Miten kompostin saa toimimaan?

Oma maa mansikka, oma multa muhevaa

Multaa ei tarvitse ostaa, kun sen tuottaa itse. Iso merkitys omassa  puutarhassani on kasvihuoneen pohjalla palavalla hevoskalla, joka samalla kompostoituu seuraavaa kasvukautta varten hyväksi mullaksi. Kaivan nimittäin joka syksy kasvihuoneen pohjan tyhjäksi ja siirrän mullan kasvimaille. Multahan hupenee koko ajan, kun orgaaninen aines hajoaa ja kasvit käyttävät ravinteet. Kasvihuone saa uuden kasvupohjan joka kevät. Pohjalle tulee siis ensin se lämpenevä hevoska ja kasvit laitan omaan kompostimultaan. Talven aikana valmistuneet kompostit kerään suursäkkiin ja siirrän ne sitten kasvihuoneeseen, kun hevoska on lämmennyt kunnolla.

Tämä kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa useat eri blogistit kirjoittavat joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9:00 julkaistavaan sarjaan aina yhteisestä aiheesta. #Suuntanaomavaraisuus lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/   Kirjoituksissa kerrotaan miten bloggaajien suunnitelmat etenevät ja /tai kuukauden aiheista. Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi

Kompostorilla hommat pyörimään ja kasvit kasvamaan

Kompostini ovat itse tehtyjä lämpökompostoreita, joissa lämpö nousee säännöllisesti yli 60 asteen ja tuhoaa näin taudinaiheuttajat ja rikkaruohonsiemenet. Multa on siis rikkaruohoista vapaata. Sisusten metallit ostan aina romuttamolta, samoin kuin pohjalla olevat jyrsijäsuojat. Pintamateriaaleina on toisessa II-luokan vesivaneria ja toisessa omasta tammesta tehtyjä lautoja, jotka ovat kestäneet lahoamatta jo lähes 20 vuotta. Eristeenä on molemmissa routalevyjä, kaksinkertainen kerros. Näissä koko massa valmistuu aina kerralla, toisin kuin monissa kaupan versioissa, valmistuu vain pohjalla oleva osuus.

Rakennusohjeet on otettu tästä, mielestäni parhaasta kompostointioppaasta.

Talvellakin pysyvät lämmöt ylhäällä ja prosessi toiminnassa!

Tein testin tätä kirjoitusta varten: tyhjensin kompostin ja aloitin uuden kompostin täysin jäässä olevalla materiaalilla. Naapurilta saan kompostiavustusta siten, että he keräävät biojätteet tynnyriin, jota säilytetään pihalla. Nyt materiaali oli aivan jäässä. Nostelin pussit kompostoriini. Kesti 3 viikkoa, kunnes materiaali suli ja nyt on alkanut lämmöt kohota. Täysin jäässä olleen materiaalin päälle olen siis laittanut vain omat biojätteet. Siispä, jos sinulla jäätyy komposti talvella, on se varmastikin liian pitkälle kompostoitunutta materiaalia. Tee seuraavalla kerralla niin, että kun olet aikeissa tyhjentää kompostorisi, varaa ensin jemmaan pari ämpärillistä biojätettä. Pyydä apuja vaikka naapurilta tarvittaessa, jotta aloituspanos tulee riittävän suureksi. Tyhjennä siis ajoissa ja käynnistä prosessi. Onnistuu myös ihan pakkasella, eikä haittaa, vaikka olisi jäätynyttäkin ainesta mukana, kunhan se on tuoretta biojätettä, joka alkaa kompostoitumaan vähitellen.

Seosaineen haketuksesta

Olen kompostoinut liki 20 vuotta ja kokeillut yhtä jos toista seosmateriaalia. Ihan alkuaikoina käytin kaupan valmisteita. Harmitti, sillä aineet maksavat ja kuitenkaan en saanut kompostoria lämpenemään riittävästi. Seuraavassa vaiheessa lainasin haketinta lähipiiristä ja aloin tuottamaan seosainetta itse. Kompostoinnin käynnistämiseen olin käyttänyt ostoseosaineen kanssa kaupan kompostinherätettä, enkä silti onnistunut. Sittemmin haketarve on ollut niin valtavaa, että olen hankkinut omia hakettimia. Erona itse tehdyssä ja ostoseosaineessa on materiaalin rakenne ja raaka-aine. Olen käyttänyt sekä havupuita että lehtipuita. Kaikki ovat toimineet mielestäni yhtä hyvin. Sittemmin olen istuttanut niin paljon happamasta maasta pitäviä mustikoita pihaan, että nykyään kaikki havupuuhake menee mustikoiden katteeksi ja lehtipuuhake menee kompostoriin seosaineeksi. Hakettimien toimintaperiaatteet ovat vaihdelleet leikkaavasta murskaavaan ja niiden yhdistelmään, mutta ne eivät eroa seosaineen toimivuuden osalta. Ehkä kaikkein parasta on ollut sellainen lähtömateriaali, jossa oli nuorta koivua, johon lehdet oli ehtinyt kuivua kiinni. Seosaineeseen tuli mukaan vihreitä kuivia lehtiä sekä hienoa ja isompaa haketta oksien ja varren paksuuden mukaan. Hakkeen varastoin kannellisissa tynnyreissä. Jos seosaine on kosteaa, niin vaarana on kompostoitumisen alkaminen jo tynnyrissä. Ei se silti käyttöä haittaa seosaineena.

Tällaista haketta tulee polttomoottorisella hakettimella. Raekoko on hyvin pientä myös isoista oksista.

