Omasta maasta vai kaupasta?

Kannattaako maksaa?

Kävimme perheen kanssa viherkasviostoksilla. Tiedänhän minä, että tuotteilla ei ole oikeasti oikeaa hintaa, vaan että hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Silti en voi kuin hämmästellä, jos kaikelle näkemälleni löytyy oikeasti kysyntää. 

Ostokoriimme pääsi sellaisia pienissä ruukuissa olevia kasveja, joiden hinta oli 3 kpl 12 eurolla. Ihan kohtuullinen hinta. Olen sitä mieltä, että kasvi kannattaa ostaa mahdollisimman pienenä. Jos ostaa ison, kasvihuoneessa optimaalisilla lannoitevesillä kastellun, kasvin, on hyvin epätodennäköistä, että saa pidettyä kasvin hengissä kotikonstein.

Samaan aikaan kun lapset valitsivat kasveja, kuljeskelin liikettä ympäriinsä ja kohdalle osui vieressä olevat salaatit. En voi oikeasti ymmärtää, että joku ostaa salaatintaimia tuollaisella hinnalla heinäkuussa. Parempia ja halvempia saa lähikaupan heviosastolta. Nekin voi laittaa maahan kasvamaan lisää.

Itse kasvatan talvella kolme satoa per taimi. Ei tule paljoa hintaa tuoreille vihanneksille sillä tavoin talvellakaan. Kesällä sen sijaan ei tosiaankaan kannata maksaa 3,3 euroa per taimi lehtisalaatista. Parempi keino on joko ostaa heviosastolta ruukkutaimi tai kylvää tiheään ja käyttää lehdet minilehtinä, niiden babyleaf-juttujen tapaan, mitä näet kaupoissa pusseittain myytävänä.

Tuoretta satoa saa todella vähällä vaivalla. Luitko, kun laitoin mökillä DIY altakasteluun tavallisen multasäkin. Ei siis mitään valmista kasvusäkkiä, vaan ihan vain multasäkin. Altakastelujärjestelmä sallii pitkät poissaolot helteilläkin. Nyt keräsin loput retiisit. Säkkiin oli helppo kylvää ja koska käytin kylvönauhaa, ei tarvinnut miettiä taimien harvennusta. Nyt sato oli valmista ja maku suurenmoinen. Kuumuus ja kuivuus tekevät kesäretiseistä usein polttavia, puisevia, ei kivoja. Kasvusäkin kosteusolosuhteet ovat tasaiset, eli kuivuus ei voi haitata missään vaiheessa. Yllätyin todella positiivisesti, että kosteudella oli näin suuri merkitys, sillä kasvupaikka oli paahteisella terassilla. Kuumuus ei siis pilannut makua, kun kasvuolosuhteet olivat muutoin kunnossa. Hintaa ei tullut juuri mitään. Multasäkkejä saa 3 kpl kympillä, eli saman verran kuin nuo yllä olevat salaatit. Siemeniä on per pussi niin paljon, että yleensä riittää kahdelle vuodelle yhdestä pussista. eli euron verran voi laskea siemenille. Kaikki muu olikin sitten ns. roskaa, eli vanhoja lautoja, vanha muovilaatikko ja vanhat muoviputket. Suosittelen tekemään vielä tänä kesänä, saat vielä satoa salaatista, retiiseistä ja vaikka mistä. Asetat kasvualustan lämpimään paikkaa, jossa voit myös suojata syksyn ensimmäisiltä kylmiltä eli pidennät kasvukautta. Ja on se sitten valmiina ensi kevään varhaiskylvöä varten.

 

Kesäkurpitsakauden edut ja haitat

 Reseptejä on maailma tulvillaan, mutta

syöjiä on vähemmän. Varmaan tuttu tilanne sinullekin. Saatat muistaa, kun olen kertonut, että puutarhailuani haittaa se, että en oikeasti tykkää ruuanlaitosta. En ole mikään gourmee-ihminen, vaan syön, jotta ei ole nälkä. Kaikki ruoka on "ihan hyvää".

