Vinkki lierotyövoiman hyödyntämiseen

Tarvitaan vain täyteen kasvanut ruukku ja lierot

Muistat ehkä, että meillä on sisällä viidakko, tai niin viherkasvejani kutsutaan. En kyllä ymmärrä, koska eikös viidakko ole ihan täynnä kasveja ja meille kyllä mahtuisi vielä vaikka kuinka paljon lisää. Kasvit ovat tosi isoissa ruukuissa, pääosin savisissa. Muutamia altakasteluruukkuja on erinäisistä syistä. Yksi syy on edesmennyt anoppini, jolla oli iso jukkapalmu isossa altakasteluruukussa. Anopin poismenosta on jo 7 vuotta, enkä ole kertaakaan vaihtanut multaa. Nyt jukkapalmu sai häädön tai oikeammin se muutti kompostiin. Häätö tuli kylmään aikaan, enkä viitsinyt tyhjentää ruukkua ulos. Siispä otin taas bestikset hommiin, eli kävin lähikaupassa ostamassa onkilieroja. Kumosin koko kipallisen lieroja ruukkuun ja peitin ruukun mustalla multasäkillä, sillä lierot rakastavat pimeää ja kosteaa.

Ruukussa oli jukkapalmun kaverina monta eri kasvia, revin ne kaikki pois. Laitan aina ruukkuihin useita eri kasveja, koska olen havainnut kukkien pitävän siitä. Mikroilmasto paranee, kosteus lisääntyy ja ne rehevöityvät.

Ruukun sai tämän jälkeen unohtaa sohvan taakse piiloon ja ottaa esille, kun kesäkukkasia oli aika istuttaa. Multa oli täysin muhentunutta ja mureaa, helppoa kesäkukkien istuttamiseen. Jukkapalmu jatkaa kohta kasvuaan, sehän ei kuole ei sitten millään. Lierot ovat syöneet kuolleet juuret ja nyt ruukussa on kesän ajan uudet kasvit pihaa kaunistamassa. Punainen on revonhäntä eli amarantti ja vihreät krassia, nyt en enää muista, että oliko se pensas- vai köynnöskrassia.

Nyt pitäisi tulla riittävästi papua

Paljonkohan papuja tarvitaan, että olisi omavarainen koko vuoden?

Kylvölevyt täytettynä mullalla; keskellä kolo odottaa pavun siementä.

Tätä olen miettinyt jo monta vuotta. Haluaisin vähentää lihan syöntiä ja korvata sitä omalla papusadolla, mutta koska en ole reseptien lukija, ruuanlaittoni perustuu mutuun ja “omasta päästä keitettyyn”. Onneksi perhe syö sotkuruuat tyytyväisenä, vaikka härkäpapujen jauhomainen suutuntuma ei ole viime vuosina saanut keittiöväeltä hurraa‑huutoja — varsinkaan, jos pavut on säilötty kuivaamalla.

Borlotti, serpedor, flambo, rautakautinen, leikko, keitto, vaha, maxidor

Kyl o vaikeeta! En edelleenkään tiedä, mikä ero on keittopavulla ja keittopavulla, tai miksi vahapapu on vahapapu. Siemenpussit näyttävät samoilta, mutta nimet vaihtuvat. Välillä tuntuu, että viktoriaaninen siemenhuijaus elää ja voi hyvin.

Papuja kasvaa nyt joka paikassa. Maissirivien välissä, perunoiden jälkeen, aukkopaikoissa ja siellä sun täällä. Kyyhkyt ehtivät syödä osan pavun siemenistä ennen itämistä, ja toisissa riveissä kävivät tuorerehulla itäneillä taimilla. Tein täydennyskylvöjä, mutta nyt riveissä kasvaa sekoitus eri pavun lajikkeita, eikä alkuperäisistä muistiinpanoista ole enää mitään hyötyä.

