Ensimmäiset viljelyvalmistelut uudella alueella

Mitä pitää tehdä, kun saa aarin?

Paljonko aarin kokoiselle alueella mahtuu karriketta? Paljon. Noin 200 litraa. Tätä säkin sisältöä käsittelen myöhemmin vielä vähän kompostoinnin helpottamiseksi.

Tältä alue näyttää nyt kasvuston leikkaamisen jälkeen. Puut kaadetaan seuraavalla kerralla ja vesakko karsitaan myös. Niiton jälki kerätään keräävällä leikkurilla säkitettäväksi. Heinällä on siemen-aika, joten säkkinä käytetään mustaa muovista jätesäkkiä, johon laitetaan kosteutta mukaan siementen tainnuttamiseksi. Emmehän halua säästää heinänsiementen itämiskykyä? En ainakaan minä halua.

Näistä pikkukavereista pidetään hyvää huolta. Otin suojaan leikkurin teriltä, kastelin vilvoittavalla vedellä kuivahkon selän ja laskin takaisin vapauteen samaan paikkaan, josta otin turvaankin. 

Kuivan kevään kasvua ja uuden kasvualan lähtötilanne

Vajaalla vedellä kasvaa, mutta vain pienesti. Kevät on ollut kovin kuiva ja maan vesivarannot eivät ole riittäneet härkäpapujen varren kasvattamiseen. Lämpö on innoittanut ne kuitenkin kukkimaan runsain mitoin. 20 cm varret monine kukkineen näyttävät jopa huvittavilta.

Linnut ovat etsineet syötävää katteen alta märästä maasta ja tuloksena on sekametelisoppa kaatuneine sipulinvarsineen.

Herneet, kuvan oikeassa etureunassa, ovat ihan terhakoita kuivuudesta huolimatta. Samoin niiden vasemmalla puolella oleva auringonkukka, joka on itänyt edellisvuoden kukinnosta tippuneesta siemenestä. Varsi on tässäkin jäänyt lyhyeksi. Viime vuonna pituutta oli kaksi metriä.

Toivottavasti tämä pieni kurpitsan taimi ehtii kasvaa isoksi syksyyn mennessä.

Uuden kasvualan raivauksen lähtötilanne: heinää, pieniä ja suuria koivuja, ohdaketta ja ties mitä rikkakasvia kasvaa todella tiheänä kasvuksena. Tästäkin saadaan varmasti mehevä maa. Kirjoittelen ja laitan kuvia teille matkanvarrelta.

Ihmisten välinpitämättömyys on kyllä käsittämätöntä. Tämä roskaläjä pitää ensin siirtää asianmukaiseen paikkaan, ennen kuin voi aloittaa viljelytoimia tai edes valmistelevia toimia.

Harso suojaa marjat ja linnut

Eläimet eivät jää jumiin

ja sato aikaistuu. Harsoahan ammattiviljelijätkin käyttävät sadon aikaistamiseen. Toki harson voi laittaa vasta sitten kun kukinta on ohi, jotta pölyttäjät ovat ehtineet tehdä työnsä. Marjat pysyvät myös puhtaina, kun mitkään myrskyt eivät pysty lennättämään tomuja marjoihin. Vuosia sitten suojaukseen myytiin isosilmäisiä verkkoa, johon tarttuivat niin linnut kuin muutkin eläimet. Muistan lapsuudesta, miten piti irrottaa räksänpoikasia irti. Aivan hirveätä. Myöhemmin tuli myyntiin pienisilmäisiä verkkoja, mutta niihin voi jäädä eläin jumiin, jos verkkoa ei ole asennettu asianmukaisesti.

Tein harsoille niin korkeat kaaret, että lapset pystyvät olemaan mansikkamaalla harsojen alla. Kuvassa ei ole vielä harsoja mustaherukoilla, sillä niitä ei meillä linnut ole syöneet missään vaiheessa. Ihmettelenkin aina, kun joku sanoo, että linnut syö. Meillä linnut ei syö edes kirsikoita.

Ainoa, mitä pitää suojata varsinaisista marjoista, on mustikka. Ne katoavat heti kun vähän alkaa sinertää, sadon alkuvaiheessa. Lopussa niitäkään ei linnut sitten enää syö.

Äkämäpunkit riesana?

Miten niistä voi päästä eroon?

Onko sinulla mustaherukoissa äkämäpunkit riesana? Monessa vanhassa ohjeessa sanotaan, että kaiva pensaat pois, puhdista maa ja polta pensaat. Että silleen. No onneksi nyt on selvinnyt, että nuo vanhat ohjeet ovat ihan vääriä. Äkämäpunkit eivät asu maassa ja talvehdi puskan juurella. Ei ole siis mitään tarvetta kaivaa kaikkea pois ja puhdistaa maata mitenkään. 

Mikä keino oikeasti auttaa?

Taannoin juttelin puutarhaystävän kanssa mustaherukoista. Tovin keskusteltuamme muistelin jo parin vuoden takaista äkämäpunkkiriesaa, johon törmäsin pensaissani kotipihalla. Googlasin, kyselin ja ihmettelin. Ohjeita ja neuvoja tuli monenlaisia ja osa tuntui olevan vain kopioita muista lähteistä ilman oikeaa kokemusta asiasta. 

Vanhojen lähteiden mukaan pensaat piti kaivaa maasta ja pitää ainakin 6 vuoden tauko ennen uusien taimien istuttamista, koska punkit ovat maassa. Uudemmissa lähteissä todettiin, että punkit talvehtivat silmuissa. Siis aivan ääripäiden tiedot!!!

Uskoin uutta tutkimusta ja ryhdyin toimeen. Leikkasin kaikki pihan mustaherukkapensaat aivan maan tasalle. En polttanut enkä heittänyt roskiin oksia (vaikka niin neuvottiin), vaan haketin ja kompostoin lämpökompostorissa. Tuumailin, että jos kestävät kompostini 70 asteen lämmön, saavat minun puolestani jatkaa kiusaamistani. Varoiksi haravoin myös pudonneet lehdet ja katkenneet silmut maasta huolellisesti kompostiin.

Nyt pensaat kasvavat toista kasvukautta alas leikkuun jälkeen lähes yhtä suurina, eikä äkämistä ole mitään merkkejä näkyvissä. Nyt voin tyytyväisenä todeta, että ilmeisesti tuli torjuntavoitto!!!

Suosittelen kokeilemaan.

Nyt vuosien jälkeen

voin todeta, että tuo ohje on todella toiminut. Äkämäpunkkeja voi tulla pensaisiin uudelleen ilmateitse naapurista ja niin tuli minullakin. Tein tuon saman toimen uudelleen ja sain ongelman pois. Sittemmin olen rekrytoinut jälkipolven poimimaan äkämäpunkkien paisuttamia silmuja keväällä pois. Silmu, jossa äkämä asustaa, pullistuu pyöreäksi, kun terve silmu on suippo. Nämä pyöreät kun napsii pois, ei äkämät pääse vallalle. Jos äkämäpunkki on päässyt valtaamaan pensaan tosi pahasti, se voi tartuttaa pensaaseen virustaudin, joka näivettää pensaan ajan mittaan. Silloin ei auta muu kuin vaihtaa pensas uuteen.