Tällaista haketta tulee sähkökäyttöisellä turbiiniteräisellä hakettimella, joka leikkaa ja murskaa. Raekoko riippuu suuresti oksan paksuudesta.

Kompostimullan varastointi

Valtavan tärkeää on suunnitella, miten kompostista otetun mullan varastoi. Jos sen kasaa nurmikolle, saa riesakseen rikkaruohot, sillä ilman kautta siihen lentää aivan varmasti monia siemeniä. Samoin se joko kuivuu auringon paahteessa tai ravinteet huuhtoutuvat sateessa. Itse varastoin massan jättisäkeissä, sellaisissa 800 - 1000 litran säkeissä, joissa myydään esimerkiksi soraa, multaa ja muita maa-aineksia.

Kompostimulta katteena

Moni kysyy, että mihin kompostimultaa voi käyttää. Melkein mihin vain! Kyse on lähinnä, milloin on mikäkin käyttökohde sopivaa. Jos massa ei ole vielä täysin loppuun palanutta, se ei sovi kylvöpohjaksi eikä siihen kannata istuttaa edes taimia. itse laitan sellaista usein katteeksi lannoittamaan ja vilkastuttamaan mikrobitoimintaa. Samalla se suojaa maata auringon kuivatusvaikutukselta ja kaatosateen rasitukselta. Maa pysyy tasaisen kosteana ja lämpimänä. Massan jatkaessa hajoamistaan, vapautuu samalla ravinteita kasvien käyttöön ja maan mikrobitoiminta aktiivisena. Lierotkin lisääntyvät sen alla hurjasti.

Tässä on isossa mittakaavassa levitetty hyvin keskeneräistä kompostia katteeksi. Kylvöjä varten siirsin katetta sivuun, jolloin kaikki välipaikat oli koteko ajan suojattuna katteella. Siementen itämisen ja taimien vahvistumisen jälkeen katetta voi siirtää vähän lähemmäksi. Liian lähellä keskeneräinen komposti polttaa taimet.

Komposti maanparanteena

Kompostin ravinnepitoisuus on täysin riippuvainen käytetyistä lähtöaineista. Jos kompostissa on enimmäkseen kuivia syksyn lehtiä, ei sen ravinnepitoisuuskaan ole kummoinen. Jos sen sijaan kompostoit niin keittiön biojätteet, jotka ovat usein melko typpirikkaita ja kasvimaan perkuujätteet, on myös kompostimultasi hyvin ravinnerikasta. Aiemmin kun kasvimaani oli vielä pieni, riitti kompostimulta kaikkeen. Silloin en käyttänyt lainkaan lannoitteita edes vadelmilla, sillä nekin saivat kompostimultalisäykset joka vuosi. Vähäravinteinen massa toimii loistavasti maanparanteena kuitenkin.

Lähtöainesten lisäksi kompostimullan ravinteisiin vaikuttaa kompostin kypsyys. Jos multaa on muhitettu vaikka parikin vuotta, se on kyllä hyvin kaunista ja mustaa, mutta ravinteita siinä ei välttämättä ole enää merkittäviä määriä. Siinä on kuitenkin aivan valtavasti orgaanista ainesta, joka toimii maanparanteena. Se lisää mikrobitoimintaa ja parantaa maan rakennetta. Tämä lisää sitten lopulta myös ravinteiden määrää, sillä mikrobitoiminnan vaikutuksesta orgaaninen aines pilkkoutuu ja ravinteita vapautuu myös muusta maassa olevasta orgaanisesta aineksesta. Maanparanteena se lisää myös maan vedenpidätysominaisuuksia, eli pystyy imemään sateella enemmän vettä ja pitämään sen maassa kasvien ulottuvilla. Vähän kuin olisi pienen pieniä vesisaaveja maassa.

Bokashi

Japanista kotoisin oleva bokashi-kompostointi toimii eri periaatteella kuin edellä mainitsemani lämpökompostorit, joissa hajotustoiminta on hapellista mikrobien avulla tapahtuvaa.  Bokashissa materiaali fermentoidaan hapettomissa olosuhteissa. Olin yrittänyt bokashointia pari kertaa aiemmin, epäonnistuen täysin. Nyt olen ollut facebookissa parissa boka-ryhmässä ja seurannut muiden tekemisiä. Siispä päätin yrittää vielä kerran. Aloitin oman bokani helmikuun puolivälissä. Biojätteidemme sisältöä en ole aiemmin niin pohtinut, mutta nyt huomasin, että eihän meille tule kuin sitrushedelmien ja banaanien kuoria sekä kahvinpuruja, jonkin verran sipulinkuoria yms. pientä. Olen vähän harmissani, että jopa seuraamissani Fb-ryhmissä on hyvin ristiriitaisia ohjeita. Toinen neuvoo, että ei laiteta kahvinpuruja ja toinen sanoo, että laitetaan. Samaa juu/ei -keskustelua on kalan nahasta, broilerin luista jne. Siispä teen nyt varman päälle ja kahvinpurut menevät lämpökompostoriin ja bokaan vain nuo hedelmien kuoret. Perunat syömme kuorineen itse. 

Tältä tilanne näytti 7.3. 

