Pyhä basilika ja curry-yrtti messuhankintoina

sekä lisäksi ranskanrakuuna, joku minttu ja lakritsiyrtti

ranskanrakuuna

Messuilla oli siis aiheena Koti ja piha. Yllättävän vähän oli pihaan liittyviä näytteilleasettajia. Itse olin Satakunnan puutarhaseuran osastolla ja kerroin kasvualustasta, maasta, biohiilestä, kompostoinnista ja bokashoinnista. Pidin myös kaksi esitystä lavalla. Kaikki aiemmat luennot ovat olleet ilmoittautuneelle yleisölle, eli tämä tällainen avoin tilaisuus oli ensimmäinen laatuaan. Luulin, että olisi jännittänyt enemmän. Esitysten aiheena oli No Dig-puutarhanhoitomenetelmä ja kateviljely ja kerrotut asiat perustuivat sekä tieteeseen että kokemukseen. Osaan asian niin hyvin, että siksi ei kai tarvinnut edes jännittää.

minttu

lakritsiyrtti

pyhä basilika

curry-yrtti

Messuhankintani olivat melko vähäiset. Ostin vain viittä yrttiä. Ranskanrakuunaa minulla on ollut aiemminkin, mutta en ollut varma viime talven vaikutuksesta, eli ostin varmuuden vuoksi. Lakritsiyrttikin on ollut aiemmin, mutta se ei ole talvehtinut koskaan, eli pitänyt ostaa aina uusi. Uusia tuttavuuksia ovat sen sijaan pyhä basilika ja curry-yrtti. Ohjeessa luki, että sitä voisi käyttää mausteena. Tällä hetkellä lehdet eivät kyllä maistu pätkän vertaa currylta, ehkä maku muodostuu vasta myöhemmin ulkoilmassa. Pyhä basilika oli jotenkin erilainen basilika, nyt vaan en muista mitä erilaista siinä on. Mintun lajikettakaan en muista, mutta siitä sanottiin, että sopii erityisesti teeksi. Mielestäni myytävissä yrteissä pitäisi olla aina nimilappu mukana. Kotona ei enää muista kaikkea tarkasti. Ranskan rakuunaahan ei pysty kylvämään siemenestä, vaan ainoastaan pistokaslisäys on mahdollista. Siemenestä voi kasvattaa venäläistä rakuunaa, mutta sen maku ei ole yhtä hyvä.

Tunnistatko ostamani mintun? Laita kommentteihin, jos tunnistat.

Sain ilmasipulin taimia

 Kadottamani sipuli palasi puutarhaani

Sain kauan sitten natoni mieheltä ilmasipuleita. Ne viihtyivät aurinkoisessa kukkapenkissäni vuosia ja niistä riitti jaettavaksi muillekin. Jossain vaiheessa kuitenkin havahduin, että ne olivat kadonneet penkistä. Nyt jälkeenpäin mietittynä syynä olivat ehkä fasaanit. Keväällä vihertävät varret ovat olleet todennäköisesti niiden mielestä herkkua.

Nyt sain Sunniemen pajutilalla punontapajuja ostaessani kyytiläiseksi myös ilmasipulin taimia puutarhuri Ari Viitaselta. Olen aiemmin osallistunut Seija Viitasen pajunpunonta-pikakurssille (yksi ilta) ja innostuin melko tavalla. Nyt päätettiin lasten kanssa tehdä pienet punonnat ja siksi piti käydä hankkimassa valmiiksi punontakelpoisiksi käsiteltyjä pajuja. Yritän saada itse valmiiksi leipäkorin. Laitan blogiini toki sitten kuvia, jos siitä tulee julkaisukelpoinen.

Liotetut pajut pitää pysyä märkinä, muuten ne kuivuvat takaisin ja katkeavat taivutettaessa. 

