Mitä mieltä olet näistä ehdotuksista?

 Muovikassien vähentämiseen ideoita

Muistatko, että olen mukana kansalaispoolissa, jossa pohditaan muovin kulutuksen vähentämistä? Viimeisimmän kyselyn tulokset on nyt julkistettu. Käy lukemassa poolin ajatuksia ja ideoita. Mitä mieltä sinä olet ja olisiko sinulla muita hyviä ideoita jaettavaksi?

Jokainen voi tehdä paljon erilaisia asioita, jotka vähentävät sekä muovin käyttöä, että estävät sen päätymistä luontoon. Onneksi Suomessa ei ole samanlaista ongelmaa muovipusseista, kuin on monissa kehittyvissä maissa ja lämpimissä maissa, missä on sellaiset ohuesta muovista tehdyt kassit "koristavat" teiden varsia, kaupunkikatuja ja merenrantoja.

Tässä uudestaan linkki, kun aiemmin ei toiminut.

https://www.kiertotalousratkaisuja.fi/fi-FI/PlastLIFE/kansalaispooli

Melkoinen yllätys uudessa kasvihuoneessa

 poisheitetty rihmasto tuottaakin satoa

Osterivinokas.

Muistatko, kun tilasin Fb-ryhmästä yksityiseltä henkilöltä sienirihmastoa? No en minäkään sitä enää muistanut. Tilasin samalla yritykseltä myös sienirihmastopötkylät. No, nuo yrityksen pötkylät tuottivat satoa, mutta yksityiseltä ostetut oli niin pieni määrä, että en saanut sitä kasvamaan riittävästi, tai luulin niin. Kasvatin rihmastoa ensin pienemmissä satseissa puupelleteillä ja kun rihmasto runsastui, laitoin ne isompiin pusseihin. Hygienisoin märän pellettimassan uunissa paistopussissa ja sekoitin rihmastot sitten massaan. Vein suuret pussit autotalliin pimeään ja unohdin ne tyystin. Poissa silmistä, poissa mielestä, sanotaan.

Lisää osterivinokasta.

Siivosimme pihaa talvikuntoon, ja samalla tyhjensin muhituskompostin massa uuteen kasvihuoneeseen. Ehkä muistat, että kasvihuoneessa on korkea sokkeli maan alla ja koko sokkeli täytetään kasvuainekselle. Rakennan pohjan kompostoimalla erilaista biomassaa, kuten haketta ja nurmikonleikkuusilppua. Kerrosten välissä on paljon myös biohiiltä. Ylimpään kerrokseen tulee kompostia ja lopuksi ihan uutta multaa jonkin verran.

Pieniä alkuja on vaikka kuinka paljon.

Avatessani kasvihuoneen oven, oli siellä odottamassa iloinen yllätys. Olin löytänyt elokuussa autotallista sienirihmastopussit. Massa oli kivasti valkoinen ja se piti laittaa ulos jatkokasvatukseen. No, sitten tuli Lähiruokapäivä-valmistelut ja kaikkea kiirettä, sekä sateiset säät. Sade tarkoitti sitä, että pihalle jääneet pussit kostuivat ylen määrin, pussit repeilivät ja massaan pääsi pihalta vaikka mitä, tai niin luulin. Aikani katselin pusseja ja kun täytimme kasvihuoneen pohjaa, ajattelin, että laitan massan vain kompostoitumaan sinne. Tänään sitten on sadonkorjuun aika. 

Huvittelen ajatuksella, että keväällä koko pohja on täynnä osterivinokasta. Kosteuttahan maa saa alakautta, sillä pohjassa on suora maayhteys.

Komposti kiertää ja taimia maakellariin

 Kasvimaan perkuujätteet nopeita kompostoida

13.10. täytin ääriään myöten perkuujätteillä.

Onneksi on blogi, jota varten ottaa kuvia ja tekee kirjoituksia. Tämä on samalla ikään kuin päiväkirja, josta voi tarkistaa, mitä teki milloinkin. Tänään touhuttiin pihalla talvea varten, kun uutisissa oli kuvia lumisista lähikunnista. Kompostierä, jonka aloitin lokakuun 13. päivä ja sen jälkeen täytetty koko ajan uudelle biojätteellä, oli nyt siinä kunnossa, että oli aika siirtää massa täyttökompostista muhituskompostiin. Muhituskompostin tyhjensin uuteen kasvihuoneeseeni. Kierto oli siis todella nopea. Edellinenkin satsi oli näillä perkuujätteillä aloitettu, joten sekin oli todennäköisesti syyskuun puolella. 