Saamieni ohjeiden mukaan laitan seosrouhetta runsaasti, koska biojäte on mahdollisesti vaikeasti fermentoituvaa kaikkine kuorien sisältävien kasvinsuojeluaineineen ja luontaisine ominaisuuksineen. Rouhe on ostettua ja nyt pari vuotta vanhaa, siksikin runsas määrä on ehkä tarpeen, sillä koska rouhe on saattanut menettää tehoaan. Rouhetta voi tehdä itsekin, ja jos päädyn jatkamaan tämä bokashointia, on ehdottomasti siirryttävä omaan tuotantoon. Ajatuskin siitä, että seosaine pitää ostaa kaupasta ja sitä menee näinkin paljon, on vastoin omaa kompostointiperiaatettani. Ämpäri pitää saada ihan ääriään myöten täyteen, minkä jälkeen se laitetaan pariksi viikoksi valmistumaan. Valmistunut massa jälkivarastoidaan sen jälkeen vanhaan multaan, jonka määrä on saman verran kuin lisättävä bokashimassa. Tätä vaihetta kutsutaan multatehdas-vaiheeksi. En siis aiemmilla kerroilla päässyt koskaan sinne asti, sillä boka-ämpärini haisivat kuin pahinkin kaatopaikka. YÖK! Nyt tuoksu on appelsiinin terästämä viinietikka, ei siis paha. Olen siis ilmeisesti onnistunut tällä kertaa paremmin. 

Maaliskuun lopussa säiliö on vihdoin täynnä ja siis odottelen pari viikkoa sen valmistumista, jonka jälkeen se siirretään multatehtaaseen. Tosin en tiedä vielä mihin multaan sen silloin laitan, koska minulla ei ole mitään vanhaa ravinneköyhää multaa missään jemmassa.

Kirjoitussarjan hienous on, että kaikilla on linkit muiden kirjoituksiin ja on todella helppo löytää samasta aiheesta monelta eri kantilta näkemyksiä ja kokemuksia.

Tässä linkit kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuina.

Vyöhyke 1

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu2021.html

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/04/ylpea-kompostin-omistaja.html

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-4-kompostointia-ja-sita-ihtiaan/

Kakskulma https://kakskulma.com/aloitin-bokashoinnin-kun-jate-muuttuu-raaka-aineeksi/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2021/

Vyöhyke 2

Finland Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/04/komposti-puutarhailun-sydan-ja-keuhkot.html  eli tämä sivu, jota juuri luet.

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/04/huhtikuu-2021.html

Omavarainen vegaani https://www.omavarainenvegaani.fi/post/bokashi-on-vegaanisen-puutarhurin-paras-kaveri

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/04/helppo-ja-toimiva-komposti-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-4/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/04/omavaraisuutta-vuodelle-2021-huhtikuu.html

Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuu2021/

Villa Kotiranta https://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-huhtikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-4-2021/

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21149

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/04/04/suuntana-omavaraisuus/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-4.html

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/04/kompostoinnista.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meilla-kompostoidaan-jokaisella-nurkalla-ja-lannoitetaan-miten-sattuu/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=680

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/04/05/huhtikuu-21-lannoitus/

Pystynkö hoitamaan puutarhaa? Mietitkö tällaista?

Ihan varmasti pystyt!

Johtuuko epävarmuutesi liian hienoista puutarhakuvista, joihin törmäät niin lehdissä kuin sosiaalisessa mediassakin? Vai oletko kuullut liian monta tarinaa loputtomasta rikkaruohojenkitkentäpakkotyöpaikasta? Onko ohimennen puutarhatarvikkeita kaupassa katsellessasi hiipinyt mieleesi huoli liian isosta rahanmenosta?

Arvaatkin varmaan, että et ole ainoa, joka näitä miettii. Vaikka itse olen puutarhaillut jo ihan hirvittävän kauan, aina välillä tuskastun noihin samoihin kuviin. Onko se ihan ok, että meidän pihassa ei ole niitä hienoja solisevia vesiaiheita, joita ympäröi jatkuvastikukkiva ihana perennapenkki? Tai että, miten ihmeessä nuo ihmiset ehtii tehdä kaikki tarvittava työt (ja lisäksi tietenkin samalla kuvittelee, että ne muut ovat silti tehneet lisäksi kaikki ne työt, joihin itsellä on mennyt aika puutarhan ulkopuolella). Näinhän se usein menee. Itse on saamaton ja muut ihan superahkeria ja aikaansaavia. Tätä sosiaalinen media meille opettaa.

Mutta tiedätkö mitä? Minä en ehdi jatkuvasti nyppiä rikkaruohoja, enkä edes haluaisi harrastaa puutarhailua, jos rikkaruohot täyttäisivät päiväni. En ymmärrä visuaalisesta suunnittelusta mitään. Mutta tiedän, että maistuvaa ruokaa voi kasvattaa halvalla ja yksinkertaisesti pienissä tiloissa ja siitä tässä blogissani kerron myös sinulle, jotta voit myös tehdä samoin ja kokea onnistumisen iloa. Kauneusasioista ja tuoteuutuuksista en kirjoita, niistä pitää lukea jostain muualta.

Kurpitsat tuovat vehreyttä pihaan ja sato on kauniin syksyisen oranssia.

 

Viinirypäleet ovat kivoja, vaikkakin vähän happamampia kuin etelänhedelmät.

Syksy on mahdollisuuksia täynnä

kun mietitään kotitarveviljelijän vaikuttamismahdollisuuksia seuraavan vuoden satoon.

Salaatti tuottaa satoa pitkälle syksyyn, kun tekee uusintakylvöjä.

Ei kasvualustat tarvitse olla mitään taideteoksia. Ihan kelpo sadontuotto näissäkin rumissa lavakauluksissa, sillä sisältö ratkaisee, ei ulkonäkö.

Tässä on kasvanut meidän perunoita. Pieni hätävara kotitalon nurkalla ylijäämäsiemenperunoista. Hyötykäyttöön tämäkin kohta nurmikosta.

