Pikaisen kukkamaan kevättyön vaikutus

 Kasvu vahvaa ja kukintoja hurjasti

Muistatko, kun kerroin, miten kukkamaan saa keväällä todella nopeasti kuntoon? Sen lisäksi, että homma sujuu käden käänteessä, se tuottaa hyvinvoivan kasvimaan.

Kevät ja kesäkuu on ollut kovin kuiva, mutta eipä ole kuivuus haitannut kukkamaata. Paksu kompostikate pitää kosteuden maassa. Aurinko ei pääse haihduttamaan maan pinnasta kosteutta, eikä pinta kovetu. Koska kompostiin laitetaan tosi paljon kaikenlaista vihreää, on myös ravinteita paljon. En tarvitse muita lannoitteita näihin kukkamaihin lainkaan.

Tuon liljan (ns. keisarin kruunu) varsi on peukalon vahvuinen noissa kahdessa vasemman puoleisessa kasvissa. Aiemmin, kun äiti hoiti vielä näitä, hän joutui aina tukemaan, ettei varret kaadu. Hän ei malttanut rajoittaa päiväliljan kasvua, jolloin liljat eivät saaneet valoa, eikä hän käyttänyt mitään katetta eikä lannoitteita. Maa oli aika paljon köyhtynyt vuosien aikana.

Kylvin tuohon kiven eteen nyt vielä vähän maissia, ihan vain viherkasvustoksi, eli käytin popcorn-jyviä. Kylvin ne suoraan tuohon kompostin pintaa ja laitoin vähän hiekkaa päälle. Tämä on taas tällainen kokeilu, ei haittaa, vaikka mitään ei kasvaisi.

Ukonhatut ovat tänä vuonna todella vahvassa kasvussa.  Koko puska on ihan läpitunkematon. Tykkään näistä tosi paljon. Ovat edesmenneen anopin kukkamaasta pelastettuja.

Raparperin on tuossa ihan vain pölyttäjien iloksi. Nyt vasta huomaan, että en ottanut lainkaan sellaista kuvaa, jossa näkyisi sen iso kukinto. Pölyttäjät tykkäävät siitä kovasti.

Vadelmat selvisivät penkin kokonaisuudistuksesta hyvin

 Yhtään taimea ei kuollut

Onhan se tietenkin kiva ja hyvä juttu, mutta kun laskin sen varaan, että kaikki eivät selviä niin rajusta uudistamisesta ja laitoin taimet tosi tiheään. Nyt en ole ihan varma, että mahtuvat kasvamaan kovin hyvin tai ainakaan ei ole kovin helppo poimia satoa.

Vettäkin on satanut niin mukavasti, että kosteutta on ollut riittävästi. Näillä on vielä tosi pienet juuret siirron jäljiltä, joten on hirmu tärkeää, että vettä on lähellä ja helposti saatavilla. Lemmikit ovat levinneet kivasti alueella maanpeittokasviksi. Saan piakkoin neuvoja, mitä perennoja voisi istuttaa tähän sekaan, jotta saisi monikerroksisen kasvuston, jotain kukkisi koko ajan. Lisäisi ja varmistaisi kivasti marjasatoa ja parantaa sen laatua, kun olisi monenlaista pölyttäjää touhuamassa.

Pölyttäjät, missä olette?

 Hedelmäpuiden kukinta suurinta vuosiin

Luumu-, päärynä- ja kirsikkapuu ovat jo lopetelleet kukintaansa, tai aivan loppuvaiheessa. Perheomenapuussa monet lajikkeet tekevät kukinta-ajasta pidemmän. Aiemmin kirjoitin jo, että mustikat kukkivat runsaasti. Tänään ovat keittiön ikkunan edessä olevien lajikkeiden kukat puhjenneet täyteen voimaansa. En saa taltioitua kuvaan runsautta enkä kukkaryppään suuruutta haluamallani tavalla. Kun puuta katsoo, kukat ovat samanlaisina palloina kuin lumipalloheisin kukat. Aiemmin olen samoista oksista ihmetellyt, kun pienen pieni orava, varmastikin viime vuoden poikanen, kävi syömässä kukkia. Ihan totta, sain seurata ikkunan takaa pitkän aikaa kun se naposteli kukkanuppuja. En ymmärrä miksi niitä söi, ehkä siellä oli jotain proteiinipitoista mukana, mitä en vain nähnyt.

Kukkia on runsaasti, mutta pölyttäjiä ei ole. Puutarhassani on paljon kukkivia kasveja, varhaisista krookuksista ja narsisseista alkaen. En käytä mitään torjunta-aineita. En tiedä, mitä voisin enempää asian hyväksi itse tehdä, omassa pihassani. Leikattavaa nurmikkoa ei ole enää kuin yksi pieni polku, joka on välttämätön kulkemiselle.

