Kuivemmaksi vai märemmäksi?

Miten voin vaikuttaa haihtumiseen?

Kun miettii haihtumista ja sen säätelyä, niin pitäisi ensin tietää, että haluaako haihtumista lisätä vai vähentää. Molemmat tilanteet voivat tulla puutarhassa vastaan. Keväällä saattaa maa olla ihan liejuna sulamisvesistä ja kesällä kasvimaa voi muistuttaa kuivaa korppua.

Liejutilanteessa toivoo yleensä nopeampaa kuivumista ja korppuvaiheessa suurempaa kosteutta. Ei ole sinällään väliä, kumpi tilanne on kun opettelee periaatteita. Jos  ymmärtää, mistä on kyse, osaa ratkaista pulman jatkossa oikealla tavalla tai ainakin pienentää mahdollisesti ongelmaa tulevina vuosina.

Rakkolevän alla maa pysyy koko ajan märkänä.

Maan pinnan muotoihin

Isot kaivannot eli kyntöurien tyyppinen muokkaus lapiolla tai äestys eli pinnan haraaminen tasaiseksi vaikuttavat eri tavoin vesimäärään. Isot muodot keräävät vettä lammikoiksi, mikäli maa ei pysty imeyttämään vettä riittävän nopeasti. Jos maa on kaltevaa, voi varsinkin kyntöurien mallisista syntyä virtauksia ja vesi kuljettaa maata ja ravinteita mukanaan. Pienet muodot eivät kerää suuria lammikoita ja vedenvirtailu on nopeammin mahdollista. Tärkeää onkin huolehtia maan rakenteesta ja murujen kestävyydestä. 

Huonorakenteinen, tiivistynyt maa.

Hyvä mururakenne.

Maan pintamateriaalin ominaisuuksiin vaikuttaminen

Katemateriaalin karkeus

Karkea katekerros esimerkiksi oljista, maamuruista tai sorasta vähentää haihtumista maan pinnasta. Soran pitää olla halkaisijaltaan 1-5 mm. Haihtuminen vähenee, koska säteily maan pinnasta vähenee ja tuuli ei pääse vaikuttamaan niin voimakkaasti ihan maanrajassa. Tällainen karkea aines ei myöskään alunperin pidätä kovin paljon vettä eikä nosta kapillaarisesti (mehupilli-ilmiö) vettä syvemmältä maan pintaan, joten niin sanotusti ei ole mitä haihtuisi pois. Sateella tästä on myös hyötyä, saapuva vesi imeytyy nopeasti syvemmälle maahan suojaan.

Jos materiaali on todella karkeaa, esimerkiksi sora edellämainittua isompaa, lisääntyy tuulen vaikutus. Tuuli alkaa pyörteillä ihan maan pinnassa ja se puolestaan lisää haihtumista. Haihduttavaa pintaa on myös tällaisessa tapauksessa enemmän.

Olkipinta estää haihtumista. ja antaa lieroille työrauhan.

Katemateriaalin väri

Tumma pinta imee enemmän auringonsäteilyä ja lämmin maa haihduttaa enemmän myös vettä. Vaalea sitä vastoin pitää pinnan viileämpänä ja haihtuminen on vähäisempää. Väri ei tietenkään vaikuta sateen imeytymiseen mitenkään.

Katemateriaalin aine

Katemateriaali voi itsessään sitoa kovasti vettä, kuten materiaalin karkeudessa vähän vihjasinkin jo. Mitä märempi pinta, sitä enemmän siitä on mahdollista haihtua vettä poiskin. Siksi kannattaa kosteutta sitovan katteen päälle levittää aina vähän karkeampaa, jotta vesi pysyy suojassa haihtumiselta, eikä tee kasvimaalleen karhunpalvelusta katteellaan.

Paljonko kuuluu kastella kerralla?

Karkeilla mailla 20-30 mm, hyvin vettä pidättävillä mailla, jossa suuret juuristosyvyydet, 40-50 mm. Kauden alussa voi olla vähäisempää, ei kuitenkaan koskaan alle 10-15 mm.

