MItä olen oppinut tähän mennessä tänä kesänä?

Haastetta on riittänyt enemmän kuin ennen

Säässä on aiemminkin ollut monenmoista ponnistusta, joten tänä vuonna erilaista on ollut erityisesti monet jutut omassa toiminnassani. Pitää siis katsoa peiliin, kun pohtii mikä menee pieleen tai siis että miksi menee pieleen.... Niitä pieleen menneitä asioita on jo tiedossa sen kummempaa pohtimatta.

1) Katetta ei ole ollut riittävästi, vaan osa maista on ollut mulloksella.

2) Palstalla jyrsittiin pohja ennen kylvöä.

3) Harso ei ollut  käytössä kylvöjen jälkeen kaikkialla.palstalla

Kolme kovaa kohtaa, jotka ovat uskoakseni olleet perimmäisimmät syyt, että tulos on huonompi kuin koskaan.

Tämä tarkoittaa minulle henkilökohtaisesti, että olen entistä vakuuttuneempi hehkuttamieni viljelymenetelmien puolesta. Työtä on ollut tänä vuonna enemmän ja tulos  on silti ollut huonompi, ei siis mitenkään kannatettavaa muutosta toiminnassa.

Jatkossa pysyn visusti vakaasti oikeiksi uskomissani viljelymenetelmissä ja toivon saavani riittävästi katetta käyttööni ensi vuonna.

Sadonkorjuu on päivän kohokohta

Parsakaalit sulavat suuhun ilman kypsennystäkin

Maku on jopa varressa niin maittava, että voi pureskella kypsentämättä. Puolisoni totesi, että ei tämä parsalta maistu. Hetken mietin, että mitäköhän tuokin nyt tarkoitti. Kyselin vähän tarkennusta, että siis miltä se sitten maistuu. Kommentti tarkoitti, että maku on  niin hyvä ja mieto, että ei vaadi mitään totuttelua, kuten kaupan parsakaalit vaativat (=eivät kuulu puolison herkkuihin....).

Viinyrypäleet kasvavat tasaisesti. Miltäköhän nämä sitten maistuvat?

Poistovillakatekokeilu on osoittanut, että rikkaruohot eivät todellakaan kasva siitä läpi. Eli jos haluat torjua katteella rikkoja, on poistovilla ehdottomasti suosikki siihen. Herneissä ei ole myöskään ollut yhtäkään matoa tänä vuonna. Maku on erittäin makea ja kasvu hyvää. Maa pysyy märkänä villan alla.

Mustikkaa..

Teivadelmaa...

Nurmikko on ravinnesyöppö ja kova kilpailija

Pihaan sijoitetut pavut pulassa

Kasvihuoneessa taimetetut pavut ovat olleet tiukassa paikassa pihassa tilapäiskasvualalla. 

Kevyesti muokattu nurmipohja on näyttänyt kyntensä ja pavut ovat olleet nujertumassa kisassa. Nykyajan pensaspavut ovat paljon heikompia kilpailijoita kuin peltoviljelyyn tarkoitettu Sampo-härkäpapu sekä Walesta ostettu rautakautinen härkäpapu ja victorian aikainen herne.

Avuksi olen laittanut Arvo-luomulannoitetta ja ruohosilppua, mutta ei ole auttanut. Nyt viimeisenä oljenkortena laitoin kompostikatteen.

Muutamassa taimessa on tummemmat lehdet.

Ihan nälkiintyneitä!

Ehkä nämä vielä vahvistuvat!

Rautakautinen härkäpapu on ihan kunnossa.

Sampo-härkäpapu on myös vahvana.

Victorian aikaiset herneet ovat kohtalaisia. Erona nykyajan herneisiin on huomattavan suuri määrä tartuntakärhöjä.

Kasvimaalla kasvavat pensaspavut ovat aivan eri kokoa ja näköä. Harvaan istutetut taimet ovat täyttäneet koko kasvualan ihan täyteen.

Hellettä, kuivaa, kylmää, sadetta, ainakin on ollut vaihtelevaa

Kesäkuun sää on ollut yllätyksiä täynnä

Taas on nopeasti aika kulunut ja heinäkuun yhteiskirjoitussarja jatkuu. Kirjoittelemme kauden etenemisestä ja resepteistä mahdollisesti.

Suojaisinko harsolla, pitääkö käydä kastelemassa kasvihuoneessa, onko sadevesitynnyrit taas täynnä, pitääkö laittaa valoverhoa verkoksi.... 

