Säilöntää omastamaasta

 Tomaatteja riittää sittenkin säilöntään

t

Härkätomaatteja, timjamia ja persiljaa, omasta maasta.

Satoa tulee sittenkin säilöntään. Syksy on pitkä ja pikkiriikkisestä kasvihuoneesta tulee enemmän tomaatteja kuin aiemmin. Härkätomaatti on iso ja painava, sillä se on aivan täynnä hedelmälihaa. Siinä ei ole sellaista tyhjää sisusta kuin mitä on ns. tavallisessa kaupan tomaatissa. Se ei myöskään ole yhtä vetinen. Makuhermoja se ei valitettavasti kutkuta, joten kaikki kypsyvä sato menee jatkojalostukseen. Odottaessani painekattilan saapumista, teen pieniä testisäilöntöjä, joiden ei pidäkään säilyä kauan, varsinkaan huonelämmössä

Tomaattikastike

Olen haaveillut, että saisin talvella ruokiin omaa tomaattikastiketta, omia kaltattuja tomaatteja, omaa ketsuppia jne. Askel kerrallaan haave alkaa toteutua. Härkätomaattien ansiosta, ainakin tomaattikastiketta on nyt testisäilötty. Ohjeen otin Sonja Lumpeen Tomaatti! Intohimona tomaatti-kirjasta sivulta 243. Vaikka tomaattini olivat vähänesteisiä, en laittanut ohjeen mukaan vettä, sillä haluan aika tiivistä kastiketta.

Sipuli ja valkosipuli kuullotuksessa.

Olen tosi huono käyttämään reseptejä. En hahmota lukiessani, että miltä valmis ruoka maistuisi. Siksi minulle on tosi tärkeää, että keittokirjan kuva on hyvä. Ei liian aseteltu valetuotos, vaan sellainen tavallinen kuva lopputuloksesta. Sonjan kirjassa on minulle sopivat kuvat.

Säilykepurkit uunissa desinfioitumassa.

Puhtaus on puoli ruokaa ja ainakin säilönnässä sitä kannattaa noudattaa aivan orjallisesti, jos haluaa säilykkeiden säilyvän. Silti voi tulla yllätyksiä. Teimme kerran isot määrät luumuhilloa ja kun annoin yhden purkin naapurille, se oli homeessa. Säilykepurkin tiivisteessä oli ollut varmaan joku heikkous ja vakuumi oli pettänyt. 

Tiivisteet kattilassa kiehumassa desinfioitumisen takia.

Kastike kehkeytymässä ja keittääntymässä kokoon.

Ohjeessa valmistusaika on puolisen tuntia, mutta itse annoin hautua tosi kauan, sillä halusin sen keittääntyvän kokoon, jotta en säilö vettä. Laitoin vain puolet ohjeen vesimäärästä ja silti se oli minun mieleeni liian löysää. Kirjan kuvassa se näyttää paljon paksummalta. Sain kaksi purkillista kastiketta säilöön. Nyt olen huomannut, että kun tekee pieniä eriä, säilöntä ei tunnu niin työläältä. Siihen ei mene liian pitkää aikaa edes arki-iltana ja kaikkea pilkkomista ja leikkaamista on kohtuullinen määrä yhdelle työkerralle.

Valmis kastike.

Vaikka keitin kastiketta kokoon pitkän aikaa, on se silti vielä tosi notkeaa. Taidan kysyä Sonjalta Facessa, että missä on vika.

Herkkua herkkua

 Sadonkorjuu aika on kuumimmillaan

Herneitä ja omenia.

Naapurin pihassa olevalta hernemaalta saadaan pakkaseen herneet ja omenia herkutteluun. Mökillä olleesta pikkiriikkisestä hernemaasta saatiin sen verran satoa, että saatettiin herkutella kertaalleen. Hernemaan koko oli alle 1m2. Naapurin pihassa on isompi maa ja siitä tulee niin paljon satoa, että saan vihdoin taas omia herneitä pakkaseenkin. On ihan eri fiilis ottaa omia herneitä lisukkeeksi, kuin kaupan pakkasaltaasta. Omissa ei ole mitään kasvinsuojeluaineita eikä muitakaan lisättyjä kemikaaleja. On muuten jo siinä iso ero, että syökö tuoreita herneitä suoraan hernemaasta vai ostaako kaupasta korkeintaan edellisenä päivänä poimittuja, tai jopa vielä vanhempaa "tuore"satoa.