Kasteluveden määrää kuvastaa seuraava laskuesimerkki: perunan kastelutarve kuivana vuotena on 1500 m3/hehtaari, eli sademillimetreinä ilmaistuna 150 mm. Kun tämän muuttaa litroiksi neliömetriä kohden, on helpompi ymmärtää, mitä se tarkoittaa omalla kasvimaalla. Määrä on 150 litraa/neliömetri! Siis todella paljon vettä kannettavaksi ja näin suurta vesimäärää ei voi kovin nopeasti edes kaataa maahan. Imeytyminen pitää olla yhtä nopeaa kuin kaadettava vesimäärä, jotta vesi ei valu noroina pintaa pitkin pois. Tyypillinen kertakastelumäärä ammattiviljelijöillä on 30 mm/tunnissa eli 3 litraa/neliömetri/tunti. Viisi tuntia siis kuluisi kasteluun.... No, tässä laskelmassahan oli onneksi koko kasvukauden vedestä kyse, eli ei kerralla annettavasta määrästä. Silti koko kasvukaudelle tarvittava määrä on huikea ja yleensä kasvimaa on suurempi kuin yksi neliömetri. Kolme kertaa kolme metriä olevaan kasvimaahan eli yhdeksän neliön alueelle tämä merkitsee 9*150 litraa = 1350 litraa vettä kasvukaudella.

Nyt on helpompi ymmärtää, että mitä paremmin saa estettyä turhaa haihtumista, hoidettua maan rakennetta niin, että vesi ei valu liian nopeasti alaspäin ja nousee mahdollisimman hyvin kapillaarisesti ylöspäin, sitä vähemmän on kastelun tarvetta.

Kastelulla voi olla myös muita tarkoituksia kuin pelkkä kasvin vedentarpeen kattaminen. Esimerkiksi savimailla ja savisilla hiesumailla maan kuivuminen aiheuttaa kovettumista ja kasveilla on vaikeuksia kasvattaa juuriaan. Kastelulla ylläpidetään maan pehmeyttä jo alkukesästä, jolloin muuten vettä voisi olla vielä riittävästi kasvien käyttöön.

Käytetyt lähteet:

• Linnér, H. Maatalousmaan kastelu 351-372. Teoksessa. Paasonen-Kivekäs, M., Peltomaa, R. & Vakkilainen. 2016. Äijö, H. (toim.) Man vesi- ja ravinnetalous, Ojitus, kastelu ja ympäristö 2. painos. Salaojayhdistys ry.

Omavaraisuus ja me sekä tietenkin lierot

Miten kevään mittaan omavaraisuus etenee?

Tähän voi sanoa tällaisena lumisen talven keväänä, että hitaasti mutta varmasti.

Kausari oli tätä kirjoitusta aloittaessani vielä lumivallien takana varmassa turvassa, eikä kylvöstä kausariin ajoissa kannattanut edes haaveilla. Pari lämmintä auringonpaisteista päivää teki ihmeitä lumivalleihin ja kausari on nyt lämmityksessä hevoskan voimin, kuten kirjoittelin helmikuun puolella. Päivä päivältä sääennusteet muuttuvat hurjasta takatalvesta lämpimään kevääseen... mitäköhän oikeasti on tulossa? Optimistisena luotan, että kausarin lämmitys riittää ja saan taimet keväthoitoon sinne suunnitelman mukaan.

Keittiössä pakkanen alkaa näyttää melko tyhjältä, mikä kertoo varmaa viestiä ensi syksyn marjamäärien lisäämistarpeesta, suuresta tarpeesta. Kevään synttäreiksi ei riitä enää mansikoita täytteeseen. Mustikoita on muutamaan smoothieen ja pari pientä pussia mustia viinimarjoja. Vähiin käy ennen kuin loppuu -sanotaan, pitää paikkansa.

Pavut ovat vakiintuneet ruokavalioon ja suosikkini on pavut sipulin ja suppilovahveroiden kanssa hitaasti haudutettuina. Mausteiksi voit laittaa omia suosikkimausteitasi, olen nimittäin huomannut, että pavut ovat aika passeleita moneen sekoitukseen. Valkosipulia ja tavallista sipulia kun laittaa sopivasti, ei välttämättä edes tarvita muuta kuin vähän suolaa ja ripaus sokeria. Sopii välipalaksi, iltapalaksi ja vaikka minkälaiseksi palaksi.

Jingjangeja kasvatetaan ensi vuonnakin todennäköisesti. Helppo talvivarasto syntyy myös pensaspavuista, kun antaa palkojen tuleentua ja korjaa sitten kypsät pavut. Osan voi pakastaa tuorepapuina, kuten kesäkeitossa on käytössä, mutta pakkastilaa säästää tuleentuneena säilöminen.

Kesäkurpitsaa on onneksi vielä pakkasessa valmiiksi pilkottuna. Kätevä lisätä suoraan pataan.

Pinaattikeittoa varten pinaatteja on pakkasessa kahta kokkauskertaa varten enää.