Maissit..... 

Nyt on juuri oikea aika aloittaa hommat!

Maa on mukavasti märkä ja pehmeä ja kaikki mitä tekee nyt syksyllä, vähentää kevään työmäärää moninkertaisesti. Mieti 3-4 vihannesta/juuresta, joita haluat kasvattaa. Selvitä niiden vaatima tilantarve ja mieti tulevalle uudelle kasvimaallesi sopiva paikka.

Tästä se lähtee!!! Puutarhailu siis! Seuraavassa työvaiheessa otetaan sitten vanhoja sanomalehtiä, lapio ja multaa tai kompostia ja aletaan hommiin!

Tuu mukaan!

Tältä kasvimaa näyttää sadonkorjuun jälkeen, ennen talvivalmisteluja.

Puutarhailu ei ole pelkkää unelmaa! 

Sen voi toteuttaa ja siitä voi nauttia!

Miten huolehdin puutarhani maan happamuudesta eli pH:sta?

Puskureista tässäkin on kysymys oikeasti

Maassa on eri pH riippuen siitä, paljonko siinä on protoneita eli H+ eli vety-ioneja. Alkaa kuulostaa liikaa koulun kemiantunnilta.... mutta pystyt hallitsemaan kasvimaasi pH:ta, vaikka kemia ei koulussa olisikaan ollut vahvuuksiasi tai mitenkään lempiaine. Tämä siis vain kuulostaa kemialta... mutta on hoidettavissa ihan tavallisella ajattelulla käytännössä.

Maahan tarvitaan varastopaikkoja happamuutta varten

Näin voit ajatella, vaikka suoraan teoriassa tällaista lausetta ei näy missään. Kyse on siitä, että kun maassa tapahtuu sellaista, että yleensä maan pH alenee eli happamuus lisääntyy.... ja esimerkiksi huomaat sammaleen kasvun lisääntyneen, tarvitaan varastopaikka, joka estää happamoitumisen tapahtumasta. Sillä, kuten edellä kerron, happamuus on vety-ionien runsauteen liittyvä juttu, eli kun ne vetyionit saa jemmattua johonkin varastoon, ei maa happamoidu. Ihan helposti ymmärrettävissä näin sanottuna.

Puskurit ovat näitä varastopaikkoja eli paikkoja, jotka estävät tai hidastavat happamoituvaa muutosta. Kemiaan liittyy se, mitkä kaikki jutut toimivat varastopaikkoina, mutta ei meidän puutarhuroinnissa tarvitse sellaisia teorioita pitää mielessä. Paljon tärkeämpää on laittaa muistiin ne menetelmät, joilla homma hoituu!

Happamuutta lisääviä asioita maassa

Jotta eloperäisessä muodossa olevat ravinteet (=orgaaniset lannoitteet ja lanta) olisivat kasvien käytössä muutos voi tapahtua, tarvitaan siihen mikrobeja ja entsyymejä. Mikrobien ja kasvien juurten hengittämisestä syntyy samalla tavalla hiilidioksidia, kuin mitä meillä ihmisilläkin, ja maassa veden kanssa hiilidioksidista muodostuu aina lisää happamuutta maahan. Eli erilaiset hengitykset lisäävät happamuutta. Samaan tapahtumaan liittyy nitrifikaatioksi kutsuttu prosessi, joka vapauttaa happamuutta. Tässä on kyse typpiravinteen kiertokulusta maassa.

Kasvit ovat juurihengityksen lisäksi toisellakin tavalla happamuuden lisääjiä: lähes aina kun ne ottavat maasta ravinteita, ne luovuttavat maahan vety-ionin, eli happamuus lisääntyy.

Happamuuden varastopaikkoja maassa

Humus eli se hyvin pitkälle maatunut kasviaines sisältää sellaisia kemiallisia ominaisuuksia, että nuo happamuutta aiheuttavat vetyionit ovat erittäin hanakoita kiinnittymään humukseen. Tämä on se huippujuttu!!!!, jonka vuoksi kateviljely ja orgaanisen aineksen väsymätön lisääminen maahan kannattaa. Humukseksi muuttuu vain pieni osa lisätystä aineksesta, koska osa tulee käytetyksi moneen muuhun toimintoon, joten mikään ihan pieni määrä tai yhden vuoden juttu ei riitä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, joskus tarvitaan oikeasti tosi paljon, että saa kohtuunopeasti muutosta aikaan. Kerros on tosi paksuna. Päälle laitoin vielä pressun, jotta lierot ja muut maaperäeliöt saavat sopivassa pimeydessä puuhastella ja kosteuskin pysyy tasaisena. 

Olkea ja naapurilta saatua lehtikompostia perusparannukseen. Kuten huomaat, sitä on todella paksu kerros, koska kyse on maan perusparannuksesta.

Maassa on aina välillä maamurusten ympärillä sellaista ruosteenomaista töhnää, oikealta nimeltään se on heikosti kiteytyneitä alumiini- ja rautaoksideja. Tämä töhnä on jaetulla toisella sijalla näiden puskureiden suhteen. Toisen sijan ne jakavat saven kanssa. Kemiaan liittyy näidenkin erinomaisuus, mutta ei niistä sen enempää tässä. Toki, jos olet asiasta kiinnostunut, niin laita minulle viestiä.