Omasta kasvihuoneesta tomaatteja säilöttynä.

Tänä vuonna piti tulla ihan hirvittävän paljon tomaatteja säilöntään. No ei se ihan toteutunut, koska ruukkutomaattien sato on syöty suoraan suuhun. Maku on ollut niin hirmuisen hyvä kaikissa lajikkeissa, että ei ole jäänyt mitään säilöttävää. Yläkuvassa on paahdettuja tomaatteja tomaattikastikkeena, joka valmistettiin uunissa hauduttamalla 4 tuntia.

Kesän uusi kokeilu, munakoiso.

Olen joskus aiemminkin yrittänyt kasvattaa munakoisoa, mutta silloin siitä ei tullut yhtään satoa. Tänä vuonna ostin valmiin taimen luomupuutarhasta ja nyt onnistui. Satoa on tullut ja ensimmäisistä munakoisoista tehtiin öljysäilyke, jossa on mausteena balsamicoa.

Maissi, munakoiso, tomaatit, parsakaali, pensasmustikka, ruusukaali.

Töiden jälkeen on tosi hauskaa kerätä herkkukori. Itse kasvatetun maissin voi syödä ilman kypsennystä. Olen ottanut töihin useana päivänä jälkiruuaksi maissin. Kerran lounaspöydässä taas jutusteltiin mukavia ja oli kiva antaa maistiaisia maissilta. Monelle ei ole tuttua, että maissi ehtii tuottaa satoa avomaalla ja että sen maku on kerta kaikkiaan ihan erilainen kuin tuontimaissien, puhumattakaan esikypsennetyistä tai säilykemaisseista.

Herneitä.

Myöhäinen kylvö tuo myöhäisen hernesadon, kun kaupoissa ei ole enää tuoreita herneitä. Joskus voisi harkita kahta kylvöä. Varhaiskylvöstä saisi pelkkää herkutteluhernettä ja myöhemmästä riittäisi pakkaseen ja maahan jäisi suuret typpivarannot seuraavaa vuotta varten.

Maissi riivittynä veitsellä.

Satokautena syön maissit sellaisenaan, ja talveksi olen pakastanut tähkät kokonaisina. Nyt moni on kertonut somessa, että riipii siemenet ja pakastaa siten, jotta säästyy tilaa. Taidan itsekin tehdä näin tänä vuonna.

Maissi, tomaatit, kurkkuja ja latva-artisokkia.

Latva-artisokat tuottavat hyvin satoa, mutta en ole vielä osannut valmistaa niitä hyvin. Konsultoin Viikin aikaista kurssikaveriani Micke's Farm , joka tekee vaikka mitä herkkua mistä tahansa, ja opin, että olen keittänyt latva-artisokkia liian vähän aikaa. Perheen jälkikasvu on tosin ilmoittanut, että vast'edes keittäminen pitää tapahtua jossain muualla kuin sisällä hajun vuoksi. Kuulemma kamalampaa kuin kaalilaatikko. Väitteessä saattaa olla jopa perää.

Papuja.

Papusato odottaa keräämistä ja painekattilaa jenkeistä. Toivottavasti tulee pian, ettei sato vanhene. Haluan umpioida papuja talveksi, sillä ajattelen, että saan sillä tavoin helposti hyödynnettäviä säilykkeitä helpottamaan talven ruuanlaittoa ja voin myös vähentää lihan syöntiä omalla sadolla.

Munakoiso

Kanttarelleja

Osa sadonkorjuusta tapahtuu metsästä. Tänä vuonna on paljon sieniä ja olenkin jo kuivannut sekä kanttarelleja että tatteja. Jauhan ihan hienoksi ja käytän mausteena. Kuivattu kanttarellihan ei palaudu enää kunnolla kuivaamisen jälkeen, mutta kun kuivatun jauhaa ihan tomuksi, saa sienen aromia helposti kastikkeisiin.

Härkätomaatti kasvihuoneesta.

Härkätomaatteja tulee paljon. Niiden maku ei ole kovin herkullinen, mutta tomaattikastikkeisiin se on hyvä, koska se on kokonaan täynnä hedelmälihaa ja yksilökoko on suuri, kuten kuvasta näkyy.

