Peruskunnostusta ja touhua puutarhassa

 käytäville haketta ja suojauksia

Uusi hakekate käytävällä ja penkissä ruohokate.

Naapureilta risut lahjoituksena

Naapurilahjoitukset muuttuivat vihdoin hakkeeksi tai ainakin osa niistä. Kasvimaan ja kohopenkin välissä on kulkukäytävä, jota pidän jatkuvasti hakkeella. Samoin makeasinikuusamoiden ja mustikoiden alue on hakepinnoitteella. Siitä on niin helppo kitkeä kaikki rikkaruohot. Juuret eivät ole syvällä, vaan ihan siinä hakkeen alla ja sen lisäksi juuret eivät ole kovin paljon edes maassa kiinni. Kulje kanssani hakkeella.

Marjarosvot puutarhassa

Olen monesti sanonut viime aikoina, että ei meillä linnut mustikoita syö. Nyt joudun itse syömään sanani, sillä heti kun naapuri kaatoi ison kuusen aidan tuntumasta ja suojaamasta mustikoita, löysivät harakat sinertyvät mustikat. Tänä vuonna on myös räkättirastaita paljon enemmän kuin aiempina vuosina ja ryökäleet käyvät varastamassa ruukkutomaateista raakileet. Jouduin hakemaan harsot varastosta ja suojaamaan pensaat ja tomaatit. Kaaliverkkoja olisi vielä, mutta en ole ommellut niitä vielä yhteen leveämmäksi verkoksi, enkä halua likastaa niitä ennen ompelua, ettei ompelukoneeseen mene multaa.

Näillä mustikoilla on vielä vanha hake ja suojana verkko, joka ei kestä kauan.

Nämä mustikat ovat saaneet uudet hakkeet ja nyt tuli harso suojaksi.

Ruukkutomaatit saivat harson suojakseen. En vain tiedä, miten ne nyt pölyttyvät. Pitää ehkä raottaa harsoa, kun on itse paikalla vahtimassa raakileita.

Kukkapenkkien peruskorjaus vol 2

Toinen kukkapenkki on nyt täydessä kukassa, eikä sitä voi ihan vielä peruskorjata. Siinä on samalla tavalla reunuslaudat ihan lahonneet. Toisessa reunassa on laudat jo kokonaan pois ja toisessa on vielä vähän jäljellä. En ole nyt edes kitkenyt rikkaruohoja, kun koko penkki menee uusiksi joka tapauksessa ja vanha multa kaivetaan pois rikkoineen päivineen.

Vähän vielä reunalautaa jäljellä kukkapenkissä.

Kellarin pesua

 ja jatkosuunnittelua

Pesuvälineet siivouksen jälkeen.

Hyviä siivouspäiviä voi olla joko sateinen tai poutainen päivä. Riippuu vain siitä, mitä on siivoamassa. Sisällä on kiva siivota sateisena kesäpäivänä, mutta kellarin pesuun soveltui aurinkoinen hellepäivä oikein mainiosti.

Kellari siivottu ja ovet auki, että paikat kuivuvat nopeammin.

Ensin kannoimme kaikki tavarat ja irtonaiset jakkarat ulos. Aiemmin olin katsonut, että lattialla oli ollut paljon kaikkea ryjää, mutta nyt tarkemmin asiaa selvitellessäni huomasin, että lattia on itse asiassa maa-lattia, jossa on hienoa hiekkaa roima kerros. Samaa hiekkaa oli vielä jäljellä pussissa levitettäväksi.

Osa jakkaroista menee uusittavaksi, koska kosteus oli tehnyt tehtävänsä ja lahottanut osat.

Olimme ottaneet kotoa mukaan siivousvälineet ja vesi tuli puutarhaletkusta. Kellarin viileydessä ei päivän kuumuus haitannut ja siivous tuntui varsin kevyeltä. Oli hauska huomata, että siivouksen alussa kellari ei kaikunut, mutta kun seinät oli pesty, huone alkoi kaikua. Uskomattoman paljon vaikutti ohut likakerros betoniseinän pinnassa.