Valkosipulit itusipuleista talvehtineet hyvin

 Kasvihuoneen pohjan multa hyvää kasvualustaa

Olen monena vuotena laittanut syksyllä maahan jonkin verran valkosipulien itusipuleita. Menestyminen talven jälkeen on ollut huonoa. Viime syksynä vaihdoin kohopenkkeihin uutta multaa suuret määrät, kun kasvihuoneen pohjalla oli kahden vuoden mullat. Pohjahan muodostuu minulla palaneesta hevoskasta eli hevosenlanasta, kompostista ja kasvukerrokseen laitetusta mullasta. Ravinteita jää vielä kasvukauden jälkeenkin ja maa on hyvin multavaa. Tämä näyttää olleen hyvä ratkaisu. Itusipulit ovat ilmeisesti juurtuneet jo syksyllä ja tumma maa lämpesi keväällä nopeasti.

Yksikyntisiä syksyllä

Itusipuleista ei tule niin sanottuja normaaleja valkosipuleita, vaan ne jäävät yksikyntisiksi. Ne ovat hyviä ja syömäkelpoisia, mutta jos haluaa monikyntisiä, niitä pitää kasvattaa vielä toinen vuosi. Nämä itusipulit kasvavat nyt hyvin tiheässä, sillä sipuleita oli valtavan paljon ja toisaalta en uskonut niiden menestyvän näin hyvin. Pitää varmaan vähän miettiä, että olisiko näitä syytä harventaa kasvukaudella. Muutoin voi tulla aika ahdasta.

Vanhat kasvusäkit valkosipulipenkkiin

Aloin miettiä, että miten aiemmin toimin valkosipulieni kanssa ja muistin, että laitoin aina syksyllä tomaattien kasvusäkit valkosipulipenkkeihin. Tämä oli siis ennen kasvihuoneen rakentamista. Kasvusäkeissä on valtavan paljon lannoitteita ja osa tuntuu olevan ihan lähes sulamattomina vielä kasvukauden lopussa. Olin siis samalla tavalla lannoittanut vahvalla mullalla penkit. Sato oli aina tosi menestynyttä. Palstaviljelmien takia omaa kompostimultaakaan ei riittänyt enää kovin paljon kotipihaan, sillä palstalla tarvittiin sitä kipeämmin. Edelliskasvukaudella, kun aikataulusyistä jouduin luopumaan palstoista, riittää kompostia niin paljon, että olen jälleen omavarainen mullan suhteen. Saan varmaan valkosipulitkin taas kukoistamaan entiseen malliin.

Alakuvassa yksi valkosipulin kynsi. Ymmärrät varmaan, miksi näitä kasvatan. Makukin on aivan toisenlainen, kuin kaupasta ostetuissa. Omaan suuhuni ikävimpänä koen sellaisen pistävän metallisen maun. Itse kasvatetuissa sitä ei ole ja valkosipulin oma aromi on monivivahteisempi. En myöskään saa migreeniä itsekasvatetuista, vaikka tuontivalkosipuleista saan.

Biojäteastia sisällä hajuttomaksi

 Mihin laitan ja miten saan hajuttomaksi?

Monet keittiöt on rakennettu sellaisiksi, että biojätteen keräys ei ole ollut ajankohtaista ja mitenkään omassa mielessä. Niin on ollut meilläkin. Keittiön rakensivat edelliset asukkaat. Roskille on sinänsä tilava vetokaappi, mutta siellä on jo metalli-, muovi-, paperi- ja sekajäteämpärit. Biojäte ei mahdu ja muutenkin olisi epäkäytännöllistä laittaa biojätteitä pöytätasoa paljon matalammalla olevaan tasoon.

Itse rakentaen bioastialle vetohylly kaappiin

Olen ratkaissut ongelman poistamalla tiskipöydän alla olevasta kaapista yhden hyllyn ja kiinnittämällä tilalle mekanismin, joka on monella roskaämpärissä. En ole mikään rakennustaitaja, vaan todella poropeukalo, mutta niin vain onnistuin. Uskon, että onnistut siis sinäkin.