Hallittu lisäkylvö — tai vähemmän hallittu

Koska päätin, että ensi talvena meillä syödään omaa papusatoa, kylvin vielä lisää. Osa pavusta kuivataan, osa pakastetaan ja osa ehkä umpioidaan, jos joskus saan selville, millainen painekattila pitäisi ostaa. Somemaailma ei ole ollut kovin avulias.

Teimme apupuutarhurin kanssa lokerikkoihin huolelliset merkinnät — siihen asti, kun minä astuin kuvaan. Keräsin kaikki vanhat pavut samaan kasaan ja kylvin nekin. Mukana on:

• Walesista ostettua rautakautista papua

• eurooppalaisen papututkimuksen lajikkeita

• vanhaa omaa satoa

• ja ehkä muutama siemen kandiharjoittelupaikastakin

Lajikkeista ei ole enää mitään tietoa. Nyt on 292 papua lisää mullassa… ja vielä jäi kylvettävää. Jos ei tule satoa, niin sitten olen dieetillä. Tai sitten en.

Maa-artisokka — ikuinen vastustaja

Maa-artisokka on hyvä pölyttäjäkasvi, mutta kasvimaalla se on kuin sitkeä vieras, joka ei lähde, vaikka kuinka nätisti pyytää. Keräsimme mukulat viime syksynä huolellisesti ja lisäsimme päälle 30 cm uutta multaa, mutta ei auta. Maa-artisokan alut nousevat pintaan kuin pilkasta.

Kun kylvimme papuja maassa (koska vieläkään ei ole sitä kylvöpöytää), nostin katseen — ja siellä ne taas olivat. Yritän sanoa niille, että “älä rupee mun kanssa”, mutta eihän se auta. Ylihuomenna napsin taas alkuja.

Basilikat pääsivät vihdoin isoihin ruukkuihin

Leveälehtiset basilikat olivat jo aivan näännyksissä pienissä kylvölaatikoissa. Yhdessä ruudussa oli kolme taimea, ja nyt jokainen ruukku sai kuusi. Latvominen tekee hyvää — haaroja tulee lisää ja satoa pitäisi riittää myös pakkaseen.

Oli luntaaa tulvillaaaaan

ja raikas kesäsää

No johan sademyrskyn lykkäsi. Ilmastomuutos on todellakin näkynyt tänä vuonna. Ensin kevät on myöhässä, sitten se tulee rytinällä. Kevätsateet tulivat yli kuukautta aikaisemmin, runsaampina kuin aiemmin. Kuivuutta kesti hirmuisen kauan. Lämpöä saatiin pitkän aikaa 30 asteen hujakoilla. Mutta entäs nyt? Sadetta tulee taivaan täydeltä, lämpötila putosi 20 astetta ja kaaliverkot ovat painuneet rakeista, rikkoutuneesta harsosta puhumattakaan.

Kun maa on märkää, on heti toimittava

Apupuutarhurin kesämökkipuutarha on ollut suunnitteluvaiheessa pitkään. Syynä ei ole apupuutarhurin saamattomuus, vaan mökkimaan haastavuus. Meteoriitin tekemän järven reuna-alueet ovat aivan käsittämättömän kivisiä. Lapiolla ei voi kaivaa mistään. Uuden puutarhan tekeminen vaatii siis kasvualustan rakentamisen ihan alusta alkaen. Peitimme edelliskesänä kukkamaan ensimmäisen osan pressulla, jotta lierot pääsivät touhuamaan. Kastelimme maata, ettei sinne tullut liian kuivaa. Pressu ei ole täysin valon estävä, joten rikkaruohot ja muut eivät kuolleet. 

Mustikat odottavat istutusta. Toinen on ihan surkea rääpäle, koska oli jäänyt makeasinikuusaman jalkoihin. 

Nyt kun oli kahtena päivänä satanut kunnolla, saatoimme kaivaa kotipihasta yhden karviaisen ja kaksi mustikkaa. Kun maa on riittävän märkää, irtoaa juuristo paljon helpommin ja vahinkoa tulee vähemmän. Olemme jo viime kesänä laittaneet perennojen jakotaimia purkkeihin, koska kävimme niitä myymässä erilaisissa tapahtumissa. Nyt ne ovat todella vahvoja, sillä talvesta selvinneet ovat vahvoja perimältään. Niitä kannattaa siis laittaa uuteen puutarhaankin.