Kyssäkaali.

Kyssäkaaleja ei ole vielä säilönyt enkä käyttänyt tuoreena. Se vaatii vielä vähän perehtymistä, sillä en ole aiemmin juurikaan käyttänyt kyssäkaalia missään.

Melkein tuli ensin itku

 Kaikki oli tuhottu

Valokaapelityöt jättivät multa-alueet.

Alueellamme tehdään valokaapelitöitä. Jokaisen tontin vieressä olevalla kaupungin kaistalla kaivettu ja pinta tasoitettu. Urakkaan kuuluu, että tulevat laittamaan nurmikon siemeniä parin viikon päästä. No, jotkut ajattelevat, että sittenhän on kaikki kunnossa. Ensi keväänä kasvaa taas nurmikko.

Mutta kun en halua nurmikkoa. Tässä kasvoi luonnonkukkia täydessä kukassa, kimalaiset pörräsivät ja monet muut hyönteiset. Ei pörrää enää, ainakaan tänä syksynä.

Tämä oli aivan täynnä kukkia vielä hetki sitten.

Sittemmin huomasin, että koska olen ostanut uusia niittykukkaseoksia, tämän onkin oiva tilaisuus laittaa siemenet multaan. Kävin jopa sanomassa kaivuu-urakoitsijalle, että miten saan estettyä, etteivät laita nurmikkoa minulle, koska haluan kylvää omat siemenet. Sovimme, laitan kepin ja lapun, niin jättävät tonttimme reunat ilman nurmikon siemeniä.

Vihdoin tuli valmista

 Kasvihuone on koottuna

Kasattu, kennoissa vielä suojamuovit paikallaan ja rakennusteline.

Meillä on oikein huippukiva päivä lauantaina. Rakennusapumme tulivat heti aamulla ja ryhdyimme toimeen. Emme uskoneet, että kaikki tulisi vielä päivässä valmiiksi.

Sokkeli

Sokkeli on lekaharkoista. 

Sokkelin ulkopuolella on routalevy ja patolevy, sisäpuolella pelkkä patolevy. Harkon päällä on huopakate. Ylimpänä on puu, johon myös kasvihuone kiinnitettiin.

Osien järjestäminen ja esivalmistelutyöt

Vahvuuksiini ei kuulu mitenkään rakennepiirustusten lukeminen. Tähän kasvihuoneeseen sai netistä tulostettua suomenkieliset ohjeet, paketin mukana tuli ruotsinkieliset. Kielellä ei tässä rakentamisessa ollut mitään merkitystä.

Onneksi rakennusapulaiset olivat kasanneet jo yhden samanlaisen, eli tiesivät, mitkä ovat sudenkuopat ja mihin pitää kiinnittää huomioita. Ohjeissahan ei oikeasti ole ohjeita siinä mielessä, kuin itse ymmärrän ohjeilla. Ohjeissa on vain kuvia ja niistä pitää löytää vaikka mitä. Ihan tuli mieleen lapsena Satakunnan Kansan sunnuntain lehdestä tehtävä: etsi kuvista kymmenen virhettä tai Apu-lehden: missä jallu luuraa. Ihan samanlaista tihrustamista tämäkin oli. Piti osata katsoa kuvasta, että jokin tietty osa on piirrettynä kuvaan, se oli ainoa ohje. No, vaikka takana olikin jo yksi kasvihuone, ei millään voi muistaa kaikkea. Lopulta tuli vain yksi virhe, joka saatiin korjattua.

Jokaisessa osassa on kirjainnumeroyhdistelmä.

Pultteja ja muttereita oli eri kokoja, niillä kiinnitettiin kaikki. 

Alumiiniosista osa oli maalaamatonta ja osa mustaa.

Pienet osat laitettiin pakasterasioihin, etteivät menneet hukkaan.

En ymmärtänyt ennen, miten monesta pienestä pätkästä iso kasvihuone tulee.

Harjan osat liitetty. Olisiko pitänyt juhlia harjakaisia?

Kennolevyt ujutettiin tukirimoihin. Jätimme suojamuovit koko työn ajaksi.

Seinät ja pääty kasattuina.

Päädyssä oli haasteita, kun tolpat olivat korkeita ja asentajalla ei ollut tikkaille tilaa.

Aurinko lämmitti jo kivasti.