Pellettejä biojäteämpärin pohjalle

Biojätteistä kertyy usein nesteitä, ja mitä lämpimämpää, sitä nopeammin haju on kamala. Olen kokeillut monia eri vaihtoehtoja, kaikki sanomalehtisilpusta kananmunakennoihin. Mihinkään en ollut tyytyväinen. Nyt olen kohta kaksi vuotta käyttänyt puupellettejä pussin alla ämpärin pohjalla. Samoja pellettejä, joita voi polttaa tai käyttää eläinkuivikkeena. Ratkaisu on halpa ja riittoisa. Pellettejä ei tarvitse vaihtaa joka tyhjennyskerta, vasta sitten kun ovat turvonneet kosteudesta täyteen tai ovat likaantuneet liikaa.

Miten sinä kerään biojätteet sisällä?

vielä ehdit: Kasvimaan perustaminen, lavakaulus-webinaari

 Tämän viikon torstaina

Ilmoittaudu mukaan!! Omasta maasta -hanke järjestää webinaarin ja Satakunnan puutarhaseuran Jarmo Lainiala Toejoen Taimialasta pitää esityksen. Olen kuvaajana mukana hankkeen edustajana. Webinaari on kaikille avoin ja ilmainen.

Kannattaa tulla mukaan, sillä Jarmon lavoissa kasvaneet valkosipulit ovat kerrassaan upeita ja monet muut kasvikset. Hän on ammattipuutarhuri ja puutarhaseuran monivuotinen aktiivi ja puheenjohtaja. Vuosien kokemus ja avoin mieli uusille asioille on ollut aina matkassa mukana.

Facebookissa tapahtumailmoitus 

Satakunnan puutarhaseuralla on myöhemmin keväällä vielä toinen lavakaulustapahtuma seuran kummipuistossa Porissa Kiertokadulla, Toive-puistossa. Päivämäärä on vielä avoin, joten kannattaa seurata seuran tapahtumakalenteria.

Oma lavakaulus-ohjeistus löytyy myös blogistani.

Älä häiriköi kompostimikrobeja koko ajan

 Älä sekoita usein

Moni tuskailee, että ei saa kompostia toimimaan. Lämpö ei nouse koskaan riittävän korkeaksi, että massa hygienisoituisi. Osasyynä saattaa olla, että häiritsee prosessia ihan koko ajan ylenmääräisellä sekoittamisella. Monissa ohjeissa nimittäin käsketään sekoittamaan vähintään kerran viikossa.

Olen harrastanut kompostointia nyt 20 vuotta ja voin kertoa, että sekoitusta ei pidä tehdä. Tärkeintä on, että rakennat kompostisi oikein heti alusta alkaen, eli levitä uudet biojätteet tasaisesti koko pintaan ja laita seosaine tasaisesti päälle. Teet ikään kuin kerrostäytekakkua. 

Kompostimassan happamuus

Kompostin pH muuttuu myös prosessin aikana ja alussa syntyvät hapot laskevat pH:n hetkellisesti, mikä hidastaa prosessia. Sitä voi helpottaa maltillisella määrällä tuhkaa.

Miten onnistun?

Mitä seosaineeksi?

Millainen kompostiketju pihaan?

sadonkorjuukori on nyt valmis

 Olen kyllä tavattoman tyytyväinen

En olisi ikinä uskonut, että saan näin onnistuneen lopputuloksen, omastakin mielestäni. Palaute kurssillakin oli opettajalta tosi kannustava ja muut kurssilaiset totesivat, että haluavat tehdä samanlaisen.

Koria ei voinut ottaa vielä kotiin, sillä materiaalin pitää ensin kuivua, minkä jälkeen kori punnitaan ja materiaalien maksu suoritetaan painon mukaan. Tein tarkoituksella pari soiroa vaaleasta rottingista, vaikka muut ovat tuota vaaleaa, eli reunat ja kahva on vaaleasta. Kahvaan tuli punos ympärille, samoin kuin ihan ylimpään reunaan, joten niistä vaalea väri ei näy niin hyvin, kuin ajattelin. Ei se silti haittaa. Eihän tuo vaaleana kauan pysy, kun multaiset porkkanat ja perunat likaavat pohjan. Luonnontuotteena kori on helposti pestävissä.

