Onko sinullakin jo tämä?

 Minä ainakin kaipasin tätä jo kauan

Seuraatko televisiosta Puutarhakausi-sarjaa. Siinä John, Tareq, Bernilla ja Malin uudistavat jotain tilaa aina pitkän aikaa. Suosikkimme koko sarjasta on ehdottomasti Tareq ruokineen. Mutta en ole tässä mistään ruuista kirjoittamassa, sillä siihen olen täysin väärä ihminen. Sen sijaan muistelen yhtä kautta, jossa heillä oli tavoitteena saada puutarhastaan tietty määrä satoa. Minulla on ollut eri vuosina erilaisia tapoja seurata, paljonko omaa satoa on tullut. Kaikki tavat ovat olleet vajavaisia ja hankalia. Pääsääntöisesti olen tiennyt, paljonko pakkaseen on mennyt omia vadelmia, tai papuja ja ylipäätään, paljonko säilöin jotakin. Sen sijaan tilastoimatta on jäänyt täysin syöty sato kasvukauden aikana, sekä esimerkiksi perunat. Puutarhakaudessa heillä oli katosta riippuva vaaka ja liitutaulu, johon aina merkittiin kerätty sato. Halusin sellaisen vaakasysteemin!!! 

Merkintöjä varten ei tule liitutaulua, vaan vihko. Kuvassa näkyvä kori ei ehkä ole se oikea ja lopullinen tuohon, mutta näin ens alkuun kelpaa kyllä. Vaakana on kalastusosastolta ostettu vaaka, jonka sain jo monta vuotta sitten sadon punnitusta varten joululahjaksi. Tähän asti punnitus on ollut satunnaista. 

Muistatko, kun viime keväänä haettiin vapaaehtoisia kotiviljelijöitä seuraamaan oman sadon määrää. Olisin halunnut osallistua siihen, mutta jotain tapahtui juuri samaan aikaan ja unohdin ilmoittautua. Harmitti tosi paljon. Tutkimukseen osallistuminen olisi vähän kuin pakottanut punnitsemaan sadon jo silloin.

Oletko sinä seurannut sadon määrää kiloissa? Onko tällainen tilastoiminen sinulle luonteenomaista? Minä kyllä tilastoin ja seuraan vaikka mitä, mutta jostain syystä oma sato on jäänyt huonommalle tolalle.

Kerro kommenteissa, mitä havaintoja sinulla on tullut sadon seuraamisessa. Oletko kokenut saavasi siitä jotain hyötyä, vai pelkkää hauskaa ajankulua?

Taisin tappaa melkein

 viinirypäleeni, kyllä harmittaa

Yhden euralaisen viininviljelijän kanssa oli viime vuonna suunnitelmaa, että tekisimme leikkauksesta ohjevideon. No, video jäi tekemättä monesta eri syystä. Videon tekemistä perustelin, että on oikeasti vaikeaa ymmärtää kirjoista, että miten kuuluu leikata. Ammattilaiselle se on ihan itsestään selvää, mutta tällaiselle "matti möttöselle" se ei ole.

Ohjevideot

Olen katsonut, kuten varmaan moni muukin, ulkomaisista viininviljelytiloista monenlaisia videoita. Nyt kuitenkin keskityin nimenomaan leikkausvideoihin. Hehän leikkaavat varret ihan tyngiksi ja sitten vain jotain versoja annetaan kasvaa per kasvi. No minähän sitten ajattelin, että näin kuuluu tehdä, kun ammattilaisetkin tekevät. Leikkasin oman rypäleeni ihan tyngäksi. Kaikkina muina vuosina olen leikannut keväällä jonkin verran, mutta ammattiviljelijähän ihan kauhistui, kun kerroin kevätleikkauksesta. Nestevuodon takia taimi kuolee. Jostain syystä minulla ei ollut kuollut tästä kardinaalivirheestäni huolimatta. Leikkasin siis ensimmäistä kertaa syksyllä.

Viestittelin hiljan viljelijään päin ja vähän pelonsekaisin tuntein kerroin, että mitään ei vielä näy versonneen. Rauhoitteli, että kyllä se sieltä alkaa kasvaa, hitaasti mutta varmasti.

Mikä moka

No, nyt ollaan toukokuun lopussa, aurinkokelejä on ollut enemmän kuin monena kesänä yhteensä. Lämpö on ollut lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä, eikä vaan tunnu versoja pukkaavan. Jotain ihan pientä olematonta yritystä näkyy varresta. Pitänee myöntää nyt, että moka tuli tehtyä. Olisi kuulemma pitänyt osata katsoa, että jää jotain silmukohtia jäljelle. No minä mitään silmukohtia katsellut, sen kun vain vedin saksilla poikki. Videoilla leikkaajat tekivät hommat niin nopeasti, että mitenköhän mitään silmuja ehtivät tiirailla... tai kai sitten ovat osanneet, kokemusta varmaan takana pari miljoonaa leikkauskertaa ja silmä harjaantunut näkemään "olemattomat" silmukohdat nanosekunnissa. Hohhoijaa, kunpa olisi tehty se ohjevideo!