Monenlaista suojausta on tarvittu tänä vuonna, ja silti on päässyt vahinkoja syntymään. Moni puhuu ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Ei voi tietää kaikkien luonnonoikkujen syytä kulloinkin, mutta selkeästi ovat vuodet erilaisia. Palstanaapurin kanssa juuri tänään juteltiin, että tuulisuus on jotenkin lisääntynyt. Tuuliseinien ja -katkojen tekeminen on tullut ihan välttämättömäksi. Itsekin taidan tehdä vielä toisen raparperiseinän pysäyttämään tuulia ja muodostamaan suosiollista mikroilmastoa.

Onneksi kuitenkin päällimmäisenä pysyy hyvä mieli omasta sadosta ja mukavasta tekemisestä. Niin kauan kuin ei harmita puutarhurointi, niin kauan sitä kannattaa jatkaa.

Usein näkee ohjeena, että ei kannata kerätä nurmikolta leikkuujätettä, sillä se köyhdyttää nurmikon. Olen sen kyllä todennut ihan käytännössäkin todeksi, mutta jostain syystä palstalla ei käytävät näivety, ei sitten millään. Olen monet vuodet kerännyt kaiken kasvun katteeksi. Leikkaan käytävät todella lyhyiksi, ja silti kasvu on ihan hurjaa. Milloinkahan ne näivettyvät?????

Nyt näyttää palstalla jo vähän tutummalta. En ole tuntenut maita omakseni, kun katetta ei ole ollut riittävästi, vaan kasvustot ovat olleet liikaa mulloksella. Olen syyttänyt mullosta ötökkäharmeista mielessäni, mutta ilmeisesti nyt on ötökkäinen vuosi.

Sipuleilla oli kesäkuun puolivälissä hyvässä mallissa katetilanne.

Ja kohta edellisen kuvan jälkeen sain levätkin leviteltyä, näkyy kuvassa alapuolella.

Perunat on kylvetty harvempaan kuin aiemmin ja käytävillä oli kesäkuun puolivälissä vielä katevajetta. Taimilla oli katetta kohtuullisesti. Ja onneksi vielä levääkin riitti osalle niistä.

Levää levitettynä.

Epätoivoinen yritys  harhauttaa sitä hernekärsäkästä ruohosilpulla.... vaikka herneet taisivat olla menetettyjä jo tässä vaiheessa.

'Harhautus ehkä onnistui osittain, sillä joitakin taimia lähti kasvuun tämän jälkeen. Taimen takana näkyy levää levitettynä porkkanoiden riviväleihin.

Tein kyllä silti täydennyskylvön "mansikkamaan" kohdalle hajakylvönä, tai siis siihen, johon piti tulla mansikkamaa. Tavoitteena sekä peittää kasvustolla maa, että kerätä typpeä typensitojien avulla jo valmiiksi maahan mansikoita varten.

Vadelmasato näyttää tulevan ihan hyväksi.

Täältä löydät muut kirjoittajat taas tälläkin kertaa:

Laura eli Javis    Tsajut     Puutarhahetki - suurten unelmien puutarhablogi    Sarin puutarhat    Sorakukka    Metsäläisten elämää    Harmaa torppa    Elämää korvessa    Pienen pieni farmi    Caramellia    Ku ite tekee    Rakkautta ja maan antimia    Kohti laadukkaampaa elämää    Korkeala    Villa Kotiranta        Alussa oli Vehkosuo    Wannabee farmari    Maatiaiskanasen elämää    Tuohitossuissa

Latva-artisokka ensi kertaa viljelyksessä

enkä tiedä yhtään, miltä sen kuuluisi milloinkin näyttää

Talvella käytimme säilykkeenä ostettua latva-artisokkaa pizzan päällä ja ihastuimme sen makuun. Aiemmin en olisi osannut sanoa siitä juuta tai jaata, jos joku olisi kysynyt. Tämä kesä tuntuu olevan kokeilujen aikaa monella tapaa. Aiemmin kerroinkin jo lakritsiyrttikokeilusta.

Oletko sinä kasvattanut latva-artisokkaa? Onko tämä oikean näköistä kasvua?

Katteena näkyy takana poistovillaa lampurilta ja latva-artisokalla on ruohosilppua, jota pitäisi jo pian lisätä. Nopeasti näkyy hupenevan kostella hellesäällä.

