Kellarin pesua

 ja jatkosuunnittelua

Pesuvälineet siivouksen jälkeen.

Hyviä siivouspäiviä voi olla joko sateinen tai poutainen päivä. Riippuu vain siitä, mitä on siivoamassa. Sisällä on kiva siivota sateisena kesäpäivänä, mutta kellarin pesuun soveltui aurinkoinen hellepäivä oikein mainiosti.

Kellari siivottu ja ovet auki, että paikat kuivuvat nopeammin.

Ensin kannoimme kaikki tavarat ja irtonaiset jakkarat ulos. Aiemmin olin katsonut, että lattialla oli ollut paljon kaikkea ryjää, mutta nyt tarkemmin asiaa selvitellessäni huomasin, että lattia on itse asiassa maa-lattia, jossa on hienoa hiekkaa roima kerros. Samaa hiekkaa oli vielä jäljellä pussissa levitettäväksi.

Osa jakkaroista menee uusittavaksi, koska kosteus oli tehnyt tehtävänsä ja lahottanut osat.

Olimme ottaneet kotoa mukaan siivousvälineet ja vesi tuli puutarhaletkusta. Kellarin viileydessä ei päivän kuumuus haitannut ja siivous tuntui varsin kevyeltä. Oli hauska huomata, että siivouksen alussa kellari ei kaikunut, mutta kun seinät oli pesty, huone alkoi kaikua. Uskomattoman paljon vaikutti ohut likakerros betoniseinän pinnassa.

Vain tämän verran tuli lopulta roskaa kellarisiivouksesta.

Kellarissa on eteinen ennen ulkoilmaa ja eteisessä kaivo, johon maahan valutettu vesi menee. Kaivoon on johdettu myös kellarin yläpuolella olevasta rinteestä tuleva vesi, eli kellarin lattia ei ala lainehtimaan märälläkään säällä.

Ihan siisti, kun on puhdas. Seinät maalataan vielä.

Olin muistanut, että seinät oli kalkittuja, mutta nyt siivouksessa selvisi, että ne ovatkin maalatut. Kellarin rakentaja ei ihan enää muistanut, että mitä maalia seinissä on käytetty, mutta muisteli, että oli ollut myynnissä nimenomaan maakellarin maalaukseen tarkoitettavaa maalia. Sitä siis nyt metsästämään.

Kotona olevat säilytyslaatikot pitää vielä pestä ja sitten onkin kaikki valmiin odottamassa satoa. Huomasin, että tänne varmaankin saan varastoitua sitten latva-artisokkien juurakotkin ensi vuotta varten.

Kukkamaan peruskorjaus

 kukkien ja mullan uudelleen sijoitusta

Nurmikon ja laatoituksen välissä on kukkapenkki, jossa kasvaa pihlaja ja luumupuu. Pihlajasta olen laittanut aiemmin kuvia, kun vääntelen sen oksia ympyräkehäksi. Tänä vuonna se on rehevöitynyt ihan hurjasti, kertakaikkiseksi palloksi. Luumupuukin on tykännyt selkeästi lämmöstä ja sateista.

Multatehtailua

Kukkapenkki on kokenut monenlaista sen reilun 20 vuoden aikana, mitä olemme tässä talossa asuneet. Ihan aluksi siinä oli kolme japaninmarjakuusta, mutta ne eivät selvinneet niin paahtavassa paikassa. Siirsimme ne mökille ja kaksi jäi siirrost eloon. Luumupuun istutin 2012. Pihlaja on oikeasti kuudesta pienestä taimesta tehty palmikko noin 18 vuotta sitten. Osa varsista on melkein jo yhteen kasvaneita. Kukkapenkki oli ihan aluksi laattojen ja nurmikon tasolla, mutta ajan myötä olen laittanut siihen niin paljon katetta ja kompostimultaa, että nyt se oli jo kahden laudan korkea, eli 25 senttiä. Olen siis multatehtaillut siihen 1,5 kuutiota multaa.