Kurssikertoja on vielä yksi jäljellä. Silloin teen pienen heksagon-korin, sellaisen, jonka muut tekivät päätyönään, isona korina. Haluan vain oppia sen tekniikan. Opetus maksaa 45 euroa ja materiaalit siis maksetaan kuivapainon mukaan. Kilohintaa en tiedä.

Tunnetko uudet biojätemääräykset?

 Kompostin rekisteröinti ja erilliskeräysvelvoite

Olin viikonloppuna Satakunnan puutarhaseuran edustajan Porin Karhuhallissa Koti- ja piha 2023 messuilla. Omassa pöydässäni kerroin kasvualustoista, kompostista, bokashista, hakeista, seosaineista, biohiilet ja muista mahdollisista asiaan liittyvistä aiheista.

Itse elää tietenkin jonkinlaisessa kuplassa, kun omasta mielestä kompostointi on huippujuttu ja tosi helppoa. Siksi kai tuli todella yllätyksenä, että alueemme taajama-alueilla asuu omakotitaloissa ihmisiä, jotka eivät olleet edes kuulleet uusista säännöistä.

Pidin maaliskuussa kompostoinnista Omasta maasta -hankkeessa webinaarin ja Satakunnan puutarhaseuralla live-luennon. Molemmissa oli runsaasti väkeä ja tunnin ohjelma kesti kaksi tuntia vilkkaan keskustelun vuoksi. Oli tosi mukavaa.

Biojätteen poiskujetushinnoittelu kallista

Luennoille selvitin biojätteen keräyskustannuksia ja nyt kuulin vielä messuilta eräältä messuvieraalta, että hänen käyttämänsä jätefirma veloittaa 15 euroa per noutokerta ja kesällä on noudettava kerran viikolla. Tämä on korkein kuulemani hinta. Kesäkuukausina tulee siis 60 euroa biojätteelle hintaa eli valtavan kallista. Muut löytämäni hinnat oli 7-9 euroa per noutokerta. Viimeistään tässä vaiheessa tuli aivan selväksi, että kompostointi on todellakin monella ainoa vaihtoehto. Onneksi naapurien kanssa voi yhteiskompostoida. 

Kompostin rekisteröintivelvoite 2023

Rekisteröinti ainakin Porissa oli helppoa netin kautta. Lomakkeessa kysyttiin, minkälainen komposti on, missä se sijaitsee, mikä on sen tilavuus ja onko kompostointi ympärivuotista. Samalla lomakkeella pystyi antamaan naapurin tiedot. Toki ilmoitin naapureille etukäteen, että hoidan rekisteröinnin heidän osuudestaan samalla kerralla. Porissa oli selvitys yhteiskompostoinnista ja siinä havaittiin, että suosio oli suuri. Toinen artikkeli. Artikkeli biojätteen keräyshinnoista. 

Biojätteen erilliskeräys 2024

Oman asuinpaikan osalta kannattaa selvittää, kuuluuko erilliskeräysvelvoitteen alueelle. Harvaanasutut alueet eivät kuulu nimittäin samalla tavalla kuin taajama-alueilla. Ainakin Porista on kivasti kartta netissä, josta voi tarkistaa oman tilanteensa.

Biojätettä tulee yllättävän paljon

Kuten monessa artikkelissa todetaan, kerääjä yllättyy lähes aina oman biojätteen määrästä. Vaikka ei heittäisi ruokaa pois, tulee kaikenlaista kuorijätettä usein paljon. Omenan, banaani ja muiden helmien kuoria. Juurekset yleensä kuoritaan, vaikka perunat söisikin kuorineen ja paljon kaikkea muuta. Kuitenkin biojätettä tulee usein liian vähän, jotta saisi oman kompostinsa prosessin toimimaan koko ajan, eikä massa jäätyisi talvella. Näin on meilläkin, kahden aikuisen ja kahden teini-ikäisen lapsen perheessä. Siksi olemme siis oikeasti ihan riippuvaisia yhteiskompostoinnin laillisesta mahdollisuudesta. Tämä tuli monelle hyvänä vinkkinä myös messuilla.