Vain tämän verran tuli lopulta roskaa kellarisiivouksesta.

Kellarissa on eteinen ennen ulkoilmaa ja eteisessä kaivo, johon maahan valutettu vesi menee. Kaivoon on johdettu myös kellarin yläpuolella olevasta rinteestä tuleva vesi, eli kellarin lattia ei ala lainehtimaan märälläkään säällä.

Ihan siisti, kun on puhdas. Seinät maalataan vielä.

Olin muistanut, että seinät oli kalkittuja, mutta nyt siivouksessa selvisi, että ne ovatkin maalatut. Kellarin rakentaja ei ihan enää muistanut, että mitä maalia seinissä on käytetty, mutta muisteli, että oli ollut myynnissä nimenomaan maakellarin maalaukseen tarkoitettavaa maalia. Sitä siis nyt metsästämään.

Kotona olevat säilytyslaatikot pitää vielä pestä ja sitten onkin kaikki valmiin odottamassa satoa. Huomasin, että tänne varmaankin saan varastoitua sitten latva-artisokkien juurakotkin ensi vuotta varten.

Kukkamaan peruskorjaus

 kukkien ja mullan uudelleen sijoitusta

Nurmikon ja laatoituksen välissä on kukkapenkki, jossa kasvaa pihlaja ja luumupuu. Pihlajasta olen laittanut aiemmin kuvia, kun vääntelen sen oksia ympyräkehäksi. Tänä vuonna se on rehevöitynyt ihan hurjasti, kertakaikkiseksi palloksi. Luumupuukin on tykännyt selkeästi lämmöstä ja sateista.

Multatehtailua

Kukkapenkki on kokenut monenlaista sen reilun 20 vuoden aikana, mitä olemme tässä talossa asuneet. Ihan aluksi siinä oli kolme japaninmarjakuusta, mutta ne eivät selvinneet niin paahtavassa paikassa. Siirsimme ne mökille ja kaksi jäi siirrost eloon. Luumupuun istutin 2012. Pihlaja on oikeasti kuudesta pienestä taimesta tehty palmikko noin 18 vuotta sitten. Osa varsista on melkein jo yhteen kasvaneita. Kukkapenkki oli ihan aluksi laattojen ja nurmikon tasolla, mutta ajan myötä olen laittanut siihen niin paljon katetta ja kompostimultaa, että nyt se oli jo kahden laudan korkea, eli 25 senttiä. Olen siis multatehtaillut siihen 1,5 kuutiota multaa.

Pihlajan pääty kukkapenkistä oli kuollut lähes kokonaan. Pari kuunliljaa sinnitteli vielä joten kuten hengissä. Reunalaudat olivat lahonneet ja rikkoutuneet ajat sitten, mikä tarkoitti, että penkki oli todella epäsiisti, nurmikko oli siirtynyt kukkapenkin puolelle ja laatoille varisi koko ajan multaa. Nyt kun otin loputkin reunat pois ja aloin kaivaa multaa, pihlajan pääty oli ihan täynnä muurahaisia ja multa oli todella kuivaa. Sade ei ole päässyt maahan pihlajan läpi.

Kukkien uudelleensijoitusta

Puolivälissä penkkiä oli hengissä särkynytsydän ja vuohenjuuri ja luumupuun päädyssä iso ukonhatturypäs. Kukkamaa mataloitettiin takaisin laattojen tasalle, eli kaivoin siitä tuon 1,5 kuutiota multaa pois. Multa levitettiin aidan toiselle puolelle nurmikon paranteeksi. Se on aina yhtä hassua: vaikka kaivaa ison määrän multaa pois ja lähtöpaikasta oikein näkee muutoksen, niin silti uudessa paikassa, johon multa laitetaan, ei tunnu yhtä isolta määrältä uutta maata. Nytkin kävi samalla tavalla. Ei ikinä uskoisi, että nurmikon pintaan levitettiin 1,5 kuutiota multaa.

