Juureksia matkalla kellariin

 talvivarastointia varten

Sokerijuurikas.

Vaikka Lähiruokapäivään tehtiinkin sokerijuurikassosekeittoa, on satoa vielä yllin yllin maassa. Varastoin sen maakellariin, sillä keitto sai suuren suosion perheessä. Ihmettelen, ettei sitä oikeasti kasvateta kotitarpeiksi. Helppohoitoinen, suurisatoinen. Mikäs sen mukavampaa?

Palsternakat ovat jättiläisiä.

Olen parina vuotena aiemmin yrittänyt kasvattaa palsternakkaa, onnistumatta mitenkään. Tänä vuonna onnistuinkin ilmeisesti aiempien vuosienkin osalta. Satoa tuli paljon. En kyllä oikein tiedä vielä, mihin kaiken tämän määrän käytän talven aikana. Ehkä se selviää aikanaan.

Keltajuurikas, tämän vuoden ensikertalainen.

Keltajuurikkaista en edes tiedä, miltä ne maistuvat. En oikein edes muista, miten sain idean kasvattaa niitä. Nyt luin somesta, että niitä voi säilöä samalla tavalla kuin etikkapunajuuria. Taidan kuitenkin itse säilöä kaiken kellariin ja käyttää juureksena joko sosekeitossa tai perunan tapaan. Hauska kokeilu.

Lisää palsternakkaa.

Maakellariin tehdyt mittatilauslaatikot.

Nyt ollaan kalkkiviivoilla

 maakellarin kanssa

Kalkkimaalilla tulee iso muutos pintaan.

Muistatko, kun kerroin maakellarin pesusta? Annoin ovien olla auki pitkään, jotta kosteus laskisi. Syksyn yökasteen voimistuttua, suljin ovet, enkä ollut sen koommin ehtinyt vielä käydä katsomassa tilannetta. Haaveilin alusta asti seinien kalkitsemisesta. Olin luullut aiemmin, että kellarien seinät on aina kalkittuja, mutta sittemmin opin, että on myös olemassa ihan Kellarimaali-tuote erikseen. Kellari maalilla tämä minunkin kellarini on maalattu 1987, eli melko tovi sitten.

Kalkki tekee todellakin ihmeitä.

Seinistä maalia ei ollut irronnut, mutta katosta se oli irtoilemassa. Harjasin kuivuneesta katosta kaiken irtonaisen maalin pois pesun yhteydessä ja nyt ennen kalkitsemista vielä uudelleen. Niin, siis vaikka olisi ollut kellarimaali-tuote, halusin nimenomaan kalkituksen. Kalkissahan ns. mikään ei elä, eli se on samalla putsausta. 

Nyt on kellari kalkittu ja juurekset pääsevät säilöön loppuviikosta. Kokeilen ensin pienellä määrällä, että miten homma hoituu. Jos kaikki sujuu hyvin, uskallan kasvattaa taas ensi kesänä varastoitavaa perunaa myös ja muutenkin panostaa kellarivarastoitaviin tuotteisiin enemmän. Tänä vuonnahan päivän sana on umpiointi. Mietipä, miten paljon saan säilöttyä, jos pystyn yhdistämään umpioinnin, pakastamisen, kuivattamiset, hapattamisen ja kellarin. Aika upeaa.

Hei hetkeksi, kellari.

Maissia yllin kyllin

 Sato onnistui loistavasti

Säilykemaissia omasta maasta.

Tykkään maissista ihan hirveästi. Olen jo monena vuonna kasvattanut omaa maissia. Aiemmin olen vain pakastanut maissit kokonaisina tähkinä ja lähinnä herkutellut talvella. Pakkasesta voi ottaa jäisen tähkän, laittaa uuniin sulamaan ja kypsymään ja voin kanssa herkutella. Juuri poimittuja maisseja ei tarvitse kypsentää lainkaan, vaan ne voi syödä sellaisenaan.

