Ihan mieletön fiilis!

Olen juuri lähdössä Hevosluodon palstoille

Kateviljely on aivan superia!

Aamulla on pakattu mukaan vietäväksi ladattua biohiiltä ja kuivaa biohiiltä, kompostijuttuja ja kaikkea kivaa, joiden avulla saan kerrottua kompostoinnin saloista ja maan kasvukunnon parantamisesta ja mikä parasta, helposta puutarhanhoidosta.

Tällaiset tilaisuudet saavat perhoset vipeltämään mahassa ja omakin harrastusinnostus saa roiman latauksen energiaa. Muiden harrastajien kanssa touhuilu ja ajatusten vaihto on aina hurjan antoisaa ja opettavaista, puolin ja toisin.

Porin Hevosluodossa tapahtuu

ensi viikolla aarin palstoilla

Kateviljelyllä hyvä sato perunoista.

#arvontaa #vieraslajitorjuntaa #kompostineuvontaa #kasvukunto-opastusta #Hevosluoto #Pori

Yhteisöllisyys

Parhaimmillaan palstaviljely on yhteistä tekemistä muiden harrastajien kanssa. On kiva vaihtaa kuulumisia kulkiessaan omalle palstalle, siinä oppii tuntemaan monenlaisia ihmisiä ja jokaisella on aina jotain erilaista kokemusta ja jaettavaa muille viljelijöille. 

Auringonkukka on hyvä muokkaamaan maata juurillaan.

Olen ylläpitänyt palstalaisten Fb-ryhmää ja sain siihen nyt avukseni todella aktiivisen palstalaisen Noora Ylimyksen. Nooran kanssa on ollut valtavan hauskaa vaihtaa ajatuksia ja ideoita. Nyt alkavalla viikolla järjestämme palstatapahtuman, jossa kerron kompostoinnista, maan kasvukunnon parantamisesta ja on meillä arvontakin ja vieraskasvien kitkentää. Noora on saanut arpajaisvoittoja paikallisesta Hankkijasta ja S-Osuuskaupasta.

Porin kaupungin vuokraamia aarin palstoja sijaitsee monessa ei paikassa. Eri alueilla on omat erityispiirteensä. Joillakin alueilla kynnetään syksyllä ja äestetään keväällä isoilla koneilla, joillakin alueilla on jokivesipumppu kastelua varten, joillakin ei ole kumpaakaan jne. Porissa on siitä erilainen tilanne, että palstoja on vapaana, heti otettavaksi, mutta se ei tarkoita, että heti otettavaksi käyttöön, valitettavasti. Tämä kirjoitus koskee Hevosluodon monivuotisia aarin palstoja.

Pressulla voi suotaja aluetta, jota ei vielä ehdi kunnostaa.

Millä alue saataisi siistittyä?

Monissa kaupungeissa palstoja joutuu odottamaan vuosia. Moni ajattelee, että se on huono juttu, mutta Porissa voisin todeta, että se olisi hyvä juttu. Jonossa ihminen ehtii pohtia, että riittääkö innostus ja oma aika  palstan hoitamiseen. Lisäksi, kun tietää tulijoita olevan jonoksi asti, jos itse laiminlyö velvoitteet, pitää se viljelijät niin sanotusti kurissa ja nuhteessa.

Omalta palstaltani siivottua roskaa ennen käyttöönottoa.

Rikkaruohoja ja oheiskasveja

Porissa palstojen alue on päässyt villiintymään ja ränsistymään. Tyhjiä palstoja, joita ei ole ole kukaan viljellyt vuosiin, on monia. Lisäksi varattuja palstoja, jotka silti ovat olleet vailla mitään hoitoa useita vuosia, on vielä enemmän. Toki oli kiva havaita, että luontokasvien lajikirjo on moninaistunut hoitamattomana olevilla alueilla. Aiemmin oli lähinnä ohdakkeita, heinää ja voikukkia, sekä haitallista vieraslajia jättipalsamia. Nyt löytyy vaikka mitä, unohtamatta jopa puita. Kuitenkin alue on tarkoitettu hyöty-ja koristekasvien viljelyyn.

Aiemmin luonnonkasvien lajikirjo oli vähäistä.

