Suuntana omavaraisuus yhteiskirjoitus #1 Vuosi 2024

Haaveet ja toiveet

Vuosi vaihtui ja huippupakkaset ovat hiljentäneet puutarhan lintulaudalta paljon asiakaskäyntejä. Ilokseni olen saanut kuitenkin nauttia niin punatulkkujen, sini- ja talitiaisen vierailuista ja suurimman ilon ovat tuoneet tavallisen varpusen kyläilyt.

Tavallinen varpunen eli harmaavarpunen on jäänyt paljolti  moniruokaisena pikkuvarpusen jalkoihin. No miten tämä liittyy vuoden 2024 puutarhailuun? Siten, että linnut ja monimuotoisuus ovat tärkeässä osassa puutarhaamme myös alkaneena puutarhakautena. Koin palkinnoksi aiemmasta työstä äänimaailman, jonka sain taltioitua videolle. Tätä haluan tukea ja lisätä: vaarantuneiden lajien huomioimista, luonnonmukaisia menetelmiä hyödyntäen puutarhassani. Mukava on tietenkin saada siinä samalla satoa ja maistuvia herkkuja ruokapöytään. Meillä on tontillamme runsaasti linnunpönttöjä ja hyönteishotelleja, ja lisää on tulossa.

#Suuntanaomavaraisuus -sarjassa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Olen ollut  mukana sarjassa vaihtelevasti jaksamisen mukaan ja toivottavasti vuosi 2024 on hyvä tältä osin. Kirjoituksen lopussa on linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Olemme 4-henkinen perhe kasvuvyöhykkeellä 2. Asumme kaupunkitaajamassa ja käytössämme on tällä hetkellä vain oma pihamme, tontti on 30*30 m ja siinä on asuintalo ja autotalli, eli tilaa ei ole vallan paljon. Tämä tuo tiettyjä rajoituksia kasvatettaviin määriin ja ensi kesänä rajoitammekin aika tavalla aiemmasta tiettyjä kasvatuksia. Perunaa laitamme vain hyvin vähän, lähinnä kesäperunat. Viime kesänä laitoin perunoita liikaa ja muille jäi liian vähän kasvualaa. Kuvat ovat aiemmilta vuosilta ja osa on varmastikin sinulle tuttuja vanhoista kirjoituksista palsta-ajoiltani. Uusia kuvia tulee sitten taas, kun kevät alkaa.

Syksyllä lämmintä riitti pitkään ja laitoin poikani kanssa syyskylvönä monia juurikkaita ja tietenkin valkosipulit. Mustajuuri, juuriselleri, porkkana, tilli ja keltajuuri ovat nyt jo siis maassa kevättä varten valmiina. Yritän hyödyntää kevään kosteuden ja aikaistaa satoa keväällä harsottamalla kasvukset. Valkosipuleita olemme kasvattaneet jo lähes kymmenen vuotta ja niistä emme luovu enää koskaan, todennäköisesti. Itse kasvatetut valkosipulit ovat maistuvia, niistä puuttuu mielestämme tulisuus ja pistävyys, joita kaupan valkosipuleissa usein on. Olen myös huomannut, että omista valkosipuleista ei tule samalla tavalla migreeniä.

Uusi jätelainsäädäntö ei aiheuta meillä muutoksia, sillä olen kompostoinut kaikki tontin biojätteet jo 20 vuotta ja hyödyntänyt myös naapureiden biojätteet. Nyt yhteiskompostointi on rekisteröity kaupungillekin. Käytössämme on 540 l lämpökompostoritilavuutta. Se riittää ympärivuotisesti sekä keittiöbiojätteiden, että puutarhamateriaalin kompostoimiseen. Kompostointi on rakas harrastukseni ja siitä löytyy avuksesi paljon materiaalia blogistani. Lisää tulee aivan varmasti. Autan monia kompostoinnin onnistumisessa myös neuvonnalla. Suunnitelmissani on tehdä joitain verkkokursseja kevään aikana.

Mansikantaimia on ollut apumaassa jo liian monta vuotta ja ensi keväänä haluaisin ne vihdoin oikealle kasvupaikalleen, samoin vadelmariviä pitää saada lisää. Aiemmin viljelin 4 aaria vuokrapalstaa ja siellä vadelmaa oli 30 metriä, eli saimme satoa runsaasti talveksi pakkaseen, sekä maurin makeaa että keltaista. Nyt pihassa on vain vähän taimia herkuttelua varten. Herneitä pitää myös laittaa paljon, sillä itse kasvatetut ja pakastetut herneet ovat ehdottomasti listalla makunsa takia.

Pinaatti on myös kylvölistalla, sillä pinaattikeitto talven pakkasilla on yksi suurista herkuistamme. Maku on aivan toista kuin kaupan pakastepinaatista tehtynä.