Muhitukseen siirretty 13.10. aloitettu massa näytti tältä.

Pieni yksityiskohta kompostista.

 

Kasvatin tänä vuonna valtavasti latva-artisokan taimia. Haluan oppia valmistamaan niistä säilykkeitä talveksi. No, satoa tuli, mutta vielä ei keittotaitoni olleet riittäviä, eli harjoiteltavaa jäi vielä.

Latva-artisokan uusi kasvusto sadon jälkeen.

Talvehditutan maakellarissa latva-artisokkien taimet. Aiemmin olen jättänyt taimet maahan ja toivonut, että selviävät talvesta. Tänä vuonna teen toisin. Kaivoimme kaikki taimet maasta.

Kädessäni katkaistun satovarren pää ja vieressä uusi kasvusto.

Satoa tuli yllin kyllin. Kirjoissa lukee, että ensimmäisen vuoden kasviin tulee 1-2 kukkaa, mutta minulla tuli aivan valtavan monta. Toki keväällä taimien istutuskuoppiin laitettiin runsaasti kompostia ja ladattua biohiiltä, eli potkua oli kerrakseen.

En ole seurannut taimia sadon jälkeen kovinkaan tarkasti. Niitä on pitkin pihaa, siellä mihin sai taimen sujautettua keväällä. Osa kasveista oli mennyt poikki tai myyrä syönyt juuret tai ainakin jotain oli tapahtunut, eikä kasvista saanut talvehtivaa yksilöä. Aika monta silti oli kunnon juurilla.

Kellariin menossa.

Yksi asia ihmetytti suuresti. Osassa taimista oli tullut ihan puskia. Satovarren juureen oli kasvanut hurja määrä lehtivarsia ja juuristo oli hyvin runsas. Saakohan näitä jaettua keväällä? Onneksi on talvi aikaa selvittää ohjeita netin syövereistä.

Lisää parsaa

 tulevien vuosien sadoksi

Muistatko, kun kerroin edellisestä parsaistutuksestani? Epäonniset taimet melkein mädäntyivät unohdettuina pussiin. Kovasta alustaan huolimatta, kaikki selvisivät ja lähtivät kasvuun. Tänä vuonna nuo ensimmäiset istutukset ovat kolmatta vuotta, eli jokaisesta juurakosta voi ottaa pari maistiaista. Ensi vuonna ymmärtääkseni satoa voi ottaa rajattomasti juhannukseen asti ja sen jälkeen pitää jättää kasvut vahvistamaan juurakkoa.

Neljästä juurakosta ei kuitenkaan missään vaiheessa varmastikaan paljon satoa saa, ja siksi tilasin viisi juurakkoa lisää tänä keväänä. Ostopaikka oli eri. Edelliset ostin turkulaisesta puutarhasta. Juurakot olivat suuria ja multaisia. Nyt ostin verkkokaupasta, hinta oli edullisempia, juurakot oli puhtaaksi pestyjä. Öisin on ollut hallaa, ja osa aluista on ottanut vähän nokkiinsa. Ei vaikuttane juurakkoon kuitenkaan. Ainakin nuo ensimmäiset lähtivät kasvuun, vaikka niissä ei ollut kasvualkuja lainkaan, kun laitoin ne maahan.

Olin toki nähnyt parsoista kasvukuvia, mutta silti yllätyin, miten pitkiä varsia siihen kasvoi kesän aikana. Ensimmäiset kasvuvarret keväällä näyttävät samoilta kuin kaupassa olevat myyntituotteet, mutta lopulta varret ovat melko ohuita ja päähän tulee sellainen hötömäinen kukinto. Ehkä vähän huono kuvaus, mutta sellaiselta se minusta näytti.

Opiskelukaverini Viikissä kasvattaa parsaa ihan liiketoimintana ja opin häneltä, että varhaisen sadon saaminen on todella haastavaa. Kevään hallayöt voivat sotkea kaikki suunnitelmat. Tällaisena kotitarveviljelijänä on helppoa laittaa harsoa suojaksi, jos on luvattu pakkasöitä, eikä elinkeino ole pienestä vastoinkäymisestä kiinni.