Pihlajan pääty kukkapenkistä oli kuollut lähes kokonaan. Pari kuunliljaa sinnitteli vielä joten kuten hengissä. Reunalaudat olivat lahonneet ja rikkoutuneet ajat sitten, mikä tarkoitti, että penkki oli todella epäsiisti, nurmikko oli siirtynyt kukkapenkin puolelle ja laatoille varisi koko ajan multaa. Nyt kun otin loputkin reunat pois ja aloin kaivaa multaa, pihlajan pääty oli ihan täynnä muurahaisia ja multa oli todella kuivaa. Sade ei ole päässyt maahan pihlajan läpi.

Kukkien uudelleensijoitusta

Puolivälissä penkkiä oli hengissä särkynytsydän ja vuohenjuuri ja luumupuun päädyssä iso ukonhatturypäs. Kukkamaa mataloitettiin takaisin laattojen tasalle, eli kaivoin siitä tuon 1,5 kuutiota multaa pois. Multa levitettiin aidan toiselle puolelle nurmikon paranteeksi. Se on aina yhtä hassua: vaikka kaivaa ison määrän multaa pois ja lähtöpaikasta oikein näkee muutoksen, niin silti uudessa paikassa, johon multa laitetaan, ei tunnu yhtä isolta määrältä uutta maata. Nytkin kävi samalla tavalla. Ei ikinä uskoisi, että nurmikon pintaan levitettiin 1,5 kuutiota multaa.

Multa levitetty sammaleiselle nurmikolle paranteeksi.

Pihlaja ja luumupuu ovat nyt niin isoja, että varjostavat penkkiä aika tavalla. Sen takia mietimme ihan uusiksi kukat. Ensimmäinen vaihtoehto oli laittaa vuorenkilpeä koko penkki täyteen. Se olisi helppohoitoinen, rikkaruohot eivät pääse läpi, eikä se olisi milläänsäkään parista sähly- tai jalkapallosta. Multaa kaivaessani kuitenkin ihastuin kovasti siihen väljyyteen, mikä matalammasta penkistä tuli. Vuorenkilpi kasvaa aika korkeaksi hyvässä maassa, siispä hautasimme vuorenkilpisuunnitelman.

Vähän nuukahtaneita juuri siirretyt vuohenjuuret. Kastelin huolellisesti.

En halua ostaa perennoja, sillä meillä on itsellä kuitenkin monia, joista valita. Lopulta päädyimme laittamaan vuohenjuurta, sillä se oli selvinnyt penkissä nyt aiemminkin. Vuohenjuuri tekee nopeasti ison puskan eikä ole myöskään kovin herkkä sählypalloille, lisäksi se kukkii aikaisin keväällä. Puska oli niin iso, että se jakamalla saimme melkein koko penkin täyteen taimia. Jotta tulee väriä, siihen laitettiin samaisesta penkistä kaivettu punalehtinen perenna, jonka nimeä en tiedä. Jos se on sinulle tuttu, niin laittaisitko kommentteihin sen nimen. Olen saanut sen edesmenneeltä anopiltani kauan sitten, enkä ole oikein koskaan saanut sitä menestymään hyvin. Tänä kesänä se on ehkä vahvin ikinä. Sain jaettua siitä neljä alkua. Toivottavasti se nyt rehevöityy.

Tämän punalehtisen nimeä en tiedä.

Samalla kun tilaamme kasvihuoneen sokkeliin tulevat harkot ja muut tarvikkeet, tilaamme kukkamaiden reunoihin tarvittavat uudet laudat. Tähän tällä kertaa korjattuun ei mene kuin toiseen pitkään reunaan ja toiseen päätyyn laudat, muissa sivuissa on laatoituksen reunakivi jo valmiina.

Aidan takana oleva nurmikko saa koko ajan lisää kukkaa pintaansa. Luonnonkuvat levittäytyvät joka vuosi suuremmalle alla ja itse lisään toiseen päähän perennoja. Keväällä lahjanarsissien takia tehtyyn alueeseen on nyt kasvanut kylvetyt pellavat ja valkoapilat. Laitoin myös pari maa-artisokkaa.

