19.3.2020

Kasvihuoneeseen lämmöt päälle tänään

Onni on peräkärryllinen hevoskaa keväällä


Eilen illalla pystyi sanomaan ihan kirjaimellisesti, että "paska reissu, mutta tulipa tehtyä". Ja ihan vapaaehtoisesti seisoin keskellä sitä itteään talikoimassa kottikärryihin, jotka puolisoni kärräsi peräkärryyn.

Voitko kuvitella, että edes haju ei haitannut, kun mielessä pyöri vain kevään ihanat kasvustot.

Tässä sitä on  2,3 kuutiota!


Kasvihuoneen pohja on tyhjennetty vanhasta mullasta jo syksyllä. Nyt vähän korjailtiin rakenteita ennen hevoskalla täyttöä. Keskellä takana näkyvät perunakokeilut...  mitä niille tapahtui, kerron erikseen.



Ja ihan lähikuvaa niille, jotka eivät materiaaliin ole muuten tutustuneet. Jotkut puhuvat munkeista.. tarkoittavat noita palluran muodossa olevia sattumia. Ne kyllä hajosivat aika tavalla, kun talikollla työskenneltiin.





Tältä se sitten näyttää, nimittäin kausari täytön jälkeen. Jostain syystä nuoret kuvaaja-apulaiseni eivät tulleet ottamaan kuvaa siinä vaiheessa, kun oli vasta hevoska pohjalla. No, voin kertoa, että sitä tuli noin 40 sentin paksuudelta. Päälle laitoin olkia eristeeksi ja nappaavat ne hajuakin tosi paljon, kuten arvaatkin, sillä nyt kuvaaja-apulaiset kykenivät jo lähestymään kuvauskohdetta.. Keskellä on vähän ohuemmin hevoskaa ja olkipaaleista laatat polkua varten.





Lopuksi vielä perunoille muovitus päälle. Nyt ne saavat taimetuttuaan valoa.



Tämän jälkeen laitoin vielä painot muovin päälle, niin pysyy tiiviisti lämmöt tallessa.


2.3.2020

Esikasvatus, edullista, työlästä, kallista vai mukavaa?

Kaapit on niitä täynnä, roinalta se näyttää, mutta silti tuiki tarpeellista

hetken aikaa, keväisin nimittäin 

Esikasvatusvälineitä


En tiedä johtuuko se iästä, laiskuudesta vai mistä, etten enää jaksa innostua kaiken maailman valmiista esikasvatussysteemeistä. Nuorena niitä tuli innoissaan ostettua joka kevät. Aina yhtä toivorikkaana, että nyt kyllä onnistuu, kun on näin "pro" systeemit. Ja kattia kanssa! Ei ne välineet mitään auta, jos moni muu asia on pielessä, ja usein on tai ainakin silloin tällöin yhtä sun toista ketuillaan.

No mitä sitten tarvitaan, minun mielestäni. Kylvömultaa, jossa ei ole rikkaruohojen siemeniä, jonka ravinnepitoisuus ei ole kovin korkea, jotta se ei haittaa taimen itämistä ja juurtumista. Suuret ravinnepitoisuudet kasvattavat niin sanottua johtolukua ja käytännössä se vaikuttaa kasvin juurien kykyyn ottaa ravinteita maasta. Karrikoidusti ja kovasti yksinkertaistaen asian voi esittää niin, että jos on kovin vahva maa (=liikaa ravinteita), kasvin juuresta menee virtaukset väärään suuntaan. Kylvömullan voi laittaa pinnalle, sellaiselle paksuudelle että siemenen alapuolelle tulee sitä pieni kerros. Alapuolelle voi laittaa jo valmiiksi kasvumultaa siten, että ensimmäiset heiveröiset juuret ovat kulkeneet ensin kylvömullan läpi ja saavuttavat sitten vihdoin kasvumullan, jossa on jo enemmän ravinteita.

