Näytetään tekstit, joissa on tunniste multavuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste multavuus. Näytä kaikki tekstit

20.5.2023

Tätä odotettiin jo kovasti

 Kaatosade ollutkaan kuin pieni kostea hönkäys


Jos sade tulee täysin kosteutta imemättömälle pinnalle, syntyy helposti vaikutelma runsaasta sateesta. Kaikki satanut vesi jää näkyviin. Jos pinta on lisäksi sellaista, että vesi jää pisaroiksi, vesi näkyy todella selvästi.


Kun sama vesimäärä sataa savesta sisältävälle multavalle kasvimaalle, lopputulos on aivan toinen. Maan vedenpidätyskapasiteetti on niin suuri, että kaikki sade pystyi imeytymään ihan pintaan. Siirsin pinnalta ihan ohuesti multaa ja alla oli kaikki ihan vielä kuivaa. Tämä on hyvä esimerkki myös siitä, että jos kastelee kukkamaita tai kasvimaita, pitäisi kerralla antaa runsaasti vettä, jotta maa kastuu oikeasti syvälle. Muutoin kasvit kasvattavat juuria vain pintaan ja ovat alttiita kuivumiselle. No, sateen määrälle ei voi mitään, eli joskus voi käydä näin. Onneksi samana päivänä vähän myöhemmin satoi vielä runsaasti ja pitkän aikaa. Maa kastui kunnolla.


Oman kasvimaan vedenpidätys- ja -läpäisykykyä voi vähän testailla. Kaataa kerrallaan runsaasti maahan ja seuraa, miten nopeasti vesi imeytyy ja toisaalta, miten syvälle vettä riitti. Jos vesi imeytyy ihan yläkerroksiin, maassa on hyvä pidätyskyky, jos imeytyy tosi hitaasti, on huono läpäisykyky, ja jos solahtaa kuin viemäristä, on hyvä läpäisykyky ja todennäköisesti huono pidätyskyky. Tähän on olemassa ihan oikeita peltomaan laatutestejä, joita voisi myös kotipuutarhuroijat käyttää, mutta meille ei ole niin tärkeää saada tarkkoja mittaustuloksia.

Nämä vedenpidätys- ja -läpäisykyvyt riippuvat maan rakenteesta, maan multavuudesta ja savespitoisuudesta. Näistä on ollut blogissani monia kirjoituksia. 

Maan rakenne puutarhassa

Miten tasoittaa maan olosuhteita

Mistä saa tasoittavia aineita

Maan merkitys puutarhassa onnistumiseen

Kosteuden hallinta

Saven hyvistä ominaisuuksista







28.4.2023

Valkosipulit itusipuleista talvehtineet hyvin

 Kasvihuoneen pohjan multa hyvää kasvualustaa


Olen monena vuotena laittanut syksyllä maahan jonkin verran valkosipulien itusipuleita. Menestyminen talven jälkeen on ollut huonoa. Viime syksynä vaihdoin kohopenkkeihin uutta multaa suuret määrät, kun kasvihuoneen pohjalla oli kahden vuoden mullat. Pohjahan muodostuu minulla palaneesta hevoskasta eli hevosenlanasta, kompostista ja kasvukerrokseen laitetusta mullasta. Ravinteita jää vielä kasvukauden jälkeenkin ja maa on hyvin multavaa. Tämä näyttää olleen hyvä ratkaisu. Itusipulit ovat ilmeisesti juurtuneet jo syksyllä ja tumma maa lämpesi keväällä nopeasti.

Yksikyntisiä syksyllä

Itusipuleista ei tule niin sanottuja normaaleja valkosipuleita, vaan ne jäävät yksikyntisiksi. Ne ovat hyviä ja syömäkelpoisia, mutta jos haluaa monikyntisiä, niitä pitää kasvattaa vielä toinen vuosi. Nämä itusipulit kasvavat nyt hyvin tiheässä, sillä sipuleita oli valtavan paljon ja toisaalta en uskonut niiden menestyvän näin hyvin. Pitää varmaan vähän miettiä, että olisiko näitä syytä harventaa kasvukaudella. Muutoin voi tulla aika ahdasta.

Vanhat kasvusäkit valkosipulipenkkiin

Aloin miettiä, että miten aiemmin toimin valkosipulieni kanssa ja muistin, että laitoin aina syksyllä tomaattien kasvusäkit valkosipulipenkkeihin. Tämä oli siis ennen kasvihuoneen rakentamista. Kasvusäkeissä on valtavan paljon lannoitteita ja osa tuntuu olevan ihan lähes sulamattomina vielä kasvukauden lopussa. Olin siis samalla tavalla lannoittanut vahvalla mullalla penkit. Sato oli aina tosi menestynyttä. Palstaviljelmien takia omaa kompostimultaakaan ei riittänyt enää kovin paljon kotipihaan, sillä palstalla tarvittiin sitä kipeämmin. Edelliskasvukaudella, kun aikataulusyistä jouduin luopumaan palstoista, riittää kompostia niin paljon, että olen jälleen omavarainen mullan suhteen. Saan varmaan valkosipulitkin taas kukoistamaan entiseen malliin.

Alakuvassa yksi valkosipulin kynsi. Ymmärrät varmaan, miksi näitä kasvatan. Makukin on aivan toisenlainen, kuin kaupasta ostetuissa. Omaan suuhuni ikävimpänä koen sellaisen pistävän metallisen maun. Itse kasvatetuissa sitä ei ole ja valkosipulin oma aromi on monivivahteisempi. En myöskään saa migreeniä itsekasvatetuista, vaikka tuontivalkosipuleista saan.