Mitä biohiili teki lasipurkissani?

 Näitkö kelani?

Biohiili juurrutusvedessä.

Kuvassa on enkelinsiipi juurtumassa. Olen jo pitkään käyttänyt ihan tavallisia takkahiiliä kasvien juurrutusvesissä, koska aiemmin ei ole ollut biohiiltä. Nyt tein pienen testin, että mitä tapahtuu, jos ei laita ihan alussa hiiltä veteen, vaan vasta myöhemmin. Näin siinä kävi. Vesi sameni ja alkoi kasvaa levää. Juuret ovat tumia ja niiden pinnalla on myös jotain ylimääräistä kasvustoa. Kun laitoin hiilen, tällä kertaa biohiilen, en uskonut, että muutos on näin dramaattinen vielä jälkikäteenkin. Vesi kirkastui. Lasin pohjalle sakkautui töhnää, joka on hyvin irtonaista. Jos heilautan vettä, se leijuu, kunnes laskeutuu uudelleen pohjalle. Vesi siis kirkastui myös jälkikäteen hiilen kanssa. Se, mikä ihmetyttää kaikkein eniten, uudet juuret, jotka kasvavat hiilen aikana, tulevat valkoisiksi ja pysyvät valkoisina. Tämä testi vähän meni pilalle, kun varsi oli mennyt poikki ja uudet juuret ovat alkaneet kuolla. Laitoin latvan uudelleen juurtumaan samaan veteen, enkä ota noita vanhoja juuria pois, vaikka siinä ei ole enää mitään kasvia kasvamassa yläosassa. Haluan nähdä, miten kauan hiilen teho riittää.

Sakka näkyy pohjalla ja keskellä vaaleampi juuri, tosi nyt jo kuolemassa, kun latva katkesi.

Annoin puutarhatutulle biohiiltä testattavaksi suihkulähteen veden puhdistamiseen. Mielenkiintoista kuulla myöhemmin heidän kokemuksiaan.

Mistä tämä johtuu?

Biohiilen rakenne on hyvin huokoinen. Olet ehkä kokeillut joskus tavallista takkahiiltä. Sehän on tosi kevyt, vaikka olisikin iso kokkare. Keveys johtuu sen huokoisesta rakenteesta. Biohiili on vielä huokoisempi ja siihen sen erinomaisuus perustuukin. Pienen pienet huokoset muodostavat valtavasti tarttumapintaa, johon sitoutuu ravinteita, eli tässä lasipurkissa levää aiheuttaneita ravinteita. Maassa biohiili tekee saman, mutta onneksi se myös luovuttaa ravinteet kasvien käyttöön. Biohiili on vähän kuin ravinnepankki, johon talletetaan liikaravinteet ja kasvit nostavat pankista tarpeen mukaan sitten ravinteita.

Mitä tarkoittaa biohiilen lataaminen?

Lataamisella tarkoitetaan tahallaan ravinteiden sitomista. Biohiili liotetaan ravinnepitoisessa vedessä ennen kasveille laittamista. Huokosten pinnat pidättävät ravinteet ja huokoset täyttyvät vedellä, eli biohiili on myös vesisäiliö. Jos biohiilen laittaisi maahan kuivana, se ensin kuivaisi ympäristöään ja sitoisi ravinteet. Toki se sitten myöhemmin alkaa niitä luovuttamaan, mutta kukapa nyt haluaisi hetkeksikään kuivata ja ottaa ravinteita pois kasvimaastaan. Siksi se imeytetään ensin vedellä ja ravinteilla.

Biohiiliä latautumassa lannoitevedessä.

Porin Hevosluodossa tapahtuu

ensi viikolla aarin palstoilla

Kateviljelyllä hyvä sato perunoista.

#arvontaa #vieraslajitorjuntaa #kompostineuvontaa #kasvukunto-opastusta #Hevosluoto #Pori

Yhteisöllisyys

Parhaimmillaan palstaviljely on yhteistä tekemistä muiden harrastajien kanssa. On kiva vaihtaa kuulumisia kulkiessaan omalle palstalle, siinä oppii tuntemaan monenlaisia ihmisiä ja jokaisella on aina jotain erilaista kokemusta ja jaettavaa muille viljelijöille. 