Kasvatusalustat tarvitaan tietenkin myös, mihinkäs sitä muuten mullat laittaa. Voit fiilistellä ja hankkia hienoja astioita, mutta voit myös hyödyntää erilaisia ruokapakkauksia. Suurtalouskeittiöistä vapautuu hurjat määrät muovisia laatikoita, jotka ovat oivallisia kylvölaatikoiksi. Voit laittaa lecasoraa salaojitukseksi pohjalle tai porata valutusreiät liialle vedelle.








Valkoisesta muovista voit leikata nimikylttejä ja kirjoittaa veden pitävällä tussilla kylvökset. Vaikka miten luulee, että kyllä sitten muistan, mitä kylvin mihinkin, niin en ainakaan minä muista yhtään mitään puolen tunnin päästä.

Kommenteissa mainitut ammattialustat, jotka ostin kirpputorilta.

ruukku 3 cm * 3 cm, ja niitä on 12*12 kpl

ruukku 5 cm * 5 cm, ja niitä on 8*8 kpl

Viime vuodelta stryrox-laatikoissa kasvatusta alla, tätäkin menetelmää jatkan vielä tänä vuonna. Kuvissa pienimmissä taimissa värit ovat hassun hailakat, koska kausarissa auringon valo heijastui välillä ihan oudosti kuvissa, enkä lähde muokkaamaan kuvia ns. näteiksi.







Lannoitetta tarvitaan kasvukaudelle, sillä siemenen oma vararavinto on kulutettu hyvin nopeasti, eikä kylvömultakaan riitä pienen taimen tarvetta pidempään. On sinun oma valintasi, käytätkö nestemäistä lannoitetta, jota lorautat aina kastelun mukana, vai laitatko hitaastiliukenevia orgaanisia lannoitteita. Itse käytän enimmäkseen omaa kompostimultaa, mutta nykyään se ei riitä enää kaikkeen, vaan olen ottanut käyttöön luomukelpoiset orgaaniset kanankakkapohjaiset lannoitteet.

Kasteluvesi ja -kannu pitää olla helposti käden ulottuvilla, ei liian painavia kannettavaksi, mutta ei myöskään niin pieniä, että niitä pitää täyttää liian usein. Itse käytän 5 ja 10 litran kannuja ja niissä niitä suulakkeita, jolloin vesi ei tule yhtenä norona.


Tuiki välttämättömät, eli siemenet


Nyt on siis tarvikkeet kasassa. Mitä vielä puuttuu? No ne Siemenet!! Nyt tuleekin sitten tosi paljon erilaisia vaihtoehtoja. Jos on harrastanut jo kauemman aikaa puutarhailua, on voinut kerätä omia siemeniä edellisen vuoden sadosta. Uusi vasta-alkaja on riippuvainen muilta saatavista siemenistä ja kaupan tarjonnasta. On mukavaa kuulla, miten vanhoilla ihmisillä voi olla esimerkiksi oma tomaattikanta jo kymmeniltä vuosilta. Monissa puutarhaohjelmissa neuvotaan, että kaupan tomaateistakin voisi ottaa siemeniä. Siemenistä on myös monenlaisia ketjukirjeitä sosiaalisessa mediassa. Itse en ole niihin osallistunut, enkä osaa kertoa, miten ne toimivat. Jotenkin olen ymmärtänyt, että silloin ei voi toivoa, mitä siemeniä saa, vaan posti tuo aina yllätyksiä. Kaupasta ja netistä saa sitten kaikki loput siemenet. Kannattaa silti pitää mielessä vieraslajilistat, tullisäännökset ja  yleensäkin maatiaislajien merkitys. Yleensä on niin, että mitä samankaltaisemmasta ilmastosta siemen on peräisin verrattuna omaan puutarhaasi, sitä suurempi todennäköisyys on sen menestymiseen.


Olosuhteet sopiviksi


Nyt olemme tähän asti saaneet siemenet multaan, varautuneet kasvavaan ravinnetarpeeseen ja kosteuden ylläpitoon. Nämä eivät kuitenkaan ole vielä riittäviä, jotta taimi menestyy. Sopiva lämpötila ja riittävä valaistus ovat todella tärkeitä asioita menestymisen kannalta. Eri kasvit pitävät erilaisista olosuhteita. Jotkut siemenet pitää kylmäkäsitellä, jotta siemen ymmärtää aloittaa itämisen. Jotkut vaativat vaan vähän viileää ilmaa ja jotkut lämmitettyä maata. Mikäli siemenellä on jotain erityistarpeita, ne on kirjoitettu siemenpussiin.