Herneiden palkojen muodostusta kiva seurata

nyt kun tietää odottaa 3 viikon kuluttua satoa

kukinnan loppumisesta. En ole koskaan aiemmin kiinnittänyt herneiden kehitykseen paljoakaan huomiota. Yleensä on aina jotain muuta tekemistä samoihin aikoihin. Nyt nämä varhaisherneet ovat seurantaa ajatellen hyvässä paikassa. Joka päivä tulee kuljettua niiden ohi monta kertaa.

Katteeena näkyy takana maisseilla poistovillaa lampurilta ja samaa on herneilläkin.

Maissi sai katteen ja vähän muutkin taimet

Ruohonleikkaaminen on juhlaa

sillä piha siistiytyy ja laajenee silmän räpäyksessä ja tuloksena ihanaa ravitsevaa katetta kasvimaalle.

Maissit suorastaan huusivat katetta ympärilleen. Voi melkein nähdä, miten ne piristyvät ja imevät typpeä märästä leikatusta nurmisilpusta. Samoin nauttivat valkosipulit ja toivottavasti myös latva-artisokat, sillä niitä kasvatan ensimmäistä kertaa ja ruohokatteen saivat nekin ympärilleen. Voi kun kehtaisi mennä naapuriin ja pyytää saada leikata heidänkin nurmikot keräävällä leikkurilla. Katetta tarvittaisiin vielä paljon paljon enemmän.

Mitä diversiteetin ylläpito merkitsee ruuantuotannolle?

Maaperän merkitys niin diversiteetin ylläpidolle kuin ruuan ravintoarvoille tulevat Gabe Brownin esityksessä hienosti esille (linkki alla sinisellä)

Maanpinnan suojaaminen ja monipuolinen viljelykasvisto

Gabe Brown ja maan kasvukunnon elvytys diversiteetin avulla - tekstitys suomeksi 

Suosittelen lämpimästi katsomaan videon, vaikka pituutta on tunti.

Esitys kannustaa ja innostaa jatkamaan valitsemallani menetelmällä, jota tässä blogissani peränkuulutan kaikissa valinnoissani.

Tulkoon halla, tulkoon pakkanen, ei haittaa lain!

Kevään kylvökset turvassa hallalta ja pakkaselta

Lämpöpatjalla on hyvä olla.

Kausarin eli kausikasvihuoneen lämmitys hevoskalla

näyttää onnistuvan tänä vuonna yli odotusten. Viikonloppuna pääsin koulimaan edelliset kylvökset ja ruukut pääsivät lämpöpedille kausariin. Samalla kylvin styrox-laatikoihin lisää herkkuja. Latva-artisokkaa, parsakaalia, salaatteja, rucolaa ja vaikka mitä. Niistä tarkemmin myöhemmin. Nyt kevään odotus on ihan huikeaa!!! Omat taimet näyttäisivät onnistuvan tällä kertaa tosi hyvin.

Indoor = ilman lämpötila

Outdoor = sensorin mittaama lämpötila hevoskamassassa.

Ihan hetikään ei sammu 44.3 asteisen patterin voima.

Lierokäytävä vesiputkena maassa

Oikea vastaus viikon kysymykseen on 10 000 putkea

Kysymys siis oli:

"Jos putken (huokonen maassa, esim. lieron kaivama tunneli) halkaisija on 10 mm eli sentti. Siinä mahtuu virtaamaan tietty määrä vettä.

Montako pientä putkea (esim. juuren tekemää huokosta) tarvitaan, jotta sama vesimäärä mahtuu menemään samassa ajassa, jos tällaisen pienen putken halkaisija on kymmenesosa, eli 1 mm?"

Kasvimaalla kompostia ja katetta ja päällä matto eristämässä talven ajalla

Tämä ehkä herättää miettimään, että lierojen hyvinvoinnista kannattaa olla huolissaan. Ne tarvitsevat hyvään elämään happea ja ruokaa. Jos maa on veden kyllästämää, ei siellä ole lieroillakaan kivaa, eivät tosin kasvitkaan kasva, sillä niidenkin juuret tarvitsevat happea. Toisaalta, vaikka olisi paljon happea, kuten vaikka kevyessä hiekkamaassa, niin ilman ruokaa on kovin kurjaa.

