satoa pakkaseen. Ensin oli liian kiireinen viikko ja sitten tuli tuo häntäluun murtuma. Kolmanneksi pakastin meni rikki. Siihen pitää laittaa Super-pakastus aina aamulla päälle, jotta lämpötila laskee. Otan yöksi pois, jolloin lämpötila on noussut ja aamulla taas uudestaan Super päälle. Huolto on jo tilattu.

Aurinko paistoi ja pinaatit alkoivat jo muodostaa kukkaa. Onneksi apupuutarhuri keräsi kasvit ja yhdessä riivittiin lehdet ryöpättäväksi ja lopulta pussitettiin pakkaseen. Yhden testikeiton tein ja kyllä maistui.

En huomannut ottaa annoksista enkä kasveista kuvaa, sen verran olen kipeä häntäluustani. Ajatus ei oikein toimi koko ajan. Siispä tässä kirjoituksessa on vuosien takaa vanhat kuvat, jotka aina muistuttavat, miten herkullista itse kasvatetuista pinaateista tehty keitto on. Maku on oikeasti erilainen. Kaupan pinaateissa on pistävä maku, vähän metallinen. Omista, hitaasti kompostimullassa kasvaneissa sitä ei ole lainkaan. Meillä ovat lapsetkin tykänneet Kippari Kallen voimaruuasta ihan aina.

Ajattelin koittaa vielä toista satoa. Pinaatti on nopea kasvuinen ja meillä kuluu pinaattia tosi paljon talvella.