Ravintoaineet tappiin omaan satoon!

 Vai saako kotitarveviljelijä myös vitamiinibuustauksen?

Omat porkkanat ja valkosipulit ovat suurta herkkua

Kaikki omien tomaattien kasvattajat kertovat, että omat tomaatit maistuvat tomaatille. Moni ei-puutarhuroija voi miettiä, että kunhan höpöttävät ja kehuvat tietenkin omaa toimintaansa. Olen kuullut monen kertovan muistoina lapsuusajoista, kun isä tai äiti kasvatti omia tomaatteja ja vielä aikuisenakin muistaa niiden herkullisuuden. Monestako ruuasta ihmiselle jää muistijälki, jonka muistaa vielä kymmenien vuosien päähän? Uskon, että ei ihan hirveän monesta. Jotta näin pysyvä muistijälki syntyy, siinä on varmaankin moneen eri aistiin liittyvä tuntemuksia, sillä tutkimusten mukaan muistin toimintaa vahvistaa, mitä useampaan aistiin se kohdistuu. Omassa tomaatissa yhdistyvät ainakin maku, suutuntuma, auringon lämpö, lämmin muisto lapsuudesta/isästä/äidistä, väri, muoto, koko. Ei siis ihme, että sen muistaa vielä aikuisenakin.

Ruuan vitamiinipitoisuuksia ja koostumuksia on tutkittu tietenkin vaikka kuinka paljon monissa eri tieteellisissä julkaisuissa. En ole ravintotieteilijä, enkä ole asiaan perehtynyt syvällisesti. Nyt tuli kuitenkin vastaan video, jossa tästä on asiaa ja laitan sen sinulle tähän ja tähän.  Videoissa käydään läpi tehotuotettujen raaka-aineiden koostumuksen muutosta vuosien saatossa, kerrotaan tomaatin jalostamisesta, opetetaan, mitä tarkoittaa siemenpussissa oleva maininta F1 tai Hybrid. Suosittelen katsomista ihan näiden teoriaosuuksienkin takia, vaikka et muuten olisikaan niin kiinnostunut vitamiineista ja muista.

Kerran omia valkosipuleita maistaneena ei muuta halua.

Ruuantuotannon hinnanmuodostus tuottajan ja jalostajan osalta vaikuttaa viljelytapaan eli juuri siihen, mistä yllä mainitussa videossa on kyse. Syy-seuraussuhteet ovat todella moninaiset ja viime kädessä kaikki riippuu viljan ja sadon maailmanmarkkinahintojen määräytymisestä, mekanismista ja hintatasosta. Paikallisen tuottajan tukeminen, oman ruuan kasvattaminen, lähiruoan arvostus ja kotimaisuuden tukeminen ovat kaikki sellaista, jota tavallinen kuluttaja voi tehdä. Samalla tulee tukeneeksi pienimuotoisempaa tuotantotapaa. Vaikka Suomessakin harjoitetaan monokulttuuria, eli yhden satokasvin tuotantoa laajoilla alueilla, on alueet silti pikkiriikkisiä verrattuna Yhdysvaltojen, Brasilian, Australian ja muiden suurtuottajien peltoihin, tuotantotapoihin, lannoitusmääriin ja torjunta-aineruiskutuksiin. Tuotettu ruoka on erilaista, tutkitustikin.

Magnoldia ja punajuuria. Ja tietenkin mittanauha.

Suklaaminttuteetä omasta maasta

 hiostettua ja kuivattua yrttiä

Talvisin tykkään juoda iltaisin teetä. Olen melko kaikki"juomainen", en siis ole kovin tarkka, mitä teetä juon. Silti jotkut teet ovat suosikkejani. Monta vuotta sitten innostuin oman teen tai pitäisi oikeasti sanoa haudukkeen tekemisestä oman puutarhan antimista. Osa on ihan oikeasti omasta pihasta ja osa luonnonkasveja.

Omasta pihasta suklaaminttu, hiostettuna ja kuivattuna "teeksi".

