Inspiraatioluennolla Eurassa

Olin keväällä töiden kautta Eurassa puutarhatapahtumassa ja tapasin siellä ensimmäistä kertaa pähkinämiehen eli Joel Rosenbergin. Kirjoitin siitä silloin tänne blogiinikin. Nyt hiljattain Joel oli Alasatakunnan viherpeukaloilla jäsenillassa. Onneksi pääsin menemään, sillä oli mukavaa kuunnella metsäpuutarhasta, monimuotoisuuden ylläpidosta ja sadon laajennetusta käsitteestä suoraan Joelilta. Ostin jo keväällä häneltä kirjoja, mutta kivahan se on kuunnella ja katsella kuvia, ja mikä parasta, maistella aitoja kotimaisia pähkinöitä. Toivottavasti omat pähkinäpensaani talvehtivat ja aikanaan tuottavat yhtä maukasta satoa.

Tarttuipa ostoskoriin myös tällainen pähkinänsärkijäkin. Tavattoman kätevä, ihan lapsenkin käteen. Ei jää sormet väliin. 

Muistat ehkä, että olen aktiivisesti vähentänyt mökillä nurmialuetta ja päästänyt sitä niityksi. Osa nurmikosta on nyt täynnä haapaa, sillä emme ehtineet kaulata kaadettavia puita eli juurivesoja on nyt noin miljoona. Olen ajatellut, että ei se haittaa. Tekevät hyvän tuulensuojan järveltä tulevalta kylmältä tuulelta ja muodostavat mukava mikroilmaston kosteuttamaan tosi kuivaa rinnettä. Nurmikko on ollut aina todella huonokuntoinen ja kuiva, sillä en niin sanotusti ymmärrä nurmikon lannoittamista ja kastelua. Nyt, kun nurmikko on antanut jalansijan luonnonkasveille ja puuntaimille, kuivuudesta ei ole enää tietoakaan. Aamukasteet jäävät maahan ja kasvit saavat sen hyödykseen. Tähän sekaan laitoin sen tammenkin, josta kirjoitin myös. Samalla alueella ovat myös pähkinäpensaat.

Ensi kesänä on tarkoitus istuttaa myös omenapuu. Olen kerran istuttanut monta omenapuuta, mutta perustamistyöt olivat olemattomat ja kastelu puutteellista, joten yksikään ei selvinnyt hengissä. Nyt panostan paremmin. Hassua, että samalla kerralla istutettu kirsikkapuu kasvaa hyvin ja tuottaa runsaasti satoa. Tosin mökillä sadosta nauttivat eniten linnut.

Tauko venähti aika pitkäksi ja kesän sato oli huono

Syksy oli pitkä ja monipolvinen. Uskon, että lähes jokainen puutarhuri ehti tehdä tarvittavat syystoimet, sillä uusia mahdollisuuksia tuli monia. Itselläni meinasi jäädä moni asia tekemättä, kerran satoi lumikin jo kasvimaalle. Onnekseni sula-aika tuli takaisin ja pääsimme jatkamaan valmistelujamme.

Perunasato nousi taksvärkkityönä. Kesäisen tapaturman takia en pysty vieläkään tekemään normaaleja puutarhatöitä, vaan tarvitse apua lähes kaikkeen. Kykkiminen on nimittäin ihan mahdotonta, siis juuri sellainen, mitä perunannostossa tarvitaan. Valitettavasti osa perunasadosta jäi maahan aikataulusyistä. No ei haittaa, keväällä ne ovat oikeasti ihan syömäkelpoisia, eli omia perunoita saadaan silloinkin maasta.

Maa-artisokat pääsivät jälleen yläkoululaisten kotitaloustunnille. Mukavaa, kun voi antaa erikoiskasveja kouluun. Muuten ei varmaan niitä olisi lainkaan kokeiltavissa hintansa takia. Tänä vuonna ei onnistunut kesäkurpitsat, joten niitä en saanut annettua koululaisille lainkaan. Oma vatsani ei kestä kunnolla maa-artisokkaa ja kasvatankin niitä lähinnä pölyttäjiä varten. Tänä syksynä istutimme nurmialueella pitkän kaistaleen maa-artisokkaa, ihan vain kukkimaan. Emme siis aio nostaa siitä satoa lainkaan.