Miten sinä olet ratkaissut biojäteasian kotonasi?

Messut on nyt ohi, kivaa oli

Kiitos kaikille kävijöille

Koti- ja piha 2023 messut Porin Karhuhallissa juonsi Sonja Lumme. Oli tosi kiva tutustua häneen. Ohjelmien välissä ehdimme keskustella vapaamuotoisesti, tomaateista, biohiilestä ja vaikka mistä. 

Satakunnan puutarhaseuran osastolla, jolla siis olimme, oli kasvualusta, komposti, bokashi-pöytä, jolla olin itse. Ainoa mitä möimme, oli biohiilipussit. Muuten esittelimme seuramme toimintaa, seuran kummipuistoa Toive-puisto ja jäsenkukkakaupat olivat saaneet tuoda myös omia asetelmiaan näytille.

Tekemiäni hakkeita esiteltiin tällaisessa hauskassa haketornissa.

Ja omaa kompostiani oli myös esillä. Tämä on 12.2.2023 aloitetusta kompostista otettua. Seosaineena on ollut edellisessä haketornissa näkyvää vaaleaa haketta.

Lavalla oli esitys sekä lauantaina, että sunnuntaina NoDig- ja kateviljelystä. Pidimme jutustelu-tyyppisen esityksen Seija Viitasen kanssa. Seija kyseli ja minä vastailin.

Messuilla ei koristelut olleet järjestäjän puolesta mitenkään onnistuneet. Esiintymislavalla ei ollut kerta kaikkiaan mitään rakennelmien lisäksi. Takana näkyivät rumasti ovat ja kaikki tarvikkeet. Ei kiva, mielestäni.

Kaupan yrteistä uudet sadot kotona

Salaatista kaksi satoa kotona

Ostettuani salaattia, basilikaa, timjami tai muuta ruukkuyrttiä, laitan ne aina vesilasiin ja kasvivalon alle. Salaatti syödään napsimalla lehdet alhaalta alkaen. Ylimmät kasvulehdet pitää jättää, jotta kasvi pysyy elinvoimaisena. Kun jäljellä on enää ylin osa, jätän kasvin kasvamaan, jonka jälkeen siitä saadaan toinen sato. Jälleen napsitaan alhaalta alkaen lehdet ja ylimmät jätetään. Kun tämä itse kasvatettu toinen sato on syöty, laitan ruukut kasvihuoneeseen kolmatta satoa varten.

Joissain ruukuissa on välillä kaksikin taimea. Näistä tulee vielä hieno uusi sato syötäväksi, ennen kuin kasvimaalta tulee mitään omaa.

Vähän närityiltä nämä näyttävät tässä vaiheessa, mutta kunhan ovat juurtuneet, niin kasvu alkaa voimakkaana.

Basilikoihin olen jättänyt latvan ja leikannut vesilasiin juurtumaan. Tästä ne sitten alkavat vahvistua pikku hiljaa.

Kaikki ovat yhdessä multasäkissä, jonka kastelun hoidan altakasteluna, samalla tekniikalla kuin kaikki kesäiset kastelua vaativat kasvukset. Multaan on alakautta upotettu kastelukangassoirot, jotka ovat säkin alla olevassa vesisäiliössä. Tästä tekniikasta kerroin aiemmassa kirjoituksessani.