Kun lapset olivat pieniä, katsoimme monta kertaa Ylen sarjan Yrttikoulu, jossa Bertalan Galambosa kertoi eri yrttien kasvatuksesta ja hyötykäytöstä. Mieleeni painui ohjelmasta erityisesti yksi asia: ampiaisyrtti on hyvä uniteen aines. Kasvatin sen jälkeen monta vuotta sitä teeainekseksi. Jostain syystä se on nyt jäänyt pois kasvilistoilta. Ehkä korjaan tilanteen ensi kesänä.

Ampiaisyritti oli oikeastaan lähtölaukaus sitten muihinkin yrttihaudukkeisiin. Erittäin maukkaita uniuutoksia tulee esimerkiksi myös hiostetuista ahomansikan lehdistä, lillukan lehdistä ja mesiangervosta sekä maitohorsmasta.

Hyvin kuivattu säilyy kauan metallipurkissa valolta suojattuna.

Nykyään laitan aina ainesosaluettelon talteen, kun ostan jotain yrttihauduketta. Jemmaan ne ns. vastaisen varalle eli odottamaan tulevaisuudessa olevaa parempaa aikaa. Toivottavasti joskus voin tehdä niitä omista yrteistä.

Hiostan aina kaikki teeksi tulevat kasvit. Mielestäni tee maistuu kuivalta heinältä, ellei yrttiä hiosteta. 

Muista tyhjentää kompostisi viimeistään marraskuussa

 Muuten uhkaa usein täyttyminen talvella

Taidetta kompostin sisäkannessa.

Olen jo monena vuotena noudattanut sääntöä, että marraskuussa pitää tyhjentää komposti. Tänä vuonna rytmi vähän muuttui, kun uuteen kasvihuoneeseen menee loputtomasti kompostimultaa. Sinne laitettavan massan ei tarvitse olla valmista, riittää, että se ei enää houkuttele jyrsijöitä.

Kaksi kompostia rinnan ja suojasilta väliin tyhennyksessä.

Ei varise kompostia väärään paikkaan.

Siisti homma.

Aloitimme apupuutarhurin kanssa tänään syystoimet. Ensimmäinen asia oli, että muhituskomposti tyhjennettiin kasvihuoneeseen ja täyttökomposti siirrettiin muhituskompostiin. Rutiineihin syksyllä kuuluu aina lisäksi se, että kompostien jyrsijäturvallisuus tarkistetaan ja kompostin alta otetaan ravisseet mullat pois.

Tyhjennyksessä tarkistetaan, että ei löydy aukkoja jyrsijöille

5 mm reiät ruostumattomassa teräslevyssä estävät hiiret ja muut.

Seinien pitää olla myös ehjät ja kaikki saumaukset.

Täyttökompostin alla on tiilet. Väleissä urat, jotta ilmankierto on taattu.

Muhituskomposti on laattojen päällä ja pienet urat niiden välissä.

Tällä kertaa täyttökompostikin oli jo niin maatunutta, että sen olisi voinut laittaa suoraan kasvihuoneeseen, mutta ajattelin, että on varmastikin ihan hyvä muhittaa sitä vielä hetki. Kääntämisen jälkeen lämmöt nousevat yleensä vielä ylös ja se on hyväksi massan hygienisoitumisen takia. En tietenkään halua uuden kasvihuoneen multaan mitään tautiriskiä.

Ei houkuttele jyrsijöitä, mutta maatuu vielä lisää muhituksessa.

Tyhjennyksen yhteydessä haen aina naapureiden kompostitynnyrit, vaikka olisin ne ihan hiljan tyhjentänyt. Mitä enemmän saa biomassaa kerättyä, kun aloittaa ihan tyhjästä kompostista, sitä tehokkaammin prosessi alkaa ja kuumentuu hyvin korkeisiin lämpötiloihin ja hygienisoituminen hoituu.

Uudet biojätteet ladattu ja kuivikkeita päälle.

Lopuksi juurikkaiden naatteja maasta kotiloita houkuttelemasta.

Parin päivän päästä kansi mene jo helposti kiinni.

Inkivääristä tuli totta tänä vuonna

 vaikkakin ihan pikkiriikkisenä

Inkivääriä omasta maasta.