Auringonkukka on hyvä muokkaamaan maata juurillaan.

Olen ylläpitänyt palstalaisten Fb-ryhmää ja sain siihen nyt avukseni todella aktiivisen palstalaisen Noora Ylimyksen. Nooran kanssa on ollut valtavan hauskaa vaihtaa ajatuksia ja ideoita. Nyt alkavalla viikolla järjestämme palstatapahtuman, jossa kerron kompostoinnista, maan kasvukunnon parantamisesta ja on meillä arvontakin ja vieraskasvien kitkentää. Noora on saanut arpajaisvoittoja paikallisesta Hankkijasta ja S-Osuuskaupasta.

Porin kaupungin vuokraamia aarin palstoja sijaitsee monessa ei paikassa. Eri alueilla on omat erityispiirteensä. Joillakin alueilla kynnetään syksyllä ja äestetään keväällä isoilla koneilla, joillakin alueilla on jokivesipumppu kastelua varten, joillakin ei ole kumpaakaan jne. Porissa on siitä erilainen tilanne, että palstoja on vapaana, heti otettavaksi, mutta se ei tarkoita, että heti otettavaksi käyttöön, valitettavasti. Tämä kirjoitus koskee Hevosluodon monivuotisia aarin palstoja.

Pressulla voi suotaja aluetta, jota ei vielä ehdi kunnostaa.

Millä alue saataisi siistittyä?

Monissa kaupungeissa palstoja joutuu odottamaan vuosia. Moni ajattelee, että se on huono juttu, mutta Porissa voisin todeta, että se olisi hyvä juttu. Jonossa ihminen ehtii pohtia, että riittääkö innostus ja oma aika  palstan hoitamiseen. Lisäksi, kun tietää tulijoita olevan jonoksi asti, jos itse laiminlyö velvoitteet, pitää se viljelijät niin sanotusti kurissa ja nuhteessa.

Omalta palstaltani siivottua roskaa ennen käyttöönottoa.

Rikkaruohoja ja oheiskasveja

Porissa palstojen alue on päässyt villiintymään ja ränsistymään. Tyhjiä palstoja, joita ei ole ole kukaan viljellyt vuosiin, on monia. Lisäksi varattuja palstoja, jotka silti ovat olleet vailla mitään hoitoa useita vuosia, on vielä enemmän. Toki oli kiva havaita, että luontokasvien lajikirjo on moninaistunut hoitamattomana olevilla alueilla. Aiemmin oli lähinnä ohdakkeita, heinää ja voikukkia, sekä haitallista vieraslajia jättipalsamia. Nyt löytyy vaikka mitä, unohtamatta jopa puita. Kuitenkin alue on tarkoitettu hyöty-ja koristekasvien viljelyyn.

Aiemmin luonnonkasvien lajikirjo oli vähäistä.

Roskaa muovista metalliin

Käyttöönottoa eivät oheiskasvit toki estä, lähinnä hidastavat, mutta vaikeaa on peruskaupunkilaiselle maanmuokkaus puunjuurien seasta. Sekin vielä toki onnistuu vaikka vuokraamalla joitain koneita konevuokraamosta, mutta seinä tulee vastaan viimeistään silloin, kun palsta on täynnä sinne kuulumatonta roskaa. Joko edellinen palstalainen on jättänyt maahan mansikkamuovit, rikkoutuneet ämpärit, työkalut ja kaikkea vuosien aikana palstalla käytettyä tavaraa tai tyhjälle aarille on alkanut kerääntyä muilta aareilta käyttöönotossa esille tullutta roskaa, koska isoja muovijätteitä, metalleja ja lahonneita puurakennelmia ei saa laitettua mihinkään lähialueen roskikseen ilmaiseksi. Roskat siis kasaantuvat ja kulkeutuvat palstalta toiselle, poistumatta alueelta.

