Varas jäi verekseltään kiinni - saalis kateissa

 

Tässä pitäisi olla runsaasti maa-artisokkamukuloita ympärillä, mutta kun ei niin ei. Olin jo ehtinyt laittaa asuinalueen Fb-ryhmään, että kuka haluaa sato. Halukkaita löytyi ja menimme apupuutarhurin kanssa nostamaan herkkuja maasta. Pettymys oli aikamoinen, kun ensimmäisellä talikolla tuloksena oli pulska ripeäkinttuinen myyrä. Ei ehditty kissaa sanoa saati ottaa kuvaa, kun oli jo vipeltänyt piiloon. Nuorempi koiristamme on kyllä ollut hajun perässä jo tovin, sillä melkoisia kaivuita on ilmestynyt kasvimaan aitauksen viereen. Nyt on kräpsät  ladatttu, jotta jäisi kiikkiin. Kyllä, laitan kräpsät, sillä en halua puutarhaani myyrätuhoja ensi talvena.

Myyrä siirteli viime talvena valkosipulin kynsiä ympäri pihaa, eli satoa tuli monesta paikasta. Odotamme mielenkiinnolla, missä meillä kasvaa maa-artisokkaa ensi vuonna. 

Nyt jouduin sitten laittaamaan viestit, että mitään jaettavaa ei olekaan. Yksi kuitenkin kysyi, pystyisikö itsekin niitä kasvattamaan. Noista juuritapeista saa kyllä pilkottua istutusta varten paloja, eli vein niitä kyselijälle. Ensi vuonna hänellä on sitten omaa satoa pihassaan.

Valkosipulit valmiina talvehtimaan

Nämä jätettiin talven ruokailuun.

Tänä kesänä valkosipulit kasvoivat niin hurjasti että näin hyvää satoa ei ole tullut koskaan. Muistan vielä yhden epäonnisimmista istutuksista, kun kynsiä oli melkein  300, eikä juuri yhtään kasvanut. Viime syksynä perustin penkin oikein huolella. Kannatti, sillä lähes jokainen kynsi tuotti sadon. Nyt on talveksi enemmän valkosipuleita kuin ikinä.

Itusipuleita

Valkosipulit kukkivat joskus ja niihin muodostuu keippejä. Jotkut käyttävät niitä ruuanlaitossa nuppuvaiheessa. Minä leikkaan joskus keipit pois ja joskus annan olla. En ole huomannut mitään vaikutusta satoon. Keippiin muodostuu kukinnan jälkeen ituja, joista voi alkaa kasvattaa valkosipuleita. Ensimmäisenä vuonna kasvaa sellainen pikkiriikkinen paisunnos juuriosaan ja maanpinnalla on ruohosipulin vartta muistuttava varsi. Jos tällaisen jättää maahan kasvamaan seuraavana vuonna siitä kasvaa yksikyntinen sipuli. Kaupassa on sellaisia välillä myynnissäkin. Ne eivät ole siis mikään erillinen lajike, vaan toisen vuoden valkosipuli. Jos tämän jälleen jättää maahan kasvamaan, kolmantena vuonna kasvaa kynsiin jakautunut sipuli. 

Itusipuleita kylvettäväksi keväällä.

Kynsiä

Jos haluaa saada yhdessä vuodessa satoa, pitää kasvatus aloittaa kynsistä. Nykyään kylvöön tarkoitetut valkosipulit ovat aika hintavia, joten suurta satoa havitteleva joutuu raottamaan kukkaronnyörejä aika paljon. Itse olen nykyään valkosipuleista omavarainen kokonaan. Kasvatan sekä itusipuleista, että kynsistä, eli koko ajan on tulossa valtavat määrät satoa, jota voi hyödyntää seuraavan vuoden kasvatuksessa. Suosittelen tätä tapaa. Itusipuleiden kasvatus on helppoa. Laitan niitä hajakylvönä milloin mihinkin penkkiin, kitken vähän rikkaruohoja kesän aikana ja syksyllä otan talikolla massana ylös jatkokasvatusta varten. Niitä ei haittaa, vaikka olisivatkin olleet melko tiheässä.

Ravinteikas ja kosteutta pidättävä maa

Valkosipulit tarvitsevat ravinteikkaan maan ja kosteutta pitää olla tasaisesti koko ajan. Tässä omat ohjenuorani valkosipulipenkkiä varten. Viime vuonna otin ladatun biohiilen käyttöön ja aion jatkaa sitä kyllä. Nyt on puutarhani maat biohiiletettyjä melko voimakkaalla kädellä ja siksi en lisännyt tällä kerralla sitä maahan. Teen aina kunnon kylvöuran, jota parannan. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvatetut minimaissit olivat hirmuinen pettymys. En tiedä, oliko syynä lajike vai sääolosuhteet, mutta maissit olivat todella mauttomia. Sokeria ei ollut kertynyt juuri lainkaan. Eli koko maissipenkki pääsi suoraan hakettimeen yhdessä risujen kanssa. Haketustuotos pääsi kylvöuran pohjalle ja mukaan vähän ruohonleikkurilla silputtua perkuujätettä. Puun ja vihreän massan  yhdistelmä maatuu hyvin ja lieroilla riittää purtavaa. Hakemörskän päälle tyhjensin kompostia reilun kerroksen. Kompostin päälle tuli multaa, jota lannoitin kanankakkarakeilla ja vielä lisää multaa, johon kynnet, yksikyntiset ja ensimmäisen vuoden itusipulitaimet istutetiin. Kaikkia kolmea kasvuvaihetta siis mukana. 

