Sienestämään kotona

 siitakepötkylästä vai kahvinpuruista

Monta vuotta sitten sain opiskelukaverin siskolta osterivinokasieniympin pahviin kasvatettuna. Yritin saada osterivinokasta kasvamaan kahvipuruissa. En onnistunut. Seuraavaksi sain joululahjaksi valmispaketin, jossa oli sienirihmastot ja kasvatusastiat. En onnistunut. Seuraavaksi tilasin Helsienestä kahta eri rihmastoa, jotka laitoin ulos pelletteihin. Satoa tuli jonkin verran, mutta kesä oli tavattoman kuiva, enkä kastellut riittävästi kasvualustaa. Talven jälkeen nousi vielä muutama sieni. Vaikka kuinka kaivoin kuva-arkistojani, en löytänyt pihalta kuvaamiani sieniä. Voi harmituksen harmitus. Toinen rihmasto oli tavallinen osterivinokas ja toinen sitruunavinokas.

Osterivinokas (kuva otettu Wikipediasta).

Sitruunavinokas (kuva otettu Wikipediasta)

Nyt yritän taas uudelleen. Tilasin Polar Shiitake Oy:ltä kolme siitakesienikasvatusalustaa. Mukana tuli ohjeet, miten alustat aktivoidaan ja sienet saadaan kasvamaan. Ohjeissa neuvotaan suihkuttamaan suihkepullolla ja laittamaan kylmään yöksi. Näin tein, mutta mitään ei tapahtunut seuraavana päivänä. Ohjeessa sanottiin, että jos sieniä ei ala kasvaa vuorokaudessa, kylmäkäsittely uusitaan. Jouduin tekemään kylmäkäsittelyn kolmesti, ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Kuvaa ei saanut tarkaksi, kun pitää olla muovihupussa, minulla on elmukelmu kosteussuojana. 

Haluaisin ostaa Helsienestä sellaisen ison rihmastokasvatusalustan, mutta he eivät postita niitä. Nyt onneksi huomasin, että Karjaalta pystyy hakemaan niitä todella joustavasti, joten tämäkin ongelma saadaan ratkaistua.

Siitakkeiden kasvua on ollut hauska seurata. Jotenkin niistä tulee aluksi mieleen Muumien Hattivatit. Tässä kuvasarja kehityksestä. Kuvat edelleen huonoja muovin takia. Kasvun kyllä silti pystyy näkemään.

Opin Fb-ryhmästä, että jos kasvattaa osterivinokasta tai muuta  sientä esimerkiksi olkipelletissä tai muussa vastaavassa, massa pitää ensin hygienisoida. Jotkut käyttävät siihen painekattilaa. Nyt kun surffasin vähän lisää sienisivuilla netissä, niin todellakin hygienisointi tulee monessa ohjeessa vastaan. Olisikohan omat kasvatukseni epäonnistuneet sen takia, että en tosiaankaan hygienisoinut mitään. Jos ei ole painekattilaa, hygienisointia voi tehdä vaikka höyryllä. Tähän asiaan pitää perehtyä vähän tarkemmin vielä.

Pari päivää ennen sadonkorjuuta.

Sato korjattu ja laitettu kuivumaan.

Harson alta paljastuu

Inkivääri

Ensimmäisen kasvatuskerran inkivääri kasvimaalle siirrettynä.

Ensimmäisen kerran innostuin kasvattamaan inkivääriä vuonna 2020, kun luin, että kaupassa myytävät inkiväärijuuret voivat olla jopa 2 vuotta vanhoja. Lisäksi selvisi, että tuore inkivääri on ihan erilaista kuin kauppaversio. Netistä löytyi paljon ohjeita istutuksesta. Toisissa ohjeissa sanotaan, että multaan laitetaan se koko juuri ja kun alkuja alkaa kasvaa, ne irrotetaan toisistaan. Toisissa ohjeissa neuvotaan paloittelemaan juuri ja laittamaan hyvin kosteaan multaan. Noudatin tätä jälkimmäistä ohjetta ja istutuskuvat ovat vanhassa kirjoituksessani.

Istutus juurenpalasilla kosteaan multaan.

Kasvu alkoi hyvin ja siirrot suurempiin ruukkuihin kasvihuoneeseen. Sen jälkeen alkoivat vastoinkäymiset, sillä inkivääri on vihannespunkki-imuri. Menetin koko sadon vihannespunkille. Seuraavana vuonna vihannespunkki iski jo sisällä taimiin, eikä jäänyt mitään ulos siirrettävää.

Vanha sanontakin sanoo, että "yrittänyttä ei laiteta" ja "kolmas kerta toden sanoo", eli laitoin nyt tänä vuonna inkiväärit uudelleen multiin ja suojasin kasvuston huolellisesti harsolla, enkä ota sitä pois lainkaan.

Tältä inkivääri näyttää, kun alkuja alkaa kasvaa juuresta pintaan.

Harsoon tarvii saada korotustekniikka, jotta kasvavat taimet saa pysymään suorina. Minulla on metallikaaret, joilla harso pysyy koholla, eikä lepää taimen päällä.