Tykkäisin kasvattaa vaikka mitä, mutta jonkun pitäisi huolehtia satokauden ruuanlaitosta. En innostu helpostikaan kokeilemaan mitään reseptejä, koska en osaa yhtään muodostaa mielikuvaa ruuan mausta reseptiä lukiessani. Ihan siis sokkoammuntaa koko ruuanlaitto. Parhaimmat ruokani syntyvät ihan vain käyttämällä sitä sun tätä, mitä kaapista löytyy. Meillä puhutaankin äidin pikasotkuruuista. Se ei ole siis mikään haukkumanimi, vaan kuvasta tapaani laittaa ruokaa. Jos on kiire, minä teen ruuan: nopeasti ja käytössä olevista materiaaleista. Jos on paljon aikaa, ruuan tekee mies: tarkasti valitusta reseptistä. Teen pikaruuan nopeammin kuin pikaruokapaikat esim. "subi".

Kesäkurpitsa on parhaimmillaan, kun sen poimii pienenä. Jos satoa tulee paljon, ei mitenkään pysty käyttämään kaikkea, ja helposti käy niin, että osasta tulee niitä jättiläisiä. Onneksi on naapureita ja sukulaisia, joille voi antaa satoa.

Meillä kasvatetaan aina sekä keltaista- että vihreää kesäkurpitsaa tai siis tähän asti on aina kasvatettu. Luulen, että ensi vuonna laitetaan vain keltaista, koska sillä on parempi menekki. Itse rouskuttelen pieniä ilman mitään käsittelyä, ja maistuu meidän koirallekin 😂.

Kasvatuksen etuja on siis, että satoa on helppo saada, ja haittoja, että helppo on liiankin helppoa ja määrä on ihan valtava per taimi.

Fish&chips omavaraisesti

ja lisäksi herkullista

Aiemmin kerroin suuresta haukisaaliistamme. Tämä hauki oli vielä pakkasessa aiemmasta pyyntikerrasta. Meillä on ns. älä osta ruokaa-viikko, sillä tyhjennän pakastinta. Perunat toki ovat uusia perunamaasta, mutta nekin ovat ns. pyttipannu-juttu, sillä keitinperunoita oli jäänyt yli.

Viime kesänä tein ensimmäistä kertaa itse fish&chipsejä. Ennen koronaa kävimme lomamatkoilla Briteissä, eri vuonna aina eri alueelle. Oma suosikkini on ehdottomasti pienipiirteinen Yorkshire. Pidämme myös brittiruuasta, vaikka perinteisesti se ei saa suurta suosiota.

Parilla ensimmäisellä kerralla käytin kuhaa ja taikina oli jokin netistä löydetty. Tällä kerralla käytin haukea ja taikinaresepti oli hesarista. Todella huono tai siiten siihen oli tullut virhe. Taikina ei ollut lainkaan taikinamaista, eikä siitä tullut kuorrutusta oikeasti kunnolla. Palaan vanhaan reseptiin seuraavalla kerralla.

Ranskalaiset onnistuivat paremmin kuin koskaan. Aiemmin olen tehnyt raaoista perunoista, ja niiden kypsyttäminen on hankalaa. Nyt siis oli jo valmiiksi kypsiä keitinperunoita siiklistä, jolloin riitti pelkkä rapeuttaminen. Ei lisätty edes suolaa tai muutakaan ranskanperunamaustetta, sillä maku oli niin hyvä.

Maissit ovat viime kesäisiä. Kaksi pussia oli vielä jäljellä, eli yhteen valmistuskertaan riittää vielä. Säilön maissit pakastamalla, ilman mitään esikäsittelyä. Valmistan ne uunissa foliolla suojattuna. Laitan voita joko jo uuniin, tai kuten nyt, uunissa kypsennys ilman mausteita ja sitten kun syödään, lämmitän ja laitan voisulan silloin. 