Savea on Suomen länsirannikolla usein ihan riittämiin, mutta orgaanista ainesta ei. Siksi se on sinun osuutesi tässä hommassa. Harvoin kuulee, että savea lisättäisiin kasvimaahan. Itseasiassa minä kyllä olen tehnyt niin, sillä vuosikausien oman kompostimullan käyttö tarkoittaa käytännössä kivennäisaineksen minimaalista osuutta mullassa. Siksi laitan savea sekaan, kun sitä jotain saan.

Happamuutta vähentäviä asioita

Maassa orgaaninen aines muuttuu pikkuhiljaa mullaksi eli maaksi. Aines voi olla vartavasten katemateriaalina kasvimaalle laitettavaa tai sadonkorjuussa lehtien, varsien ja juurakoiden jättämistä maahan. Ei siis ole hyvä idea viedä aina kaikkia perkuujätteitä pois, voit hyvin kiertää punajuuren ja muiden juuresten naatit irti kasvimaalla ja jättää "roskat" paikoilleen. Jos nimittäin viet nämä roippeet pois, jää maahan happamoittamaan ne vetyionit, jotka sinne joutuivat kasvin ravinteiden otossa. Jos taas jätät roippeet paikoilleen, tapahtuu mineralisaatiota, jossa tarvitaan noita vetyioneja, eli happamuus vähenee. Typpiravinteen kiertoon maassa liittyy seuraavakin vaihe, sillä kun kasvi ottaa typpeä nitraattimuodossa, kyse on erilaisesta ravinteesta kuin edellä mainittu happamuutta lisäävä. Nitraatin kanssa kasvi toimii eri tavalla. Juuresta ei palaudu maahan happamoittavaa vetyionia, vaan happamuutta vähentäviä hydroksidi-ioneja. Hm.. nyt on liikaa kemiaa vetyä, hydroksideja nitraatteja ja mitä kaikkea. Ei sinun tarvitse näitä oikeasti muistaa tai ymmärtää, kunhan muistat, että lisää jatkuvasti kasvimaahasi orgaanista materiaalia!!!

Merileväkorsisimpukkamörskää

Savesta sinun kannattaa ajatella positiivisesti. Se ei ole elämää hankaloittava kasvimaan kauhu, vaan superhyperhyödyllinen osatekijä. Sitä pitää vain hoitaa hellästi ja varoen. Sitä ei saa muokata märkänä, älä siis mene kasvimaalle liian varhain. Anna sen kuivua niin hyvin, ettei se tartu työvälineisiin. Älä tallo sitä myöskään tiukkaan märkänä. Käytä vaikka astinlankkuja tasaamassa painoasi laajemmalle alalle. Älä päästä sen pintaa kuivumaan, vaan suojele sitä katemateriaalilla. Silloin savi ei myöskään lennä taivaan tuuliin myrskyllä tai valu lähiojiin sadekuurojen vuoksi. Kate auttaa lieroja asustamaan ja kaivamaan happi- ja vesiputkia maahan. Lierot myös sekoittavat puolestasi katetta alempiin kerroksiin. Toki, jos maa on tosi tosi tiukkaa savea, niin on hyvä idea haalia isot määrät orgaanista materiaalia ja jyrsiä se maahan. Tulee valmista nopeammin.

Palkkioksi työllesi saat mehevää satoa ja vähentynyttä työmäärää jatkossa viljelyksilläsi!

Lehtisellerin kasvatus ei sovi kiiruiselle sadonodottajalle

200-240 päivää

Niin kauan kestää, että lehtisellerin sato on valmista. Ehkä tämä tieto olisi kannattanut tarkistaa jo viime kesänä, kun ihmettelin, että ruodit olivat surkean pieniä. Mikä ihme se on, jos satoa havitteli 60 päivän kuluttua?

Koska tapanani ei ole luovuttaa yhdestä epäonnistumisesta, laitoin tänä vuonna oikein paljon lehtiselleriä. Siis mikä logiikka? Muutaman epäonnistuneen taimen jälkeen moninkertaistetaan heti määrä? Ei mikään, näin vain sattuu joskus käymään, kun on päättänyt, että omaa satoa on saatava jotain tietystä kasviksesta!

Siispä kasvihuoneessa ja osittain avomaalla on runsaasti taimia, kasvihuoneessa ne täyttävät tomaattien väliin jäävät alueet. Tyhjäähän ei kannata jättää arvokkaaseen kasvualaan.

Nyt taimet ovat 30-40 senttisiä, mutta ruodit perin ohuita. Näin sen kuuluukin olla.... tähän aikaan. Elokuusta alkaen alkaa kuulemma sitten tapahtua enemmän ja vahvuutta tulee mukaan varsiin.

Lavat kotipihassa täyttyivät vasta kesäkuun puolivälissä, kun tyhjentelin kastuneita hakkeita säkistä, puolivalmista kompostia ja kaikenlaista mörskää pihansiivouksesta niihin. Istuttamatta oli vielä muutama maissin- ja kurpitsan taimi, joten ne pääsivät lavakasvatukseen. Sateen piristäminä ne näyttävät ihan hyviltä kasvussaan.

Sama kasvi kolmessa eri maassa voi olla todella eri kokoinen

Raparperin koko voi vaihdella hurjasti

Jos mietit, että onkohan sinun lajikkeesi erilainen kuin mitä näkyi aiemmassa kirjoituksissani, joissa raparperini ovat melkoisen suuria.

Tässä on hauska kuvaparivertailu. Samasta kantaraparperista eri paikkoihin laitetut yksilöt ovat aivan erilaisia.

Tässä lähikuva kotipihassa, kompostilla lannoitetussa maassa kasvaneesta yksilöstä, sama kantajuurikasvi lähtönä. Kasvupaikka varjoinen, vain ilta-aurinko pääsee paistamaan. Lehden pituus 98 cm..