Lehtikaalista helposti runsas sato

Kylvä riittävän harvaan, kasvista tulee leveä

Lehtikaali on ollut jonkinlainen muotikasvi jo useita vuosia. Itse en löytänyt sille aiemmin paljonkaan käyttöä. En pidä sen mausta vihersmoothiessa. Uunissa sipsit kärähtävät aina kuiviksi. Munakkaassa maku on liian tumma. Viime syksynä sain eräässä lounaspaikassa maistuvaa lehtikaalia ja kysyin keittiöstä, miten se on käsitelty.  Avainsanat olivat öljy, etikka ja rakenteen murskaaminen. Rakenteen murskaaminen tehdään ihan vain sormin rutistelemalla pilkkomisen jälkeen. Rutistelu pehmentää lehden ja kuulemma vapauttaa entsyymejä. Ainakin se toimii! Kannattaa testata, jos sinulla on ollut kanssani sama mielipide sen mausta.

Keväällä kylvös kannattaa suojata. Itse jouduin tekemään viime keväänä kylvön kolmesti, sillä pienet taimet menivät jonkun ötökän suuhun. Lehdet nakerrettiin reunoista alkaen ohuiksi soiroiksi.

Lehti on nuorena poimuisampi ja pehmeämpi. Kasvaessaan se kovettuu ja suoristuu. Satoa kannattaakin siis poimia jatkuvasti.

Lehtikaali ei hätkähdä pakkasestakaan ja monet säilövätkin sen maassa talvella. Korkeana kasvina se jää lumen päälle ja satoa voi kerätä kevään sulamiseen asti. Pakastumisen jälkeen sulaminen pilaa sadon.

Hunajakukka on varma hyönteismagneetti

Helppo kylvää, runsas kukinto

Kaunis violetti kukinto, joita yhdessä varressa aina useita. Kasvusto on nopeasti runsas. Joissakin ohjeissa mainitaan, että saattaa kylväytyä itsestään, mutta minulla ei ole niin käynyt vielä koskaan. Jos haluat kuvata pörriäisiä, hunajakukan avulla saat houkuteltua pihaasi monenlaisia lentäviä kuvauskohteita.

Käytän usein hunajakukkaa alueilla, jota en ole ehtinyt kylvää. Hunajakukka on menestynyt aina, maasta riippumatta. Kukat ovat aina täynnä kaikenlaisia pörrääjiä. Kimalaiset ovat mielestäni erityisen kiinnostuneita niistä.

Kun tekee kylvön aika tiheään, ei hunajakukan sekaan tule pahemmin muita eli niin sanottuja rikkaruohoja.

Nähdäänhän Porin puutarhamessuilla 22-23.4.

Olen messuilla kertomassa No Dig- ja kateviljelystä

Nyt on tulossa huikeat messut. Satakunnan puutarhaseura on isosti mukana omalla osastollaan ja luennoilla. Itse pidän Seija Viitasen kanssa pari esitystä lavalla ja seuran osastolla olen vastailemassa kysymyksiin esimerkiksi maaperästä, kasvualustasta ja biohiilestä. Voit kysellä kompostoinnista, kateviljelystä ja mistä vain. En tietenkään osaa vastata mihin tahansa, mutta osastolla on mukana puutarhuria, floristia, pajutilan emäntää, kukkakauppiasta ja vaikka ketä, eli kysellään sitten heiltä lisää. Meillä on nimittäin loistava talkootiimi kasassa. Odotan ihan valtavan antoisia keskusteluja ihmisten kanssa.

Seura myy myös edulliseen hintaan 4 litran biohiilipusseja 1 pss/5,5 eur, 2 pss/10 eur. 

Koti- ja piha 2023 Facebook

Koti- ja piha 2023 kotisivut

Puutarhurin toiseksi tärkein apuri vasemmalla, neiti Kuoppavastaava. Apuri ei tosin ota vastaan mitään ohjeita kuopan sijainnista, syvyydestä eikä leveydestä. Mutta tehokas hän on, sitä ei käy kieltäminen. 

 ps. vähän on etunimeni väärin tekstiosuudessa... mutta ei se haittaa, on Tina yhdellä i:llä ☺.