Mentävä kaupoille tai odotettava kärsivällisesti

Helppoahan on uusi taimi ostaa ja kasvaahan se melko nopeasti. Ongelmana on vain, että vanha kasvi  on kohopenkissä yhdessä parsojen kanssa. En voi sitä alkaa suurimuotoisesti kaivamaan, että saisi juurakkoa pois. Tarvis löytää uusi paikka ja se ei olekaan mikään helppo homma, sillä piha on täynnä kuin turusen pyssy. Ei taida tällä hetkellä olla muuta vaihtoehtoa, kuin odotella ja toivoa parasta.

Juksaa rikkakasvejasi

 ja helpota kitkentätyötäsi

Keväällä kannattaa vähän jekuttaa rikkakasveja. Sinulla on nimittäin kaksi keinoa, joita kasveilla ei ole, nimittäin ennakointi ja suunnitelmallisuus. 

Tuumaustauko on aina paikallaan.

Mitä pitää tehdä?

Keväällä kannattaa houkutella rikkakasvit kasvamaan ennen kuin sinä aiot kylvää tai istuttaa taimia. Ihan tosi, tämä on paljon parempi keino, kuin yrittää päästä rikkaruohoista eroon viikkojen kitkennällä. Laita harso tai muovi maan päälle. Aurinko teholämmittää kasvualustan ja innostaa rikkaruohojen siemenet itämään ja juolavehnän sekä muut juurilevintäiset kasvamaan. Nyt seuraa se paras juttu! Sinä pääset haraamaan ja kitkemään nämä innokkaat kasvajat.

Mitä järkeä tässä on?

Kun juolavehnässä on enintään 3 lehteä, se on käyttänyt juuren kasvuvoimaa, mutta ei ole vielä pystynyt siirtämään auringosta voimaa juureen. Nyt kun heiluriharalla katkaiset kaikki juolavehnät, joutuu se kasvattamaan pelkällä juurivoimalla taas uudet varret. Jälleen katkaiset heiluriharalla juolavehnät, ohdakkeet yms. ja tässä vaiheessa juuri on jo menettänyt tosi paljon voimaa talven jäljiltä. Jokaisella harauskerralla lähtee myös siemenestä itäneet. Kun et sekoita pintaa syvemmältä, vähenee itävät siemenet hurjasti ja maasi puhdistuu. Kun otat tällaisen maan kasvimaakäyttöön, pääset paljon helpommalla tästä eteenpäin.

Mikälie juurilevintäinen katteesta napsittuna.

Entä tästä eteenpäin?

Jos nyt tämän jälkeen jyrsimellä, lapiolla tai millä tahansa työvälineellä sekoitat maan, pilaat ihan kaiken. Siemeniä nousee valtavasti pintaan ja joudut aloittamaan kaiken alusta. Sen sijaan, jos laitat katetta maan päälle, loputkin siemenet jäävät sen alle, eikä pienestä siemenestä riitä kasvuvoimaa niin paljon, että varsi ylettyisi katteen päälle. Jos maahan jäi vielä elinkelpoisia juolavehnän juuria, kate harhauttaa ja houkuttelee kasvattamaan juurta hyvin lähelle pintaa. Sinä hyödyt tästä, sillä katteen alla juuri ei ole paljon mitään maassa kiinni ja pystyt vetämään kaikki loput kasvavat juolavehnät ilman työkaluja, pelkin sormin kokonaisina juurakkoina. Montaa juolavehnää tai ohdaketta ei tämän jälkeen enää kasva. Helppoa kuin heinän teko!

Ohdake katteessa

Painekattilapulmia

 ostaako vaiko eikö osta, tai millainen?

Onko sinulla painekattila? Olen tässä nyt jo tovin suunnitellut, että sellainen pitää hankkia. Kasvimaassa kasvaa varsinkin papuja, joita haluan umpioida talveksi ja varmaan paljon kaikkea muutakin tulee vielä mieleen. Eritoten kuulemma tomaatteja voi umpioida ja tehdä sitten talvella vaikkapa tomaattikastikkeita, keittoja ja vaikka mitä. Olen lukenut, että papujen ja muiden ei-happoisten raaka-aineiden umpioimisessa ei riitä tavallinen kattila-menetelmä botuliiniriskin takia. Ei-happoisiin pitäisi laittaa ainakin etikkaa, mutta kun en halua etikkasäilykkeitä, vaan raaka-aineita talven ruokiin.

Olen toki "kuukkeloinut", yrittänyt kysellä tutuilta ja tuntemattomilta. Laittanut viestejä Fb:ssa ja blogeissa. Silti en ole vielä saanut sellaista tuntumaa, että tietäisin:

1) miten suuri pitää olla, jotta on kätevä?

2) mitä ominaisuuksia siinä tarvitaan?

3) millaiset paineet siihen pitää saada?

4) mikä vaikuttaa laatuun, eli mistä tietää sen olevan hyvä?

5) mitä olet umpioinut, mitkä reseptit ovat olleet kaikkein parhaita niissä?

Jos sinulla on näihin jotain tuntumaa tai vastauksia, olisi tosi kiva, jos laittaisit kommenttina ajatuksesi. Kesä kuuluu hurjaa vauhtia ja hankinta pitäisi tehdä varmaan jo piakkoin, että saisin sadon täysimääräisesti hyödynnetyksi, vaikka en heti saisikaan sitä syötyä.