Maissit laitoin pieniin pussukoihin pakkaseen.

Tänä vuonna pakkanen on tullut täyteen jo ajat sitten, eli maissia ei mahtunut kuin ihan vähäsen, eikä sekään kokonaisina tähkinä. Olen siis riipinyt jyvät valmiiksi tänä vuonna sekä pakkaseen että umpiointiin. En ole koskaan ennen punninnut ja katsonut, paljonko yhdessä tähkässä on ruokaa. Otin yhden pienen tähkän, sen lähtöpaino oli 136 grammaa ja satoa siitä sai 102 grammaa. Tosi hyvä hyötysuhde siis.

Umpioinnissa laitoin osan suolaveteen, osaan ripauksen sokeria ja osaan myös voita. Säilönnän aikanahan hajoaa aina tuotteen omia sokereita, jolloin lisätty sokeri ei sinänsä tee sitä makeammaksi, vaan pitää makeuden lähtötilanteen tasalla. Se edesauttaa myös säilyvyyttä ja tehostaa aromeja. En ole vielä maistanut yhtään, kerron sitten, miten nämä eri vaihtoehdot erosivat ja mistä tykkäsin eniten, eli mikä pääsee niin sanotusti jatkoon.

Papua papua enemmän papua

Painekattila on ihan huippu juttu

 

Ruusupapuja

Tämän kasvukauden ehdoton ykkönen on papujen kasvatus. Päätin jo keväällä, että vähennän lihan syöntiä itse kasvattamilla pavuilla eli kasviproteiinilla. Eri papulajikkeita oli monia, mutta taimivaiheessa lajikkeet sekoittuivat ja eri lajikkeita kasvoi miten sattui. Ei siitä sinänsä ole haittaa, kyllä sadon saa korjattua ja säilöttyä, mutta nyt en tiedä, mitä mikin on. Helpot erottaa, kuten ruusupapu ja härkäpapu, mutta muut ovatkin siten sekaisin. 

Aiemmin olen kuivannut härkäpapuja ja pakastanut. Pakastaminen oli hyvä juttu. Käyttöönotto oli helppoa, koska ei tarvinnut tietää jo edellisenä päivänä papureseptin käyttöä. Kuivatuissa pavuissa ennakointi on välttämätöntä, jotta ehtii liottaa papuja riittävästi. Pitkästä liotuksesta ja valmistuksesta huolimatta kuivatuista pavuista jää ruokaan jauhoinen tuntuma ja se on ollut kriittinen tekijä papuinnostuksen laajenemiselle apupuutarhurin lautaselle asti.

USA:sta tilattu umpiointisäilöntään soveltuva laite.

Liityin fB:ssa säilöntäryhmään ja sain sieltä hyvät neuvot oikean laitteen hankkimiseksi. Toimitusaika ei ollut kovin pitkä ja kattila saapui hyvään vaiheeseen sadonkorjuun kanssa. Väliin tarvitaan muuntaja, jotta laitetta voi käyttää meidän sähköverkossamme.

Vakuumipurkkeja.

Säilöntää varten tilasin Suomesta lasipurkkeja. Koska teen esivalmisteita, valitsin pieniä purkkeja, kerta-annoksia varten. Jos tekee valmista ruokaa, on isommat purkit varmastikin parempia. Tilasin samalla tuollaisen suppilon, joka sopii moneen eri purkkiin. Sen avulla saa reunoja sotkematta ruuat purkkiin. Tosi kätevä ollut.

Painekattilan näyttö.

Painekattila on elektroninen, eli sitä ei tarvitse pitää hellalla. Tämä oli minulle tärkeä valintakriteeri. Nyt ei hella ole varattuna aina säilönnän takia pitkiä aikoja. Ohjelmaksi valitaan Canning, joka nostaa paineen maximiin, joka takaa turvallisen umpioinnin myös hapottomille ruuille. Temperature-kohdassa näkyy lähtölämpötila, joka nousee 121 asteeseen ohjelman aikana. Venting-toiminto puhaltelee liiat höyryt pois, ettei laite tule vaaralliseksi ja räjähdä.

