Mitä tekisin kesältä jääneillä siemenillä?

Muistuttelen mahdollisuudesta kasvattaa siemenistä niitä samoja babyleaf:ja, joita myydään kalliisti kaupoissa.

Retiisin versot maistuvat retiisille ja niitä voi laittaa salaattiin tai leivälle.

Herneet, pavut, auringonkukat -> kaikki versot tosi maukkaita.

Mangoldi, salaatti, pinaatti, ja muut lehtivihannekset -> maukkaita pieninäkin.

Valo voi olla kasvua rajoittava tekijä, mutta prismat/cittarit/terrat jne. myyvät pitkuliaista kasvilamppua, jonka mukana tulee kannatin. Sen avulla kasvatus onnistuu ihan kivasti.

Itse idätän siemenet mieluummin syötäväksi kuin säästän seuraavaan kasvukauteen. Itävyys huononee koko ajan ja kesällä sitten harmittaa kovasti, jos kaiken työn jälkeen sato ei onnistu liian vanhojen siemenien vuoksi.

Herneet laitan kasvamaan olohuoneessa viherkasvien juurelle. Eivät vaadi erityistä huolenpitoa, kun muutenkin pitää kukkia kastella. Lisäksi, jos hyvin käy, herne typensitojakasvina saattaa parantaa viherkasvin ravinnetilaa.

(typensitojakasvi tarkoittaa kasvia, joka kykenee ottamaan tarvitsemansa typen suoraan ilmasta, juurissaan olevien typensitojabakteerien avustamana)

Miksi ei saa käyttää kemikaaleja tappamaan tuholaisia ja rikkaruohoja?

Leppäkerttu on tuiki tärkeä apulainen

 

Moni varmasti miettii, että pitäisikö vai eikö pitäisi käyttää kemikaaleja torjumaan puutarhasta rikkaruohoja ja tuholaisötököitä.

Otan tässä esille muutamia näkökulmia, joista jokainen voi sitten päättää, että antaako niiden vaikuttaa päätöksentekoon ensi kerralla.

1) Kemialliset aineet ovat niin sanotusti epäspesifejä. Tämä tarkoittaa, että ne eivät kykene toimimaan vain ja ainoastaan siinä yhdessä rikkaruohossa tai ötökässä, vaan samalla kuolee paljon muitakin. Ne muut saattavat erittäin hyödyllisiä.

2) Kemialliset aineet reagoivat maaperässä monen muun aineen kanssa. Huolimatta lukuisista kokeista, tutkimuksista ja analyyseistä, maaperän olosuhteet ovat hyvin moninaiset, eikä todellista reaktiota kaikissa olosuhteissa tiedetä.

3) Osa kemiallisista aineista muuntuu edellä mainittujen reaktioiden avulla nopeasti haitattomiksi, mutta valitettavasti osalla käy niin, että välimuodot jotka ovat olemassa ennen lopullista poistumista maasta, ovat paljon myrkyllisempiä kuin se alkuperäinen aine, jota ruiskutit.

4) Kaikki ruiskutetut aineet eivät poistu luonnossa/meidän kasvimaalla samalla tavalla kuin laboratoriokokeissa, koska meillä Suomessa on vetinen viileä syksy, kylmä talvi ja sulamisvetinen kevät. Kylmät märät olosuhteet hidastavat useimpien aineiden hajoamista. Hajoaminen tarkoittaa sitä kemiallista muuntumista erilaisiksi osiksi ja lopulta alkuaineiksi.

Mitä voi tapahtua, kun myrkkyjä on maassa?

Esimerkiksi näin voi käydä:

Maassa olevat hajottajat, eli ne jotka muuntavat kasvijätteet lopulta mullaksi, kärsivät myös, vaikka tavoitteena olisi tappaa rikkaruoho tai joku harmillinen ötökkä.

Kun hajottajat kärsivät, maassa hidastuu maatuminen.

Kun maatuminen hidastuu, ei kasvijätteet poistu maasta tehokkaasti.

Kun kasvijätteet eivät poistu, eli niille ei tapahdu hajoamista, niissä olevat ravinteet eivät myöskään vapaudu uusien kasvien käyttöön.