Kunnon kylvö- tai siis istutusura.

Yllätyksiä tulee joskus vastaan. Viimetalven myyrän ruokavarasto.

Maaperän apureita oli paljon ja ne oli kookkaita. Kaikki pääsivät hakemörskän kimppuun.

Pohjalle maissin ja risun haketusseosta.

Komposti- ja multakerroksesta ei tullut kuvia. Tässä valmis penkki, jossa on vielä päälläkin maissihaketta.

Perkuujätteet, joita oli 1000 l säkki täynnä, silputtiin keräävällä ruohonleikkurilla ja levitettiin kasvimaan pintaan talvikatteeksi ja lierojen ruuaksi.

Heti tuli pakkasyö. Lieroilla on lämmin peitto päällään aja alla lämpöä tuottava maissihake, eli mukavasti tarkenee vielä pitkään.

Kasvimaan pinnalla leikkurimörskää.

Nyppii mut ei nappaa

 

Pori Kokemäenjoki Hevosluoto

Kalastaminen on kivaa, vaikka aina ei tule saalista. Apupuutarhuri harrastaa vapakalastusta ja minä mato-ongintaa. Menneellä viikolla kävimme useana iltana kalassa, eri paikoissa. Yllä oleva kuva on Kokemäenjoelta Hevosluodosta. Kokemäenjoessa on ihan keskustan tuntumassa sivuhaaroja, jotka ovat suosittuja kalastuspaikkoja. Rannat ovat ruovikkoiset, eli kaloilla on runsaasti kutu- ja piilopaikkoja.

Kohon tuijottelu on rentouttavaa

Toki saalista on kiva saada, mutta voin seistä ja katsella laineilla keikkuvaa kohoa helposti parikin tuntia, vaikka en saisi mitään saalista. Onkimisen jälkeen vielä iltatee ja kyllä uni maittaa. Onneksi useimmiten tulee kuitenkin jotakin paistettavaa. Nyt on jääkaapissa fileoitu hauki odottamassa pihveiksi jauhamista. Moni ei arvosta haukea lainkaan sen ruotoisuuden takia, mutta jauhettuna siitä saa todella maukkaita pihvejä. Kaikki ruoka vaatii aina mausteet, eihän kukaan jauhelihaakaan syö maustamatta. Siksi en ymmärrä, että kaloista ajatellaan, että ne pitäisi syödä melkein sellaisenaan.

Hauen alla on pari ahventa.

Hauessa oli mätiä, väärään aikaan vuodesta. Hauki kutee keväällä.

Fileoidut ahvenet paistettiin voin kanssa pannulla.

Apupuutarhuri lähti äsken taas kalaan, ehkä saamme lisää ahvenia pannulla vielä illaksi.

Tuntuu haikealta

Maarajan alapuoleinen osa oli eristetty routalevyllä.

Tätä ei voinut enää viivästyttää. Vuonna 2017 apupuutarhurin kanssa tehty pieni kasvihuone oli tullut käyttöikänsä päähän. Surullista asiassa on se, että muuten kasvihuone olisi ollut vielä aivan kunnossa, mutta parina talvena naapurin suuresta kuusesta tippui valtavat jääkappaleet sen päälle ja ne rikkoivat muovia ja rakennetta. Yritin kovasti tekohengittää sitä, mutta rakenne alkoi olla jo niin vino, että haittasi toimintaa. Ovi ei enää sulkeutunut jne. Onneksi viime syksynä tuli valmiiksi uusi kasvihuoneeni, eli täysin kasvihuoneettomaksi en jäänyt. Näillä kasvihuoneilla oli kuitenkin omat käyttötarkoituksensa. Pienen sain lämmitettyä hevonpaskalla, eli hevoskalla, isoa en saa. Tosin olen jo päättänyt, että ensi keväänä lämmitän halvalla yösähköllä kyllä taimetusta, sillä viime kevään taimimenetyksiä en halua kokea enää uudelleen. Harrastuksethan aina maksavat jonkin verran, joten menköön sillä tämä selitys.

Rakenne oli hyvin kevyt. Käytetty, mitä löytyi rakennushetkellä varastoista.

Pohjakuoppa täytettiin, Vielä en tiedä, mitä tulee tilalle.

Aika hyvältä näyttää jo pohja.

Täyttömaa kaivettiin pari vuotta palvelleesta kohopenkistä.

Toivun juuri kaularangan leikkausesta, eli en voi tehdä itse juurikaan mitään, mutta onneksi apupuutarhuri on suureksi avuksi. Toimin lähinnä hanslankarina ja pidin ruuvikippoa, kun hän purki rakenteita. Kaatopaikkakuormaan lähtee samalla muutakin rojua.

Aina kun pihassa kaivetaan, paikalle saapuu Mustanaamiotakin nopeammin kuoppamestarimme. Leveät ja vahvat etutassut on luotu kaivamista varten. Jokaisen glenninomistajan on vain totuttava siihen, että jos pihassa on tassunmentävää maata, niin siihen syntyy kuoppa jos toinenkin. Jos ne näkevät vielä erityisestä kuopankaivuuta, eli valmisteltua kaivuupohjaa, niin se on kuin avoin kutsu juosta paikalle. Lyhytjalkaisina multahommien teko tarkoittaa varmaa pääsy pesulle pihaleikkien jälkeen.

Kuoppamestarimme Daisy, glenn of imaal.

Jos haluat palata kasvihuoneen rakennelmakuviin, se onnistuu  tästä.