Inkiväärin kasvattaminen on hauskaa, mutta mutkikasta. Aloitus on kovin helppo. Imeyttää luomuinkiväärin juurakot vedessä, pilkkoo osiin, laittaa multaan ja kastelee aina kuivahtamisen jälkeen. Tämän jälkeen alkavat haasteet. Vihannespunkki on ihan hulluna herkullisiin vihreisiin varsiin. Maasta nousseet varret on heti suojattava harsolla. Kasvu on nopeaa ja harsotunnelia pitää nostaa harva se päivä. Kevät herättelee lämpöä ja maasta tulee istutuslämmintä, a eikun vaan itäneet juurakonpalat maahan. No niin, nyt sitten menee aina pieleen tämän jälkeen

Joko tulee keväthalla, joka palelluttaa huolimattoman puutarhurin kasvukset tai kevätaurinko ja tuuli ovat liian vahvoja ja tappavat kasvaneet alut. Niin siinä aina käy, kokeile huviksesi!

No, niin kävi viime keväänäkin ja olin varma, että menetin satotoiveet, Mutta arvaas mitä. Tänään kun kaivoin ituvalkosipulien miljoonapenkin ylös, sieltä löytyi kevään istutuksista kasvaneita juuria. Ei isoja, mutta niin upean värisiä. En ole ikinä tiennyt ja nähnyt, miltä oikeasti tuore inkivääri näyttää.

Osasta istutusjuurista oli ryppäänä pieniä alkuja.

Tämä on niin hauska uusi kokemus, että varmasti jatkan kasvatusyrityksiä. Aion biohiilettää maan, johon seuraavaksi istutan kasvaneet alut, niin ainakin kosteutta ja ravinteita riittää.

Syksyn juttuja

 Valkosipulien istutus

Omasta sadosta istutukseen suurimmat kynnet.

Meillä on ollut jo monta vuotta tapana kasvattaa omat valkosipulit. Maun ja hauskan harrastuksen lisäksi itse kasvatetuissa valkosipuleissa on kaksi asiaa, joista en pysty sanomaan, että mihin ne perustuvat. Ensimmäinen näistä on, että ne eivät laukaise migreeniä, kuten kaupan tavanomaisesti viljellyt tekevät. Toinen asia on, että vaikka omia valkosipuleita söisi miten paljon, niistä ei tule ihon läpi sitä sellaista aivan kamalaa hajua.

Suurista kynsistä tulee hyvä sato.

Monta vuotta sitten perustettu itusipulipenkki oli aivan pahuuden vallassa, eli rikkaruohoissa. Ne ovat keväällä niin hentoisia, että miljoonapenkistä oli vaikea kitkeä rikkaruohot ja loppukesästä tilanne oli menetetty. Viime syksynä otimme sieltä jokusia oikeaan valkosipulimaahan. Tänä vuonna päätin purkaa miljoonapenkin kokonaan. Talikoin koko maan, otimme sipulit talteen ja erittäin huolellisesti kaikki rikkaruohot kompostiin.

Tämän syksyn valkosipulipenkki perustettiin kesän maissimaahan. jätin pohjalle hakettimella murskatut maissinvarret ja laitoin miljoonapenkistä kaivetun mullan päälle. Päätin tyhjentää sen kokonaan ja ottaa mullan uuteen maahan, sillä aina käy niin, että sipuleita jää huomaamatta ja lopulta valkosipuleita kasvaa kaikkialla. Mullan päälle laitoin ladattua biohiiltä ja sekoitin sen kevyesti maahan.

Ladatut biohiilet maahan.

Valkosipulin kynnet istutettiin tähän biohiiletettyyn multaa ja päälle päätin laittaa tänä vuonna pussimultaa, Biolanin mustaa multaa. Tähän oli kaksi syytä. Uuden kasvihuoneen kasvualustan rakentamiseen on mennyt kaikki uusi kompostimulta ja muualla ei ole multaa otettavaksi. Oli vähän niin kuin pakkorako. Onhan tästä se hyöty, että keväällä ei ole vanhasta mullasta kasvamassa heti rikkaruohoja into piukassa.

Valmista tuli.

Valmista tuli ja hyvä mieli. Nyt saa valkosipuleiden osalta talvi tulla. Keväällä penkki saa runsaasti kompostimultaa päälleen. Biohiili auttaa kosteudenhallinnassa, sillä kevään lumien sulamisvedet pääsevät imeytymään hiiliin ja niistä riittää vesivarastoa pitkään keväälle. Maa on runsasmultaista muutenkin, koska kaikki oma multani on kompostista tullutta. Jättisuuria kynsiä laitoin 32 kpl, normaalikokoisia 40 kpl ja yksivuotisia itusipuleita noin 55 kpl.