Roskaa muovista metalliin

Käyttöönottoa eivät oheiskasvit toki estä, lähinnä hidastavat, mutta vaikeaa on peruskaupunkilaiselle maanmuokkaus puunjuurien seasta. Sekin vielä toki onnistuu vaikka vuokraamalla joitain koneita konevuokraamosta, mutta seinä tulee vastaan viimeistään silloin, kun palsta on täynnä sinne kuulumatonta roskaa. Joko edellinen palstalainen on jättänyt maahan mansikkamuovit, rikkoutuneet ämpärit, työkalut ja kaikkea vuosien aikana palstalla käytettyä tavaraa tai tyhjälle aarille on alkanut kerääntyä muilta aareilta käyttöönotossa esille tullutta roskaa, koska isoja muovijätteitä, metalleja ja lahonneita puurakennelmia ei saa laitettua mihinkään lähialueen roskikseen ilmaiseksi. Roskat siis kasaantuvat ja kulkeutuvat palstalta toiselle, poistumatta alueelta.

Kylvöura. No-Dig viljelyssä ei käännetä koko maata.

Kaupunki jättää vastuun uudelle palstalaiselle

Itse jouduin luopumaan muutama vuosi sitten palstoistani, sillä äitini ei enää jaksa hoitaa mökkiä. Oma aikani ei riitä näihin kaikkiin. Omien palstojeni osalta pidin tärkeänä, että vein kaiken pois, mitä uusi vuokralainen ei halunnut hyödyntää. Olin itse tehnyt niin valtavan siivouksen aloittaessani, etten halunnut kenelläkään samaa enää koskaan.

Kaupunki on sitä mieltä, että jos lähtijä ei ole hoitanut hommiaan, pitää uuden palstalaisen tehdä siivous. Logiikka ontuu mielestäni pahasti. Eihän missään muussakaan vuokrasuhteessa tapahdu näin, vaan vuokranantaja siivoaa ja laskuttaa kulut edelliseltä vuokralaiselta. Palstaviljely pitäisi olla hauska harrastus, jossa saa omaa satoa työnsä palkaksi. Jos palstaelämän joutuu aloittamaan umpikasvaneesta kaatopaikasta, jää sato saamatta vähintään ensimmäisenä vuonna. Usein uusi palstalainen väsyy, palstamotivaatio katoaa ja kierre jatkuu. Tuntuu myös kohtuuttomalta, että uusi vuokralainen joutuisi maksamaan jätemaksut muiden roskista. Toivon, että Porin kaupunki heräisi vaikkapa tämän postauksen myötä ajattelemaan asiaa uudelta näkökulmalta. 

Kitketyistä rikkaruohoista saa hyvää multaa aikanaan.

Toki palstaelämä vaatii avarakatseisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kaikki eivät tykkää samoista asioista ja eri kulttuureissa on erilaisia viljelytapoja. Kunhan noudatetaan yhteisiä palstasääntöjä, ei muiden tekeminen kuuluisi olla muiden asia. Palstaviljely on valtavan hauskaa harrastusta ja aivan mieletön mahdollisuus kaupunkilaisella kasvattaa omaa ruokaa.

Tarvittavan sadon määrä?

Paljonko on paljon, riittävästi tai liian vähän?

Aina silloin tällöin illan hämärinä tunteina mietiskelen, että paljonko perheeni oikeasti syö? Entä miten paljon voi satoa saada per aari? Millainen kasviyhdistelmä olisi tehokkain, jotta nelihenkinen perhe saisi mahdollisimman paljon satoa vuoden tarpeiksi?

Jos syö kerran päivässä lämpimän aterian, perunaa + lisuketta... mitä se tarkoittaa määrissä?

Mietitäänpä:

Keskivertoperuna painaa 60 g ja aikuinen syö ehkä 3 perunaa kerrallaan, jolloin
saadaan vuosikulutukseksi

3 perunaa * 365 päivää * 0,06 kg yhden perunan paino = 65,7 kg perunaa vuodessa, jos syö joka päivä samaa.

Tarkastin tilastokeskuksesta ja 2016 vuonna perunan keskikulutus oli 22 kg/vuosi/hlö, eli joka kolmas päivä menee peruna-ateria keskimäärin.


Nelihenkisessä perheessä, jossa asustaa 2 aikuista ja 2 lasta (ei teini-iän kasvussa) voinee kerroin olla 2,5, eli lapset syövät puolet aikuisen määrästä. Vuositasolla perunaa kuluisi siis 55 kg. Toki kerroin tekee virheen, kun vuosikeskikulutus on laskettu lapset mukana täysimääräisinä... mutta tämä ei olekaan mikään tieteellinen tutkimus, vaan omaa pohdintaa.

Keskikulutus perheellä 2016 tilastokeskuksen taulukoiden avulla

Juurikasveja kulutettiin samana vuonan 7 kg/hlö => perheelle 17,5 kg
Marjoja 13 kg => perheelle 32,5 kg
Lihaa 56 kg => perheelle 140 kg
Kalaa 11 kg => perheelle 27,5 kg
Sipuleita 6 kg => perheelle 15 kg

Kaikki kulutus ei tapahdu kotona, vaan arjen ruuista osa syödään koulussa, työpaikoilla, ravintoloissa jne.