Itämisen jälkeen liian lämpimät olosuhteet tuottavat hinteliä taimia. Jos tähän vielä yhdistyy valon puute, niin taimesi näyttävät aivan erilaisilta, kuin mitä haluaisit. Yleensä keväällä valoa on riittävästi, mutta lämpöä on liikaa. Oma ratkaisuni tähän on kausari, jonka lämmitän hevoskalla (linkki lämmityskirjoitukseen). Näin saan laitettua esikasvatuslaatikot monta viikkoa aikaisemmin "ulos". Ilma on viileämpi kuin sisällä, kosteus on korkeampi ja valoa tulee hurjan paljon. Taimet kasvavat vahvoiksi.


Kylvökset, miten tiheään?


Ensimmäisessä kappaleessa jo kerroin, että käytän laatikoita kylvöksiin. Monet vuodet kokeilin monenlaisia pikkuruukkuja. Laitoin pari siementä per ruukku ja kaikki pöydät täyttyivät pikkuruukuista. Itäminen oli epätasaista ja lopulta oli paljon ihan tyhjiä ruukkuja pitkin pöytiä. Nykyään joko hajakylvän tai laitan laatikkoon sopivin välimatkoin, mutta en käytä enää niin paljon pikkuruukkuja kuin vasta koulimisvaiheessa. Tänä vuonna pääsen kokeilemaan samanalaisilla kylvölaatikoilla, joihin olen päässyt tutustumaan Saaren luomuosuuskunnan tilalla. Satakunnan puutarhaseuran peräkontti-kirppiksellä oli näitä myynnissä viime kesänä ja kärppänä tein kaupat.


Kannattaako touhu oikeasti?


Kysymys on pitkälti siitä, mitä vaihtoehtoja on edellä valinnut. Kalliit tarvikkeet voivat merkitä sitä, että olisi ollut halvempaa ostaa taimet valmiina. Mikäli on käyttänyt edullisia vaihtoehtoja, kasvatusalustoina olemassa olevia purkkeja ja purnukoita, hankkinut maltillisesti siemeniä siten, ettei jää ylimääräistä, tulee omista taimista helposti edullisempia kuin ostotaimista.

Kasvatusolosuhteet voivat olla kuitenkin kotona sen verran huonot, että taimet eivät ole kovin elinvoimaisia, mikä taas omalta osaltaan huonontaa satomahdollisuuksia. Onneksi niistä hintelistäkin taimista voi lopulta kehittyä ihan hyviä ja satoa tulee riittävästi.


Onko esikasvatus edes hauskaa?


On se, ehdottomasti! Pienten taimien kasvamisen seuranta on todella antoisaa ja siksi siihen ryhtyy kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen.


Kannustan siis Sinuakin kokeilemaan! Vaikkapa vain yhdellä lajilla, basilikalla tai jollain muulla sinulle mieluisalla yrtillä tai kasviksella.



Käy katsomassa mitä muut ovat kirjoittaneet maaliskuun jaksossa Suuntana omavaraisuus -kirjoitussarjassa:


Kasvuvyöhyke 1


Omavarainen https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2020/


Kasvuvyöhyke 3











24.2.2020

Ensimmäinen inkivääri jo "oraalla"

Ainakin yksi juurenpala elää


ja mahdollisesti tuottaa satoa. Eilen illalla ei näkynyt vielä mitään mullassa ja nyt tänään on jo yli sentin pituinen kasvu. Alku siis  hidasta siihen asti, kunnes pääsee mullan pintaan, mutta sen jälkeen on ihan mukava kasvuvauhti. Toivottavasti tulee kuitenkin vähän useampi yksilö pintaan.



Kasvimaalle jää aina silloin tällöin valkosipuleista kynsiä tai ehkä jopa kokonaisia sipuleita. Tämä unohtunut yksilö on päättänyt kasvaa jo nyt helmikuussa, vaikka pinnalla on paksu kerros lehtikatetta talven pakkasia suojaamassa.