Omenat sadonkorjuussa

 Mehua, hilloa, siivua ja suttua

Pestyt ja kairatut omenat odottamassa.

Meillä on perheomenapuu, joka on noin 20 vuotta vanha Kasvuolosuhteet olivat alkuaikoina melko rankat, sillä aurinko porotti täydeltä taivaalta ja maa taisi olla useammin rutikuivaa kuin jotain muuta. Leikkaamisesta ei ollut tietoakaan ja satokin lähinnä vihjailevaa, eli ei mitään syötävää moneen vuoteen. Ötökät porasivat reikiä, raakileet putosivat maahan tai jotain muuta oli vikana, eikä syötävää syntynyt. Puu oli lähinnä hyönteisten ilona keväästä syksyyn ja kai siinä talvehtimistakin on tapahtunut pienissä koloissa.

Keväisin on ollut tavattoman hienoa seurata, kun linnut hakevat koloista ruokaa. Orava käy popsimassa kukintoja. En tiedä, syökö jotain kirvoja tms. kukkanuppujen kanssa, vai onko keväällä kenties muu ravinnontarve suuri talven jäljiltä.

Ehkä muistat, että olen panostanut pihamme monimuotoisuuteen jo monta vuotta, linnunpönttöjä on pienellä tontillamme aivan valtavasti ja hyönteishotelleja nököttää siellä sun täällä. Ehkä nämä toimet ovat vihdoin alkaneet tuottamaan tulosta, sillä kahtena vuotena on tullut hyvä sato. Ensimmäisellä kerralla en ehtinyt satoa korjaamaan muista syistä, joten tämä toinen vuosi on nyt ensimmäinen, kun sato oikeasti säilöttiin kunnolla.

Meillä ei juoda sokerimehuja, joten mehumaijalle ei ole käyttöä. Puumme on iästään huolimatta melko pieni, joten meille iso sato on kuitenkin mehupuristamolle aivan liian pieni erä. En siis voi viedä omenoitamme tuoremehuasemalle. Omenahilloa kuluu jonkin verran viilin, rahkan ja puuron kanssa. Omenapiirakkaa ei juurikaan tule yhtä kertaa enempää syötyä. Näillä rajoituksilla siis tein säilöntäurakkani.

Omenamurskaa odottamassa puristamista.

Omenamurska puristimessa.

Puristaminen alkamassa.

Puristamisen jälkeen massa kuivuriin.

Mehun säilöntä pastöroimalla.

Hedelmien murskaaminen käsikäyttöisellä murskaimella.

Pastöroitu mehu pullotettuna lasipulloihin.

Loput omenat kuivurissa siivuina.

Puristettu mehu valuu pastörointikattilaan suoraan.

Juureksia matkalla kellariin

 talvivarastointia varten

Sokerijuurikas.

Vaikka Lähiruokapäivään tehtiinkin sokerijuurikassosekeittoa, on satoa vielä yllin yllin maassa. Varastoin sen maakellariin, sillä keitto sai suuren suosion perheessä. Ihmettelen, ettei sitä oikeasti kasvateta kotitarpeiksi. Helppohoitoinen, suurisatoinen. Mikäs sen mukavampaa?

Palsternakat ovat jättiläisiä.

Olen parina vuotena aiemmin yrittänyt kasvattaa palsternakkaa, onnistumatta mitenkään. Tänä vuonna onnistuinkin ilmeisesti aiempien vuosienkin osalta. Satoa tuli paljon. En kyllä oikein tiedä vielä, mihin kaiken tämän määrän käytän talven aikana. Ehkä se selviää aikanaan.

Keltajuurikas, tämän vuoden ensikertalainen.

Keltajuurikkaista en edes tiedä, miltä ne maistuvat. En oikein edes muista, miten sain idean kasvattaa niitä. Nyt luin somesta, että niitä voi säilöä samalla tavalla kuin etikkapunajuuria. Taidan kuitenkin itse säilöä kaiken kellariin ja käyttää juureksena joko sosekeitossa tai perunan tapaan. Hauska kokeilu.

Lisää palsternakkaa.

Maakellariin tehdyt mittatilauslaatikot.