Vai olisiko harjakaiset pitänyt juhlia tässä vaiheessa.

Työnjohto valvoi tarkkaavaisesti ja oli seuraavana päivänä aivan puhki.

Oviaukko odottamassa kiskoja ja ovia.

Ikkunaluukkujen avaajat

Paketin mukana tuli tavalliset mekaaniset avaajat, jotka pitää avata itse. Koska en ole aina paikalla, en halua sellaisia vaan vaihdan ne automaattiavaajiin. Kasvihuone on muuten valmis, mutta avaajat on vielä asentamatta ja silikonit katon alaosaan. 

 

Tällainen automaattiavaaja tulee minullekin.

Kuumuus kai kutisti vanhan kasvihuoneen

Kahdeksan vuotta on vanha kasvihuone palvellut. Toki se on pieni, että nyt kun on uusi paljon isompi rakennettu viereen, näyttää vanha ihan pikkiriikkiseltä. Ehkä se kutisti kuumuudessa rakennuspäivänä.

Vanha kasvihuone on uuden kasvihuoneen vasemmalla puolella kuvassa.

Pienistä osista on hyvä aloittaa

 kasvihuoneen kokoaminen

Ohjeet ovat tässä vaiheessa vain ruotsiksi.

Lauantaina on H-hetki, eli kasvihuoneenkokoamiskonkarit tulevat avuksemme. Torstaina aloitimme pienien osien kokoonpanon, jotta lauantaina on vain iso kokonaisuus. Näihin pieniin saa tuhraantumaan välillä kohtuuttomasti aikaa.

En olisi hoksannut ilman neuvoa, että kattoikkunat ja ovet kannattaa koota valmiiksi ihan eri päivänä. Jää sitten kokonainen päivä varsinaiselle rungolle.

Liukuovet

Kasvihuoneen toisessa päädyssä on kaksi ovea, jotka avautuvat kulkemalla rullien avulla urassa. Tästä olen unelmoinut ja miettinyt, miten saman tekniikan saisi rakennettua ilman valmisosia tuohon vanhaan pikkukasvihuoneeseen. Oven saisi silloin helpommin raolleen.

Paketit olivat jo aika kärsineitä, sillä keväällä ehti sataa ja sulaa lumet moneen kertaan niiden päältä ja nyt kesällä ei ole myöskään ollut sateista pulaa. Eipä vesi onneksi turmele ulkokäyttöön tulevaa kasvihuonetta.

Tarvikepaketit avattiin vasta nyt, vaikka tilaus tehtiin jo lumiseen aikaan.

Osien kokoaminen tehtiin puutarhapöydällä, ettei tarvinnut kumarrella. Joku muu, tukeva pöytä olisi ollut parempi. Vanha pöytä huojuu ja heiluu jo muutenkin, eikä osien käsittely ja ruuvaaminen ainakaan vähentäneen pöydän heikkoja puolia.

Ovien profiilit olivat todella tiukat kennolevyille.

Ohjeissa ei valitettavasti oikeasti ohjeisteta kokoamista, vaan kuvista pitää katsoa, mitä on jo missäkin vaiheessa piirrettynä kuvaan ja siitä päätellä työskentelyjärjestys. Emme katsoneet ovissa riittävästi kuvia eteenpäin ja sehän aiheutti purkamisen. Yläosassa olevia liukurullia ei saanut paikoilleen, ellei irrottanut päätylistaa.

Ovet liukuvat rullien avulla.

Näissä kokoamisissa on se hyvä puoli, että samanlaisia kokoonpanoja on yleensä enemmän kuin yksi, joten seuraavat sujuvat jo paljon helpommin kuin ensimmäinen.

Valmista tuli. Suojamuovi kertoo, että se puoli tulee aurinkoa vasten.

Kattoikkunat

Kattoikkunoita tulee neljä, kaksi kummallekin puolelle. Ilta alkoi jo hämärtää, kun saimme ensimmäisen ikkunan sivut ja kennolevyn paikoilleen. Jatkoimme tästä perjantaina.

Koottu kattoikkuna ja loppujen kattoikkunoiden irralliset kennolevyt.

Kuvista varmaankin jo huomasit, että profiilit ovat ovissa alumiinin väriset ja ikkunoissa mustat. Tämä johtuu vissiin siitä, että kuljetusvaurion uudet paketit ovat nyt väärää väriä. Onneksi en ole näistä väriasioista lainkaan moksiskaan, koska se ei vaikuta käytettävyyteen mitenkään.