Kasvihuoneeseen tulee kasvihuonekurkkua ja kirsikkatomaatteja. Emme todennäköisesti laita lainkaan tavallisia tomaatteja. Tapasin Sonja Lumpeen viime vuoden Puutarha- ja koti -messuilla Porissa ja ostin hänen tomaattikirjansa viime viikolla. Kirjan lopussa on paljon mielenkiintoisia reseptejä, joita varmasti kokeilen. Olen tyytyväinen ostokseeni, vaikka harmillisesti osa neuvoista on vanhentuneita, kuten esimerkiksi mäntysuovan käyttö ja jotkut muut torjunta-aineohjeet. Näinhän kirjallisissa materiaaleissa helposti käy.

Kasvimaalle laitetaan vähän rapeaa salaattia ja rucolaa leivänpäällisiksi.

Suunnitelmat ja toiveet ovat siis todella maltilliset, paitsi yksi. Haaveissa on uusi kausikasvihuone eli kausari. Nyt käytössäni on itse tehty vuodelta 2017 ja se on saanut suuria iskuja kahtena talvena kuusesta tippuneiden jääpaakkujen takia. Uusi on tosin vasta niin sanotusti piirustuslaudalla, mutta sitten kun se toteutuu, kaksinkertaistuu kasvihuoneen pinta-ala ja korkeutta tulee lisää, jotta kurkut ja tomaatit mahtuvat paremmin kasvamaan.

Muiden kirjoittajien linkit kasvuvyöhykkeittäin

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken

Tillintilananna

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää 

Kohti laadukkaampaa elämää 

Sarin puutarhat 

Oma tupa ja tontti 

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dressmaker 

Villa Varmo 

Rakkautta ja maanantimia

Majalevon pientila 

Harmaa torppa 

Myco2quota 

Sininen tupa 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala 

Kasvuvyöhyke 6

Farm escape 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Kotipuutarhakasvimaan maaperäanalyysi?

 

Kasvimaan multa voi olla melkein minkälaista tahansa. Kaikki riippuu niin paljon viljelytavoista ja kasvimaan lähtökohdista. Maa on voinut olla alussa vaikkapa multavaa, mutta kompostin puuttuessa ja tavanomaisia viljelytapoja noudattaen maa on voinut köyhtyä ja alkanut muistuttaa enemmänkin savimaata. Vesi ei tunnu imeytyvän kovinkaan nopeasti ja juurekset jäävät lyhyiksi. Toisaalta on voinut käydä niinkin, että alkujaan kova savimaa on nykyään muhevaa mustaa multaa ja sato on vahvakasvuista.

Itselläni kasvimaiden mullat ihan konkreettisesti elävät koko ajan. Käytän niin runsaasti kompostia ja katetta, että joka kasvukausi maahan tulee valtavasti uutta massaa. Tyhjennän myös joka syksy kasvihuoneen maatuneen pohjan kasvimaille, eli käytännössä aloitan joka kevät täysin uusilla mullilla viljelykset. Tämä tuo omat haasteensa, sillä edellisvuoden kokemukset eivät auta tekemään korjausta seuraavana vuonna, sillä maa ei ole enää samaa.

Ensi keväänä teen toisin ja teen kasvimaastani maaperäanalyysin, jotta saan tiedon maan pH:sta ja ravinteista, ihan vain omasta mielenkiinnostani. Kokemushan on jo osoittanut, että kompostimulta ja kateviljely on toimiva juttu, ja epäonnistumiset ovat yleensä johtuneet jostain omasta tekemisestäni tai oikeammin tekemättä jäämisestä. Aika jännittävää nähdä, mitä tulokset siten kertovat. Nyt syksyllä nimittäin levitin tuhkaa pitkästä aikaa kasvimaalle. Toivottavasti ei nouse pH liian korkeaksi. 

Nyt nautitaan vielä hetken aikaan joulun odotuksesta ja talven lyhdyistä.

Inspiraatioluennolla Eurassa

Olin keväällä töiden kautta Eurassa puutarhatapahtumassa ja tapasin siellä ensimmäistä kertaa pähkinämiehen eli Joel Rosenbergin. Kirjoitin siitä silloin tänne blogiinikin. Nyt hiljattain Joel oli Alasatakunnan viherpeukaloilla jäsenillassa. Onneksi pääsin menemään, sillä oli mukavaa kuunnella metsäpuutarhasta, monimuotoisuuden ylläpidosta ja sadon laajennetusta käsitteestä suoraan Joelilta. Ostin jo keväällä häneltä kirjoja, mutta kivahan se on kuunnella ja katsella kuvia, ja mikä parasta, maistella aitoja kotimaisia pähkinöitä. Toivottavasti omat pähkinäpensaani talvehtivat ja aikanaan tuottavat yhtä maukasta satoa.

Tarttuipa ostoskoriin myös tällainen pähkinänsärkijäkin. Tavattoman kätevä, ihan lapsenkin käteen. Ei jää sormet väliin. 