Kun ravinteet eivät vapaudu, pitää kasveja lannoittaa esimerkiksi ostetulla (rahaa kuluu lisää sen myrkyn lisäksi) lannoitteella ja toisaalta kasvijätteet voivat alkaa aiheuttaa uusia ongelmia: 1) ne voivat mädäntyä ja aiheuttaa kasvaville kasveille haitallisia kaasumaisia yhdisteitä, 2) niissä olevat taudit eivät poistu niin helposti, vaan tauti jää tartuttamaan uutta kasvustoa, 3) hajottajia syövät muut eliöt kärsivät nälästä ja niitä syövät kärsivät myös nälästä jne. jolloin lopulta sammakoilla, linnuilla, jyrsijöillä jne. ei välttämättä ole riittävästi ruokaa.

Liero ja sarvikuonokkaan toukka.

Nyt saa talvi tulla

Lämmin syksy on toisaalta harmillinen ja toisaalta aivan ihana asia. Harmillinen sikäli, ett kasvustot eivät osaa aloittaa lepotilaa, mutta ihana sen vuoksi, että itselle jää enemmän aikaa tehdä talvivalmisteluja.

Nyt on hyvä mieli. Palstalla enää jyrsintää vaativat jutut tekemätä, mutta niiden osalta ei ole enää kiire, sillä multa-alueet on suojattu presulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka jyrsintää mansikkamaan perustamista varten ei ehtisikään tehdä, ei rikkaruohot pääse valtaamaan aluetta keväällä. Tilanne ei siis pääse muuttumaan rikkaruohojen osalta huonoksi viivästymän vuoksi.

Tältä nyt näyttä, kun on kolme 6*10 m pressua perä perää. Viime postauksessa käytin kokomainintaa 5*10, sillä sellaiseksi mitat muistin. Pressut ovat 6 vuotta vanhoja ja näin se muisti saattaa pettää. Nyt piti ottaa pussista ihan uusi yksilö (samaa ostoerää), ja siinä sitten tuoteseloste sanoi, että 6 m on leveys ja 10 m pituus. Että silleen. En väitä vastaan ; )

Aiemmin kaadetuista koivuista jääneitä oksia pinottiin vähän hyönteishotellin päälle. Osa, paksummat oksat, jätettiin odottamaan kevättä. Pääsevät varmaan johonkin tukipuiksi. Jonkin verran ohuita oksia ja varisseet lehdet jätettiin ilmavaksi kasaksi suojaamaan siilejä ja muita talvehtijoita. Oksat pitävät lehdet ilmavana, eikä kasasta tulee tiivistä jääpaakkua.

Tehdyn työn jälkeen on mukava istahtaa hetkeksi lämpimälle kahville. Mikäs sen ihanampaa kuin aurinkoinen sää ja maistuva kahvikupponen nenän alla.

Miksi savimaata pitää kastella, vaikka maassa olisi syvällä paljon vettä?

Mitä kasvimaan maaperä merkitsee?

Savimaan rakenne on olennainen, jos haluaa kasvattaa savimaassa.

Savimaa eli maa, jossa on paljon hyvin pieniä kivennäismaan partikkeleita, siis sitä sormiin tuntuvaa pehmeää materiaalia, on ominaisuuksiltaan erilaista, kuin multava maa.

Huonorakenteisessa maassa on teräviä särmiä muokkauksen jälkeen.

Huonorakenteisessa maassa lohkareet liukenevat sateella savipuuroksi.

Hyvärakenteisessa maassa on palleroita, jotka kestävät sateen.

Mutta miksi savimaa ei saa kuivua?

Syitä on monia ja perustietoa (teoriaa) kerron yläpalkeissa Maaperässä tapahtuu yksityiskohtaisemmin talven aikana. Tässä haluan tuoda esille valmiiksi mietintään ensi kevään kylvöhetkiä. Savimaa, joka kyllä kykenee pidättämään paljon vettä, voi myös kuivua hyvin tiukaksi, kovaksi. Kasvien kannalta se merkitsee, että jos juurien alueelle muodostuu tällainen kova kerros, ne eivät kykene kasvamaan syvemmälle kohti kosteampaa maata.

Tästä syystä, savimaa ei saa päästä kuivumaan kylvösyvyydeltä. Pienten taimien hennot juuret ovat erityisen herkkiä kärsimään kuivuudesta ja hyvin alkanut taimettuminen pysähtyy kuin seinään.

Miten välttää tämä kuivuminen?

Nyt päästään asian ytimeen. Kateviljelyn yksi olennainen etu on vähentää maan pinnalta tapahtuvaa haihtumista ja esimerkiksi savimaan kovettumia ei pääse niin herkästi syntymään. Kun seuraat blogiani, kasvimaan kasvualustan parannusvinkkejä ja opastusta tulee koko ajan lisää.