Persimonin siemen yllätti

 Kylmäkäsittely ohjeen mukaan ja kylvö

Meillä syödään persimoneja todella paljon silloin, kun niiden hinta on kohtuullinen. Kaikki eivät ehkä tiedä, että liian raakana syötynä sen hedelmäliha tarttuu kitalakeen. Toisaalta, en pidä siitä enää sellaisena pehmeän kypsänä, vaan välimuoto on mielestäni paras. Samaa tai ainakin melkein sama on sharon ja kaki. En itse tiedä, kumpi tämä oikeasti oli, sharon ja persimon. Minulle ne ovat ns. samanlaisia.

Hedelmä on lähes aina siemenetön. Tänä keväänä ainakin somen perusteella siemeniä on kuitenkin ollut varsin monessa hedelmässä. Minullakin oli tasan yksi siemen, eli onnistumisen mahdollisuudet eivät olleet kovin suuret, tai ainakaan onnistumisen odotukset eivät olleet kovin korkealla. Joillakin siemen on ollut pullea, minulla lähinnä laiha manteli. Ihan lituskainen siemen ei yleensä ole kehittynyt kunnolla, eikä idä. Tämän yhden siemenen laitoin jääkaappiin kylmäkäsittelyyn ja kylvin ohjeen mukaan. 

Meillä on lattialämmitys vessassa ja laitan usein kylvökset sinne itämään. Lämmin nopeuttaa itämistä. No, varsin usein käy niin, että unohdan rasiat, sillä en näe kaapin alle, jossa kylvökset aina ovat. Niin kävi tälläkin kerralla, kun ei ollut muita samaan aikaan itämässä. Olin siis  unohtanut koko kylvön vessan lattialle kaapin alle. Onneksi selasin postausluonnoksia ja siellä oli muistutus persimonista. Ryntäsin äkkiä katsomaan tilannetta ja voi ihmettä, siemen oli itänyt. Jos en olisi nyt mennyt ottamaan sitä pois, olisin menettänyt taimen. Se oli jo aivan lyyhistymäisillään päällä olevan muovin takia. "Niska" on ihan taitoksissa, mutta eiköhän se oikene nyt kun pääsi valoon.

Laitoin taimen välittömästi olohuoneen ikkunalle ja pituutta tuli pari senttiä tosi nopeasti lisää, vaikka niska onkin vielä koukussa. Ei sitä kasvua kyllä tuosta kuvasta ihan erota.

Kylmäkäsittelyn ohjeen otin netistä persimonin siemeniä myyvän sivuston käsittelyohjeista. Onneksi tämä ohje toimi, kun bataatti-ohje oli väärä. Nyt kun tätä kirjoitusta varten etsin kyseistä ohjetta linkittääkseni siihen, niin en löydä sitä enää. Hämärästi muistan, että olisi ollut Plantagenin sivulla, mutta ehkä se on poistettu, jos ei ole siemeniäkään enää. Onneksi kirjoitin tiedot pakasterasian kanteen. Laitoin siemenen jääkaappiin märkään perliittiin 2.12.2023 ja otin pois 27.1. Ohjeessa oli, että kylmäkäsittely on 6-8 viikkoa. Eli pidin täydet 8 viikkoa.

Wikimediasta  löysin kuvan itse kasvista tai oikeammin puusta. Ei taida ihan tuollainen satomäärä tulla sisäkasvina.

Herneen viljelyyn vinkkejä

Ammattilaisten ohjeista

Julkisen hankerahan rahoittamana tehty hanketyö on siitä kivaa, että sen tuotokset ovat saatavilla ilmaiseksi myös kotipuutarhureille. Emme joudu tyytymään vanhentuviin oppaisiin ja kirjaston materiaaleihin. Luonnonvarakeskuksen HUKKA-hankkeen tuotos Herneen viljelyopas on netistä ladattavissa.

Monissa kirjoituksissani olen kehunut, miten maukasta on oma sato pakkasesta, nimenomaan herneissä. Eihän pakasteherneet mitään kalliita ole, eli ei siinä rahallisesti säästä, mutta maku on todellakin motivoiva juttu.

Viime vuonna hernesato meni kokonaan tuholaisille. Taimet syötiin ihan pienenä kokonaan. Tänä vuonna olen varautunut moiseen ja etukäteen. Tilasin Biotukselta kaksi isoa suojaverkkoa, joilla suojaan kaalikasvit, porkkanat ja herneet. 17 vuotta sitten, kun kasvatin herneitä isommin ensimmäisen kerran, ei mistään tuholaisista ollut tietoakaan. Kuulin eräältä ammattiviljelijältä, että nykyään tuholaiset ovat lisääntyneet ja syyksi on arveltu viljelyn lisääntyminen. Pienpuutarhoja on todella paljon ja herneen tuholaiset pystyvät nyt lentämään kasvustosta toiseen, koska välimatkat eivät ole enää liian pitkiä.