Luonnonkuvat valtaavat nurmikkoa.

Lisää luonnonkukkia.

Valkoapilaa on monilla nurmikoilla tänä kesänä.

Lahjoitusnarsissien alueessa on pellavaa ja valkoapilaa sekä muutama maa-artisokka.

Raparperit muodostavat jossain vaiheessa uuden aidan.

Vanhin raparperi on jo aika iso, vaikka olosuhteet ovat karut.

Nauhus on vasta toista vuotta tässä.

Kuunliljat meinasivat kadota nurmikkoon.

Palavaa rakkautta, kuunliljaa ja alpia.

Liljat ja akilleijat ilahduttavat postilaatikon vieressä.

Penkistä jäi vielä uutta sijoituspaikkaa odottamaan hurja määrä ukonhattua ja särkynyttä sydäntä.

Tiesitkö nämä umpioinnista?

 Lämpötilalla ja paineella on väliä

Etikkasäilyke ilman umpioimista kurkuista.

Valmistelen itseäni syksyn umpiointikauteen. Kuten on monessa someryhmässä tullut esille, umpioimista nykyään ei harrasteta kovin laajasti. Ilmeisesti jäänyt vähän unohduksiin, koska painekattiloita ei tunnu kodeista löytyvän. Usea tällä hetkellä umpioiva käyttää vesikattilassa keittämistä ainoana keinonaan. Menetelmä on hyvä, mutta turvallinen vain tietyille ruuille. Nyt olen umpioimassa papuja ja ne ovat niin sanottuja hapottomia kasviksia, enkä myöskään halua säilöä niitä hapon eli esimerkiksi etikan kanssa. En halua talven ruokiin etikkalisämakua. Tässä kirjoituksessa on kuvia aiemmista säilykkeistäni, ja kuten huomaat, kaikissa on jokin säilyvyyden takaava lisäaine. Umpioinnilla haluan eroon näistä lisäaineista, joista tulee myös maku raaka-aineeseen ja toisaalta rajoittaa raaka-aineen jatkokäyttöä talvella.

Etikkasäilyke avomaankurkuista ilman umpioimista.

Säilöttävä raaka-aine

Hapottomien ruokien säilömisessä on hyvin tärkeää, että säilöttävä raaka-aine saavuttaa riittävän korkean lämpötilan. Vesi kiehuu sadassa celsiusasteessa, joten kiehuvan vesikattilan avulla ei myöskään raaka-aine kuumene tätä kuumemmaksi. Painekattilan idea on se, että paineen avulla vettä voidaan kuumentaa sataa astetta kuumemmaksi, ennen kuin se kiehuu.

Suolalla säilötyt sienet ilman umpioimista.

Ohjeistus USDA:lta

Jos aiot umpioida, ei suomenkielistä opasta löydy, Ainakaan itse en ole löytänyt, eikä moni somessa asiaa kysellyt myöskään. Siispä pitää käyttää USA:n kansallisia ohjeita. Ilmeisesti Yhdysvalloissa on ollut botuliini-myrkytysten määrä joskus huolestuttava ja toisaalta kannustetaan kansalaisia säilömään ruokaa, sillä heillä on todella tarkat ohjeet netissä, linkin takaa löytyy GUIDE01_HomeCan_rev0715.pdf. 

Oppaasta löytyy esimerkiksi tällainen lämpötilaohjeistus: 250 Farenheitia vastaa 121,11 Celsiusastetta, ja 240 Farenheitia vastaa 115,56 Celsiusastetta, eli yli veden kiehumispisteen normaalipaineessa eli huoneilmassa merentasolla, eli yleisesti Suomessa asuinalueilla.

Umpioimisen turvalliset lämpötilat eri ruuilla.

Hapolliset ja hapottomat ruoka-aineet

Samassa oppaassa näytetään havainnollisesti, mitkä ruoka-aineet ovat hapollisia ja mitkä hapottomia.

Hapottomat ja hapolliset raaka-aineet.