Syyskylvöinä laitoimme valkosipulien lisäksi monia juureksia, esimerkiksi palsternakkaa, mustajuurta ja keltajuurta. Lisäksi kylvimme tilliä. Jostain syystä emme ottaneet lainkaan kuvia työstämme. Outoa. Valkosipulisato oli aivan tosi huono tänä vuonna. Piti kyllä käyttää ne talvella ruuanlaitossa, mutta mieli muuttui melko nopeasti, kun menimme ostamaan istutettavia valkosipuleita. Toki olimme aika myöhään liikenteessä, joten ehkä jäljellä olevat yksilöt olivat kaikkein huonoimmat, mutta en voi mitenkään ymmärtää, että pienen pieni valkosipuli, jonka kynnet olivat aivan surkeat, maksoi 6 euroa. Jäljellä olevat 3 sipulia jäivät kyllä ostamatta. Myöhemmin kävimme toisessa puutarhassa ja kun otin puheeksi valkosipulien korkean hinnan, kuulin, että monella muullakin meni sato pilalle ja sen takia hinnat nousivat niin korkeiksi.

Onneksi meillä oli varsinaisten valkosipulien lisäksi myös viime syksynä kylvetyt itusipulit. Jaoimme niistä osan ensi vuoden sadoksi. Jakamatta jäi vielä aivan valtava määrä taimia, ne istutetaan kunnolla ehkä keväällä. Ehkä myymme osan jossain tapahtumassa muillekin.

Lantut kasvoivat hyvin, mutta epäonnisesti ne saivat kylmää ulkona ja jäävät sen takia käyttämättä joulun lanttulaatikkoon. Ne intoutuivat kasvattamaan uutta lehteä ja sen takia laitoinkin ne takaisin maahan. Hauska nähdä, miten ehkä kukkivat ensi vuonna ja tuottavat siemeniä.

Omasta maasta vai kaupasta?

Kannattaako maksaa?

Kävimme perheen kanssa viherkasviostoksilla. Tiedänhän minä, että tuotteilla ei ole oikeasti oikeaa hintaa, vaan että hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Silti en voi kuin hämmästellä, jos kaikelle näkemälleni löytyy oikeasti kysyntää. 

Ostokoriimme pääsi sellaisia pienissä ruukuissa olevia kasveja, joiden hinta oli 3 kpl 12 eurolla. Ihan kohtuullinen hinta. Olen sitä mieltä, että kasvi kannattaa ostaa mahdollisimman pienenä. Jos ostaa ison, kasvihuoneessa optimaalisilla lannoitevesillä kastellun, kasvin, on hyvin epätodennäköistä, että saa pidettyä kasvin hengissä kotikonstein.

Samaan aikaan kun lapset valitsivat kasveja, kuljeskelin liikettä ympäriinsä ja kohdalle osui vieressä olevat salaatit. En voi oikeasti ymmärtää, että joku ostaa salaatintaimia tuollaisella hinnalla heinäkuussa. Parempia ja halvempia saa lähikaupan heviosastolta. Nekin voi laittaa maahan kasvamaan lisää.

Itse kasvatan talvella kolme satoa per taimi. Ei tule paljoa hintaa tuoreille vihanneksille sillä tavoin talvellakaan. Kesällä sen sijaan ei tosiaankaan kannata maksaa 3,3 euroa per taimi lehtisalaatista. Parempi keino on joko ostaa heviosastolta ruukkutaimi tai kylvää tiheään ja käyttää lehdet minilehtinä, niiden babyleaf-juttujen tapaan, mitä näet kaupoissa pusseittain myytävänä.