Herneitä on myös tosi kiva napostella ihan tuoreeltaan ja lisäksi ne toimivat typenkerääjinä, eli lannoittavat maata seuraavaa kasvustoa varten. En tiedä millainen määrä herneitä pitäisi olla, että niihin kyllästyisi. Vielä ei ole tullut sellaista litramäärää vastaan.

Herneitä ei voi kylvää kylmään maahan, joten moni on laittanut niitäkin esikasvatukseen varhaisemman sadon toivossa. Jovelan Johannan blogissa on hauska kourusysteemi: pyöreäpohjaiseen ränniin kylvetään ja taimettumisen jälkeen työnnetään multapötkö rännistä maahan. Jossain toisessa blogissa sanottiin, että multaa voi olla vaikea saada irti rännistä. Riippuu varmaankin mullasta ja juuriston suuruudesta, jos on vaikka jo vähän tarttunut ränniin. Ajattelin, että tätä voisi kokeilla keväällä kasvihuoneen esikasvatuksessa. Pätkä ränniä mahtuu vallan hyvin sinne mukaan.

#Suuntana omavaraisuus 3 2024

Puutarhailijat ovat elämäniloinen yhteisö

Tämänkertainen kirjoitusaihe sarjassa on aika haastava, sillä mikään yhteisö ei ole yhtenäinen, eivätkä kaikki ihmiset samanlaisia. Johonkin tiettyyn harrastukseen ajautuu kuitenkin usein jollain tavalla samanhenkisiä ihmisiä. Tästä seuraa helposti eräänlainen kupla, ihmiset tukevat toinen toisensa ajattelumaailmaa, ja herkästi katsantokannat kaventuvat.

Kevät on haastavaa aikaa. Olen lukenut, että itsemurhien määrä kasvaa keväällä, sillä masentuneille ihmisille kevään uusi elämä on liian raskasta. Olen myös lukenut, miten Ruotsissa eräässä sairaalassa käytetään puutarhatöitä mielenterveystyössä, koska on havaittu puutarhanhoidon parantavan hyvinvointia.

Näitä kahta asiaa kun mietin yhdessä, niin puutarhanhoito on varmaankin oikeasti (eikä vain minun mielestäni ☺) tosi hyvä juttu, sillä uuden kasvu on positiivinen asia, jota tuottaa omilla tekemisillään ja jota odottaa oman työn tuloksena. Ehkä kevät on helpompi vastaanottaa, kun on itse hallitsemassa kasvun määrää ja muotoa, edes jonkin verran.

Puutarhailijat voivat kyllä aiheuttaa toinen toisilleen tahtomattaan myös ahdistusta. Hienot, suunnitellut ja hyvin hoidetut kiiltokuvapuutarhat ovat monille ahdistavaa katseltavaa. Ei jaksa, ei osaa, ei pysty. Riittämättömyyden tunne voi olla todella suuri, vaikka niin ei tarvitsisi olla.

Oma puutarhani ei ole siisti, suunniteltu eikä kaunis. Puutarhanhoito on harrastus, joka sattuu samalla tuottamaan myös ruokaa perheelle ja yhteistä mukavaa tekemistä, eli niin sanotusti monta kärpästä yhdellä iskulla. En luo puutarhaa muita varten, enkä muiden ehdoilla.

Puutarhailijoilla voi olla myös voimakkaita mielipiteitä asioista, miten asioita kuuluu tehdä. Myönnän, että näin on myös omalla kohdallani. Voimakkaimmat kannanottoni liittyvät luonnon monimuotoisuuden arvostamiseen, ylläpitämiseen, torjunta-aineettomaan puutarhanhoitoon, kierrätykseen ja kulutuksen vähentämiseen. Nämä kaikki ovat sellaisia, jotka eivät ole minua itseäni varten, vaan meitä kaikkia, jotta maapallon kantokykyä ei ylitetä.

Kuten otsikossa sanon, puutarhailijat ovat elämäniloinen yhteisö. Tämä on mielestäni yhteenkuuluvuutta luova tunne. Meistä jokainen, tai ainakin hyvin moni, odottaa aina kylvöjä, istutuksia, taimettumista, koulimista, satoa ja taas uuden kauden suunnittelua. Puutarhassa katsotaan aina eteenpäin, tulevaisuuteen. Uskotaan parempaan ja toivotaan, että sadetta tulee juuri sopivasti oikeaan aikaan, aurinko paistaa, mutta ei porota liiaksi. Uskon, että puutarhailijoilla on tosi paljon hyviä säitä. Jokainen ilma on hyväksi aina jollekin.

