Lehtisellerin kasvatus ei sovi kiiruiselle sadonodottajalle

200-240 päivää

Niin kauan kestää, että lehtisellerin sato on valmista. Ehkä tämä tieto olisi kannattanut tarkistaa jo viime kesänä, kun ihmettelin, että ruodit olivat surkean pieniä. Mikä ihme se on, jos satoa havitteli 60 päivän kuluttua?

Koska tapanani ei ole luovuttaa yhdestä epäonnistumisesta, laitoin tänä vuonna oikein paljon lehtiselleriä. Siis mikä logiikka? Muutaman epäonnistuneen taimen jälkeen moninkertaistetaan heti määrä? Ei mikään, näin vain sattuu joskus käymään, kun on päättänyt, että omaa satoa on saatava jotain tietystä kasviksesta!

Siispä kasvihuoneessa ja osittain avomaalla on runsaasti taimia, kasvihuoneessa ne täyttävät tomaattien väliin jäävät alueet. Tyhjäähän ei kannata jättää arvokkaaseen kasvualaan.

Nyt taimet ovat 30-40 senttisiä, mutta ruodit perin ohuita. Näin sen kuuluukin olla.... tähän aikaan. Elokuusta alkaen alkaa kuulemma sitten tapahtua enemmän ja vahvuutta tulee mukaan varsiin.

Lavat kotipihassa täyttyivät vasta kesäkuun puolivälissä, kun tyhjentelin kastuneita hakkeita säkistä, puolivalmista kompostia ja kaikenlaista mörskää pihansiivouksesta niihin. Istuttamatta oli vielä muutama maissin- ja kurpitsan taimi, joten ne pääsivät lavakasvatukseen. Sateen piristäminä ne näyttävät ihan hyviltä kasvussaan.

Puskureita, mistä niitä saa?

 Merileväkorsisimpukkamörskäkasa

saapui palstalle, tai oikeastaan monta kasaa tai ainakin monta kuormaa. 

Otsikossa oleva sanahirviö ei ehkä ole edes suomea, mutta on ainakin nyt olemassa oleva sana, koska se siinä lukee. Sellaista käytän ja olen käyttänyt jo monta vuotta kasvatuksissani apuna. Siinä yhdistyvät monen monta hyvää ominaisuutta. 

Merilevää ja muuta meren tuomaa.

Kasa lähikuvassa.

Puskurit

Muistatko, kun aiemmin oli puhetta puskureista, eli niistä maan ominaisuuksista, jotka auttavat hidastamaan eli vastustamaan muutoksia maassa positiivisessa mielessä? Tässä isossa kasassa on oikein paljon asioita, joista muodostuu vähitellen maahan puskureita.

Mitä mörskä tekee?

Vadelman juurella mörskä estää rikkaruohoja kasvamasta ja auringon kuivatuksen. Lierot möyhentävät maan ja maa pysyy kuohkeana, kun lisääntyneet lierot kaivavat hyviä onkaloita maahan. Onkaloista suuret kaatosateet pääsevät valumaan alas, eikä maa jää vedenvaltaamaksi täysin. Onkaloissa on myös happea kasvien juurille, ja mikä parasta, lieronkakka on tavattoman hyvässä muodossa maan mururakennetta ajatellen, sillä lieronkakka on hyvin pysyvää, eli murut eivät hajoa helposti, vaikka ukkoskuuro sattuisikin valtaamaan maan hetkellisesti.

Mitä mörskälle tapahtuu?

Eli kasveille ja maaperän eliöille pysyy ilmavat olosuhteet maassa. Mörskä muuttuu ajan mittaan sellaiseen muotoon, että se ei enää muunnu muunlaiseksi kovinkaan nopeasti, elleivät olosuhteet muutu. Siitä on tullut siinä vaiheessa humusta. Humus pidättää huomattavasti kosteutta, se siis puskuroi kosteusvaihteluita. Sateettomina kausina maassa on edellisen sateen jäljiltä kauemmin vettä kasveille ja kun sitten vihdoin sataa, imee humus itseensä taas suuren vesivaraston. Humus myös varastoi ravinteita ja luovuttaa niitä kasveille pikkuhiljaa. Eli yhdellä lisäyksellä tulee monenlaista puskuria!!