Ruusupapuja.

Ruusupavuista irtosi väri suolaliuokseen, kun härkäpavuissa ja muissa pavuissa liemi pysyi värittömänä. 

Härkäpapua ja muita papuja.

Papusatoa on kerätty moneen otteeseen. Eilen kerättiin viimeiset ja naapurin pihassa kasvaneet herneet. Vakuumipurkit ovat kuitenkin loppu, eli joudun pitämään tauon umpioinnissa. Jotain varmaankin pakastankin myös vielä.

Papua odottamassa säilöntää.

Lisää papua ja parsakaalia, joka meni pakkaseen.

Härkäpapu voi olla tosi isoa. Mittana aikuisen käsi.

Jännittävät hetket käsillä

 Uudet vehkeet testauksessa

Elektronisen keittimen ohjelmistotaulu.

Ennen käyttöönottoa varsinaiseen säilöntään, keittimeen piti tehdä testiajo. Hetken kesti ohjeiden ymmärtäminen, mutta lopulta vartin testiohjelma käynnistyi. Kone pihisi ja puhisi paineventtiilistä ajoittain suhahduksia ja ihan ohjelman lopussa tuli pitkään kunnon höyryt. Katsoimme samaan aikaan ohjelmaa valkokankaalta ja höyrypurkaus tuli juuri sopivasti ohjelman tapahtumiin. Pelästyimme oikein kunnolla. 

Muuntajalla sähköt kohdilleen.

Mukana tuli pikataulukko eri ruokalajeille, sekä reseptikirja ja ohjeet.

Erilaisia tarvikkeita keittimen käyttöä varten.

Aikaa kului sen verran paljon opettelussa, että varsinainen umpiointi siirtyi seuraavaan päivään. Ensimmäiseen erään pääsee härkä-ja ruusupapuja sekä pensaspapuja tai sellaiseksi tuollaiset pitkät pötköt nyt nimeän.

Kunhan tämän opin, niin jotenkin tuntuu, että säilönnästä tulee oikeasti kätevää. Voi säilöä pieniäkin määriä. Säilöminen jää usein tekemättä, kun se tuntuu jo etukäteen niin hurjan suurelta työltä. Olen tästä menetelmästä innoissani senkin takia, että haluan saada oman sadon säilöttyä mahdollisimman käyttövalmiiksi. Umpioitu ruoka on jo valmiiksi kypsää. Tässä tulee ikään kuin einestä oman puutarhan sadosta, kotiruokaa purkissa. Talvella on paljon nopeampaa ottaa umpioituja papuja, kuin aloitta prosessi kuivattujen papujen liotuksella jo edellisenä päivänä tai sulattamalla pakkasesta raakoja papuja. Umpioituja voi käyttää ilman etukäteissuunnitelmaa, hetken tarpeeseen.

Viime hetken tohinoita

 kattiloissa sosekeitot valmiit

Sokerijuurikassosekeitto.

Herkullista on, testimaistettu ja hyväksi todettu. Palanpainikkeeksi tulee vielä saaristolaisleipäpuikkoja. Juotavaksi kahvia ja mehua. 

Sokerijuurikaslastut kuullotettu.

Porkkanoiden kuullotusta.

Sokerijuurikas, 2,2 kg.

Palsternakkoja.

Huomiselle jäi vielä vähän viimeistelyhommia, mutta eiköhän se tästä. Toivottavasti huomenna tulee kävijöitä.

https://lahiruokapaiva.fi/tuottajat/finland-urban-farming-kotitarveviljely/

Melkoinen rypistys

 on melkein valmis

Onneksi on vielä yksi päivä aikaa tehdä valmisteluja. Ehkä ehditään nekin, jotka nyt tuntuvat mahdottomilta. Tehotiimi saa yllättävän paljon aikaan, kunhan vain laitetaan rattaat pyörimään. Kasvihuonerakennusprojektin jäljiltä oli vielä tavaroita väärissä paikoissa ja toisaalta projekti vei aikaa monelta muulta touhulta, joten nyt oli rästissä vaikka mitä.

