Kateviljelyn helppous näkyy näistä kuvista

 Juuret nousevat ehjinä helposti

Rikkaruohojen kitkennässä ei tarvita työkaluja. Maan kuohkeus ja katteen vaikutus juuriston kasvutapaan vaikuttaa siten, että kasvi ei joudu haaroittamaan juurtaan moneen suuntaan. Palstoillani oli aluksi erittäin paha ohdakeongelma. Muita rikkakasveja ei paljonkaan mahtunut mukaan. Katteiden avulla ohdakkeesta pääsee eroon. Kitkentä pitää tehdä siinä vaiheessa, kun kasvi on sen varren vahvistunut, että maan päällinen varsi ei mene poikki, kun siitä vetää. Sormilla kannattaa ottaa kiinni ihan tyvestä. Nostamista ei saa tehdä yhtäkkisellä nykäisyllä, vaan hallitulla sitkeällä vetämisellä. Ensimmäisenä vuonna juuret ovat vielä jonkin verran tiukassa ja katkeamisia tapahtuu, mutta mitä kauemmin kateviljelyä ja muokkaamatta viljelyä on tehnyt, sitä helpommin juuret irtoavat ja sitä vähemmän on kitkettävääkään. Kun juuret saa kokonaisina, uutta kasvua ei synny. Ja jos sattuu juuri katkeamaan, ei se ole katastrofi. Uusi kasvu kitketään ennen kuin kasvi on ehtinyt vahvistaa juuren elinvoimaa yhteyttämällä. Juolavehnällä tähän on helposti sanottu heti; kun on enintään 4 kasvulehtiä. Tätä oikeaa kitkentähetkeä kutsutaan kompensaatiopisteeksi.

Juolavehnää tai ylipäätään mitään pitkää maajuurta kasvattavaa rikkaruohoa ei missään nimessä kannata alkaa repimään keskellä kesää. Maa on yleensä sen verran kuivaa ja satoa on laajalti kasvamassa, eli kitkentä on hoidettava silloin nimenomaan kompensaatiopiste-ajatuksella. Paras hetki on sen sijaan syksyllä sadonkorjuun jälkeen, kun ei enää vahingoita satokasveja ja maakin on yleensä sateiden jäljiltä kohtalaisen märkää, eli juuret irtoavat vielä helpommin. Maata kannattaa kevittää talikolla ja edetä juolavehnän juuren mukaisesti. Lopulta saa nostettua pitkän juuren, eikä maahan jää palasia tuottamaan uutta kasvustoa. Tällä tekniikalla olen saanut kasvimaan juolavehnävapaaksi, eikä työmäärä ollut iso. Parina vuonna kuin tämän tekee huolellisesti ja ne vähäiset uudet taimet keväällä nyppäsee ennen kuin on 4 lehteä, juuri näivettyy ravinteettomaksi, eikä uutta kasvustoa enää synny.

Tässä palstan alkuajalta, kun ensimmäisen kerran alettiin vanhaa pellonpohjaa raivaamaan meidän käyttöömme. Silloinkaan en tuonut palstalta mitään pois, vaan kaikki rikkaruohomassa kompostoitiin suurissa säkeissä mullaksi. 

Oma parsakaali on ihan eri kaali

 Maku on suussa sulavaa myös lapsille

Oletko aina inhonnut parsakaalia? Muistaakseni eräs julkisuuden henkilö totesi virassaan, että hänen ei tarvitse enää syödä parsakaalia. Lausahdus on jäänyt mieleeni, sillä jo silloin harmistuin sen aiheuttamasta mainehaitasta parsakaalille. Kaalilla ja kaalilla voi nimittäin olla hyvinkin isot erot maussa. Kaupasta kun ostaa tuoretta parsakaalia, se on yleensä sellainen "käsivarrenpaksuisen" varren päässä oleva kuivahko kukintomötikkä. Väri on mattainen vihreä. Ei ole pienintäkään häivähdystä tuoreuden viherryksestä. Ei siis kumma, jos makukin on tunkkainen. En voi moittia ketään, joka siitä ei tykkää.

Jos saat maistaa kotipuutarhassa kasvatettua tuoretta parsakaalia, olen aivan varma, että kysyt, onko tosissaan samasta kasviksesta kyse. Maku on kerta kaikkiaan niin erilainen. Meillä kotona kevään ensimmäiset parsakaalit jaetaan hyvin tarkkaan vaa'alla punniten: kaikille saman verran. Kukintoa ei ole pakko edes kypsentää, jos kypsennystä haluaa, riittää hyvin nopea lyhyt kuumennus, sen verran, että saa haluamansa voin sulamaan pinnalle.