Nyt olen tarkkana ja jos vihannespunkki ilmestyy, torjun heti torjuntaeliöillä. Kasvihuoneessa pitää kurkkujakin seurata koko ajan, sillä vihannespunkkipopulaatio voi räjähtää viikossa hallitsemattomaksi. En ole siis vieläkään päässyt maistamaan itse kasvatettua tuoretta inkivääriä, mutta ehkä tänä vuonna on se ensimmäinen kerta. Pieneksi pilkottu valkosipuli kuumassa vedessä hunajan kanssa on todella herkullista talvi-iltajuomaa.

Unelmani toteutuu vihdoinkin!

 Saan uuden kasvihuoneen

Vuosia olen haaveillut ja nyt se toteutuu. Verkkokaupasta löytyi 47 % alennuksella kennomuovinen kasvihuone. Vieläkään ei oikein meinaa uskoa, että tämä on totta.

Itse tehty kasvihuoneeni on palvellut uskollisesti jo keväästä 2017. Hinta-laatu -suhde on ollut valtavan hyvä. Rakentamiseen ostin vain kasvihuonemuovin ja sähköjohtojen suojaputkia kaariksi. Muovi oli laadukasta pisaratonta, eli sisäpuoli on käsitelty sellaiseksi, että kosteus ei muodosta pisaroita. Nyt vanha pinta jo pisaroikin. Kaaria on korjattu moneen kertaan, muovissa on pari reikää, ovi on rakennettu uusiksi lukemattomia kertoja ja muitakin puisia tukirakennelmia on pitänyt vaihtaa lahoamisen vuoksi. Tarvikkeet on kuitenkin aina löytynyt varastosta. Käytän justiinsa niitä, mitä on. Tulee valtavan hyvä mieli, kun saa varastoista kaikkea "turhaa" pois. Tai eihän ne turhia ole, kun niitä voi käyttää vaikka mihin rakentamiseen. Rumia rakennelmat useimmiten ovat, mutta ei haittaa. Pääasia, että toimii ja on käytännöllinen.

Uusi kasvihuoneeni on 8,9 m2 eli pinta-ala melkein kaksinkertaistuu. Nyt vielä pohdin, että jätänkö vanhankin pystyyn uuden viereen, mahtuisi nimittäin. Vanhaa voisi käyttää edelleen hevoskalla lämmitettävänä esikasvatus-kasvarina. Uuden pohja-ala on niin iso, että en taida omin voimin, omalla peräkärryllä, pystyä kuljettamaan niin valtavaa määrää hevoskaa, että sen saisi kuumentumaan samalla tavalla. 

Kaikkein parasta uudessa kasvihuoneessa ovat tuuletusluukut katossa. Ostan niihin ne sellaiset automaattiavaajat, jotta ei tarvitse olla huolissaan liian kuumasta ilmasta. Satomäärä varmasti paranee tomaateissa. Tomaatti on nimittäin tarkka siitä, että ei ole liian kuuma ilma.

Ratkaisematta on vielä, miten saan ikkunoihin hyönteisverkot, jotta tuuletuksen mukana ei tule kaiken maailman tuholaiset. Oveen laitan sellaisen magneetilla sulkeutuvan verkon, joita on ihan kodeissakin ovissa käytössä.

Kastelun hoidan samalla tavalla tihkulla kuin aiemminkin, mutta pitää ratkaista, mihin laitan vesitynnyrin. Vanhassa oli helppo tehdä muoviin reikä letkulle ja tynnyri on ulkopuolella. Kennoseinään en halua yhtään ylimääräistä reikää.

Lämmittävä hevoska pidentää kasvukautta ja taimetukset saa kausariin ajoissa luonnonvaloa saamaan.

Korkeutta nostan laittamalla joko sokkelin alaosaan korotusta tai kaivan pohjan samalla tavalla maan alle kuin vanhassakin on menetelmänä. Silloin kasvatukset ovat maan pinnalla ja koko kasvihuoneen korkeus on hyödynnettävissä. Tänä keväänä on ensimmäistä kertaa tosin tilanne, että kasvihuone on lähinnä uima-allas. Maanpinnalta on valunut todella paljon vettä, ja koska tonttimme on savimaata, imeytyminen on todella hidasta. Toki tämä on nyt hyvä tieto, sillä olin suunnitellut laittavani pohjalle savikerroksen helpottamaan kastelun jäämistä kasvustoille. Nyt tiedän, että lisäsavea ei tarvita. Maa on jo riittävän savista alapuolella.

Kasvihuoneeseen laitan tomaatit ja kurkut, kuten tähänkin asti. Tilaa on enemmän, joten saan lisää taimia ja kuitenkin pysyy kasvustot ilmavina. Odotan tulevaa kasvukautta aivan valtavasti.

Miksi pitäisi sotkea käsiä multaan?

Ihan uskomattomia uusia tietoja

Facessa tuli vastaan Luomuliiton kevätpäivien uutisessa videolinkki Youtubeen. Aika harvoin alan katsella, koska yleensä olen Facea katsellessani paikassa, jossa ei voi pitää ääniä päällä ja videoissa ei ole tekstityksiä. Nyt kuitenkin oli mahdollisuus kuunnella, onneksi, sillä esitys oli todella mielenkiintoinen käynnissä olevasta tutkimuksesta.