Onko tämä sinulle tuttu? Tunnistatko?

Toivottavasti sää suosii ja kotitarveviljelystä innostuneita on sankoin joukoin liikkeellä. Kotitarveviljelyhän on todellista lähiruokaa. On tarkasti tiedossa, millaisia viljelymenetelmiä on ollut käytössä, onko käytetty kasvinsuojeluaineita, minkälaiset lannoitteet ovat kuuluneet valikoimaan jne.

Entä onko tämä tuttu?

Nämä ovat minulle tärkeitä asioita, toivottavasti myös sinulle.

Sitkeä sissi hiilipussissa

 Melko haastavat elinolot

Biohiilessä kasvua.

Ehkä muistat, että meillä on pihassa suursäkki biohiiltä. Viime syksynä biohiiletin kaikki kasvimaat ja vadelmapenkit. Tänä vuonna laitoin pikkukasvihuoneeseen hiilet ja nyt uuden kasvihuoneen maapohjaan sekoitan myös ison määrän hiiltä. Loput menee mökille. Suuri säkki hupenee pikku hiljaa ja tässä oli välillä vähän pidempi aika, että sen pintaan ei koskettu. Uskomattomalta tuntuu, että joku kasvi kasvaa jopa biohiilisäkissä. Näitä pikkuisia taimia oli useita.

En saanut kaikista kuvia, mutta on tässä muutamia sentään. Jos tiedät, mistä kasvista on kyse, niin laita kommentteihin.

Biohiili ladattuna lannoitteilla ja nesteellä on totta kai ravinne- ja vesipankki, mutta pelkkänä hiilenä se ei pitäisi olla mikään  miellyttävä kasvualusta millekään. Kai siellä hiilen seassa on vaikka ilmasta lentäneenä sen verran muutakin, että on nämä pienet taimet päässeet kasvuun. Siemenetkin ovat varmastikin tulleet tuulen mukana.

Pakkasessa paljon pieniä nyssyköitä

 talven herkuiksi ja lisukkeiksi

Herneitä talviherkuksi pakkasessa.

Usein ja vähän kerrallaan

Olen vihdoin ymmärtänyt ja oppinut, että ei tarvitse olla ihan hirveästi yhdellä kerralla, että kannattaa säilöä. Asia on itse asiassa ihan päin vastoin. Kun ei tee touhusta liian suurta, on paljon hauskempi aloittaa ja valmistakin ehtii tulla säällisessä ajassa.

Naapurin pihassa oleva hernemaa tuottaa kivasti satoa. Käymme keräämässä paksuja palkoja silloin tällöin ja riivimme ne samana iltana pakkaseen ja pussitamme pieniin nyssyköihin, kerta-annoksiin.

Herneenpalkoja pakastamista varten.

Tomaattijalosteiden kehitystä

Haaveissani on valmiita tomaattiruokia pakkasesta. Ensin kokeilin tomaattikastiketta, josta kirjoitinkin jo. Nyt mieleni teki tomaattisosekeittoa, samoista häränsilmätomaateista. Resepteistä en edelleenkään ymmärrä mitään, mutta otin vähän vinkkiä samasta Sonja Lumpeen Tomaattia! Intohimona tomaatti-kirjasta. Siellä on sivulla 214 lämmittävä tomaattikeitto ja päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa tuoretta chiliä. Ruokakaupassamme oli kahta vaihtoehtoa, erittäin tulinen tai mieti mix. Arvaat varmaan, että otin miedon mixin, koska oli ihka ensimmäinen kerta tuoreen chilin kanssa kokkailu. Mixissä oli eri värejä, ostin kaikkia ja tähän soppaan valitsin oranssin. Poistin siemenet huolellisesti sekä kaiken sen kiinnitysaineen. Tomaatteja paahdoin uunissa, kun ajattelin, että tulee ehkä hyvä maku. Taannoin tein paahdettua punajuurisosekeittoa ja se oli tosi hyvää. Samaan uuniin tomaattien kanssa laitoin chilit.