Kylvöura. No-Dig viljelyssä ei käännetä koko maata.

Kaupunki jättää vastuun uudelle palstalaiselle

Itse jouduin luopumaan muutama vuosi sitten palstoistani, sillä äitini ei enää jaksa hoitaa mökkiä. Oma aikani ei riitä näihin kaikkiin. Omien palstojeni osalta pidin tärkeänä, että vein kaiken pois, mitä uusi vuokralainen ei halunnut hyödyntää. Olin itse tehnyt niin valtavan siivouksen aloittaessani, etten halunnut kenelläkään samaa enää koskaan.

Kaupunki on sitä mieltä, että jos lähtijä ei ole hoitanut hommiaan, pitää uuden palstalaisen tehdä siivous. Logiikka ontuu mielestäni pahasti. Eihän missään muussakaan vuokrasuhteessa tapahdu näin, vaan vuokranantaja siivoaa ja laskuttaa kulut edelliseltä vuokralaiselta. Palstaviljely pitäisi olla hauska harrastus, jossa saa omaa satoa työnsä palkaksi. Jos palstaelämän joutuu aloittamaan umpikasvaneesta kaatopaikasta, jää sato saamatta vähintään ensimmäisenä vuonna. Usein uusi palstalainen väsyy, palstamotivaatio katoaa ja kierre jatkuu. Tuntuu myös kohtuuttomalta, että uusi vuokralainen joutuisi maksamaan jätemaksut muiden roskista. Toivon, että Porin kaupunki heräisi vaikkapa tämän postauksen myötä ajattelemaan asiaa uudelta näkökulmalta. 

Kitketyistä rikkaruohoista saa hyvää multaa aikanaan.

Toki palstaelämä vaatii avarakatseisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kaikki eivät tykkää samoista asioista ja eri kulttuureissa on erilaisia viljelytapoja. Kunhan noudatetaan yhteisiä palstasääntöjä, ei muiden tekeminen kuuluisi olla muiden asia. Palstaviljely on valtavan hauskaa harrastusta ja aivan mieletön mahdollisuus kaupunkilaisella kasvattaa omaa ruokaa.

Kasvihuone--projekti käynnistyi

 Rekka toi tarvikkeita pihaan 

Kasvihuone saa lecaharkoista sokkelin.

Tilasin uusin kasvihuoneeni keväällä, kun maassa oli vielä lumet. Nettikaupassa oli hurjat alennukset. En olisi niitä itse huomannut, mutta sisareni kertoi, sillä hän tiesi, että olin haaveillut uudesta kasvihuoneesta jo kauan. Tilauksessa oli vähän haasteita, kun ensimmäisessä kuljetuksessa osa paketeista oli vahingoittunut. Kuljettaja oli tehnyt niistä jo ilmoituksen, sillä vahingot olivat syntyneet ennen hänen kuljetusosuuttaan. Nettikaupassa oli oikein ystävällinen asiakaspalveluja kaikki sujui hyvin. Sama kuljettaja, joka oli tuonut paketit, haki sitten paketit pois. Hänelle oli sanottu, että ota kaikki laatikot. Parin viikon päästä jälleen sana kuljettaja saapui uusien pakettien kanssa, tosin nyt niitä  puuttui pari. Hänelle oli toimitettu vain ne, jotka aluksi olivat vahingoittuneet. Soitin saman tein hänelle ja kerroin, että nyt muutaman laatikon haluaisin vielä lisää. Eipä hätää, sillä löytyivät vielä terminaalista ja sainkin ne heti seuraavana päivänä. Soitin kuljettajan esimiehelle, sillä kuljettaja oli todella poikkeuksellisen ihana asiakaspalvelija ja kaikki hoitui valtavan mutkattomasti. Naureskelimme kuljettajan kanssa, että meidän piha on kohta hänen vakikuljetuskohteensa, sen verran monta kertaa ehti vierailla meillä.

Kevät eteni, mutta meillä ei ollut aikaa kasvihuoneen tekemiseen, joten tämän kasvukauden olin vielä vanhan kasvihuoneen varassa. Hyvin se on toiminut, vaikka onkin kovin pieni.