Osaisiko joku neuvoa, miten vaaleaa taivastaustaa vasten saisi kuvan?

Muuten yritän vaikuttaa asenteisiin ja jakaa oikeaa tietoa. Kannustan ihmisiä sietämään voikukkia, ymmärtämään, miksi tontinomistajan hoitovastuulla oleva kaupungin viheraluenurmikko on meidän kohdallamme täynnä voikukkia tällä hetkellä ja lopun vuotta monenlaisia luonnon kukkia. Siellä on myös paljon istutettuja perennoja, jotta kukkia olisi mahdollisimman paljon. Kuten Tanskalaisen maajussin vetämässä tanskalaisessa Haluamme luonnon takaisin-hankkeessa eräässä kyltissä sanotaan: sorry the weeds, we are feeding the bees. Taidan teettää itsellenikin tuon kyltin, olen siihen niin ihastunut.

Tältä meidän nurmikkomme näyttää. Ei ole perinteinen siisti 7 mm leikkuujälki. Minun mielestäni hurjan paljon kauniimpi.

Marjapensaiden ympärys on täynnä ahomansikkaa maanpeittokasvina. Kukinta kestää pitkään pölyttäjien iloksi. Jonkun mielestä en varmaankaan oikein hoida puutarhaani ja olen laiska ja kaikki näyttää epäsiistiltä. Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan.

Naamiaisiin menossa?

 Hyönteiset ovat saapuneet

Tämä naamiaisiin menossa oleva perhonen on mielestäni hurmaava. Ihana maski silmillään se tutkaili sinimarjakuusaman kukkia.

Kuva: Karo Koskinen

Lentäessä on tärkeää pitää jalat yhdessä ja siivet linjassa.

Kuva. Karo Koskinen

Herkuttelua kieli pitkällä kukkasessa.

Kuva: Karo Koskinen

Kimalaisten elämää, osa 1

  Tunnistatko kimalaisia?

Ostin joku vuosi sitten itselleni kimalais-kirjan Suomen kimalaiset (Parkkinen, Paukkunen, Teräs, 2018, Docendo), kun pihassamme oli ihan uusi havainto. Huomattavasti muita isompi kimalainen, joka oli hyvin mustanpuhuva. Samaan aikaan olin seurannut eräässä Facebook-ryhmässä keskustelua kimalaisten tunnistamisesta ja nämä sympaattiset lentävät karvapallot valloittivat ehdottomasti sydämeni. Kirjan perusteella päättelin, että kyse oli kivikkokimalaisesta. Tein siitä julkaisun silloin, siitä saamani kuva oli tosi huono.

Mantu-, kontu- vai mikä kimalainen

Aiemmin luulin, että "kaikki pihamme kimalaiset" ovat mantukimalaisia, mutta nyt kirjaa luettuani on pakko todeta, että olen ollut ihan väärässä. Ensinnäkin, monet kimalaiset ovat melko samannäköisiä maallikolle, toiseksi, työläiset, naaraat jne. vat erinäköisiä ja kolmanneksi, tarkkaa määritystä varten pitäisi ehtiä tarkkailemaan montaa asiaa. Yllä oleva kimalainen näyttää samalta kuin kirjassa sivulla 131 oleva kontukimalaiskuningatar. Silti en uskalla sanoa varmasti, että se se on. Ei ne uroksetkaan niin kovin erilaisia ole maallikon silmin. Määritystä vaikeuttaa työläisten erilaiset värit. Mantukimalaistyöläällä on kaksi valkoista raitaa, kun koiraalla on vain yksi. Vaikeaa on, vaikeaa on. Olisipa joku kimalaistunnistuksenkesäkurssi puutarhailijoille.

On niin hauska katsella vähän keikkuen lentävää kimalaista, joka kuitenkin tietää ihan tarkasti, mihin on menossa ja mitä tekee. Kuvaajan pitää silti olla hereillä, jotta kuvan saa tarkennettua. Käsivaralta kuvaaminen on haastavaa ja toisaalta, kolmijalka on aina väärässä paikassa. Pitäisi olla varmaan erilainen putki näitä varten.