Tuoretta satoa saa todella vähällä vaivalla. Luitko, kun laitoin mökillä DIY altakasteluun tavallisen multasäkin. Ei siis mitään valmista kasvusäkkiä, vaan ihan vain multasäkin. Altakastelujärjestelmä sallii pitkät poissaolot helteilläkin. Nyt keräsin loput retiisit. Säkkiin oli helppo kylvää ja koska käytin kylvönauhaa, ei tarvinnut miettiä taimien harvennusta. Nyt sato oli valmista ja maku suurenmoinen. Kuumuus ja kuivuus tekevät kesäretiseistä usein polttavia, puisevia, ei kivoja. Kasvusäkin kosteusolosuhteet ovat tasaiset, eli kuivuus ei voi haitata missään vaiheessa. Yllätyin todella positiivisesti, että kosteudella oli näin suuri merkitys, sillä kasvupaikka oli paahteisella terassilla. Kuumuus ei siis pilannut makua, kun kasvuolosuhteet olivat muutoin kunnossa. Hintaa ei tullut juuri mitään. Multasäkkejä saa 3 kpl kympillä, eli saman verran kuin nuo yllä olevat salaatit. Siemeniä on per pussi niin paljon, että yleensä riittää kahdelle vuodelle yhdestä pussista. eli euron verran voi laskea siemenille. Kaikki muu olikin sitten ns. roskaa, eli vanhoja lautoja, vanha muovilaatikko ja vanhat muoviputket. Suosittelen tekemään vielä tänä kesänä, saat vielä satoa salaatista, retiiseistä ja vaikka mistä. Asetat kasvualustan lämpimään paikkaa, jossa voit myös suojata syksyn ensimmäisiltä kylmiltä eli pidennät kasvukautta. Ja on se sitten valmiina ensi kevään varhaiskylvöä varten.

 

Kesäkurpitsakauden edut ja haitat

 Reseptejä on maailma tulvillaan, mutta

syöjiä on vähemmän. Varmaan tuttu tilanne sinullekin. Saatat muistaa, kun olen kertonut, että puutarhailuani haittaa se, että en oikeasti tykkää ruuanlaitosta. En ole mikään gourmee-ihminen, vaan syön, jotta ei ole nälkä. Kaikki ruoka on "ihan hyvää".

Tykkäisin kasvattaa vaikka mitä, mutta jonkun pitäisi huolehtia satokauden ruuanlaitosta. En innostu helpostikaan kokeilemaan mitään reseptejä, koska en osaa yhtään muodostaa mielikuvaa ruuan mausta reseptiä lukiessani. Ihan siis sokkoammuntaa koko ruuanlaitto. Parhaimmat ruokani syntyvät ihan vain käyttämällä sitä sun tätä, mitä kaapista löytyy. Meillä puhutaankin äidin pikasotkuruuista. Se ei ole siis mikään haukkumanimi, vaan kuvasta tapaani laittaa ruokaa. Jos on kiire, minä teen ruuan: nopeasti ja käytössä olevista materiaaleista. Jos on paljon aikaa, ruuan tekee mies: tarkasti valitusta reseptistä. Teen pikaruuan nopeammin kuin pikaruokapaikat esim. "subi".

Kesäkurpitsa on parhaimmillaan, kun sen poimii pienenä. Jos satoa tulee paljon, ei mitenkään pysty käyttämään kaikkea, ja helposti käy niin, että osasta tulee niitä jättiläisiä. Onneksi on naapureita ja sukulaisia, joille voi antaa satoa.

Meillä kasvatetaan aina sekä keltaista- että vihreää kesäkurpitsaa tai siis tähän asti on aina kasvatettu. Luulen, että ensi vuonna laitetaan vain keltaista, koska sillä on parempi menekki. Itse rouskuttelen pieniä ilman mitään käsittelyä, ja maistuu meidän koirallekin 😂.

Kasvatuksen etuja on siis, että satoa on helppo saada, ja haittoja, että helppo on liiankin helppoa ja määrä on ihan valtava per taimi.