Taimet kannattaa malttaa istuttaa riittävän harvaan, sillä leveyttä kasvit vaativat. Yläkuvan kasvi on kasvanut liian lähellä naapuriaan. Ei se tietenkään makua haittaa, mutta kukintojen kokoon kylläkin.

Jos et ole vielä laittanut siemeniä maahan, suosittelen sen tekemistä tai osta valmiita taimia. Verkon tai harson tarve on ilmeinen, jotta kaalien tuholaiset eivät pääse apajille. Yläkuvan lehdissä näkyy vähän nakertamisen jälkiä. Harsossani oli vähän aukkoja, joista tunkeilijat pääsivät taimille.

Biohiiletetty kasvihuone ja vadelmapenkki

 Kasvihuoneessa uusi kokeilu

Tilasin itselleni suurehkon määrän biohiiltä. Carbons Finland tarjosi puutarhaseuroille 500 litran suursäkkejä. Mökillä on valtava maanparannustarve ja samalla sain sitten kotipiihaankin reilusti hiiltä.

Latasin hiiliä suuressa tynnyrissä. Lannoitteena käytin kanankakkarakeita ja laitoin mielestäni melko runsaasti niitä. 

Kasvihuone oli kyllä jo muuten valmis, mutta hiilet puuttuivat. Tänään laitoin ne vielä kasvupenkkeihin ja sekoitin kasvukerrokseen. Ämpärillisen kummallekin puolelle.

Tuli kyllä enemmän kuin 10 %, mutta en usko, että haittaa. 

Vähän jäi pinnalle hiiliä, vaikka sekoittelin kovasti. Märät hiilet tarttuvat aika herkästi talikon piikkeihin.

Vadelmapenkin perusparannus

Vadelmapenkki on jo 15 vuotta vanha. Olen toki lisännyt joka vuosi kompostimultaa ja katetta, mutta koskaan en ole kaivanut taimia ylös ja asetellut paremmin. Nyt biohiiletyksen takia tein kokonaisparannuksen. Hassua, että aluksi tuntui taimia olevan liian vähän. Totesinkin siinä työn touhussa, että ei ole viime vuonna tullut paljon uusia varsia. No, siinä kun niitä sitten kaivettiin, niin olihan niitä ihan hirveästi. Tuli ehkä vähän liian tiheään, mutta saattaa käydä niin, että kaikki eivät selviä ja sitä myöten rivi harvenee.

Vadelmille kaivoin hiiltä syvemmälle, jotta kosteutta varastoituu paksummalle kerrokselle.

Laitoin 4 ämpärillistä ladattua hiiltä.

Ja sitten perusteellisen sekoituksen jälkeen taimet paikoilleen.

Päätytolpat ovat katkenneet talvella. Ne pitää korjata ja vasta sitten saa kiristettyä kuvassa näkyvän metallilangan ja sidottua vadelmat siihen.

Tekisitkö kolmen tunnin kyykkytreenin salilla?

Mullan kaivuu sopii kyykkytreeniksi

Viimeksi eilen totesin, että eipä viitsisi salilla kyykätä monta tuntia. Puutarhassa kyykkytreenit ja muut lihajumpat tulevat tehdyiksi aivan huomaamatta. Illalla tietää tehneensä vähän hommia.

Vähän uutta maata eli kompostia ovat saaneet kukkapenkkien varhaiset nousijat. Tumma pinta voimistaa auringon lämpöä ja kasvun nopeutuminen on ihan havaittavissa.

Kasvihuoneen pohjan tyhjennys syksyllä -treeni

Viime syksynä kasvihuoneen pohjalla oli normaalia paksumpi kerros tyhjennettävää, koska jätin yhden tyhjennyskerran väliin sarvikuonokkaan toukkien takia. En nimittäin hennonut kaivaa maata, sillä niitä ihanuuksia oli hirmuisen monta. Yllättävän monipuolisesti saa lihaksiaan rasitettua, kun lapioi vuoroin oikealta ja vuoroin vasemmalta. Muunnelmaa tulee myös tällaisessa alhaalta ylöspäin mullan siirrossa, kun lapion tyhjennys tapahtuu lähes heittämällä mullat kottikärryihin. Varsinkin, kun olen melko lyhyt, niin joudun heittämään tosi korkealle kottikärryihin, maapohjan ollessa niin matalalla, että kottikärryn rengas on lantioni korkeudelle.

Kasvimaan pinta nousi reilusti ja tänä keväänä perunoiden istutus oli valtavan helppoa. Maa oli niin muhevaa ja kuohkeaa. Kuvassa on jo syksyn ensimmäiset hallayöt takana maan pinnalla on kuuraa. 

Kohopenkitkin, joissa kasvata valkosipuleita, saivat uudet mullat, sillä valkosipulit tarvitsevat vahvan maan, minkä rakennan kompostilla.