Nyt kun mietin, mitä meillä syödään verrattuna keskiarvolukuihin, emme taida ihan sopia keskiarvomuottiin.

Marjoista pelkästään mansikoita menee jo 25 kg, mustikoita lisäksi 20 kg ja vadelmia kaikki mitä pensaista irtoaa, helposti kaikkinensa 20 kg hyvänä vuonna. Yhteensä marjoja 65 kg, siis tuplat keskivertoon.

Entä juurikasveja sitten? Porkkanoita voin kuoria ja pilkkoa sormiruuaksi helposti kilon ja purkki on tyhjä parissa tunnissa. Näitä menee yksistään jo melkein tuo 17 kg vuoden aikana ja lisäksi tulevat vielä kaikki ruuanlaitossa tarvittavat juurekset ja joulun lanttu-, punajuuri- ja porkkanalaatikot.

Sipuleita (kepa, punasipuli ja sellainen vaalea lajike) tuli tänä vuonna sadoksi 30 kg ja kohta on syöty jo puolet + valkosipulia.

Mitä nämä luvut tarkoittavat kylvettävänä satona?

Perunasta sanotaan, että keskisato on 20 000 kg/ha eli 200 kg/aari. Omalla perunamaallani nämä luvut eivät pidä paikkansa, sillä riviväli on pienempi ja istutustiheys suurempi. Laitan 4 kpl 10 metrin riviä, 22 taimea per rivi -> jos otetaan keskisadoksi 600 g, tulee kokonaissadoksi 52,8 kg.

Pitääkin punnita ensi vuonna perunan kokonaissato, sillä se on kyllä enemmän kuin 53 kg. Sanoisin jopa liki tuplat. Nämä 4 riviä vievät tilaa noin 3 metriä, sillä riviväli on 50 cm. Kasvatan tiheästi, jotta rikkakasvit eivät saa valoa. Käytän perunaa aina pioneerikasvina, kun laitan jollekin alueelle ensi kertaa kasvustoa. Näillä mitoilla hehtaarisadoksi tulisi 24000kg. Viime kesänä sato oli kyllä tosi iso, joten mitäköhän hehtaareiksi muutettuna se olisi ollut. Perunasato on siis kunnossa, kuten on toki huomattukin käytössä.

Paavo Ahvenniemi Helsingin Yliopistosta pitää perunasivustoa, jossa on niin sanotusti kaikki tieto perunasta, jos mietit kylvö- tai lajikeohjeita tai ihan mitä tahansa perunasta.

Sipulit tulivatkin jo edellä laskettua ja se on ihan hyvä määrä sellaisenaan.

Porkkanat ovat myös aika tavalla kunnossa, kasvatan 4 riviä* 10 m, taimiväli ehkä noin 4 cm + porkkanataimen tila 3 cm. Porkkanan keskikoko 65 g, tarkoittaa noin 9,3 kg per rivi * 4 riviä = 37 kiloa porkkanaa. Satoa on tullut niin paljon, että riittää pitkälle kevääksi, vaikka keskikoosta en osaa sanoa mitään omissa porkkanoissani. Porkkanaahan ei sovi käyttää ylivuotisena ruokamyrkytysten välttämiseksi. Kesänaposteluporkkanat ovat edellä mainitun lisäksi kotipihassa.

Kysymykseksi jäävät lähinnä lihan ja kalan osittainen korvaaminen kasviksilla. Mikähän on muunnoskerroin? Vegaaniliiton sivuilla annetaan yhdeksi ohjeeksi pavuista 1 dl valmistettuja papuja päivässä. Eli jos miettisi, että korvaa viikossa 3 päivän liha- tai kalaruuan kasviksilla, vaikka pavuilla, se tarkoittaisi 52 viikkoa * 3 päivää * 4 hlö * 0,3 dl (eli 1 dl valmista) = 187,2 dl papuja. Aika tavalla. Tosin joulunaikaan ja kesällä varmaan jää viikkoja väliin muun ruuan vuoksi, joten jos vähennämme vaikka 10 viikkoa kokonaiskulutuksesta: 151,2 dl olisi uusi ennuste.

Nyt pitäisi tietää, paljonko yhdestä pensaspavusta tulee satoa. Onpa harmi, etten ole näitä yhtään mitannut. Netistäkään en näitä tietoja ainakaan vielä löytänyt. Jos kuvitellaan, että yhdestä pensaasta tulisi vaikka 2 dl tuleentuneita eli sellaisia kuivia papuja, tarvittaisiin 76 taimea. Jos taimiväli on 20 cm ja riviväli 50 cm, veisi tämä tilaa noin kaksi riviä eli reilu metri.

