Uusi kate-kokeilu: poistovillaa lampurilta

Nyt on jännittävää!

Sain lampuriystävältäni Marjolta kokeilua varten kaksi säkillistä villaa, jota ei kehrätä langaksi epäpuhtauksien vuoksi. Kiitos Marjo!!!

Villahan on tunnetusti aito luonnonmateriaali, mutta yleensä hiukset ja eläinten karvat maatuvat kovin hitaasti. Nyt ensi kasvukautena ajattelin kokeille, miten villa toimii puutarhassa katteena.

Leikkasin juuri pensaasta valtavasti oksia, jotta uudet alut pääsevät hyvin kasvamaan keskeltä. Villa näyttää vähän ohuelta kerrokselta kuvassa, mutta sitä on kyllä melkoisen paksusti.

Ahomansikat kasvavat hakkeella vapaasti marjapensasalueella.

Villallahan on loistava ominaisuus kosteuden pidättäjänä. Samasta ominaisuudesta saa nauttia villapaidan ja lapasten kanssa. Vaikka vettä olisi kertynyt jo melkoinen määrä hikoilun tai lumipallojen teon vuoksi, tuntuu materiaali vielä kuivalta. Mitenkähän tämä toimii kasvien kanssa? Ainakin luulisin sen tasoittavan pinnan kosteustilannetta. Ei pääse kuivumaan herkästi. Toisaalta hidas maatuminen auttaa, että katetta ei tarvitse laittaa alinomaa lisää. 

Papupäivitystä: Walesin siemenet pilkistävät mullasta jo sirkkalehdillään

No nyt on papua!

 Vasemmalla rautakautiset pavut (vain kaksi jäänyt itämättä!) ja oikealla vanha herne (5 jäänyt itämättä) Walesin reissulta. 

Tavallisia pensaspapuja odottamassa ulos siirtämistään.

Maatalouskonemessuilta luvallisesti ryövättyjä Sampo-härkäpapuja.

Tuholaistorjunnalle investoitu yksiöitä ilmaiseen käyttöön ruokapalkalla

Asensimme siis lisää linnunpönttöjä tontillemme

Koirankarvavarastot on käytetty taas loppuun. En edes muista montako kertaa olen telineet jo täyttänyt. Tänään laitoin vielä lisää trimmauksen jäljltä, jospa vaikka mattimyöhäiset ovat vasta nyt sisustamassa kotiaan.

Jos pihapiirissä on paljon lintuja, on todennäköisempää, että mahdollinen etanainvaasio jää tulematta ja sadevesitynnyreissä pesivät inhat hyttyset eivät pääse runsastumaan liiaksi.

Eräässä luonto-ohjelmassa oli hauskannäköinen orava, joka keräsi sammalta pesäänsä poikasille kuivikkeeksi. Sammalta kuilui paljon, sillä kuivikkeet pitää luonnollisesti vaihtaa aika-ajoin. Mahtaakohan oravat käyttää koirankarvaa, meillä nimittäin on oravia pihapiirissä. Toivottavasti eivät käy kuitenkaan rosvoamassa linnunmunia tai -poikasia.

Parsakaalien suojana valoverho harson sijaan

Aurinko paahtaa ja uhkaa kypsentää sadon jo maassa

Aiemmin jo kerroin aikeistani laittaa valoverhoja harsojen sijaan ötökkäsuojaksi puutarhaan. Nyt, kun varjossakin on liki 30 astetta ja harson alla "ainakin 100 astetta", huomaan, että valoverho on kyllä oiva juttu. Ilma pääsee kiertämään niin hyvin, että tuulikaan ei riepottele peitettä samalla tavoin kuin harsoja.

Kausarin oveen vaihdoin myös harson tilalle valoverhon. Ei tule niin kuuma, mutta myöskään tuholaiset eivät pääse siellä olevien kaalien kimppuun. Haihtuminen ei ole ihan niin isoa kuin ilman mitään ovea, ja selkeästi kausarin ilma pysyy kivan kosteana sisällä.

Valoverho sinällään pitäisi olla melko hyvin aurinkoa kestävää, sillä muutoin ne hapertuisivat ikkunoissakin liian nopeasti.