Painekattilavalikoima

Painekattiloita on markkinoilla tosi monta. Paljon umpioineet vannovat Preston nimeen. Se on aika kallis ja se lämmitetään hellan päällä. Meillä on keraaminen liesitaso ja siinä on tullut joidenkin isojen kattiloiden kanssa ongelmaksi, että jos kattila on paljon kuumenevaa kehää isompi, tulee vikatila, sillä silloin keraamista tasoa ympäröivä metallilista kuumenee myös. En ole vielä löytänyt Preston halkaisijasta tietoja eli en tiedä sopiiko meidän hellaamme.

Painekattiloita on myös sellaisia, joita ei kuumenneta hellalla, vaan ne toimivat sähköllä, vähän samalla tavalla kuin riisikeitin. En ole vielä voinut tehdä päätöstä näidenkään välillä tuon hellakysymyksen takia.

#Suuntanaomavaraisuus 7 2024

Missä tai miten säilön ruokani ensi talveksi?

Maakellari ison rinteen sisässä.

Rakastan puutarhanhoitoa, sitä itse tekemistä. Mullan käsittelyä, kompostointia, kylvämistä, katteiden levittämistä, kasvun seuraamista, kaikkea touhua. En vain välitä mitenkään paljon ruuanlaitosta. En ymmärrä reseptejä, enkä ole niin innostunut kaikista uusista kokeiluista. Syön mitä tahansa, kaikki on aina ihan hyvää. Tässä on meillä iso ongelma. Tykkään kasvattaa, mutta sadon käyttäminen on haaste. Tänä vuonna olen edennyt askelissa vähän pidemmälle. Jotta satoa ei tarvitse käyttää juuri silloin, kun se valmistuu, eli kaikkea yhtä aikaa elo-syyskuussa, aion säilöä sadon myöhempää käyttöä varten.

Omavaraistelun alkuaikoina

Olen ollut aiemmin omavarainen perunoissa, porkkanoissa ja sipuleissa, niin kepa- kuin valkosipulissakin. Silloin meillä oli vuokrapalstat eli niin sanotut aaripalstat. Nyt meillä on vain oma kotipiha ja naapurin nurmikko-osuus. Perunoita on vain vähän syöntiperunaksi, mutta sipulia on säilöttäväksi asti ja erityisesti valkosipulia.

Ihan aluksi säilöin sadon meidän varastossa, jossa ei ollut lämmitystä. Se on kuitenkin ihan autotallin päädyssä, eli samanlaisessa tiiliverhoillussa rakennuksessa, kuin missä asummekin, mutta ilman lämmitystä. Perunat pidin paperipusseissa, sellaisissa samanlaisissa, joissa niitä myydäänkin. Ostin niitä ison nipun kerralla. Perunapussit olivat tällaisissa valkoisissa puulaatikoissa, jotka sai kivasti päällekkäin eli lattiapinta-alaa ei mennyt kuin yhden laatikon verran.

Puulaatikko, jossa aiemmin säilöttiin perunat varastossa.

Maakellariin tehdyt mittatilauslaatikot juureksille.

Porkkanoita ei pussitettu, vaan ne varastoin kalkitsemattomassa ja lannoittamattomassa turpeessa. Todennäköisesti varaston huoneilma oli liian kuivaa, sillä porkkanoissa varastointihävikki oli tosi iso. Valkosipulit ovat aina olleet ilmavasti korissa. Varastoon laitettiin myöhemmin lämmitys talveksi, eikä juuresten varastointi onnistunut enää. Siirsin varastot autotalliin, rakennuksen toiseen osaan, jota ei lämmitetty. Siellä ei pidetty siistejä puulaatikoita, vaan ihan vain isot reikälaatikot saivat olla kelvollisia. Emme edes pussittaneet perunoita, vaan otimme aina tarvittavan määrän isosta laatikosta. Multaa kertyi talven aikana tosi paljon korin alaosaan, ja multa sitten aiheutti melkoisesti varastotappioita korin alaosassa. Ehkä myös perunoiden valikoiminen oli huonompaa, kun pussitusvaihe jäi tekemättä.