Monenmoista tarviketta tarvittiin.

Uusi rekka saapui torstaina. Olimme alkuviikosta käyneet paikallisessa rautakaupassa tilaamassa sokkeliin tarvittavat tarvikkeet. Sisareltani olin jo oppinut, että tilaamaani kasvihuonetta on hyvä korottaa jonkin verran. Meillä korotus tarkoittaa pohjan alentamista. Olen jo aiemmissa postauksissani kertonut, kuinka piti käsin kaivaa kasvihuoneen pohja. Samalla paikalla oli aiemmin kokokasvipenkki, eli kaivettavaa oli todella paljon, Lopulta syvyyttä tuli 50 senttiä kaivaukselle maanpinnasta alaspäin, ja kun kohopenkki oli noin 25 senttiä maan yläpuolella, kaiken kaikkiaan kaivettiin 70 senttiä. Leveyttä kaivauksella on noin 260 senttiä ja pituutta 360 senttiä. Ylimmät kerrokset, noin 40 senttiä oli tekemääni kompostimultaa ja se sijoitettiin uuteen maissipenkkiin ja tasoitin vähän kasvimaata, kun siinä oli takareuna etureunaa alempana. Kaivauksesta loput 30 senttiä oli tontin pohjamaata, eli tosi savista mineraalimaata. Nyt maat ovat jättisäkeissä, ja ne pitäisi jotenkin saada käytettyä jossain vaiheessa. En näe mitenkään järkeväksi viedä niitä mihinkään kaatopaikalle.

Kerrosten välissä on kuivabetoni ja betoniraudat.

Lecaharkkoja tuli kolme kerrosta, eli 60 senttiä. Korkeuden oli tarkoitus olla 50 senttiä, mutta kun yksi harkko on 20 senttiä, niin tavoite ei ollut mahdollinen meidän työvälineillämme. Opin käyttämään sivuleikkuria. Katkaisin nurkkiin tarvittavat harkot ja tein kulmiin betoniraudoille kääntöurat. Luulin, että koneen käyttö olisi ollut vaikeaa tai raskasta, mutta hauskaahan se oli.

Päivän urakka valmis.

Kolme kerrosta on nyt valmiina ja laitoimme sivuseiniin tuet betonin kuivumisen aluksi. Seuraavana päivänä laitetaan vielä eristeet ja patolevyt. Niistä kuulet toisessa postauksessa.

Soijasadosta

 arvaa montako papua nyt tulossa?

Tässä palossa on kaksi papua.

Muistatko tämän kelani? Siinä olin juuri huomannut, että yhdessä soijassa on palkoja. En ole niitä tässä välissä käynyt sen kummemmin tarkastelemassa, mutta nyt kävin katsomassa, että mitä paloille kuuluu.

Sen verran palkojen sisällä on alkanut pavut turvota, että palon päältä pystyy nyt laskemaan, montako papua on tulossa. 

Tässä palossa on kolme papua.

Näissä paloissa on molemmissa yksi papu.

Ei tästä sadosta vielä ihan ruuaksi asti ole seitsemässä  pavussa, mutta toivottavasti muistakin taimista tulisi edes jotain. Ja jos vielä palot tuleentuisivat, voisin kasvattaa niistä ensi vuonna lisää. Olisi todennäköisempää saada satoa, kun siemenpavut ovat lähtöisin juuri samasta puutarhasta, eli perimä vastaisi paremmin tämän puutarhan olosuhteita.

Muissa taimissa ei vielä palkoja näy, mutta ne on kylvettykin paljon myöhemmin. Tässä on kyllä kummallista se, että molemmat siemenpussit olivat ihan samaa soijapapua merkintöjen mukaan, mutta ei niistä kyllä samanlaisia kasveja tule. Palkoja tuottava on tuollainen pyöreälehtisempi ja lehdissä on hienoista karvaa, kun myöhemmin kylvetyt ovat ihan tavallisen pavun näköisiä lehtien muodon ja pinnan suhteen.