Piparjuurenkin uusi kasvu näkyy jo katteiden seasta.




Ja perennoista kevään ensimmäinen, vuohenjuuri, on jo hurjassa vauhdissa.







23.2.2020

Kevät tulee syksyn jälkeen, kohta pääsee hommiin


Kevään siivouksia tulossa



Vuodet eivät ole veljeksiä, vai pitääkö sanoa sisaruksia, sillä aina ei talven jäljiltä löydy yhtä paljon, jäiden rannalle tuomaa, rakkolevää. Tämän vuoden satoa en ole päässyt vielä katsastamaan. Tällä hetkellä on niin pahat tulvatkin, että eipä ole rannoille asiaa levätilannetta selvittämään.

Vadelmien vanhat, satoa tuottaneet varret katkaistaan ja uusia varsia harvennetaan, jotta sato on isoa marjaa, eikä sellaista pienen pientä söhröä. Katkaisen myös latvat, jotta haaroittuminen voimistuu eikä sato ole liian pitkien varsien päässä. Johan siinä varret taipuu poikki, vaikka millaisia tukia laittaisi. Tämän neuvon kuulin vuosia sitten anopin tutulta, jolla oli huikeat vadelmarivit. Myöhemmin olen voinut todeta, että niin tekevät ammattiviljelijätkin.


Mansikkamaalta harjataan vanhat kuihtuneet kasvinosat ja leikataan mahdollisesti syksyllä jääneet rönsyt. Rönsyt voi istuttaa sitten uuteen paikkaan valeistutukseen odottelemaan myöhemmin perustettavaa mansikkamaata. Niiden ei ole tarkoitus tuottaa satoa, vaan vahvistua ja kasvaa vähän isommiksi ensin.


Ehdoton ykkönen puutarhassa!


Meren viljaa, rakkolevää! Mikään ei vedä vertoja rakkolevälle! Keväällä lämmenneeseen maahan levitettynä suojaa kuivimmallakin kesällä maan liialta kuivumiselta. Suolat ovat huuhtoutuneet talven aikana jo riittävästi, eikä aiheudu haittaa kasvustoille. Näin olen todennut lähes 20 vuoden kokemuksella.


Kuivuttuaan pinnalla merilevä on pesusienen tavoin valmiina vastaanottamaan vähäisenkin yökasteen tai tihkusateen ja säilöö pienimmätkin vesipisarat uumeniinsa. Sieltä se vähitellen taas kulkeutuu maahan ja lierot kavereineen saavat sekä ruokaa, että turvatun kosteuden elinympäristölleen.


Rakkolevän mukana tulee kortta ja muuta tikkua ja simpukankuoria, mutta ei haittaa, Kukin niistä on yhtä tärkeä osa katetta kuin rakkolevä. Simpukoista vapautuu pikku hiljaa ravinteita ja tikut pitävät pinnan kuohkeana.

Kuten jo arvata saattaa, taas on kauppa, jossa kaikki voittaa. Kummisedän nurmikolta poistuu kevätsiivouksena talven sotkut ja palsta saa oivaa katetta ja lieronruokaa.

Toisen roska on toisen aarre....


Porissa Yyterin rannalla on ongelmana rantaan jäävä levä tällaisina vuosina, kun ei tule vahvoja jäitä mereltä puhdistamaan rantaa levästä ja leviävästä heinäkasvustosta. Mukana on myös rakkolevää. Otin yhteyttä Porin kaupunkiin ja kyselin, onko luvallista hakea levää puutarhaan. Toistaiseksi kukaan ei ole vielä kertonut vastausta, vaikka paikallislehdessä oli oikein artikkeli, että levä on iso ongelma dyyneillä.

Kuivimpanakaan kesänä multa ei kuivu merilevän alta. Yön kaste imeytyy levään kuin pesusieneen ja varastoi veden kasveille maahan käytettäväksi.

Märkää tummaa multaa näkyy alla, vaikka kyseinen kesä oli kuuma ja sateeton.