Tiukkaan tallattuun nurmikkoon laittamani raparperi sinnittelee ja on tällaista pientä kasvustoa kasvattava yksilö. Tästä ei voi edes satoa kerätä, muuten näivettyisi.

Tässä on palstalla, kateviljelyllä ja kompostilla lannoitettu yksilö tänä keväänä 1.5. Kuten huomaat, kasvusto on aivan eri mittaluokkaa. 

Nämä kaikki siis alunperin samasta juurakosta otettuja lähtöjä, eli geneettisesti samaa kasvia.

Tulkoon halla, tulkoon pakkanen, ei haittaa lain!

Kevään kylvökset turvassa hallalta ja pakkaselta

Lämpöpatjalla on hyvä olla.

Kausarin eli kausikasvihuoneen lämmitys hevoskalla

näyttää onnistuvan tänä vuonna yli odotusten. Viikonloppuna pääsin koulimaan edelliset kylvökset ja ruukut pääsivät lämpöpedille kausariin. Samalla kylvin styrox-laatikoihin lisää herkkuja. Latva-artisokkaa, parsakaalia, salaatteja, rucolaa ja vaikka mitä. Niistä tarkemmin myöhemmin. Nyt kevään odotus on ihan huikeaa!!! Omat taimet näyttäisivät onnistuvan tällä kertaa tosi hyvin.

Indoor = ilman lämpötila

Outdoor = sensorin mittaama lämpötila hevoskamassassa.

Ihan hetikään ei sammu 44.3 asteisen patterin voima.

Omavaraisuus ja me sekä tietenkin lierot

Miten kevään mittaan omavaraisuus etenee?

Tähän voi sanoa tällaisena lumisen talven keväänä, että hitaasti mutta varmasti.

Kausari oli tätä kirjoitusta aloittaessani vielä lumivallien takana varmassa turvassa, eikä kylvöstä kausariin ajoissa kannattanut edes haaveilla. Pari lämmintä auringonpaisteista päivää teki ihmeitä lumivalleihin ja kausari on nyt lämmityksessä hevoskan voimin, kuten kirjoittelin helmikuun puolella. Päivä päivältä sääennusteet muuttuvat hurjasta takatalvesta lämpimään kevääseen... mitäköhän oikeasti on tulossa? Optimistisena luotan, että kausarin lämmitys riittää ja saan taimet keväthoitoon sinne suunnitelman mukaan.

Keittiössä pakkanen alkaa näyttää melko tyhjältä, mikä kertoo varmaa viestiä ensi syksyn marjamäärien lisäämistarpeesta, suuresta tarpeesta. Kevään synttäreiksi ei riitä enää mansikoita täytteeseen. Mustikoita on muutamaan smoothieen ja pari pientä pussia mustia viinimarjoja. Vähiin käy ennen kuin loppuu -sanotaan, pitää paikkansa.

Pavut ovat vakiintuneet ruokavalioon ja suosikkini on pavut sipulin ja suppilovahveroiden kanssa hitaasti haudutettuina. Mausteiksi voit laittaa omia suosikkimausteitasi, olen nimittäin huomannut, että pavut ovat aika passeleita moneen sekoitukseen. Valkosipulia ja tavallista sipulia kun laittaa sopivasti, ei välttämättä edes tarvita muuta kuin vähän suolaa ja ripaus sokeria. Sopii välipalaksi, iltapalaksi ja vaikka minkälaiseksi palaksi.

Jingjangeja kasvatetaan ensi vuonnakin todennäköisesti. Helppo talvivarasto syntyy myös pensaspavuista, kun antaa palkojen tuleentua ja korjaa sitten kypsät pavut. Osan voi pakastaa tuorepapuina, kuten kesäkeitossa on käytössä, mutta pakkastilaa säästää tuleentuneena säilöminen.

Kesäkurpitsaa on onneksi vielä pakkasessa valmiiksi pilkottuna. Kätevä lisätä suoraan pataan.

Pinaattikeittoa varten pinaatteja on pakkasessa kahta kokkauskertaa varten enää.

Valkosipuleita riittää vielä, samoin tavallisia sipuleita. Porkkanoissa on varastohävikkiä tänä vuonna runsaasti, varasto on ollut liian lämmin valitettavasti. Ensi vuodeksi onneksi on sovittuna jo maakellarihyllytilaa lähipiiristä.

Omavaraisuutta voi toteuttaa tälläkin tavalla:

Ravinteiden kierrätystä omalla pihalla, maan rakenteen ylläpitoa omin voimin (tai siis lierojen voimin), kasvien juurille huokosten muodostamista, biojätteen hajottamista.

Mahdollisimman paljon kierrätystä, pois viedään vain syötävä sato ja takaisin tulee kaikki se, mitä ei syöty, kuten perkuujätteet. Naapureilta saadaan suuri tuki biojätteen keräämisessä, hakemateriaalin tuomisessa, sadostamme tehtyjen herkkujen maistelussa.

Omavaraisuutta on myös, että voi ilahduttaa lähipiiriä oman sadon tuotteilla. Monesti on paljon mukavampaa saada oman pellon herkkua lahjaksi, kuin jokin kippo tai kuppi kaupasta.

Omavaraisuutta ei kaupungin taajamassa saa samaan mittakaavaan kuin ihanilla maaseututonteilla lampaineen ja maakellareineen. Niistä unelmoin vielä, siihen lottovoittoonasti varmaankin ainakin (pitäisi varmaan lotota....) Onneksi on muita, joilla nämä ovat jo mahdollisia ja me muut voimme ihailla heidän työnsä tuloksia blogeista ja vaikkapa vierailemalla lähitilalla.