Multa levitetty sammaleiselle nurmikolle paranteeksi.

Pihlaja ja luumupuu ovat nyt niin isoja, että varjostavat penkkiä aika tavalla. Sen takia mietimme ihan uusiksi kukat. Ensimmäinen vaihtoehto oli laittaa vuorenkilpeä koko penkki täyteen. Se olisi helppohoitoinen, rikkaruohot eivät pääse läpi, eikä se olisi milläänsäkään parista sähly- tai jalkapallosta. Multaa kaivaessani kuitenkin ihastuin kovasti siihen väljyyteen, mikä matalammasta penkistä tuli. Vuorenkilpi kasvaa aika korkeaksi hyvässä maassa, siispä hautasimme vuorenkilpisuunnitelman.

Vähän nuukahtaneita juuri siirretyt vuohenjuuret. Kastelin huolellisesti.

En halua ostaa perennoja, sillä meillä on itsellä kuitenkin monia, joista valita. Lopulta päädyimme laittamaan vuohenjuurta, sillä se oli selvinnyt penkissä nyt aiemminkin. Vuohenjuuri tekee nopeasti ison puskan eikä ole myöskään kovin herkkä sählypalloille, lisäksi se kukkii aikaisin keväällä. Puska oli niin iso, että se jakamalla saimme melkein koko penkin täyteen taimia. Jotta tulee väriä, siihen laitettiin samaisesta penkistä kaivettu punalehtinen perenna, jonka nimeä en tiedä. Jos se on sinulle tuttu, niin laittaisitko kommentteihin sen nimen. Olen saanut sen edesmenneeltä anopiltani kauan sitten, enkä ole oikein koskaan saanut sitä menestymään hyvin. Tänä kesänä se on ehkä vahvin ikinä. Sain jaettua siitä neljä alkua. Toivottavasti se nyt rehevöityy.

Tämän punalehtisen nimeä en tiedä.

Samalla kun tilaamme kasvihuoneen sokkeliin tulevat harkot ja muut tarvikkeet, tilaamme kukkamaiden reunoihin tarvittavat uudet laudat. Tähän tällä kertaa korjattuun ei mene kuin toiseen pitkään reunaan ja toiseen päätyyn laudat, muissa sivuissa on laatoituksen reunakivi jo valmiina.

Aidan takana oleva nurmikko saa koko ajan lisää kukkaa pintaansa. Luonnonkuvat levittäytyvät joka vuosi suuremmalle alla ja itse lisään toiseen päähän perennoja. Keväällä lahjanarsissien takia tehtyyn alueeseen on nyt kasvanut kylvetyt pellavat ja valkoapilat. Laitoin myös pari maa-artisokkaa.

Luonnonkuvat valtaavat nurmikkoa.

Lisää luonnonkukkia.

Valkoapilaa on monilla nurmikoilla tänä kesänä.

Lahjoitusnarsissien alueessa on pellavaa ja valkoapilaa sekä muutama maa-artisokka.

Raparperit muodostavat jossain vaiheessa uuden aidan.

Vanhin raparperi on jo aika iso, vaikka olosuhteet ovat karut.

Nauhus on vasta toista vuotta tässä.

Kuunliljat meinasivat kadota nurmikkoon.

Palavaa rakkautta, kuunliljaa ja alpia.

Liljat ja akilleijat ilahduttavat postilaatikon vieressä.

Penkistä jäi vielä uutta sijoituspaikkaa odottamaan hurja määrä ukonhattua ja särkynyttä sydäntä.

Tiesitkö nämä umpioinnista?

 Lämpötilalla ja paineella on väliä

Etikkasäilyke ilman umpioimista kurkuista.