Mitä tarkoittaa maan rakenne puutarhassa?

Maan rakenne muodostuu pienenpien maapartikkeleiden asettumisesta toisiinsa nähden. Ne voivat olla ihan tiukasti toisissaan kiinni tai irtonaisesti tai kaikenlaista näiden ääripäiden väliltä. Pienet maapartikkelit, ne jotka saadaan erilleen erilaisin käsittelyin, ovat niitä pienimpiä osasia, joista maa muodostuu. Savimaassa osaset ovat pienenpieniä saves-partikkekeita ja siitä sitten siirrytään kohti isompia mittoja, kiviin asti.

Vetinen savi on monelle tuttua vaikkapa kasvonaamioista tai lapsena tehdyistä iki-ihanista kuraleikeistä. Hiekkaa käsittelemme usein lasten hiekkalaatikolla. Näiden väliin kokoluokituksessa asettuvat hiesu ja hieta. Hiesulle tyypillistä on valtava sottaisuus. Kädet likaantuvat huomattavasti enemmän kuin savessa tai hiedassa.

Hietamaa on erinomainen kasvimaan perustamisessa. Sen ylivoimainen ominaisuus hikevyys, josta olenkin jo moneen kertaan maininnut tämän kuivan kesän pelastajana. Hietamaan ominaisuudet yhdistettyinä hyvään mururakenteeseen, ovat perunasatoni salaisuudet, unohtamatta tietenkään kompostilla lannoittamista.

Kuvasta näet pyöreämuotoisia maarakenteita. Ne ovat muodostuneet monivuotisen maanparannuksen avulla. Kateviljely, kompostilannoitus sekä viherlannoituskasvien käyttö ovat muuttaneet kivikovan hiedan tällaiseksi helposti muokattavaksi maaksi. Kate, komposti ja viherlannoituskasvit ylläpitävät ja monipuolistavat maan mikrobitoimintaa, jolloin mikrobien eritteet vaikuttavat muruihin. Samoin kasvanut lieromäärä lisää lieronkakkaa, joka on erittäin hyvä murujen rakenteen vahvistaja. Viherlannoitteessa juurieritteet vaikuttavat samoin muruja vahvistaen.

Perunoiden on helppo kasvaa hyvärakenteisessa maassa. Ne pystyvät kasvattamaan suuria mukuloita pienellä vaivalla, koska maa ei ole liian tiukkaa. Kuvassa näkyvä lajike on tämän vuoden uutuuskokeiluni Mozart, joka on osoittaunut hyväsatoiseksi ja erittäin maukkaaksi.

Hikevyys

Hikevyys on maan ominaisuus, jossa pohjavesi nousee itsekseen maan pintakerroksiin kasvien käyttöön. Ilmiötä voi mietti vanhanaikaisen taulusienen avulla. Aamulla kouluun saapuessamme sieni oli kova kuin kivi. Sen saattoi laittaa vesialtaaseen imeytymään ja kastumista oli helppo seurata ihan silmämääräisesti. Väri tummuni ja sieni turposi sitä mukaa kuin vesi imeytyi. No miksi se vesi imeytyi? Vedellä on monia hienoja ominaisuuksia, joita ei ole kaikilla nesteisillä aineilla. Tässä yhteydessä on hyöty adheesiosta ja koheesiosta. Adheesio tarkoittaa sitä, että veden vesimolekyylit ovat ikäänkuin hyvin kiinnostuneita toisistaan ja pitävät toisistaan tiukasti käsistä kiinni. Naapurimolekyyli vetää kaveria aina mukanaan. Koheesiossa nämä vesimolekyylit taasen ovat hyvin kiinnosteina ympärillään olevista pinnoista. Muistatte varmaan, miten verikokeessa joskus veri imettiin erittäin ohuella lasiputkella sormenpäästä hemoglobiinimittausta varten. Samasta ilmiöstä on kyse, kun vesi nousee  taulusienessä tai maassa pienen pieniä huokosia, ikäänkuin putkia, pitkin alhaalta ylöspäin.