Keitä me olemme?

Kaupunkilaisperhe 86tuhannen ihmisen taajamassa. Pyrimme noudattamaan kulutuksessamme ympäristöystävällisiä ja kotimaisia tuotteita mahdollisimman paljon. Ruokavalioon mahtuvat niin lihat, kalat kuin kasviksetkin, joskin oman maan antimet lisäävät aina kasvispainotteisuutta. Kasvuvyöhykkeensä on Porin seutu, eli lähellä merta olematta meren rannalla. Puutarhaa paranneltu liki 20 vuotta omalla tontilla ja lisänä kaupungilta vuokratut monivuotisten kasvustojen aaripalstat. Omassa pihassa kasvatetaan  pikanaposteltavaa ja huoltoa vaativaa, ja palstalla kasvatetaan varastoitavat, vähemmän hoitoa vaativat.

Muiden, omavaraisuudesta kirjoittavien, linkkejä löydät alta. Niistä löytää hurmaavia kertomuksia mehiläisistä, kanoista, lampaista, maaseudusta, kaupungista ja vaikka mistä. 

Kannattaa ehdottomasti kurkata!

Farmer to Bee

Tsajut

Sarin puutarhat

Maalaiskaupungin piha

Laura eli Javis

Ku ite tekee

Metsäläisten elämää

Riippumattomammaksi

Korkeala

Saman otavan alla

Airot ulapalla

Villa Koira

Torpan tyttö

Caramellia

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Luomulaakso

Kohti laadukkaampaa elämää

Rakkautta ja maan antimia

Iso-Orvokkiniitty

Jovelan talopäiväkirja

Mrs Sinn

Pienen pieni Farmi

Harmaa torppa

#suuntanaomavaraisuus

Onko kompostisi "bensa- vai dieselmoottori" paloperiaatteeltaan?

Komposti ja sen toiminta on mitä ihmeellisin asia. Mitä oikeastaan kompostissa tapahtuu?

Mitä tarkoittaa kompostin palaminen?

Kompostin palaminen kuulostaa ensi alkuun ehkä vähän oudolta sanonnalta. Eihän liekkejä ja savua näy, eikä takasta tuttua tuhkaakaan synny. Palaminen kuvastaa kuitenkin hyvin mikrobien aineenvaihdunnassa syntynyttä lämpöä, joka näkyy kompostin kuumenemisena, siis palamisena. Olosuhteiden pitää olla sopivat: lämmön, kosteuden ja materiaalin osalta. Tuloksena siis syntyy hiilidioksidia, vettä ja epäorgaanisia suoloja, lämpöä ja hyvin pitkälle hajonnutta orgaanista materiaalia.

Vaiheittainen prosessi

Kompostin toiminnassa on erilaisia vaiheita, jotka eroavat tuotetun lämmön määrässä. Alkuvaiheessa mikrobit hajottavat helposti hajoavaa materiaalia ja prosessi etenee kohti vaikeammin hajotettavia osasia. Yllä olevassa kuvassa näkyy, että kuumimmillaan komposti on termofiilisessä vaiheessa. Käytännössä, kun kompostiin laitetaan koko ajan lisää uutta hajotettavaa, ei synny tällaista voimakasta eroa lämmössä, ainakaan omassa kompostissani. Lämpö pysyy korkealla koko ajan, kunnes tulee aika tyhjentää täytössä oleva "kehkeytyvään". Erilaisilla mikrobeilla on erilaiset kyvyt hajottaa erilaisia materiaalia ja se on yllä olevan kaavion näyttämän lämpöjakauman syy. Lämmöntuotto on erilaista eri vaiheiden uurastajilla. Sienet pärjäävät alemmassa ph:ssa kuin bakteerit, joista useimmat nauttivat olostaan pH:n ollessa lähempänä 7:ää

Alussa touhussa ovat aktiivisesti mukana bakteerit ja ne tuottavat paljon lämpöä. Tämä on helppo havaita ihan käytännön kokeella. Kokoa esimerkiksi ruohonleikkuujätettä, joka on hyvin typpipitoista, kasaan ja jo parissa päivässä voit huomata kasan sisällä nousseen kuumuuden. Samoin käy kompostissasi.

Prosessi etenee ja viimeisinä uurastajina ovat sienet. Ne kykenevät hajottamaan myös kaikkein vaikeimpia materiaaleja. Tällöin lämpö ei nouse enää korkeaksi. Vähitellen massan lämpötila lähenee ympäristön lämpötilaa. 

Happokuilu riesana alussa

Kompostoitumisprosessissa on alussa ns. happokuilu, mikä käytännössä johtaa hetkelliseen kompostoitumisen hidastumiseen. Tämä näkyy yllä olevassa kuvassa sinisen viivan alamutkana mesofiilisessa vaiheessa. Itse laimennan tätä kuilua välillä pienellä määrällä tuhkaa. Vanhoissa oppaissa on usein suoranainen kielto tuhkan laittamisesta kompostiin, mutta se on jopa välillä tarpeen, mikäli kompostiin laittaa paljon keittiöjätettä tai hapanta puutarhajätettä, kuten vaahteran tai tammen lehtiä. Asiasta on luettavissa mielenkiintoinen tutkimus yliopiston opinnäytetyönä tehtynä Tuhkalla tehostetun kompostin kypsyyden ja laadun arviointi (Jenni Ojala 2008 Helsingin yliopisto). 