Ei tämä nyt ihan terveysruokaa ole, mutta lähes ilmaista kuitenkin ja tosi herkullista.

Kotitarpeilija nauttii apupuutarhurin kalasaaliista

Fileointikin tulee tutuksi

Muutama vuosi sitten fileointi oli jo sanana sellainen, että nousi valmiiksi kiukku, ennen kuin ehti edes aloittaa kalan käsittelyä. Sittemmin fileointiin on tullut niin paljon harjoitusta, että jopa ns. kokkiveitsellä on onnistunut kuhan fileointi nahattomaksi ja ruodottomaksi.

Tänä kesänä kuhaa ei ole tullut vielä pyyntikokoisena. Olemme erittäin tarkkoja alamittojen noudattamisessa. On tosi harmillista kuulla, että osa kalastajista ottaa kaiken, mitä koukkuun tarttuu, ja samalla ihmettevät, miksi järven kalakanta taantuu.

Hauki on usein ala-arvostettu kala. Monien mielestä sitä ei voi lainkaan käyttää ruotojen takia ja kuulemma makukin on kuiva. Olen molemmista asioista eri mieltä. Ensinnäkin, pyyntituoreen kalan käsittely on huomattavasti helpompaa, kuin kalatiskiltä ostetun vanhan kalan käsittely. Tuore kala on kiinteää ja kala pysyy ehjänä. Fileointi sujuu, kun kala ei mene rikki. Nahan poistaminen onnistuu jopa sormin nahasta kiinni pitämällä, ilman mitään piikkejä. Ja minullahan ei ole pitkiä kynsiä edes. Ruodot oppii leikkaamaan pois ja osan voi nyppiä pinseteillä. Mitä tulee hauen lihan olomuotoon, siihen opin eräältä tutulta, joka oli oppinut vanhalta ammattikalastajalta, että hauen pitää levätä. Jos hauen valmistaa ihan tuoreena, lihasta tulee helposti kumimaista ja kuivaa. Kun odottaa pari päivää ja valmistaa vasta sitten, liha pysyy pehmeänä ja mehevänä, todella maukkaana.

Tässä alla on uusin hauki, 3,14 kg, fileoituna ja vakumoituina. Suosittelen vakuumikoneen hankintaa, sillä sen avulla varsinkin kalan säilytys on todella vaivatonta. Jääkaappiin ei tule hajut ja pakkaseenkin ne on kätevä laittaa ihan sillään.

Ostin hiljattain lihamyllyn, jotta saan tehtyä haukipihvejä ja -pullia vähän helpommin. Aiemmin olen myllyttänyt ne sellaisella pikkuruisella käsimyllyllä. En ole vielä ehtinyt kokeilla. Syöttöaukko on aivan liian pieni isolle kalalle. Hauki kannattaa jauhaa ruotoineen kolmesti, silloin kaikki ruodot ovat silppuuntuneet, eikä niitä tunnu pihvissä enää yhtään. Haukipihvistä tulee erinomaista, kun taikinaan sekoittaa vain hivenen kermaa ja maustaa sen sitruunalla. Paistaminen kannattaa tehdä ohuina pihveinä, jotta niihin saa ihanan rapean pinnan. Kannattaa kokeilla. Liika kerma pilaa koko maun.

Kotitarvepuutarhurointi ja omavaraisuus

Riika Aro tutkii ruokakansalaisuutta

Somessa on tullut monessa eri kanavassa vastaan Riikka Aron tutkimus. Osallistun tutkimukseen, koska tutkimuskohde on todella lähellä sydäntäni. Termi ruokakansalaisuus on itselleni uusi ja opiskelen ymmärtämään sitä lisää. Kotitarveviljely sen sijaan on ihan oma juttuni, vaikka en olekaan omavarainen. Riikan neljän vuoden tutkimuksen aikana ruokakansalaisuus-tietoisuuteni varmasti syvenee, mutta nyt jo heti ensimmäisen tapaamisemme jälkeen huomaan, että on syntynyt paljon ajatuksia. 