Katetta päästään lisäämään varmaankin seuraavalla mökkireissulla. 

Tehokas kolmituntinen työrupea teki paljon muutosta. Perennat pääsivät kompostimultapenkkiin, johon laitettiin ostomultaa pinnan tasoittamiseksi. Istutuskuoppaan laitettiin myös ostomultaa, ettei maa ole liian vahvaa juuristolle. Tämä penkki on vasta pieni nurkkaus uudesta suunnitelmasta. Rakennamme puutarhan pieninä osina, niin tulee aina jotain valmista, eikä ole pelkkää keskeneräistä koko ajan.

Kirsikkapuu on monta vuotta vanha, mutta kivikkoisessa kuivassa maassa ei ollut päässyt kasvamaan, ohutta saittaa kaikki oksat.

Mustikat ja karviainen pääsivät entiseen nurmikonreunuskukkapenkkiin ja kirsikkapuu hiekkalaatikon tilalle, missä kauan sitten kasvoi hieno tammi.

Satoiko teilläkin juuri kaatamalla?

 Maa on kasvimaalla läpimärkää ja rikkaruohot saa helposti pois

Kasvimaalla ei muita rikkaruohoja enää ole, sillä se on ollut kääntämättä jo kolmatta kasvukautta ja päälle on tullut kasvihuoneesta multaa syksyllä. Tätä ketohanhikkia nousee, sillä se on mestari levittäytymään sivuttaisiirtymällä vieressä olevasta mustikka-alueesta Kasvimaat on täysin katettuja naapureiden lahjoittamien nurmikonleikkuusilppujen avulla. Sade menee siis helposti pinnasta alaspäin ja multa kastuu, mutta sateen jälkeen kosteus ei kulje toiseen suuntaan yhtä helposti, eli maa pysyy kosteana kauan. 

Äsken meillä oli ukkosen kuumaa ja kaatosadetta. Maa on aivan lämmin vieläkin. Nyt kun käy pikaisesti kasvimaan läpi, saa rikat nostettua pelkillä sormilla hyvin kevyesti ja juuri tulee pitkänä vaivatta. Tämän kun viitsii nyt tehdä, uusien alkujen kasvuun menee kauan, sillä paksuntuva kate vaatii aina enemmän ja enemmän voimia juurelta päästä pintaan asti. Juuren kasvuvoima näivettyy ja kitkettävää on koko ajan vähemmän ja vähemmän.

Muurahaisista

Monessa Fb-ryhmässä kysellään, miten muurahaisista pääsee eroon. Tein äsken puutarhakierroksen ja huomasin, että useassa latva-artisokassa on nyt varsi multainen noin 10 senttiä maasta ylöspäin ja siinä kulkevat mustat muurahaiset. En vielä tiedä syytä, mutta ainakin kasvit ovat hyvässä voinnissa, eli eivät ole kärsineet ainakaan vielä muurahaisista. Kuvakulma on vähän hassu ja näyttää siltä, että ei ole enää kasvupistettä, mutta kyllä siinä on.

Soijahavaintoja

Esikasvatin kahdesta pussista soijaa, molemmissa luki sama lajike ja oli sama kuva. Kasvit ovat kyllä silti erinäköisiä. Ensimmäisestä pussista iti kaksi, joista toinen kuoli. Toisesta pussista iti enemmän, kun pidin ruukut lämpimämmässä paikassa. En vain ymmärrä, miten nämä ovat näin erilaisia.

Tämä on ensimmäisestä pussista ja lehdet ovat hienoisen nukan peitossa ja kapeampia.

Tämä on toisesta pussista ja tyypillinen pavun lehti ja taimi muutenkin.

Kumpi on siis oikea soijataimi?