Puutarhaharrastukseni myötä olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin, joistakin on tullut todella läheisiä ystäviä. Iloitsen heistä. Yhteiset näkemykset, intohimot ja ajatukset, ovat mukavaa ajanvietettä ja keskusteltavaa löytyy ihan aina.

Naapuristo on oppinut tuntemaan minut puutavaran "kierrätyskeskuksena", sillä haketan kaikkien risut. Lähinaapurit auttavat kompostointimassan keräämisessä yhteiskompostoinnilla. Portille ilmestyy pääsisäisen jälkeen narsissien sipuleita, sillä monet tietävät, että laitan ne sitten pihan ulkopuolella olevalle nurmikolle jatkokasvatukseen kaikkien iloksi. Alueen Face-ryhmässä saan jaettua ylimääräistä satoa, esimerkiksi kesäkurpitsasta ja kasvihuonekurkusta. Mukavaa yhteisöllisyyttä.

Puutarhailu on mukava harrastus

#Suuntanaomavaraisuus -sarjassa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Kirjoituksen lopussa on aina linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraistelun-onnea

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2024

Tilliläntilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-onnea-vuodenajoista-ja-ihmisista-ymparillani/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2024.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/03/maaliskuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/03/jo-vihertaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/03/puutarhanhoito-mukavampaa-yhdessa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-maaliskuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-3/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maasta-ja-maalaisista

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18221

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-3.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/03/elama-on-ihanaa-ainakin-valilla.html

Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/03/omavarainen-elama-ja-ihmiset-ovat-ihania.html

Kasvuvyöhyke 4

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavarainen-elamantapa-ilonhetket-ja-nautinnot/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/runsauden-ilot-ihmeellinen-elama-ja-ihmiset/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/03/03/maaliskuu-2024

Opin latva-artisokasta ihan uutta

 Onneksi päätin kasvattaa niitä ensi kesänä

Latva-artisokka on kasvina ehkä yksi rumimpia, mitä olen koskaan puutarhassani kasvattanut. Ensimmäisellä kerralla luulin, että olin saanut ihan vääriä siemeniä. En esikasvattanut niitä silloin sisällä, vaan laitoin suoraan penkkiin kasvihuoneeseen laatikkoon, sellaiseen styroksiseen, joissa kuljetetaan esimerkiksi kaloja.

En tiennyt, että latva-artisokka on ohdakkeelle sukua, mutta kun taimet näkee ensimmäistä kertaa, niin yhteys on selviä. Luulin nimittäin, että penkissä kasvaakin ohdakkeita. Katteena oli likaista jätelampaanvillaa ja ruohosilppua. Multa on aina omaa kompostimultaa.

En ollut muutenkaan perehtynyt kasviin kylväessäni. En tiennyt, että siitä tulee siis todella iso, leveydessä. 

Tila ei riittänyt ja taimet joutuivat taipumaan penkistä ulospäin.

Lehdillä on todella mittaa.

Penkkihän tuli tietenkin pieneksi. En myöskään tiennyt, että kasvi on monivuotinen. Seuraavana keväänä yllätyin, kun juurakoista puski uutta kasvua. 

Ne kasvoivat silloin samassa kohopenkissä, jossa on viinirypäleeni ja olin suojannut penkin pakkasharsolla talveksi. Samalla tulin suojanneeksi vahingossa myös latva-artisokat.

No, koska uutta kasvua kun puski maasta, siirsin ne kasvimaahan ja sain toisen sadon. Tässäkään vaiheessa en perehtynyt asiaan sen kummemmin. Olin niin yllättynyt jo siitä, että ylipäätään taimet olivat talvehtineet, vahingossa. Nyt löysin todella hyvän postauksen, josta opin, että latva-artisokka ei ole kaksivuotinen, vaan monivuotinen. 

Tänä vuonna toimin vähän suunnitelmallisemmin. Esikasvatan taimia sisällä, laitan ne sitten kasvihuoneeseen vahvistumaan ja lopulta maahan. Taimia tulee aivan liikaa, mutta uskon, että niille löytyy kyllä ottajia puutarhaharrastajissa. Monivuotisesti kasvatetuista latva-artisokista voi saada paljon paremman sadon, joten nyt pitää vielä ratkaista, miten saa juurakot talvehtimaan tavoitteellisesti. Juurakoita voi myös jakaa, joten yhdestä kylvöstä saa yhä lisää ja lisää kasveja.

Päätin kokeille lehtilannoitusta näille ja muutenkin kasvukaudella kasvihuoneessa. Minulla on vanhoja paineruiskuja ja niillä voisi sumuttaa sellaista ihan todella hienoa sumua lehdille. Lehtien kautta lannoite vaikuttaa nopeammin. Pienille taimille pitää laittaa vain puolet ohjeellisesta lannoitusmäärästä.