Palasin pitkästä aikaa Omavarainen vegaani sivuille. Stella on tehnyt tosi hyviä koonteja omavaraisuudesta, kirjallisuudesta ja vaikka mistä. Nyt, kun inflaatio on nostanut ruuan hintaa aivan hirveästi, on monella varmasti valinnan paikka talvella, ostaako vain perusruokaa, vai laittaako mukaan esimerkiksi tuoreyrttejä ruukusta. Yrttiruukku maksaa useita euroja, eli sen osuus ruuan kokonaiskustannuksista tulee olennaiseksi prosentuaalisesti ja myös euroissa niistä kasvaa ajan mittaan paljon.

Poikani lapsuudenallergia, joka käynnisti puutarhuroinnin laajentumisen, opetti, että yrttien säilöminen pakastamalla on todella helppoa ja maku on huumaavan hyvä talvellakin. Perunat ja muut peruselintarvikkeet eivät ole kovin kalliita ja niiden säilömistä ei voine perustella rahalla. Makuasiat ovat erikseen ja niiden takia itse olen varastoinut myös perunoita, sipuleita yms.

Perheelleni tärkeimmät pakastettavat yrtit ovat basilika, timjami ja tilli. Kaksi ensimmäistä pakastan varsineen pussiin ja murusta lehdet jäisinä ruokaan, ja loppupussi takaisin pakkaseen. Tillin silppuan osittain valmiiksi ja osittain varsineen, leikattavaksi myöhemmin jäisenä. 

Ruokakansalaisuus-termi on laajempi kuin omavaraisuus. Seuraa blogiani, jossa  kerron tutkimusmatkasta väliaikatietoja.

Pinaattisato pakkasessa

 ja herkuttelukeitto maisteltu

Pinaatit meinasivat päästä yli-ikäisiksi. Olisi harmittanut aivan kamalasti, jos en olisi saanut satoa pakkaseen. Ensin oli liian kiireinen viikko ja sitten tuli tuo häntäluun murtuma. Kolmanneksi pakastin meni rikki. Siihen pitää laittaa Super-pakastus aina aamulla päälle, jotta lämpötila laskee. Otan yöksi pois, jolloin lämpötila on noussut ja aamulla taas uudestaan Super päälle. Huolto on jo tilattu.

Aurinko paistoi ja pinaatit alkoivat jo muodostaa kukkaa. Onneksi apupuutarhuri keräsi kasvit ja yhdessä riivittiin lehdet ryöpättäväksi ja lopulta pussitettiin pakkaseen. Yhden testikeiton tein ja kyllä maistui.

En huomannut ottaa annoksista enkä kasveista kuvaa, sen verran olen kipeä häntäluustani. Ajatus ei oikein toimi koko ajan. Siispä tässä kirjoituksessa on vuosien takaa vanhat kuvat, jotka aina muistuttavat, miten herkullista itse kasvatetuista pinaateista tehty keitto on. Maku on oikeasti erilainen. Kaupan pinaateissa on pistävä maku, vähän metallinen. Omista, hitaasti kompostimullassa kasvaneissa sitä ei ole lainkaan. Meillä ovat lapsetkin tykänneet Kippari Kallen voimaruuasta ihan aina.

Ajattelin koittaa vielä toista satoa. Pinaatti on nopea kasvuinen ja meillä kuluu pinaattia tosi paljon talvella.

Pakkopaussi puutarhuroinnista

 Märkä sammal kiven päällä yllätti

Tämä kivi ja sammal mokomakin yllättivät lauantaina. Olin keräämässä rohtoraunioyrttejä pois ja sitten se tapahtui. Sammal luisti kiven päältä jalkani alta ja kaaduin häntäluulleni kiviin. Poispääsemiseksi tarvitsin apua, niin kipeää teki.