Muistat ehkä, että olen aktiivisesti vähentänyt mökillä nurmialuetta ja päästänyt sitä niityksi. Osa nurmikosta on nyt täynnä haapaa, sillä emme ehtineet kaulata kaadettavia puita eli juurivesoja on nyt noin miljoona. Olen ajatellut, että ei se haittaa. Tekevät hyvän tuulensuojan järveltä tulevalta kylmältä tuulelta ja muodostavat mukava mikroilmaston kosteuttamaan tosi kuivaa rinnettä. Nurmikko on ollut aina todella huonokuntoinen ja kuiva, sillä en niin sanotusti ymmärrä nurmikon lannoittamista ja kastelua. Nyt, kun nurmikko on antanut jalansijan luonnonkasveille ja puuntaimille, kuivuudesta ei ole enää tietoakaan. Aamukasteet jäävät maahan ja kasvit saavat sen hyödykseen. Tähän sekaan laitoin sen tammenkin, josta kirjoitin myös. Samalla alueella ovat myös pähkinäpensaat.

Ensi kesänä on tarkoitus istuttaa myös omenapuu. Olen kerran istuttanut monta omenapuuta, mutta perustamistyöt olivat olemattomat ja kastelu puutteellista, joten yksikään ei selvinnyt hengissä. Nyt panostan paremmin. Hassua, että samalla kerralla istutettu kirsikkapuu kasvaa hyvin ja tuottaa runsaasti satoa. Tosin mökillä sadosta nauttivat eniten linnut.

Tauko venähti aika pitkäksi ja kesän sato oli huono

Syksy oli pitkä ja monipolvinen. Uskon, että lähes jokainen puutarhuri ehti tehdä tarvittavat syystoimet, sillä uusia mahdollisuuksia tuli monia. Itselläni meinasi jäädä moni asia tekemättä, kerran satoi lumikin jo kasvimaalle. Onnekseni sula-aika tuli takaisin ja pääsimme jatkamaan valmistelujamme.

Perunasato nousi taksvärkkityönä. Kesäisen tapaturman takia en pysty vieläkään tekemään normaaleja puutarhatöitä, vaan tarvitse apua lähes kaikkeen. Kykkiminen on nimittäin ihan mahdotonta, siis juuri sellainen, mitä perunannostossa tarvitaan. Valitettavasti osa perunasadosta jäi maahan aikataulusyistä. No ei haittaa, keväällä ne ovat oikeasti ihan syömäkelpoisia, eli omia perunoita saadaan silloinkin maasta.

Maa-artisokat pääsivät jälleen yläkoululaisten kotitaloustunnille. Mukavaa, kun voi antaa erikoiskasveja kouluun. Muuten ei varmaan niitä olisi lainkaan kokeiltavissa hintansa takia. Tänä vuonna ei onnistunut kesäkurpitsat, joten niitä en saanut annettua koululaisille lainkaan. Oma vatsani ei kestä kunnolla maa-artisokkaa ja kasvatankin niitä lähinnä pölyttäjiä varten. Tänä syksynä istutimme nurmialueella pitkän kaistaleen maa-artisokkaa, ihan vain kukkimaan. Emme siis aio nostaa siitä satoa lainkaan.

Syyskylvöinä laitoimme valkosipulien lisäksi monia juureksia, esimerkiksi palsternakkaa, mustajuurta ja keltajuurta. Lisäksi kylvimme tilliä. Jostain syystä emme ottaneet lainkaan kuvia työstämme. Outoa. Valkosipulisato oli aivan tosi huono tänä vuonna. Piti kyllä käyttää ne talvella ruuanlaitossa, mutta mieli muuttui melko nopeasti, kun menimme ostamaan istutettavia valkosipuleita. Toki olimme aika myöhään liikenteessä, joten ehkä jäljellä olevat yksilöt olivat kaikkein huonoimmat, mutta en voi mitenkään ymmärtää, että pienen pieni valkosipuli, jonka kynnet olivat aivan surkeat, maksoi 6 euroa. Jäljellä olevat 3 sipulia jäivät kyllä ostamatta. Myöhemmin kävimme toisessa puutarhassa ja kun otin puheeksi valkosipulien korkean hinnan, kuulin, että monella muullakin meni sato pilalle ja sen takia hinnat nousivat niin korkeiksi.

Onneksi meillä oli varsinaisten valkosipulien lisäksi myös viime syksynä kylvetyt itusipulit. Jaoimme niistä osan ensi vuoden sadoksi. Jakamatta jäi vielä aivan valtava määrä taimia, ne istutetaan kunnolla ehkä keväällä. Ehkä myymme osan jossain tapahtumassa muillekin.

Lantut kasvoivat hyvin, mutta epäonnisesti ne saivat kylmää ulkona ja jäävät sen takia käyttämättä joulun lanttulaatikkoon. Ne intoutuivat kasvattamaan uutta lehteä ja sen takia laitoinkin ne takaisin maahan. Hauska nähdä, miten ehkä kukkivat ensi vuonna ja tuottavat siemeniä.