Mörskää on vadelmilla paksulti, ei ihan taimen kohdalla, mutta kaikkialla muualla.

Raparperit ja mörskä

Raparperit saivat ympärilleen mörskäkehän. Kunhan varret vähän vielä kasvavat, mörskää tulee vielä lisää lähemmäksi varsia. Maa pysyy niin kosteana koko kesän, että raparperit jaksavat kasvaa aivan jättimäisiksi. Muistat varmaan aiemmin laittamiani kuvia niistä. Ovat ihmistä korkeampia.... (Lannoitteeksi niille tulee vielä kompostimultaa, kunhan säät vähän lämpenevät.

Maahan tulee mörskän mukana hiiltä hitaasti hajoavassa muodossa, sillä korsi on vähän kuin olkea, joka on mikrobien ruokalistalla vähän kuin kuidut ihmisellä. Simpukankuoret ja monet muut pienet merenelävät, jotka ovat levän mukana ajautuneet rantaan ja kuolleet, sisältävät myös paljon hitaasti hajoavaa ainetta sekä monia ravinteita, joita ei tule muista mantereella olevista materiaaleista.

Rakkolevän eli haurun ominaisuuksia

Lisänä on rakkolevä, joka kykenee säilömään kosteutta ihan uskomattoman suuria määriä, ihan kuin pesusieni. Ja kaiken päälle lierot ja muut maaperäeliöt saavat runsaasti monenmoista ruokaa ja lisääntyvät mörskän avulla. Rakkolevä toimii kosteuspuskurina siis maanpäällä ja myöhemmin maan alla humuksena. Verrattoman monikäyttöistä!

Puskuri-sarjan edelliseen kirjoitukseen pääset tästä ja ensimmäiseen kirjoitukseen tästä.

Hyönteisrivitalo, -lähiö, -kylä, -bulevardi

Muutama kappale valmistunut, hyönteiset tulossa

toivottavasti pian. Linnut pesivät jo hurjaa vauhtia ja ruokaakin olisi hyvä olla tarjolla. 

Palstalla hyönteisaita saa lisää korkeutta aina kun vadelmia harvennetaan tai perataan edellisvuoden varsia pois. Aidalla on myös tuulensuojatarkoitus, koska palsta on suuren pellon reunalla. Tuulen kuivattava vaikutus on todella suuri ja olen lukenut, että 80 cm aita vähentää kuivatusta huomattavasti. Näitä aitoja olisi tarkoitus tehdä vielä muutama lisää, jotta 3 aarin pötkö ei olisi niin tuulitunnelina. Varsinkin, kun näistä tykkää myös hyönteiset. Ajattelin maisemoida köynnöstävällä kasvilla vielä jossain välissä, jotta olisi monenlaisille hyönteisille sopivia asuimistoja.

Puhdas siemen Palstasi turvaksi, kasvimaasi parhaaksi

Puhtaan siemenen merkitystä ei voi ylikorostaa

Tästä oli puhetta viljelyhygienia-postauksessa. Perunanviljelyinnostus tuntuu kasvaneen huomattavasti koronan myötä, joten monella saattaa tulla mieleen, että laitanpa kaupan laarista perunat maahan. Mieti  kahdesti, ennenkuin laitat. Osta mieluummin kaverin kanssa kimppaan puhdasta siemenperunaa, jos et itse tarvitse 5 kg:n pussia.

Kotipuutarhurin perunaopas on onneksi luotettava ja ammattilaisen ylläpitämä sivusto, jonka tietoihin voimme luottaa.