Valkosipuleita riittää vielä, samoin tavallisia sipuleita. Porkkanoissa on varastohävikkiä tänä vuonna runsaasti, varasto on ollut liian lämmin valitettavasti. Ensi vuodeksi onneksi on sovittuna jo maakellarihyllytilaa lähipiiristä.

Omavaraisuutta voi toteuttaa tälläkin tavalla:

Ravinteiden kierrätystä omalla pihalla, maan rakenteen ylläpitoa omin voimin (tai siis lierojen voimin), kasvien juurille huokosten muodostamista, biojätteen hajottamista.

Mahdollisimman paljon kierrätystä, pois viedään vain syötävä sato ja takaisin tulee kaikki se, mitä ei syöty, kuten perkuujätteet. Naapureilta saadaan suuri tuki biojätteen keräämisessä, hakemateriaalin tuomisessa, sadostamme tehtyjen herkkujen maistelussa.

Omavaraisuutta on myös, että voi ilahduttaa lähipiiriä oman sadon tuotteilla. Monesti on paljon mukavampaa saada oman pellon herkkua lahjaksi, kuin jokin kippo tai kuppi kaupasta.

Omavaraisuutta ei kaupungin taajamassa saa samaan mittakaavaan kuin ihanilla maaseututonteilla lampaineen ja maakellareineen. Niistä unelmoin vielä, siihen lottovoittoonasti varmaankin ainakin (pitäisi varmaan lotota....) Onneksi on muita, joilla nämä ovat jo mahdollisia ja me muut voimme ihailla heidän työnsä tuloksia blogeista ja vaikkapa vierailemalla lähitilalla.

Keitä me olemme?

Kaupunkilaisperhe 86tuhannen ihmisen taajamassa. Pyrimme noudattamaan kulutuksessamme ympäristöystävällisiä ja kotimaisia tuotteita mahdollisimman paljon. Ruokavalioon mahtuvat niin lihat, kalat kuin kasviksetkin, joskin oman maan antimet lisäävät aina kasvispainotteisuutta. Kasvuvyöhykkeensä on Porin seutu, eli lähellä merta olematta meren rannalla. Puutarhaa paranneltu liki 20 vuotta omalla tontilla ja lisänä kaupungilta vuokratut monivuotisten kasvustojen aaripalstat. Omassa pihassa kasvatetaan  pikanaposteltavaa ja huoltoa vaativaa, ja palstalla kasvatetaan varastoitavat, vähemmän hoitoa vaativat.

Muiden, omavaraisuudesta kirjoittavien, linkkejä löydät alta. Niistä löytää hurmaavia kertomuksia mehiläisistä, kanoista, lampaista, maaseudusta, kaupungista ja vaikka mistä. 

Kannattaa ehdottomasti kurkata!

Farmer to Bee

Tsajut

Sarin puutarhat

Maalaiskaupungin piha

Laura eli Javis

Ku ite tekee

Metsäläisten elämää

Riippumattomammaksi

Korkeala

Saman otavan alla

Airot ulapalla

Villa Koira

Torpan tyttö

Caramellia

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Luomulaakso

Kohti laadukkaampaa elämää

Rakkautta ja maan antimia

Iso-Orvokkiniitty

Jovelan talopäiväkirja

Mrs Sinn

Pienen pieni Farmi

Harmaa torppa

#suuntanaomavaraisuus

Napsaisin kausariin lämmöt päälle

Kausarissa lämmöt päällä!

Olen aiemmin jo maininnut, miten hirmu hyödyllistä on hevoska puutarhassa. Hevoska-termihän on korrektimpi versio hevonpaskasta, jota ei kummityttöni muinoin halunnut käytettävän. Siispä termi jäi elämään ja aktiiviseen käyttöön, vaikka nykyään kummityttö ei taida enää kauhistua alkuperäisenkään sanan käytöstä. Omat lapseni tosin ovat nyt samaa mieltä kuin kummityttöni taannoin.

Niin... hevoskastahan piti kertoa. Hevoska on luontaisesti helposti palamaan käynnistyvä lanta, varsinkin jos seosaineena on käytetty olkea. Itselläni on sahanpuruversiota, jossa on kuivaheinää mukana jonkin verran. Hyvin palaa silti sekin. Yleisimmin pintakompostoin sen talven aikana hakkeen kanssa pressun alla suoraan palstalla, mutta paremmin lämpöominaisuudet tulee hyödynnettyä kausarin lämmityksessä. 

Ilma 13,6 astetta, hevoska 31.5 astetta.