Kateviljely

Katteilla saat ylläpidettyä maan kosteutta tasaisena, lämpötila ei vaihtele niin rajusti kuin ilman katetta. Näistä olen monesti kirjoitellut eri postauksissa. Kate on myös lieroille hyvää ruokaa. Sekin on tullut usein esille, mutta nyt kun tiedät, että tarvitaan 10 000 putkea, joiden halkaisija on yksi millimetri, jotta samassa ajassa menisi yhtä paljon vettä kuin yhdessä putkessa, jonka halkaisija on 10 mm eli yksi sentti, varmaankin säästät ensi kesänä kaikki lierot ja hoivaat niitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Eikä vesitaloudesta huolehtiminen ole se ainoa hyvä juttu. Muistat varmaan lieronkakan hyvät ominaisuudet.

Onko kaikki putket eli huokoset samanarvoisia, jos lukumäärä on riittävä?

Kaikki huokoset eivät ole saman arvoisia. Oikein pienet huokoset pitävät veden niin tiukasti kiinni, että kasvit eivät saa vettä käyttöönsä, näin voi olla savimaassa. Isot huokoset tyhjenevät painovoiman vaikutuksesta, eli taas vesi on poissa kasveilta. Tyhjeneviä ovat sellaiset, joiden halkaisia on 30 mikrometriä (1 millimetri on 1000 mikrometriä eli 30 mikrometriä on 0,03 millimetriä). Aika pieniä siis nekin silmälle.

Napsaisin kausariin lämmöt päälle

Kausarissa lämmöt päällä!

Olen aiemmin jo maininnut, miten hirmu hyödyllistä on hevoska puutarhassa. Hevoska-termihän on korrektimpi versio hevonpaskasta, jota ei kummityttöni muinoin halunnut käytettävän. Siispä termi jäi elämään ja aktiiviseen käyttöön, vaikka nykyään kummityttö ei taida enää kauhistua alkuperäisenkään sanan käytöstä. Omat lapseni tosin ovat nyt samaa mieltä kuin kummityttöni taannoin.

Niin... hevoskastahan piti kertoa. Hevoska on luontaisesti helposti palamaan käynnistyvä lanta, varsinkin jos seosaineena on käytetty olkea. Itselläni on sahanpuruversiota, jossa on kuivaheinää mukana jonkin verran. Hyvin palaa silti sekin. Yleisimmin pintakompostoin sen talven aikana hakkeen kanssa pressun alla suoraan palstalla, mutta paremmin lämpöominaisuudet tulee hyödynnettyä kausarin lämmityksessä. 

Ilma 13,6 astetta, hevoska 31.5 astetta.

Syksyllä kaivoin kausarin pohjalta mullat pois, kasvimaa sai vähän uutta pintaa. Tarkoituksena oli kyllä hakea hevoskat jo syksyllä, mutta joskus käy niin, että tulee jotain kiireisempää tehtävää, niin kävi viime syksynäkin. Edellispäivänä huomattiin, että kausarin taaempi seinä oli romahtanut lumen ja jään painosta. Harmitti ihan kamalasti, luulin, että viime kesänä rakentamani kausari oli purkukunnossa... mutta eipä hätää. Tilanne ei ollutkaan niin paha ja eilen korjailtiin jo vauriot. Tänään ajettiin tutulle hevostallille noutamaan lämmitykset. Mukavasti alkoi pöhöttää lämpöä jo säkissä ja kausarin pohjalle päästyään olikin jo lämpöä mukavasti 31,5 astetta (outdoor-sensori massassa). Nyt odottelen viikon verran ja mikäli nyt ei ihan hirmupakkasia lykkää, niin kylvän viikon päästä styrox-laatikoihin kevätrehuja harson alle suojaan, salaattia yms. sekä taimikasvatuksen vaativia, kuten parsakaalit, ruusukaalit, sokerijuurikkaat... yms. Varmaankin vähän hernettäkin, jotta saisi herkkuja jo varhain ja tietenkin varhaisperunoita vähän.

Styrox-levyt pitävät lämpöä tallessa nyt ensi alkuun. Jos vielä ensi viikolla aikataulut sallivat, haetaan hieman lisää lämpöä hevostallilta.  Lopulta päälle tulee vielä multaa, johon taimet sitten oikeasti istutetaan. Hevoskassa palaisivat juuret lämmöstä ja ravinteista. Viljelytapa on siis lämpökohopenkki kausarissa ja mullan päälle myös vähän katetta, jotta kosteudet eivät haihdu.

Kompostikin oli tyhjennysvalmis

Viikonloppu oli muutenkin niin äärettömän rentouttava. Pääsin tyhjentämään käyttökompostin muhivaan ja samalla mielikuvitus laukkasi jo ensi kesän uudessa mansikkamaassa, johon talven kompostit pääsevät peruslannoitteeksi perustusvaiheessa. 