Tomaattisosekeitto.

Mausteeksi laitoin vain himalajan suolaa, sokeria ja chiliä. Lopuksi vähän makua pehmentämään hiukan basilikatomaattikaurakermaa. Illalla kun maistelin tuotosta, se tuntui melko polttavalta. Jotta sosekeitto olisi vähän ruokaisampaa ja sisältäisi myös proteiineja, hain puutarhasta papuja. Koriin valikoitui neljää erilaista. LUulin, että nuo kaikki punertavat oli ruusupapuja, mutta ilmeisesti eivät olleetkaan. Keväällä kirjoitin, kun soijapapujen kasvukset olivat eri pusseista kovin erilaisia, vaikka piti olla ihan samaa lajikettakin. Jos katsot kuvaa tarkkaan, toiset punertavat ovat oikein heleitä, niistä tuli nuo alemmassa kuvassa olevat tunnusomaiset ruusupavut. Vihreät ovat härkäpapuja ja värittömät noita vaaleita. En lopulta laittanut lainkaan noita vihertäviä punaisia palkoja, sillä niissä olevat pavut eivät näytä ruusupavuilta, vaan olivat yksivärisiä. Voisivatko ne siis olla sittenkin jotain erilaista soijapapulajiketta? Tiedoksi muuten, että se yksi taimi, jossa oli selkeästi erilaiset lehdet ja pavut joutui ns. parempiin suihin, eli joku eläin on käynyt popsimassa kaiken. Jäljellä on vain ranka. Harmitti ihan hirveästi.

Neljää erilaista papua.

Soppaan päässeet pavut.

Ohjeissa lukee, että tuoreita papuja ei tarvitse keittää kuin 10-20 minuuttia. Annoin niiden hautua sopassa kuitenkin kauan.

Maisteluraati töissä lounaalla

Lounaalla oli mahdollisuus pyytää makuraadilta mielipiteet mausteista. Oli kiva kuulla, että tykkäsivät. Huomiseksi teen toisen sosekeiton maistettavaksi. Nyt ainakin tänään toteutui haaveeni, sain syötyä töissä lounasta täysin oman sadon raaka-aineista ja ilman lihaa. Silti ravintoaineet olivat varmastikin aika kohdillaan.

Ihastuttava Kontti-löytö

 Ihan vain ruoan valmistukseen

Ohjekirja on tallella.

Toimitusaika on näemmä ihan valtavan pitkä USA:sta tilaamalleni elektroniselle painekattilalle, eli vielä en ole päässyt umpiointisäilöntää kokeilemaan. Saksasta ehti tulla jo muuntaja, jolla eri maiden jännite-erot saadaan korjattua.

Kävin tänään ihan muussa asiassa Kontissa, mutta löysin tällaisen kympillä. Pakkohan se oli ostaa. En löytänyt hakemaani eli sellaista "taulua", jossa rimojen päälle on pingotettu joku kuva, ilman kehyksiä. Taidan tehdä sellaisen itse, sillä teen töihin seinälle kaikumista estävän ja silmiä palvelevan vihertaulun.

Ohjekirjan kannessa on oikein vahvistus "Sosiaaliministeriö on hyväksynyt tämän painekeittimen Suomessa käyttöön otettavaksi 31.1.1958; Sarja H P P 2373-207-57. Kuulostaa juhlavalta. Ohje on kahdelle eri mallille 2233 ja 2432.Tilavuus on 4 litraa, eli ilmeisesti omani on tuo ns. parempi malli eli DUROperl-metalliseoksesta valmistettu. 

Nostalgiaa ja ehkä myös toimiva ruuanlaitossa.