To be a Bee?

 Terveisiä Lepaalta

Mehiläisellä on täydellinen muodonmuutos.

 

Olen kauan pohtinut mehiläispesän hankkimista. Aika monella tutulla nimittäin on joko ollut tai on parasta aikaa pesiä ja olen saanut maistaa ihan tuoretta hunajaa. Voi kun se on hyvää. Meidän perhe on kaiken lisäksi hunajan suurkuluttaja. Puolen kilon purnukka menee ihan hujauksessa.

Fb:ssa tuli vastaan Mehiläishoidon peruskurssi, viisi lauantaita 9-15. En kauan pohtinut, kun jo olin ilmoittautunut. Toki ehdin monta kertaa jo katuakin ilmoittautumista, sillä ajomatka on lähes 2,5 tuntia, eli pitää nousta lauantai-aamuna kukonlaulun aikaan. Yleensä työviikon jälkeen ei ole ihan kovin pirteänä noin aikaisin.

Tänään 5.4. oli ensimmäinen kerta. Aluksi käytiin teoriaa pesän rakenteesta ja yleisiä asioita. Lounaan jälkeen siirryttiin tositoimiin, kokoamaan kehiä pesiä varten. Aamun teoriaosuudessa en ymmärtänyt pesän toimintaa, mutta kun pesän näki oikeasti, niin hahmottui ihan eri tavalla. Ritilä, joka kuvassa näkyy alaosaston päällä, estää kuningattaren siirtymisen muihin osiin. Eli ritilän alapuolella on asumisosio ja yläpuolella ruokavarasto, yksinkertaistetusti selittäen. Ihan pohjalla on tuuletusritilä.

Pesän pohja ja tuuletusritilä.

Pesän alakerros ja kuningatar-este.

Aamun teoriaosuuden jälkeen tehtiin kehiä, eli niitä, joihin sitten joko kuningatar munii tai varastoidaan hunajaa. Puuosat oli valmiiksi sahattuja, me yhdistimme osat ja naulasimme ne kiinni.

Kehän osat ovat valmiiksi sahattuja.

Osat kiinnitetään pienillä nauloilla toisiinsa.

Päätyjen reikiin laitettiin suojus, jotta metallilanka ei pureudu puuhun.

Puuosiin pingotettiin metallilanka, johon kiinnitettiin mehiläisvahapohjuke sähkön avulla. Metallilangat kuumennettiin oikosululla pikaisesti.

Langotus.

Oikosululla vahan sulatus lankoihin.

Lanka näkyy tummana, kun se on vahan sisällä.

Valmista tuli.

Vielä en tehnyt päätöstä, että hankinko kurssilta oman pesän, vai vasta myöhemmin. Kaiken kaikkiaan pesä- ja hoitotarvikkeiden yhteissumma nousee melkein tuhanteen euroon, eli ei mikään halpa investointi. Pesiä voi ottaa vain yhdenkin, mutta opettaja suositteli kahta, jolloin talven jälkeen kasvaa todennäköisyys, että pystyy jatkamaan mehiläistarhausta omilla mehiläishoitoa.

Pohjakerroksen yläpuolella on hunajavarastot. Kuningatareste voi olla vasta toisen kerroksen yläpuolellakin.

Tiesitkö, että pensasmustikan pölytys on 100 %:sti riippuvainen hyönteispölytyksestä ja tämä hyönteispölytys 100 %:sti riippuvainen mehiläisistä. Aika hurja juttu, vai mitä? Omenalla vastaavat luvut ovat 90 % ja 60 %.  

Kevätjuttuja

 Lämmin, siis kylmä, siis eikun lämmin   

Tällaista on ollut tänä keväänä, enemmän kuin monena vuonna. Ainakin meidän pihassamme. Jo helmikuussa kasvimaa suli, maa tuoksui ihanan keväiseltä. Muistan, kun olin puhelimessa ja kerroin katselevani kasvimaan pintaa, miten se on jo kovin keväinen. Ei kestänyt kuin muutama päivä ja jo oli taas lumipeite takaisin. Linnut ovat olleet kovassa paikassa, kun hyönteisiä ei ole ilmaantunut, ja pesintääkin pitäisi aloitella Meillä ei ollut linnuilla tänä talvena talviruokintaa, mutta nyt keväällä laitoin rasvapötköt, jotta pesinnät onnistuisivat. Vuosi sitten eräs lintuharrastaja sanoi, että he löysivät paljon nälkään kuolleita poikasia pesistä. 

Ensimmäiset kylvöt tein varhain, pesusieni-, sitruuna- ja viidakkokurkku, auringonhattu sekä päärynätomaatti ohjeistettiin nimittäin kylvämän helmikuussa. Noista vain viidakkokurkkua olen kasvattanut aiemmin. Muut ovat uusia kokeiluja. Auringonhattua on ollut kukkamaassa, sillä edesmennyt anoppini toi niitä joskus. Niiden lukumäärä on romahtanut ja siksi laitoin nyt ihan siemenestä uusia.

Talvipuuhana autotallissa on normaalisti linnunpönttöjen rakentaminen. Tänä vuonna näin ei tapahtunut, koska tammikuussa jouduin pitkälle sairaslomalla niskan välilevypullistumasta. Käteen jäi hermopinne ja siksi en ole tänne blogiinkaan kirjoitellut. Kirjoittaminen sattuu käteen ja töissä joudun jo riittävästi rasittamaan, joten illalla ei enää jaksa.