Mustikat ovat riippuvaisia kimalaisten pölytyksestä

Mutta siis asiaan. Kimalais-kirjastani olen oppinut, että mustikkasato on riippuvainen kimalaisten pölytystyöstä. Pihassani on runsaasti pensasmustikkaa ja makeasinikuusamaa, ja varsinkin jälkimmäinen on kimalaisten suuressa suosiossa. Mustanpuhuva kivikkokimalainen mainitaan kirjassa eritoten hedelmäpuiden pölyttäjänä. Ensimmäisen kerran näin sen makeasinikuusamassa ja nyt luumupuussamme. Puutarhanikin sato saattaa olla voimakkaasti kimalaisriippuvainen, sillä jotenkin tuntuu kovasti pölytys painottuvan kimalaisiin, ainakin niitä näkee eniten.

Mettä vai siitepölyä?

Kevään ensimmäiset energiaravinnot nauttii maakolosta herännyt kuningatar pajunkissoilla niiden mettä nauttien. Kukkien siitepölyä kuningatar sen sijaan syö siksi, että kypsyttäisi munarauhasensa. Ja nyt tulee se meidän puutarhailijoiden huoli, pakkasöinä kimalaiset ovat suuressa vaarassa menehtyä. Pakkasta me menevät suojaan kasvillisuuden sekaan. Kirjassa ei ole mitään mainintaa kevätsiivouksesta, mutta itse ajattelen, että kaikki kukkapenkkien yltiömäinen putsaus tässä vaiheessa voi olla haitallista pakkasöinä. Suojapaikkoja ei välttämättä löydy niin helposti. 

Seuraavalla kerralla kerron kimalaisten pesäpaikoista.

Nähdään luennolla Porissa Kulttuuritalo Toivossa 20.5.

 NoDig ja kateviljely-luento

Tule kuuntelemaan esitystäni Porissa Kulttuuritalo Toivoon. Toukokuussa on mielenkiintoinen tapahtuma, jossa olen mukana yhdessä Satakunnan puutarhaseuran kanssa. 

Kerron NoDig-puutarhanhoidosta eli siitä, että ei kaiveta ja kuokita maata, vaan annetaan maan omien prosessien hoitaa työ puolestamme. Samalla totta kai kerron kateviljelystä, sillä nämä kaksi ovat yhdessä lyömätön yhdistelmä helppoa puutarhanhoitoa.

Kateviljely vähentää kastelua ja kitkentää.

Kasvu on vahvaa ja puutarhanhoito helppoa.

Maahan ei tule rikkaruohoja, kun kaikki multa on koko ajan peitettynä. Multaa paljastetaan vain siitä kohden, mihin kylvetään tai istutetaan. Viherkesanto on houkuttelee hyönteisiä ja estää rikkaruohoja valtaamasta aluetta. Tässä helposti kylvettävää hunajakukkaa.

Katteeksi kelpaa monet orgaaniset aineet. Tässä kuvassa merilevä-, järviruokomörskää.

Kimalaisia odotellessa

 Kimalaisia ja muita on hirmuisen vähän vielä

Nykyään kimalaisen pörinä on yksi vahvimmista mielikuvista, jotka tuovat kesän mieleeni. Tänä vuonna ilmeisesti yöt ovat olleet vielä niin kylmiä, ja olihan juuri ihan pakkastakin, että pörriäiset eivät ole vielä sankoin joukoin liikkeellä.

Pari vuotta sitten löysin auringonkukasta kimalaisen, jolla luulin olevan jokin hätänä. Se heilutteli jalkojaan ihan kummallisiin suuntiin. Ajattelin, että sillä olisi jokin pieni haituva jäänyt jalkoihin jumiin ja se olisi yrittänyt irrottautua haituvasta. Siirsin se varovasti toiseen paikkaan ja sehän pelmahti saman tien lentoon. Jotenkin ymmärsin, että olikin ehkä vain suojautumistoimenpide, jotta ei näyttäisi niin houkuttelevalta syötävältä. Tässä video, kun siirrän kimalaista.

Latva-artisokat ovat myös hyviä hyönteisten houkuttelijoita.

Hunajakukka on varma hyönteismagneetti

Helppo kylvää, runsas kukinto

Kaunis violetti kukinto, joita yhdessä varressa aina useita. Kasvusto on nopeasti runsas. Joissakin ohjeissa mainitaan, että saattaa kylväytyä itsestään, mutta minulla ei ole niin käynyt vielä koskaan. Jos haluat kuvata pörriäisiä, hunajakukan avulla saat houkuteltua pihaasi monenlaisia lentäviä kuvauskohteita.

Käytän usein hunajakukkaa alueilla, jota en ole ehtinyt kylvää. Hunajakukka on menestynyt aina, maasta riippumatta. Kukat ovat aina täynnä kaikenlaisia pörrääjiä. Kimalaiset ovat mielestäni erityisen kiinnostuneita niistä.