Olen sairastanut tosi vähän sen jälkeen, kun muutimme kerrostalosta Helsingistä Poriin omakotitaloon ja sain kompostin sekä kasvimaan. Voi tietenkin olla ihan sattumaa, että en saa tartuntoja, mutta sen jälkeen on toteutunut pari asiaa, joista tutkimuksissa on todettu olevan hyötyä terveydelle. Olen palellut ja ollut maan kanssa tekemisissä. Paleleminen liittyy siihen, että menen koiramme kanssa ulos pihaan pelkissä sisävaatteissa, myös talvipakkasella. Samoin kompostille mennessäni jätän ulkovaatteet pois. Koiran kanssa joutuu joskus menemään yölläkin ulos yöpaidassa. Maa ja multa ovat jatkuvasti esillä ja käsissä, sillä kompostoin ympärivuotisesti ja sisällä on isot viherkasvit tai kuten monet sanovat, meillä on viidakko sisällä.

Nyt on käynnissä tutkimus, jossa selvitetään monen eri asian vaikutusta suoliston mikrobistoon. Minusta erittäin mielenkiintoista oli se, että jo mullan pitely auttoi, eli ihon läpi saatiin hyödyllisiä vaikutuksia. Toivon niin kovasti, että kaikilla päiväkotilapsilla olisi multaleikkeihin mahdollisuus. Ainakin Helsingissä on paljon päiväkoteja kerrostalojen alakerroksissa ja ulkoilualue on asfaltoitu piha. Voi kun olisi edes yksi lavakaulus, jossa viljeltäisiin lapsille mieluisia asioita. Tutkimuksessa esillä olevaa kunttapihaa ei ole kaikkialle mahdollista muodostaa taloudellisista syistä, eikä tilaakaan välttämättä ole pienissä pihoissa.

Kun lapset olivat pieniä, meillä oli kevään synttäreillä yhteisohjelmana usein jonkin kasvin kylväminen. Välillä laitettiin multiin tomaattia, välillä auringonkukkaa. Lapset saivat ruukut ja kasvatusohjeet mukaansa lähtiessään. En yhtään tiedä, miten moni kasvatti kasvin isoksi asti. Toivottavasti edes yksi lapsi sai kasvatustartunnan ja innostui puutarhailusta. Lasten vieraillessa pihassamme satokaudella, moni oli ihan haltioissaan, että kaupunkipihassa voi kasvaa niin monenmoista. Kaikille ei ollut tuttua edes porkkanan naatit, eli eivät tunnistaneet porkkanan maanpäällistä osaa ja kun porkkana nostettiin maasta, ihmettelivät, että onko porkkanassa tällaiset lehdet. Pussiporkkana-lapset eivät näe tällaisia asioita. Olisi tavattoman helppoa kasvattaa päiväkodeissa edes näitä tavanomaisia kasviksia ja tutustuttaa lapset ruuan alkuperään.

Näiden isojen kasvien juurella kasvatan keväällä usein herneitä. Siellä ne sitten versovat omia aikojaan ja ne syödään napsien herkkuina. Jos onnistuu, juurinystyröissä muodostuu typpeä ja typpi jää kasvin käyttöön myöhemmin.

En vaihda ruukkuihin multaa, ennen kuin ruukku tulee oikeasti pieneksi. Pohjalle laitan aina keskeneräistä kompostia, joka sitten aikanaan muuttuu muhevaksi ja ravinteikkaaksi mullaksi. Hajottajina käytän kaikissa ruukuissa lieroja. Ne syövät kuolleet juuret pois, joten vanhoista juurista ei ole sanottavasti haittaa. Komposti on monessa mukana ja sen mikrobit monipuolistamassa elämäämme.

Alla näkyvässä pullojukassa vaihtuu ruukku aina siinä vaiheessa, kun pullovarsi ei mahdu enää ruukkuun. Tänä keväänä on aika vaihtaa ruukku. Välillä käy niin, että vaihtoaika olisi pimeimpänä aikana ja ruukku ehtii haljeta, jolloin sidon sen sitten ilmastointiteipillä kasaan odottamaan kevättä.

Koiramme maha ei saa mitään ongelmia, vaikka tulee herkuttelemaan keskeneräisellä kompostilla, mutta kaupassa myytävät koiranherkut aiheuttavat lähes aina mahanväänteitä. Tästä voi tulla monia asioita mieleen, ja itse ajattelen, että kompostissa on paljon hyötymikrobeja, jotka vahvistavat suoliston toimintaa, mutta prosessoidussa koiranherkussa on ravinteet ja raaka-aineet muuttuneet erittäin vaikeasti sulavaan muotoon.

Toki pesemme kätemme aina kotiin tullessamme kaupasta tai muista menoista ja aina kun tulemme sisälle pihahommista. Tutkimuksen mukaan silti hyödyt tulevat. Emme käytä desinfioivia pesuaineita käsienpesussa emmekä keittiössä, ne tuhoavat hyödyllisetkin mikrobit iholta.