Mitä eroa on kompostilla ja kompostilla?

Netistä jos etsii kompostointiin liittyvää tietoa, niin herkästi hukkuu tietotulvaan. Mistä tietää, millainen komposti tai kompostori juuri itselle sopii? Tärkeää on miettiä, mitä kompostoi. Jos tarkoituksena on käsitellä vain puutarhajätettä, ei valinnalla ole mielestäni suurtakaan väliä, eikä mitään erityistä välttämättä edes tarvitse ostaa. Kunhan keosta tulee riittävän suuri, sillä pieni ei lämpene. Omasta mielestäni on puutarhajätteessäkin tärkeää saada suojattua maatuva massa ilmasta tulevilta rikkaruohon siemeniltä ja loppuvaiheessa estää mahdollisten elinkykyisten siemenien itäminen. Mullan käyttö on perin hankalaa, jos se pitää ensin puhdistaa rikkaruohokasvustosta.

Keittiöjätettä kompostiin

Jos sen sijaan haluat kompostoida myös keittiöjätettä, on vaatimukset suuremmat. Edelliseen verrattuna yhtäläistä on riittävä koko, tai oikeammin sopiva koko. Liian pieni ei pysy kuumana eli toiminnassa ja liian iso ei kuume riittävästi. Omasta  lempimallistani olen postannut aiemmin, joten siitä en sen enempää kerro tässä. Oman asuinalueen säännökset kannattaa tarkistaa ruokajätteen kompostoinnin osalta.

Toimintaperiaatteet eri malleissa

Jos haluat kompostoida ympärivuotisesti ja myös keittiöjätettä tarvitset jyrsijöiltä suojatun, lämpöeristetyn mallin. Joko teet tai teetät sen tai ostat, sillä ei ole merkitystä tässä toimintaperiaate-asiassa. Olennaista on, että ymmärtää, mikä ero on tuossa minun valitsemassani mallissa ja monissa markkinoilla olevissa, "keuhkollisissa" malleissa. Markkinoilla on myös ns. keuhkottomia malleja. Keuhkolla tarkoitan kompostin sisällä olevaa ilmaputkea, josta tulee massaan tarvittavaa ilmaa. Muistelen keuhko-sanaa käytetyn yhdessä markkinoilla olevassa tuotteessa.

Oma kompostini, jossa keuhkoa ei ole, kuumenee laaja-alaisesti ja aiemmissa postauksissani kertomani mukaisesti, käännän sen kertaalleen: täytettävästi kompostista kehkeytyvään, ja muuta sekoitusta en tee. Tuloksena on silti tasalaatuinen massa, kunhan on huolehtinut seosaineen täyttämisestä kerroksittain aina biojätteen laittaisen jälkeen. Tyhjennän kehkeytyvän kompostin isoon säkkiin silloin, kun täytettävä on tyhjennysvaiheessa eli täyttynyt. Tämä kompostini toimii ikään kuin diesel-moottorin lailla: palotila eli komposti toimii koko alueeltaan, happea on valmiiksi sekoittuneena kaikkialla, onnistuneen seosainekoostumuksen avulla. Massa ei haise pahalle tyhjennysvaiheessa. Säkkivaihe on käytössä vain talvella, kesällä massa menee suoraan käyttöön kasvimaalle.

Markkinoilla olevat keuhkolliset ovat sitä vastoin "bensamoottoreita" toiminnaltaan eli niissä polttoaineeseen (uusi biojätemassa) syötetään happi keuhkoista ja reaktio etenee keuhkoista poispäin etenevänä rintamana. Niitä pitää tyhjentää alaluukusta hyvinkin keskeneräisenä, jotta uutta massaa saa pudotettua säiliön sisällä ylempää alemmas keuhkon kohdalle palamaan. Moni tuttavani harmittelee tyhjennettävään massan pahaa hajua ja jälkikompostointitarvetta kasassa tai muualla ennen hyödyntämistä kasvimaalla.

Miten käynnistän kompostini toiminnan uudelleen?

Kompostin käynnistämiskeino riippuu syystä, miksi se on hiipunut alun perin. Jos et ole lisännyt pitkään aikaan uutta biojätettä, käynnistyy prosessi, kun lisäät taas uutta massaa.

Jos komposti haisee pahalle eikä lämpene, todennäköisesti massa on liian märkää ja/tai typpipitoista. Sekoita massa ja lisää samalla seosainetta kosteutta keräämään. Itse olen turvautunut joskus hienojakoiseen sahanpuruun. Sahajauho kerää tehokkaasti kosteuden, hyödyntää keittiöjätteen typen ja lämpö nousee parissa päivässä 60 asteeseen. Tähän oli tarvetta silloin, kun en ollut vielä omavarainen hyvärakenteisen seosaineen osalta ja välillä oli liikaa uutta jätettä ilman riittävää määrää kuohkeaa haketta. 

Talvella komposti voi jäätyä, jos uutta biojätettä ei tule tarpeeksi tai jäte on liian märkää eikä seosainetta ole käytetty riittävästi. Tällöin mikrobitoiminta ei tuota riittävästi lämpöä ja ulkoilman ollessa pakkasella, jäätyy kompostikin vähitellen. Sitä on turha alkaa sulattamaa kuumilla vesillä, sillä tuloksena voi olla liikaa märkyyttä, ravinteita huuhtoutuu maahan ja vielä tiukemmin jäätyvä märkä massa. Odota rauhassa, kevät tulee ja komposti kyllä käynnistyy.