Lisää parsaa

 tulevien vuosien sadoksi

Muistatko, kun kerroin edellisestä parsaistutuksestani? Epäonniset taimet melkein mädäntyivät unohdettuina pussiin. Kovasta alustaan huolimatta, kaikki selvisivät ja lähtivät kasvuun. Tänä vuonna nuo ensimmäiset istutukset ovat kolmatta vuotta, eli jokaisesta juurakosta voi ottaa pari maistiaista. Ensi vuonna ymmärtääkseni satoa voi ottaa rajattomasti juhannukseen asti ja sen jälkeen pitää jättää kasvut vahvistamaan juurakkoa.

Neljästä juurakosta ei kuitenkaan missään vaiheessa varmastikaan paljon satoa saa, ja siksi tilasin viisi juurakkoa lisää tänä keväänä. Ostopaikka oli eri. Edelliset ostin turkulaisesta puutarhasta. Juurakot olivat suuria ja multaisia. Nyt ostin verkkokaupasta, hinta oli edullisempia, juurakot oli puhtaaksi pestyjä. Öisin on ollut hallaa, ja osa aluista on ottanut vähän nokkiinsa. Ei vaikuttane juurakkoon kuitenkaan. Ainakin nuo ensimmäiset lähtivät kasvuun, vaikka niissä ei ollut kasvualkuja lainkaan, kun laitoin ne maahan.

Olin toki nähnyt parsoista kasvukuvia, mutta silti yllätyin, miten pitkiä varsia siihen kasvoi kesän aikana. Ensimmäiset kasvuvarret keväällä näyttävät samoilta kuin kaupassa olevat myyntituotteet, mutta lopulta varret ovat melko ohuita ja päähän tulee sellainen hötömäinen kukinto. Ehkä vähän huono kuvaus, mutta sellaiselta se minusta näytti.

Opiskelukaverini Viikissä kasvattaa parsaa ihan liiketoimintana ja opin häneltä, että varhaisen sadon saaminen on todella haastavaa. Kevään hallayöt voivat sotkea kaikki suunnitelmat. Tällaisena kotitarveviljelijänä on helppoa laittaa harsoa suojaksi, jos on luvattu pakkasöitä, eikä elinkeino ole pienestä vastoinkäymisestä kiinni.

Ravintoaineet tappiin omaan satoon!

 Vai saako kotitarveviljelijä myös vitamiinibuustauksen?

Omat porkkanat ja valkosipulit ovat suurta herkkua

Kaikki omien tomaattien kasvattajat kertovat, että omat tomaatit maistuvat tomaatille. Moni ei-puutarhuroija voi miettiä, että kunhan höpöttävät ja kehuvat tietenkin omaa toimintaansa. Olen kuullut monen kertovan muistoina lapsuusajoista, kun isä tai äiti kasvatti omia tomaatteja ja vielä aikuisenakin muistaa niiden herkullisuuden. Monestako ruuasta ihmiselle jää muistijälki, jonka muistaa vielä kymmenien vuosien päähän? Uskon, että ei ihan hirveän monesta. Jotta näin pysyvä muistijälki syntyy, siinä on varmaankin moneen eri aistiin liittyvä tuntemuksia, sillä tutkimusten mukaan muistin toimintaa vahvistaa, mitä useampaan aistiin se kohdistuu. Omassa tomaatissa yhdistyvät ainakin maku, suutuntuma, auringon lämpö, lämmin muisto lapsuudesta/isästä/äidistä, väri, muoto, koko. Ei siis ihme, että sen muistaa vielä aikuisenakin.

Ruuan vitamiinipitoisuuksia ja koostumuksia on tutkittu tietenkin vaikka kuinka paljon monissa eri tieteellisissä julkaisuissa. En ole ravintotieteilijä, enkä ole asiaan perehtynyt syvällisesti. Nyt tuli kuitenkin vastaan video, jossa tästä on asiaa ja laitan sen sinulle tähän ja tähän.  Videoissa käydään läpi tehotuotettujen raaka-aineiden koostumuksen muutosta vuosien saatossa, kerrotaan tomaatin jalostamisesta, opetetaan, mitä tarkoittaa siemenpussissa oleva maininta F1 tai Hybrid. Suosittelen katsomista ihan näiden teoriaosuuksienkin takia, vaikka et muuten olisikaan niin kiinnostunut vitamiineista ja muista.

Kerran omia valkosipuleita maistaneena ei muuta halua.

Ruuantuotannon hinnanmuodostus tuottajan ja jalostajan osalta vaikuttaa viljelytapaan eli juuri siihen, mistä yllä mainitussa videossa on kyse. Syy-seuraussuhteet ovat todella moninaiset ja viime kädessä kaikki riippuu viljan ja sadon maailmanmarkkinahintojen määräytymisestä, mekanismista ja hintatasosta. Paikallisen tuottajan tukeminen, oman ruuan kasvattaminen, lähiruoan arvostus ja kotimaisuuden tukeminen ovat kaikki sellaista, jota tavallinen kuluttaja voi tehdä. Samalla tulee tukeneeksi pienimuotoisempaa tuotantotapaa. Vaikka Suomessakin harjoitetaan monokulttuuria, eli yhden satokasvin tuotantoa laajoilla alueilla, on alueet silti pikkiriikkisiä verrattuna Yhdysvaltojen, Brasilian, Australian ja muiden suurtuottajien peltoihin, tuotantotapoihin, lannoitusmääriin ja torjunta-aineruiskutuksiin. Tuotettu ruoka on erilaista, tutkitustikin.

Magnoldia ja punajuuria. Ja tietenkin mittanauha.