Tänä talvena pihamme on runsaan lumen vuoksi ollut huonosti kulkukelpoinen ja naapurin kanssa keksittiin kätevämpi tapa heidän biojätteensä keräilyyn. Vein heille tynnyrin, johon heidän on helppo kerätä biojätteensä ja minä käyn tyhjentämässä tynnyrin kompostiini. Eilen ehdin myös tynnyrintyhjennykseen ja voi sitä iloa, kun saa tyhjennetyn kompostin heti kerrallaan puolilleen uutta massaa. Käynnistyy todella nopeasti palaminen ja massa hupenee ihan silmissä.

Katetta ja lieroja sisäkukillekin

Syksy on onneksi pitkä, kostea ja lämmin tänä vuonna. Ehtii tehdä monenlaista. Pudonneita lehtiäkin löytyy varmasti vielä, vaikka olisitkin haravoinut oman pihan puhtaaksi lehdistä, joten vielä voit tehdä tämän syystoimen.

Ota lehtiä ämpäriin ja kaiva kasvimaasta lieroja. Älä kaiva kovin syvältä, jotta saat pinnalla viihtyvää lajia.

Laita sisäkukille ruukkuun mullan pinnalle kerros märkiä lehtiä, muutama liero ja vähän multaa päälle, jotta lehdet painuvat melko tiiviisti ja pysyvät kosteina. Ennen pitkää lierot ovat syöneet kaikki lehdet ja etenevät alaspäin rouskuttamaan kuolleita juuria. Palkaksi maittavista ruuista ne antavat kukillesi loistavaa madonkakkaa, joka on hyvin ravinteikasta, sekä kaivavat käytäviä, joihin uusien juurien on helppo kasvaa ja joissa pysyy ilmaa juuria varten.

Kuvasta näkee, että lehden juuri alkaa jo halkeilemaan kahtia, koska varren ympärysmitta kasvaa koko ajan ja levittää lehden alkua. Juurella on Metsämörri ja pari silkkikukkaa, koska viherkasvini eivät luonnollisesti kuki hehkein kukkasin.

Olen ylläpitänyt lierokantaa omissa sisäkukissani jo 7 vuotta ja sinä aikana ovat jukkapalmu ja lohikäärmepuu lopettaneet kokonaan alalehtien pudottamisen. Ennen aina talvikautena alimpia lehtiä kuivui ja tuloksena oli ruma lehdetön varsi, jonka päässä on tylsä lehtitupsu. Nyt siis lehdet pysyvät koko varren mitalla elinvoimaisena. Mikään muu ei ole muuttunut hoidossani, vain lierot ja lehtikate syksyisin.

Ensin oli juolavehnä, ohdake ja minä

Kolmen aarin kokoinen palstani oli aluksi hyvinkin hoitamatonta vanhaa pellonpohjaa, jossa ohdakkeet ja juolavehnä lukuisine muiden rikkaruohoineen olivat vallanneet jokaisen neliömillimetrinkin.

Alkutöikseni jouduin turvautumaan jyrsintään, vaikka periaatteessa maan jyrsintä on usein kovinkin haitallista juurilevinnäisiä rikkaruohoja täynnä olevalla alueella. Maa oli kuitenkin niin kovaa, että lapio ja kuokka -menetelmällä en saanut mitään otetta maahan.

Jyrsintää ennen leikkasin keräävällä ruohonleikkurilla kaikki kasvustot pois ja säkitin leikkuujätteen tulevaa käyttöä varten. Kyllä, todellakin kaikkine siemenineen päivineen.

Myllätyt mullat peitin pressulla, lukuunottamatta noin 30 neliömetriä, joihin päätin kylvää ensimmäisenä vuonna perunaa. Peruna on nimittäin tehokas rikkaruohojen estäjä varjostavalla kasvustollaan.

Pressu-peitto jäljellä vielä osassa kolmantena vuotena.

Pressu on valoa läpäisemätöntä ja estää rikkaruohojen itämisen. Joitain sitkeitä yrittäjiä löytyy, jos pressua kohottaa, mutta yrittäjät näivettyvät ennen pitkää valon puutteeseen. Sama käy juurilevinnäisille juolavehnälle ja ohdakkeelle. Maassa olevissa juurenpalasissa on alkuravinne kasvuunlähdölle, mutta pitkälle se ei riitä ja lopulta vaaleat hennot taimet kuolevat ja juuri on menettänyt voimansa.