Autotalliratkaisu on ollut käytössä nyt monta vuotta, vaikka se on tosi huono. Ilma ei ole riittävän viileää ja se on liian kuivaa. Tänä vuonna teen toisin, sillä haluan onnistua ilman mittavia varastotappioita, tai ainakin yrittää onnistua paremmin, tekemällä eri tavalla. Autotallissa on myös nykyään jatkuvasti lämmitys päällä, eli senkään vuoksi juuresten varastointi ei enää onnistu.

Maakellari

Meillä on pieni tontti 30m*30m, ja siinä on asuinrakennus + kahden auton autotalli ja varasto ja vielä leikkimökkikin. Laatoitettuna on autotallin edusta 4 auton leveydeltä, talojen väli ja vielä oleskelualuekin. Loppuosa on käytössäni puutarhailuun. Ei siis kovin paljon. Siinä on jo yksi 2m*2,4m kasvihuone ja tulee toinen 2,44m*3,66m. Edelleen siis vähenee vapaa maa. Voit varmastikin nähdä mielessäsi, miten ahdasta on jo. Ei ole siis mitenkään mahdollista tehdä maakellaria, joka kumpuineen vaatii ainakin erään ohjeen mukaan 7 metriä leveyttä. Ei mahdu ei.

Puolisoni lähisukulaisilla sitä vastoin on iso maakellari, joka on ollut heillä aktiivisessa käytössä vuosikymmenet. Nyt on ikää tullut sen verran kaikille, että kellari on jäänyt täysin käyttämättömäksi. Olen saanut luvan kunnostaa sen ja ottaa käyttöömme.

Kävimme tällä viikolla tutkailemassa, mitä kellarille kuuluu. No,  kuului aika huonoa, sillä väliovi oli ollut suljettuna ja sen edessä on ollut talvensuojauspeitto. Peitto oli sulkenut ilmanvaihdon ja kellariin on kertynyt aivan hurja kosteus. Pinnoitteet on rapistuneet ja kaikenlaista möhnää on lattialla.

Väliovella ollut pakkassuojapeitto on peittänyt tuuletusluukut ovessa.

Kosteutta on kertynyt puutteellisen ilmanvaihdon takia ja kaikenlaista kertymää tullut pintoihin.

Uskon, että saamme sen takaisin käyttökuntoon, sillä on se ennenkin toiminut. Pinnoissa on ollut joku maali, joka on nyt rapistunut tosi huonoksi. Ajattelin, että kalkkimaali olisi parempi, sillä se hengittää, eikä sinänsä rapistu. Kalkkimaali myös estää hyönteisten elämisen ja ylipäätään kasvuston, sillä kalkki on hyvin emäksistä. Kellaria varten on tehty niin sanotusti mittatilaustyönä juureslaatikot, ne ovat nyt meillä putsattava, eli niissä ei ole kosteusongelmaa lainkaan. Kuvassa näkyviä umpiseinäisiä laatikoita on vain muutama.

Umpiointi

Toisena uutena ratkaisuna on umpiointi, jonka aion ottaa käyttöön varsinkin pavuissa. Kuivattujen papujen käyttöönotto on niin hidasta. Pitää olla hyvin ennakoiva ruuanlaittaja, sillä ne pitää muistaa laittaa veteen likoamaan edellisenä  päivänä. Minunlaiselle "tuurikokille" se on tosi vaikeaa. Teen ruuat omasta päästä, hetken fiiliksen mukaan. Pakastaminen olisi toinen vaihtoehto. Pavut voi ryöpätä ja pakastaa, jolloin niiden valmistusaika on vain joitain minuutteja pakkasen jälkeen. Pakkaseen ei vain mahdu kaikkea, joten on otettava käyttöön vaihtoehto, joka ei rajoitu koneellisesti jäähdytettyyn varastointitilaan.