Tältä yksi aari eli 10*10 nyt näyttää, tiheältä, mutta niin on puutarhani käytännössäkin. En käytä rivien välissä mitään ylimääräisiä polkuja, ovat turhia rikkaruohoja kerääviä tai lisäkatetta vaativia juttuja. Lisäsin vielä myös pinaattia/magnoldia kaksi riviä ja perunoille laitoin varoiksi yhden lisärivin ja valkosipulit ovat mukana muiden sipulien kanssa. Vasemmalta oikealle peruna, porkkana, sipulit, pavut ja pinaatti/magnoldi.

Toki omavaraisuus sanana herättää paljon keskustelua, mutta tässä mietin lähinnä, että miten paljon ruokaa kuluu ja paljonko siitä voi oikeasti itse kasvattaa omaksi iloksi.

Mietitkö kasvimaan perustamista ensi kesäksi?

Minkälaiset asiat sinua mietityttävät?

Lähetä minulle viesti, niin käyn kysymyksiäsi läpi ja yritän auttaa. Vielä ehtii tehdä monenlaista valmistelua, ja keväällä pääset suoraan kylvöhommiin.

Itselläni on vielä sen uuden aarin jyrsintä ja peittäminen tekemättä, sekä mansikkamaan perustaminen.... kunpa vielä lämmintä syksyä riittäisi, niin saisin teille mukavia kuvia ja askareita kerrottavaksi ja meille makoisat mansikat ensi vuodeksi pakkaseen. 

Ensimmäiset viljelyvalmistelut uudella alueella

Mitä pitää tehdä, kun saa aarin?

Paljonko aarin kokoiselle alueella mahtuu karriketta? Paljon. Noin 200 litraa. Tätä säkin sisältöä käsittelen myöhemmin vielä vähän kompostoinnin helpottamiseksi.

Tältä alue näyttää nyt kasvuston leikkaamisen jälkeen. Puut kaadetaan seuraavalla kerralla ja vesakko karsitaan myös. Niiton jälki kerätään keräävällä leikkurilla säkitettäväksi. Heinällä on siemen-aika, joten säkkinä käytetään mustaa muovista jätesäkkiä, johon laitetaan kosteutta mukaan siementen tainnuttamiseksi. Emmehän halua säästää heinänsiementen itämiskykyä? En ainakaan minä halua.

Näistä pikkukavereista pidetään hyvää huolta. Otin suojaan leikkurin teriltä, kastelin vilvoittavalla vedellä kuivahkon selän ja laskin takaisin vapauteen samaan paikkaan, josta otin turvaankin. 

Ensin oli juolavehnä, ohdake ja minä

Kolmen aarin kokoinen palstani oli aluksi hyvinkin hoitamatonta vanhaa pellonpohjaa, jossa ohdakkeet ja juolavehnä lukuisine muiden rikkaruohoineen olivat vallanneet jokaisen neliömillimetrinkin.

Alkutöikseni jouduin turvautumaan jyrsintään, vaikka periaatteessa maan jyrsintä on usein kovinkin haitallista juurilevinnäisiä rikkaruohoja täynnä olevalla alueella. Maa oli kuitenkin niin kovaa, että lapio ja kuokka -menetelmällä en saanut mitään otetta maahan.

Jyrsintää ennen leikkasin keräävällä ruohonleikkurilla kaikki kasvustot pois ja säkitin leikkuujätteen tulevaa käyttöä varten. Kyllä, todellakin kaikkine siemenineen päivineen.

Myllätyt mullat peitin pressulla, lukuunottamatta noin 30 neliömetriä, joihin päätin kylvää ensimmäisenä vuonna perunaa. Peruna on nimittäin tehokas rikkaruohojen estäjä varjostavalla kasvustollaan.

Pressu-peitto jäljellä vielä osassa kolmantena vuotena.

Pressu on valoa läpäisemätöntä ja estää rikkaruohojen itämisen. Joitain sitkeitä yrittäjiä löytyy, jos pressua kohottaa, mutta yrittäjät näivettyvät ennen pitkää valon puutteeseen. Sama käy juurilevinnäisille juolavehnälle ja ohdakkeelle. Maassa olevissa juurenpalasissa on alkuravinne kasvuunlähdölle, mutta pitkälle se ei riitä ja lopulta vaaleat hennot taimet kuolevat ja juuri on menettänyt voimansa.