Maan rakenteesta ja maalajitteista riippuu, nouseeko maassa vesi vai ei nouse. Verikokeessa lasiputki on pieni, jotta veri nousee, ja samalla tavalla maassa pitkää putkien olla riittävän pieniä. Jos on iso putki, vesi ei pysty nousemaan pitämällä "kiinni kaveria kädestä" ja kiipeämällä reunoja pitkin, vaan maan vetovoima on liian suuri ja "kädet irtoavat". Vesi valuu pois. Tämä johtuu vesimolekyylin rakenteesta, jossa on kaksi vetyatomia ja yksi happiatomi. Vedyt ovat plus-merkkisiä ja happi on negatiivinen. Kun tällaisia vesimolekyylejä on toistensa läheisyydessä plus-merkkiset ja miinus-merkkiset kohdat tarrautuvat toisiinsa kuin kaksi magneettia.

Sadonkorjuukori rottingista

Itse tehtävä, kun kaupasta ei saa

Olen vuosikausia katsellut brittiläisissä puutarhaohjelmissa sellaista ihanaa aakeaa laakeaa sadonkorjuukoria. Siinä on matalat laidat, joille saa helposti sadon naatit ja sato-osa jää koriin. Kerran näin Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen kaupassa sellaisen, somisteena. Eivät myyneet, vaikka olisin ostanut. Kyllä harmitti. Suomessa sellaisia ei kerta kaikkiaan ole kaupan. Suomalainen muovituotevalmistaja on tehnyt oman versionsa siitä, mutta se on todella ruma, liian iso ja muutenkin mielestäni hirvittävä. Oikea irvikuva alkuperäisestä. Anteeksi vain suunnittelija, mutta et taida itse harrastaa puutarhurointia.

Olin eilen Porin Taitokeskuksen järjestämällä rottinkikorikurssilla. Muut tekevät heksagon-koria, minä omanlaistani. Sain luvan lähettää korista kuvan järjestäjälle etukäteen, hän teki testipunonnan ja nyt minä saan tehdä omani. Ei siitä tietenkään yhtä hienoa tule, kuin ihan oikeasta alkuperäisestä mallita, mutta ei haittaa. Pääasia on käytännöllisyyys.

Aiemmin olen tehnyt kaksi harjoitelmaa pajusta, kun osallistuin  Satakunnanpuutarhaseuran pajukorikurssille, jossa Sunniemen pajutilan emäntä Seija Viitanen toimi kouluttajana. Sielläkin muut tekivät yhteisiä juttuja.... minä suunnittelin koria. Korin aloitin kuitenkin vasta kotona ja niitä syntyi kaksi versiota, joista toinen alakuvassa. Ei se nätti ole, mutta ihan valtavan hyvä. Raoista rapisee mullat ja juurekset voi huuhtoa puutarhasuihkulla suoraan korissa. Olen ollut siihen tavattoman tyytyväinen. Nyt työn alla oleva rottinkinen tulee olemaan isompi ja siihen tulee kantokahva.

Kesän muistoja merenrannasta

Aallot ja levä tekevät taidetta yhdessä

Porin edustalla Kallossa on upeat rantakalliot, joiden lomassa on vesialtaita. Jotkut ovat enemmin sadeveden jäljiltä, joihinkin yltää suurimmat aallot. Jos olisi videokuvaa, voisit nähdä levän kauniin aaltoilun. Nyt käytössä vain kuvia.

Pienissä altaissa asuntaa monenlaista vesieläjää. Kuvia oli vaikea saada tarkennettua. Veden liike, valon heijastukset ja pieneliöiden nopeat liikkeet olivat kameralleni ja kuvaustaidoilleni liian haastava yhdistelmä. Toivottavasti löydät kuitenkin kuvista katkarapumaisen asukin.

Ties miten monen tuhannen vuoden vesihiontaa on tapahtunut näillä kallioilla.