Pavut ovat hapottomia, joten niitä ei voi umpioida samalla tavalla kuin voi umpioida hapolliset säilykkeet, esimerkiksi etikkasäilykkeet. Niillä riittää keitetty kuumuus ja puhtaat työvälineet. Esimerkiksi etikkakurkuilla muodostuu tyhjiö purkkiin, kun kurkkujen päälle kaataa kiehautetun etikkaliemen. Papuja en halua etikoida, joten pitää ostaa painekattila, jolla umpiointi on turvallista, eikä ole botulismi-riskiä, kunhan noudattaa ohjeita.

Papu.

Maustekurkkuja ja kurkkusäilykkeitä

Kasvatamme avomaan kurkkuja, jotta saan niistä säilykkeitä. Meillä syödään talven aikana valtavat määrät mauste- ja etikkakurkkuja. Kaupassa myytävistä monet ovat aivan liian makeita. Kyllä niitä nyt niin sanotusti pakosta syö, mutta eivät ne ole sellaisia, että oikein tekisi mieli. Viime vuonna kasvoi myös avomaankurkkuja, mutta tapaturmani vuoksi säilöminen jäi. Jos sato ei onnistu tänä vuonna itsellä säilömiseen asti, ostan kurkut luomutilalta ja säilön joka tapauksessa. Naapurimme valmistaa kasvihuonekurkusta hyvää säilykettä. Saimme maistiaisia viime keväänä. Sillä tavalla saa nautittua kasvihuonekurkuistakin pidemmän aikaa. Aiemmin olen jakanut ylijäämät naapureille. Kiva, että ne voi säilöä ja käyttää talvella ruokailussa lisukkeina.

Tilli, timjami ja basilika

Yrtit tykkään säilöä pakastamalla. En pidä monestakaan kuivatusta yrtistä, sillä ne maistuvat silloin ruoholta tai heinältä. Pakasteessa ne eivät vie paljon tilaa, ja niiden maku säilyy tuoreen veroisena. Timjamia kuluu talven aikana aivan valtavan paljon. Sitä laitetaan niin kanaan kuin kalaankin. Aiemmin olen pakastanut myös rosmariinia, mutta sen menekki on varsin vähäinen, enkä laittanut sitä edes kasvamaan tänä vuonna. Basilikaa käytämme talvella myös tosi paljon ja siksi se on pakastettavien listalla joka vuosi.

Kirsikat

Kirsikoista teemme sellaista ei kovin makeaa hilloa. Sitä ei tule koskaan paljon ja yritämme säästää vähän jouluksi. Sen maku on hienostunut ja keveä, ei sellainen sokeripommi, kuin mitä kaupan kirsikkahillot ovat.

Säilöntäratkaisuista yleisesti

Vuosien aikana olemme oppineet, että sitä mitä halutaan käyttää koko ajan, pitää löytyä melkein käden ulottuvilta. Pitää olla siis aktiiviruuat ja varastoruuat. Varastoruuista haetaan sitten aktiiviruokiin seuraavaksi käytettävät. Emme ole ainakaan itse niin järjestelmällisiä, että meillä olisi joku oikein nätti varastosysteemi, joka kelpaisi vaikka näytille.

Toinen havainto on, että kaikessa pitää olla tosi selkeästi nimi ja vielä vuosiluku, mitä ja milloin on säilötty. Vaikka kuvittelee, että kyllä sen sitten ulkonäöstä tunnistaa, niin ei tunnista. Värit voivat muuttua hyvinkin erilaisiksi.

Kolmas havainto on, että sitä mitä syödään paljon, kannattaa säilöä itse. Harvinaisuuksia ja erikoisuuksia ei kannata, sillä silloin nähty vaiva ja saatu hyöty eivät ole tasapainossa. Ainakin itse haluan, että säilötty ruoka parantaa ruuan laatua ja makua laaja-alaisesti, ei vain jonkun erikoisen kertaluonteisen herkun osalta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tämä kirjoitus on osa #Suuntanaomavaraisuus -sarjaa, jossa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Alla on linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-7-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/07/kellari-ekologinen-talvisailytyspaikka.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/07/kellari.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-7/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18377

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/varastointi-ja-kellarointi

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/07/07/heina-24-kellari