Kun tekee kylvön aika tiheään, ei hunajakukan sekaan tule pahemmin muita eli niin sanottuja rikkaruohoja.

Hetki ennen ensimmäistä ukkoskuuroa

Krookukset mehiläisten apuna

Kasvatan krookuksia, narsisseja ja tulppaaneja hyönteisiä varten. Ne eivät kasva omassa pihassa, vaan aidan vieressä kaupungin puolella. Toki niistä saatavat varmasti iloa myös kaikki ohikulkijat, mutta aidanvierus keväisin nopeimmin lämpenevä paikka. Pihassani ei ole yhtä otollista kasvupaikkaa.

Eilen meinasi tosin käydä iso vanhinko, kun pienet koululaistytöt havaitsivat otollisen kukkameren ja alkoivat poimia kimppua. Onneksi tyttäreni sattui katsomaan juuri silloin ulos ja ehdin paikalle. Tytöt ymmärsivät kyllä, kun kielsin poimimasta hyönteisille kasvattamiani kukkia.

Heti kuvien ottamisen jälkeen alkoi kevään ensimmäinen ukkosmyrsky. En muista koskaan aiemmin huhtikuun alussa olleen moista. Jytinä muistutti lähinnä keskikesän helteidenjälkeistä myräkkää.

Mistä pölyttäjille aikaista ravintoa?

 Pajut, leskenlehdet ja voikukat

Lapset yleensä näkevät pajuissa enemmän hienoutta, kuin me aikuiset. Keväällä pajut ovat kuitenkin pölyttäjien näkökulmasta ihan hirmuisen tärkeitä kasveja.

Tänä vuonna ajattelin vähän auttaa ja toin, toki tulevan pääsiäisenkin somisteeksi, pajunoksia sisälle. Yleensä ne annetaan olla kuivana ilman vettä, mutta nyt laitoin ne vesisaaviin, jotta jatkavat kasvuaan. Toivon, että ne alkavat kukkia ja saan ne sen jälkeen ulos pölyttäjille.

Meillä on pihapiirissä myös monia pesintäpönttöjä linnuille ja lintujenkin näkökulmasta varhaiset hyönteiset pihassamme ovat tuiki tärkeitä.

Kivikkokimalainen uutena pihassamme

Samettinen musta ja oranssi peppu

Mantukimalaisia on aina runsaasti joka vuosi, mutta nyt oli ihan ensimmäistä kertaa marjasinikuusamassa ja pensasmustikoissa kivikkokimalainen. Kuva ei ole hyvä, mutta oranssi tunnusväri muutoin pikimustassa kimalaisessa erottuu oikein hyvin. Tämä oli ehkä kuningatar, sillä se oli todella kookas.

Mitä pölyttäjiä sinun puutarhassasi on?

 

Krookukset kukkivat ihan pian

Pari aurinkoista päivää ja ensimmäisillä pölyttäjillä on jotain herkuteltavaa

Ei ole paljon eroa kahden vuoden takaiseen. kuvaan

Tulppaani pinnistää ja krookus avaa kukkansa ihan pian.

Harso suojaa marjat ja linnut

Eläimet eivät jää jumiin

ja sato aikaistuu. Harsoahan ammattiviljelijätkin käyttävät sadon aikaistamiseen. Toki harson voi laittaa vasta sitten kun kukinta on ohi, jotta pölyttäjät ovat ehtineet tehdä työnsä. Marjat pysyvät myös puhtaina, kun mitkään myrskyt eivät pysty lennättämään tomuja marjoihin. Vuosia sitten suojaukseen myytiin isosilmäisiä verkkoa, johon tarttuivat niin linnut kuin muutkin eläimet. Muistan lapsuudesta, miten piti irrottaa räksänpoikasia irti. Aivan hirveätä. Myöhemmin tuli myyntiin pienisilmäisiä verkkoja, mutta niihin voi jäädä eläin jumiin, jos verkkoa ei ole asennettu asianmukaisesti.

Tein harsoille niin korkeat kaaret, että lapset pystyvät olemaan mansikkamaalla harsojen alla. Kuvassa ei ole vielä harsoja mustaherukoilla, sillä niitä ei meillä linnut ole syöneet missään vaiheessa. Ihmettelenkin aina, kun joku sanoo, että linnut syö. Meillä linnut ei syö edes kirsikoita.

Ainoa, mitä pitää suojata varsinaisista marjoista, on mustikka. Ne katoavat heti kun vähän alkaa sinertää, sadon alkuvaiheessa. Lopussa niitäkään ei linnut sitten enää syö.