Syksyllä kaivoin kausarin pohjalta mullat pois, kasvimaa sai vähän uutta pintaa. Tarkoituksena oli kyllä hakea hevoskat jo syksyllä, mutta joskus käy niin, että tulee jotain kiireisempää tehtävää, niin kävi viime syksynäkin. Edellispäivänä huomattiin, että kausarin taaempi seinä oli romahtanut lumen ja jään painosta. Harmitti ihan kamalasti, luulin, että viime kesänä rakentamani kausari oli purkukunnossa... mutta eipä hätää. Tilanne ei ollutkaan niin paha ja eilen korjailtiin jo vauriot. Tänään ajettiin tutulle hevostallille noutamaan lämmitykset. Mukavasti alkoi pöhöttää lämpöä jo säkissä ja kausarin pohjalle päästyään olikin jo lämpöä mukavasti 31,5 astetta (outdoor-sensori massassa). Nyt odottelen viikon verran ja mikäli nyt ei ihan hirmupakkasia lykkää, niin kylvän viikon päästä styrox-laatikoihin kevätrehuja harson alle suojaan, salaattia yms. sekä taimikasvatuksen vaativia, kuten parsakaalit, ruusukaalit, sokerijuurikkaat... yms. Varmaankin vähän hernettäkin, jotta saisi herkkuja jo varhain ja tietenkin varhaisperunoita vähän.

Styrox-levyt pitävät lämpöä tallessa nyt ensi alkuun. Jos vielä ensi viikolla aikataulut sallivat, haetaan hieman lisää lämpöä hevostallilta.  Lopulta päälle tulee vielä multaa, johon taimet sitten oikeasti istutetaan. Hevoskassa palaisivat juuret lämmöstä ja ravinteista. Viljelytapa on siis lämpökohopenkki kausarissa ja mullan päälle myös vähän katetta, jotta kosteudet eivät haihdu.

Kompostikin oli tyhjennysvalmis

Viikonloppu oli muutenkin niin äärettömän rentouttava. Pääsin tyhjentämään käyttökompostin muhivaan ja samalla mielikuvitus laukkasi jo ensi kesän uudessa mansikkamaassa, johon talven kompostit pääsevät peruslannoitteeksi perustusvaiheessa. 

Tänä talvena pihamme on runsaan lumen vuoksi ollut huonosti kulkukelpoinen ja naapurin kanssa keksittiin kätevämpi tapa heidän biojätteensä keräilyyn. Vein heille tynnyrin, johon heidän on helppo kerätä biojätteensä ja minä käyn tyhjentämässä tynnyrin kompostiini. Eilen ehdin myös tynnyrintyhjennykseen ja voi sitä iloa, kun saa tyhjennetyn kompostin heti kerrallaan puolilleen uutta massaa. Käynnistyy todella nopeasti palaminen ja massa hupenee ihan silmissä.

Maan vesipitoisuus, faktaa, ei fiktiota

Paljonko maassa on vettä kasveja varten?

Usein kummastuttaa ulkomaisissa uutiskuvissa rutikuiva halkeillut maa ja siinä kasvavat maissit tai muut kylvökset. Omassa puutarhassani jos päästäisin maan niinkin kuivaksi, en tohtisi odottaa kummoistakaan satoa.

Miten paljon maahan pidättyy vettä? Mistä se riippuu ja voiko siihen itse vaikuttaa?

Maan vesipitoisuus riippuu monesta asiasta, jotka vaikuttavat samanaikaisesti. Käyn tässä läpi joitain maan vesitalouden asioita.

Maan koostumus

Maassa olisi ihanteellisessa tilanteessa puolet kiintoainesta eli maata (kivennäistä ja orgaanista), neljäsosa vettä ja neljäsosa ilmaa. Jos ilmaa on alle kymmenesosa, kasvit kärsivät happivajeesta, eikä silloin auta lannoitteiden tai veden lisääminen, päinvastoin, tilanne saattaa huonontua entisestään.

Maalaji

Jotta sinulla on mahdollisuutta tietää, pidättääkö kasvimaasi paljon vai vähän vettä, olisi syytä tietää ainakin suurinpiirtein, mikä on kasvimaasi maalaji. Maalaji määräytyy karkeasti sanoen siitä aineksesta, jota siinä on eniten. Jos sinulla on esimerkiksi hienoa savea, on maalaji savi. Vähän karkeampi eli isompi raekoko on hiesu, siitä isompi hieta ja viimein hiekka. Kenelläkään meistä tuskin on kasvimaalla vain jotain näistä, vaan kyseessä on seos. Edellämainitut ovat kivennäismaata ja sen lisäksi sinulla on varmastikin mukana multaa eli orgaanista ainesta. Siitä tulee lisämäärite vähämultainen, multava, runsasmultainen. Jos haluat tutustua tähän maalajimääritysasiaan tarkemmin, niin Salaojayhdistyksen teoksessa on hyvin esitetty.