Opin uuden kiiremuodon tänään töissä

 Onko sunkin kalenteri ollut täynnä meinaamista

Meillä on töissä kiva tapa kerääntyä yhdessä syömään. Saman pöydän ääressä on eri työtä tekeviä, eli keskusteluaiheet ovat niin sanotusti kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tänään puhuttiin lomajutuista ja eräs työntekijä sanoi, että hänellä on ollut kalenteri täynnä meinaamista. Sellaistahan se monesti on. Suunnittelee ja pohtii asioita, joita aikoo tehdä, eli meinaa tehdä sitä ja tätä.

Tuoli on meinattu laittaa poltettavaksi.

Minun meinaamisia

Olen meinannut heittää mökin terassilta vanhan rikkinäisen rottinkituolin kiukaan pesään. Edelleen se nököttää terassilla. Ehkä meinaan korjata sen ensi kesänä. Olen meinannut korjata kukkamaat tänä kesänä, mutta ehdin korjata vain toisen. Siirtyy ensi kesään toisen meinaaminen. Olen meinannut jatkaa juoksuharrastustani, mutta se meinaaminen ei toivottavasti siirry enää kovin pitkälle. Voisin  luetella vaikka kuinka monta meinaamista, jotka ovat tehneet kesän kalenterista leikisti kiireisen. 

Meinattu ja tehty kukkapenkin lisäys.

Toteutuneita meinaamisia

Meinasin maalata mökin ja se valmistui sunnuntaina, kun sain vielä ovetkin maalattua. Myönnän, että tuli vähän kiire, kun saderintama vyöryi päälle. Maalausjälkeä korjaan sitten ensi keväänä aurinkoisina päivinä. Vähän pitää sutia listoihin valkoista ja täyttää pienemmällä sudilla pieniä koloja ja reuna-alueita. Pinnat on nyt kuitenkin suojattuna talveksi. 

Mökillä ei ole paljon kukkapenkkejä, sillä olen antanut niiden villiintyä luonnon kukilla. Keskellä pihaa on pieni penkki, johon olen saanut pelastettua lapsuuden "keisarin kruunut", ne sellaiset yksinkertaiset liljat. Nykyaikaisten kukinnot ovat valtavia ja kukinta on eri aikaan. Samaan penkkiin lisään nyt koko ajan jotain uutta. Tänä vuonna laitoin yllä olevassa kuvassa näkyviä sipulikukkia.

Meinattu ja kasvatettu herneet.

Meinasin kasvattaa pakkaseen herneitä. Osittain se on toteutunut, siis kasvattaminen, mutta pakkasesta en vielä tiedä. Kylvös viivästyi hurjasti ja mökkipenkissä on nyt ensimmäiset syötävät palot. Onhan se hauskaa syödä nyt uusia herneitä, kun varsinainen herneaika on jo ohi. Varsinainen hernemaa on naapurin pihassa ja siitä en ole varma, että miten sadon kanssa käy.

Työpäivän jälkeen kiva herkkukori

 Omasta pihasta omasta maasta

Maissia, tomaatteja, kurkkuja ja latva-artisokkia.

Maissi on tämän kauden ensimmäinen maistikokeilussa. Muita korissa olevia on jo herkuteltu. Latva-artisokissa on vielä harjoiteltavaa, niin valmistamisessa kuin sadonkorjuun oikea-aikaisuudessa. Papuja en ole vielä kerännyt, mutta kohta niidenkin satoaika alkaa. Kurkkuja tulee kasvihuoneesta taas liikaa. Kasvihuone on niin pieni, että se on tällä hetkellä aivan täynnä kasvustoa. Kurkut, tomaatit ja munakoiso ovat täyttäneet myös välikäytävän. Sadonkorjuuta varten pitää mennä kasvuston sisään ja tyypillisesti menen t-paidassa ja työshortseissa, eli saan ihottumaa joka kerta käsiin ja jalkoihin. Kutiamisesta ei meinaa tulla loppua. Kumma, että silti en ota opikseni ja muistaisi vaihtaa vaatteita. Ehkä en vain viitsi. 

