Parsakaalin ensimaistiaiset ja hyvä marjasato tulossa

Ei ainakaan marjat lopu ensi talvena, kai

Mustaherukka

Marjasinikuusama

Omena

Päärynä

Tei-vadelman pitkuliainen muoto alkaa jo erottua.

Vadelmien raakileet ovat ajankohtaan nähden mielestäni aika isoja jo. Näyttäisi tulevan hyvä vadelmavuosi.

Mustikat ovat myös jo ihan mukavan kokoisina raakileina.

'

Valoverhotunnelissa kasvaneet parsakaalit ovat jo antamassa ensimmäisiä maistiaisia.

Tästä maistoin jo raakana, tosi herkkua. Kohta tiedän, miten hyvää se on hieman kypsennettynä voisulan kanssa tarjoiltuna. Nam....

Tomaatti kukkii ihan hurjana

Odotan valtavasti tämän vuoden tomaattisatoa

Olen muistanut täristää taimia hyvän puutarhaystäväni Helenan neuvomana. Sen saa tehtyä helposti tukikepin avulla, sitä kun vähän tärisyttelee, värisee koko taimi pienillä liikkeillä. Toivottavasti tehoaa. Helenalla ainakin on tomaattisato aina niin valtavaa, että mekin olemme lasten kanssa saaneet nauttia niistä. Voi kun onnistuisi edes puoliksi niin hyvin kuin hänellä.

Latva-artisokka ensi kertaa viljelyksessä

enkä tiedä yhtään, miltä sen kuuluisi milloinkin näyttää

Talvella käytimme säilykkeenä ostettua latva-artisokkaa pizzan päällä ja ihastuimme sen makuun. Aiemmin en olisi osannut sanoa siitä juuta tai jaata, jos joku olisi kysynyt. Tämä kesä tuntuu olevan kokeilujen aikaa monella tapaa. Aiemmin kerroinkin jo lakritsiyrttikokeilusta.

Oletko sinä kasvattanut latva-artisokkaa? Onko tämä oikean näköistä kasvua?

Katteena näkyy takana poistovillaa lampurilta ja latva-artisokalla on ruohosilppua, jota pitäisi jo pian lisätä. Nopeasti näkyy hupenevan kostella hellesäällä.

Kaalikoi-vihulainen on päässyt ovenraosta kausariin

Valoverhosuojaus otettava käyttöön siis kausarissakin

tästä eteenpäin. Jos ikinäkään enää kasvatan kaalikasveja (tuntuvat olevan aika ötökkämagneetti), varustaudun valoverhoilla ihan varmasti, myös kausarissa. Eihän tästä mitään tule, jos ei voi muka ovea avata ja käydä kastelemassa tai keräämässä satoa ilman, että on mokomat lurjukset heti kytiksellä ovensuussa. Keksinpä vielä, että ompelen tarranauhan, siis sellaisen kuin on tarralenkkareissa sulkijaksi sivuihin ja alareunaan oviverhoon, niin ei pääse tuuli heiluttelemaan auki mistään yhtään. Ja pari pientä reikää pitää ehdottomasti tukkia, mitkä jäi talvivaurioista tilkitsemättä vielä. En ymmärtänyt, että ne pitää ihan kaikki ja joka ikinen laittaa umpeen.

Sormet tahmassa kääntelin ja tutkiskelin ja litistin kaikki ovelukset, jotka pyrkivät piiloutumaan ja suojautumaan jonkun olemattoman harsotöhnän sisään. Luulevat varmaan, etten ilkeäisi pistää sormiani sinne ja katkaista niskoja. Hahaa, ilkesin sittenkin.