Mitä hienompaa maalajia sinulla on, sitä enemmän se pystyy pidättämään vettä. Samoin vaikuttaa multavuus parantavasti. Voit tehdä pienen kokeen helposti. Laitat pussiin maata kasvimaaltasi (annan kuivua se ensin sisällä) esimerkiksi litran ja toiseen pussiin litran hiekkaa (samoin kuivattua). Kaadat molempiin pusseihin saman verran vettä, niin että massa selkeästi kastuu vähän lilluvaksi. Leikkaa pohjasta pussiin pienen reijän ja katsot, paljonko vettä valuu pois. Mitä vähemmän valuu pois, sitä enemmän maa pystyy pidättämään.

Huokoset ja ylöspäin nouseva vesi

Huokoset maassa eli kansankielisesti aukot ja reiät, vaikuttavat siihen, miten vesi pääsee kulkemaan maassa. Muistat ehkä sormenpäästä verikoetta otettaessa aiemmin käytössä olleen ohuen lasiputken, joka ikään kuin imaisi veren nopsasti. Sama ilmiö, eli kapillaarinen nousu, vaikuttaa myös maassa, silloin kun nuo huokoset ovat kovin kovin pieniä. Varsinkin maissa, joissa on hiekkaa pienempiä jakeita sekä orgaanista ainesta, vesi pääsee nousemaan pohjavedestä kapillaarisesti. Mikäli kasvimaassasi on tällaisia pieniä huokosia eikä pohjavesi ole kovin syvällä, et tarvitse kuumallakaan kesäpäivällä kastelua, mikäli suojaat kasvimaan pinnan haihtumiselta katteella. Omalla palstallani on valtavan hyvä kapillaarinousu ja viime kesänä sen etu oli huomattava. Samaan aikaan, kun muilla maat kuivuivat, oli perunamaani niin märkä, että kerran jopa kysyin palstanaapurilta, että oliko alueella satanut..... arvaat varmaan, että vastaus oli hieman harmistunut kastelukannujen kanssa touhutessaan "EI ole".

Savessa ongelmana on, että huokoset ovat perin pieniä ja niihin vesi sitoutuu niin voimakkaasti, että edes kasvit eivät saa sitä juurillaan irti

Huokoset ja alaspäin valuva vesi

Voi pitää itsestään selvänä, että kaadettu vesi valuu maahan, mutta välttämättä ei tule ajatelleeksi, että maassakin vesi valuu alaspäin, mikäli se ei sitoudu maahan eikä nouse kapillaarisesti ylöspäin. Suurissa huokosissa vesi pääsee valumaan alaspäin ja vapauttaa huokosia ilmalle. Tällä on tärkeä merkitys kasveille, sillä harva kasvi kykenee kasvamaan juuret lammikossa jatkuvasti.

Raekoon lisäksi reikiä tekevät bestikseni lierot, kasvien juuret, routa, saven kuivumishalkeilu sekä monet muut pieneliöt maassa. Lierojen osalta pitää hehkuttaa niiden kykyä vuorata käytävät eräänlaisia lima-aineilla, jotka tekevät käytävistä kestäviä Ei haittaa, vaikka sataisi tulvimalla, käytävät pysyvät auki. Roudan aiheuttamat aukot sitä vastoin menevät helposti kiinni, kun vesi liuottaa maata. Kasvien juuret erittävät myös juurieritteitä ja huokoset ovat kestäviä. Lierojen syödessä orgaanista ainesta ja kakatessaan jämät, on kikkareet mahdottoman hyvässä koostumuksessa ja kestävät loistavasti tulvivaa vettä ja muuta rasitusta. Murusten väliin syntyy uusia rakosia ja vesi pääsee kulkeutumaan niitä pitkin. Lierojen onkalot ovat hyviä viemäröintikanavia ja samalla juurien on helppo kasvaa niitä pitkin.

Kasvien kannalta on siis tärkeää, että 

• kasvimaallasi on myös hienojakoisia aineksia, jotka auttavat sitomaan vettä sekä orgaanista ainesta. Kovin savipitoista maata kannattaa keventää orgaanisella aineksella, esimerkiksi kompostilla, jotta vesi ei sitoudu liian tiukkaan. Lierojen määrää kannattaa lisätä esimerkiksi kateviljelyllä. 
• huokosia, 
• joista liika vesi pääsee valumaan alaspäin sateen jälkeen ja
• joissa on kasvien juuria varten ilmaa.