Meillä on lähes 20 pönttöä pienellä taajatontilla. Moni miettii, että eikös tuossa ole liikaa. Ei ole. Niissä on erikokoisia suuaukkoja, jotta erilaiset linnut voisivat muuttaa meille. Kaikki pöntöt eivät aina kelpaa kandidaateille, joten on hyvä olla valinnanvaraa samankin kokoisilla lentoaukoilla. Lisäksi jotkut linnut tekevät monta pesyettä kesässä, ja jokaisen eri pönttöön. Muuttovaraa pitää siis olla kauden aikanakin.

Yllä olevassa kuvassa ei kovin hyvin näy, mutta se on vuorattu kattoon asti jäkälillä. Luulin, että viime keväänä asennetussa pöntössä ei ole ollut lainkaan vuokralaisia, sillä en ole koskaan nähnyt lentoliikennettä siinä. Mutta kyllä, vuoraus kertoo, että kyllä siellä on joku kovinkin usein käynyt. 

Valkosipulit nousivat pintaan jo helmikuussa ja ovat edelleen lähes samankokoisia. Öisin on ollut niin kylmää, että päivän lämpö ei ole riittänyt. Pahimmillaan 10 astetta pakkasta.

Kasvihuoneeseen odottelen lämmitystä, eli sitä hevoskan eli hevonpaskan tuomista. Uusi kasvihuone onkin jo valmiiksi täytetty maatuvalla kasvimassalla, joka alkaa pikku  hiljaa kompostoitua. Nyt maa on jo melkein 10 astetta, että piakkoin voin kylvää suoraan maahan. Saan yhden sadon sieltä, ennen kuin tuon puutarhalta tomaatit ja kasvihuonekurkut.

 

Mitä mieltä olet näistä ehdotuksista?

 Muovikassien vähentämiseen ideoita

Muistatko, että olen mukana kansalaispoolissa, jossa pohditaan muovin kulutuksen vähentämistä? Viimeisimmän kyselyn tulokset on nyt julkistettu. Käy lukemassa poolin ajatuksia ja ideoita. Mitä mieltä sinä olet ja olisiko sinulla muita hyviä ideoita jaettavaksi?

Jokainen voi tehdä paljon erilaisia asioita, jotka vähentävät sekä muovin käyttöä, että estävät sen päätymistä luontoon. Onneksi Suomessa ei ole samanlaista ongelmaa muovipusseista, kuin on monissa kehittyvissä maissa ja lämpimissä maissa, missä on sellaiset ohuesta muovista tehdyt kassit "koristavat" teiden varsia, kaupunkikatuja ja merenrantoja.

Tässä uudestaan linkki, kun aiemmin ei toiminut.

https://www.kiertotalousratkaisuja.fi/fi-FI/PlastLIFE/kansalaispooli

Melkoinen yllätys uudessa kasvihuoneessa

 poisheitetty rihmasto tuottaakin satoa

Osterivinokas.

Muistatko, kun tilasin Fb-ryhmästä yksityiseltä henkilöltä sienirihmastoa? No en minäkään sitä enää muistanut. Tilasin samalla yritykseltä myös sienirihmastopötkylät. No, nuo yrityksen pötkylät tuottivat satoa, mutta yksityiseltä ostetut oli niin pieni määrä, että en saanut sitä kasvamaan riittävästi, tai luulin niin. Kasvatin rihmastoa ensin pienemmissä satseissa puupelleteillä ja kun rihmasto runsastui, laitoin ne isompiin pusseihin. Hygienisoin märän pellettimassan uunissa paistopussissa ja sekoitin rihmastot sitten massaan. Vein suuret pussit autotalliin pimeään ja unohdin ne tyystin. Poissa silmistä, poissa mielestä, sanotaan.

Lisää osterivinokasta.

Siivosimme pihaa talvikuntoon, ja samalla tyhjensin muhituskompostin massa uuteen kasvihuoneeseen. Ehkä muistat, että kasvihuoneessa on korkea sokkeli maan alla ja koko sokkeli täytetään kasvuainekselle. Rakennan pohjan kompostoimalla erilaista biomassaa, kuten haketta ja nurmikonleikkuusilppua. Kerrosten välissä on paljon myös biohiiltä. Ylimpään kerrokseen tulee kompostia ja lopuksi ihan uutta multaa jonkin verran.

Pieniä alkuja on vaikka kuinka paljon.

Avatessani kasvihuoneen oven, oli siellä odottamassa iloinen yllätys. Olin löytänyt elokuussa autotallista sienirihmastopussit. Massa oli kivasti valkoinen ja se piti laittaa ulos jatkokasvatukseen. No, sitten tuli Lähiruokapäivä-valmistelut ja kaikkea kiirettä, sekä sateiset säät. Sade tarkoitti sitä, että pihalle jääneet pussit kostuivat ylen määrin, pussit repeilivät ja massaan pääsi pihalta vaikka mitä, tai niin luulin. Aikani katselin pusseja ja kun täytimme kasvihuoneen pohjaa, ajattelin, että laitan massan vain kompostoitumaan sinne. Tänään sitten on sadonkorjuun aika. 

Huvittelen ajatuksella, että keväällä koko pohja on täynnä osterivinokasta. Kosteuttahan maa saa alakautta, sillä pohjassa on suora maayhteys.