Valmistelen itseäni syksyn umpiointikauteen. Kuten on monessa someryhmässä tullut esille, umpioimista nykyään ei harrasteta kovin laajasti. Ilmeisesti jäänyt vähän unohduksiin, koska painekattiloita ei tunnu kodeista löytyvän. Usea tällä hetkellä umpioiva käyttää vesikattilassa keittämistä ainoana keinonaan. Menetelmä on hyvä, mutta turvallinen vain tietyille ruuille. Nyt olen umpioimassa papuja ja ne ovat niin sanottuja hapottomia kasviksia, enkä myöskään halua säilöä niitä hapon eli esimerkiksi etikan kanssa. En halua talven ruokiin etikkalisämakua. Tässä kirjoituksessa on kuvia aiemmista säilykkeistäni, ja kuten huomaat, kaikissa on jokin säilyvyyden takaava lisäaine. Umpioinnilla haluan eroon näistä lisäaineista, joista tulee myös maku raaka-aineeseen ja toisaalta rajoittaa raaka-aineen jatkokäyttöä talvella.

Etikkasäilyke avomaankurkuista ilman umpioimista.

Säilöttävä raaka-aine

Hapottomien ruokien säilömisessä on hyvin tärkeää, että säilöttävä raaka-aine saavuttaa riittävän korkean lämpötilan. Vesi kiehuu sadassa celsiusasteessa, joten kiehuvan vesikattilan avulla ei myöskään raaka-aine kuumene tätä kuumemmaksi. Painekattilan idea on se, että paineen avulla vettä voidaan kuumentaa sataa astetta kuumemmaksi, ennen kuin se kiehuu.

Suolalla säilötyt sienet ilman umpioimista.

Ohjeistus USDA:lta

Jos aiot umpioida, ei suomenkielistä opasta löydy, Ainakaan itse en ole löytänyt, eikä moni somessa asiaa kysellyt myöskään. Siispä pitää käyttää USA:n kansallisia ohjeita. Ilmeisesti Yhdysvalloissa on ollut botuliini-myrkytysten määrä joskus huolestuttava ja toisaalta kannustetaan kansalaisia säilömään ruokaa, sillä heillä on todella tarkat ohjeet netissä, linkin takaa löytyy GUIDE01_HomeCan_rev0715.pdf. 

Oppaasta löytyy esimerkiksi tällainen lämpötilaohjeistus: 250 Farenheitia vastaa 121,11 Celsiusastetta, ja 240 Farenheitia vastaa 115,56 Celsiusastetta, eli yli veden kiehumispisteen normaalipaineessa eli huoneilmassa merentasolla, eli yleisesti Suomessa asuinalueilla.

Umpioimisen turvalliset lämpötilat eri ruuilla.

Hapolliset ja hapottomat ruoka-aineet

Samassa oppaassa näytetään havainnollisesti, mitkä ruoka-aineet ovat hapollisia ja mitkä hapottomia.

Hapottomat ja hapolliset raaka-aineet.

Painekattilavalikoima

Painekattiloita on markkinoilla tosi monta. Paljon umpioineet vannovat Preston nimeen. Se on aika kallis ja se lämmitetään hellan päällä. Meillä on keraaminen liesitaso ja siinä on tullut joidenkin isojen kattiloiden kanssa ongelmaksi, että jos kattila on paljon kuumenevaa kehää isompi, tulee vikatila, sillä silloin keraamista tasoa ympäröivä metallilista kuumenee myös. En ole vielä löytänyt Preston halkaisijasta tietoja eli en tiedä sopiiko meidän hellaamme.

Painekattiloita on myös sellaisia, joita ei kuumenneta hellalla, vaan ne toimivat sähköllä, vähän samalla tavalla kuin riisikeitin. En ole vielä voinut tehdä päätöstä näidenkään välillä tuon hellakysymyksen takia.