Keltavahveroita säilöttäväksi asti

Kävimme sunnuntaina mökillä ja koiran kanssa on tapana tehdä joku pieni lenkki. Tällä kertaa lenkki oli oikein tuottoisa, sillä saimme hurjasti keltavahveroita. Kuvassa on vain osa, sillä pari lautasellista paistettiin heti herkutteluun.

Keltavahveroita.

Sieniä olisi paljon, jos menisi oikeasti metsään. Moni on ladannut someen valtavia määriä nimenomaan keltavahveroita. Ehkä menemme tällä viikolla tarkoituksella sienimetsään. Sadonkorjuuta auttaisi tosi paljon, jos vielä tunnistaisi useita sieniä. Tänä vuonna on satanut niin paljon keväällä ja nyt syksyllä, että metsänpohjaan pääsi kasvamaan hyvä sienirihmasto keväällä ja nyt syksyllä itiöemät eli ne meidän kutsumat sienet kasvavat nopeasti, jolloin ne ei ehdi tulla kovin matoisiksi ennen keruuta. Olin kerran sienikurssilla, mutta sinä vuonna ei tullut sieniä, joten kurssin anti jäi hyvin vähäiseksi.

Sitä, tätä ja tota ja vähän semmottiskii

 Syksy saapuu satoineen

Puutarhassa voi tulla vastaan monenmoisia yllätyksiä. Tänään oli joku käynyt nostamassa perunoita. En vain tiedä mikä. En voi sanoa ketä, sillä varmuudella se ei ole ollut kaksijalkainen, sillä kukaan perheenjäsenistä ei ole ollut kuokan kanssa touhuamassa. Äsken kun kävin puutarhakierroksella ja syömässä marjoja, huomasin perunoita maassa. Toinen oli ihan kokonaan kasvimaan ulkopuolella ja toinen vielä multa-alueella. Mikä tekee näin?

Kaivamisjäljet perunassa.

Ihan kummallinen jälki.

Papua papua

Toivottavasti syksy on pitkä, sillä härkäpavut pääsivät maahan kovin myöhään. Ainakin on paljoja muodostumassa myös niissä taimissa, jotka ovat perunapenkissä kasvamassa perunannoston jälkisatona. Umpioimisprojekti sen sijaan ei etene. Haluan elektronisen umpioimiskattilan, mutta tällä hetkellä niitä saa ostettua vain USA:sta ja sähköjen kanssa on nyt vähän haasteita.

Härkäpapu.

Härkäpapu.

Ruusukaaleja tulossa

Pari päivää sitten teimme naapurin kanssa pihakierroksen ja silloin ruusukaaleissa ei ollut vielä juurikaan näkyvissä kaalinmuodostusta. Nyt äsken kun katsoin, oli jo melkoiset pallerot. Ihan huippua! Nuo ovat niin huippumakeita ja hyviä. Nam. Jos et ole koskaan kasvattanut ruusukaalia, mutta tykkäät niistä, niin laitapa nyt heti ensi vuoden kasvatussuunnitelmaan ruusukaalit. Ne pitää esikasvattaa, jotta satoa ehtii tulla ja suojata huolellisesti ainakin tähän elokuuhun asti kaalikoin hyökkäyksiltä.

Ruusukaali.

Tomaattisatoa

Laitoin tänä vuonna paljon tomaatteja. Piti tulla oikein myös säilöntään asti satoa. Tähän asti kaikki sato on mennyt suoraan herkutteluun. Härkätomaatti oli ensimmäistä kertaa kokeilussa. Toki tomaatit ovat isoja ja täysiä, eli sisällä ei ole yhtään tyhjää, vaan hedelmälihaa on koko sisus täynnä. Maku ei ole kuitenkaan ollut odotettu, vaan melkoinen pettymys. 

Härkätomaatti

Ruukkutomaatit ovat tosi hyviä. Taimet menivät koulimisvaiheessa sekaisin. Ostin siemenet Fb-ryhmästä harrastajalta ja itävyys oli tosi hyvä. Satoa tulee per tomaatti paljon, tomaatit kasvavat välillä niin tiukasti toistensa vieressä, että on vaikea poimia ja irrottaa kypsiä. Jotkut lajikkeet alkavat vasta nyt kypsyä ja joissakin on nyt kohta lopuillaan suurin satoaika.

Joku ruukkutomaatti.