Onneksi häntäluun murtuma on sellaisessa kohdassa, että pystyn istumaan tasaisella alustalla. Tuoliin laskeutuminen ja ylösnousu tekevät kipeää ja kenkiä en saa ilman apua jalkaani.

Nyt ei auta muu kuin lueskella ja käyskennellä hitaasti. Onneksi kipulääkkeet auttavat. Pieni lepo ei taida olla silti yhtään haitaksi, melkoista menoa ollut viime kuukaudet.

Jättikurpitsa kasvaa hyvin

 ja nyt pitää olla tarkkana ihan kaikesta

Muistatko, kun kerroin, että viime vuonna leikkasin vahingossa sen varren, jossa kasvoi suurin kurpitsa? Nyt ei ole varaa tehdä yhtään virhettä. Tämä taimi ei nimittäin ole minun, vaan poikani. Onneksi näitä on kolme, mutta tämä kuvassa oleva on selvästi muita isompi. Tähän panostetaan nyt.

Istutuskuoppaan laitetiin tietenkin omaa kompostimultaa. myöhemminkin on jo lannoitettu pinnalta. Olen kastellut kuivina aikoina ja poistanut häiritseviä rikkaruohoja tai siis oheiskasveja. 

Kuten eilen kerroin avomaankurkuista, tähän pätee sama. Kasvu on niin nopeaa, että lehden koko suurenee melkein silmissä. Laittelen tästäkin Instaan uusia kuvia, eihän tässä pysy postaukset mitenkään perässä.

Nämä jättikurpitsat, kuten kesäkurpitsatkin, kasvavat oikeasti ns. nurmikolla, tai siis tässä oli kolme vuotta sitten nurmikkoa. En ole muokannut, enkä kääntänyt maata mitenkään. Ensimmäisenä vuonna laitoin sanomalehdet taimien väleihin ja paksulti haketta päälle. Taimien kohdalle kaivan aina vain kuopan, laitan pohjalle omaa kompostimultaa ja laimeampaa multaa sen verran verran kompostimullan päälle, että pienen taimen herkät juuret pääsevät helposti kasvamaan ja taimettuminen onnistuu hyvin.

Avomaankurkku sai katteen

 Juuri ennen ukkoskuuroa

Taimet ovat juurtuneet ilmeisen hyvin, vaikka tienkin on vähän jännittänyt, että oliko pohjalle laitettu raaka komposti liian raakaa. Niinkin voi käydä, jos taimettuminen tapahtuu liian nopeasti. Taimi voi olla liian pieni siinä vaiheessa, kun juuret saavuttavat kompostin ja liian voimakas maa toimiikin nesteimuna, eikä suinkaan ravinteiden luovuttajana. Liian voimakkaassa maassa kasvin ravinteidenottomekanismi juuressa ei toimi.

Näitä taimia pitäisi kuvata ihan joka päivä, mieluummin aamulla ja illalla. Katteen levittämisestä on jo jonkin aikaa ja ukkoskuuroja on tullut tosi monta. Vettä on satanut kaatamalla ja avomaankurkkusato näyttää vihdoin onnistuvan.

Ehkä muistat, että taimet meinasivat jäädä kokonaan istuttamatta, kun tila loppui kesken. Nyt ne kasvavat siis kuopassa, jonka kaivoin jo uuden kasvihuoneen pohjaa varten. Maa oli kivikovaa, sillä se on oikeasti pihan pintaan alempana, nurmikkokerroksen ruokamullan alapuolella. Tonttimme on hyvin savipitoista, kuten aika moni piha Porissa vanhan merenpohjan takia. Kaivoin kovaan maahan ison uran ja täytin sen keskeneräisellä kompostilla. Ravinteita siis riittää aivan valtavasti ja niitä vapautuu pikku hiljaa maatumisen edetessä. Syksyllä tästä löytyy varmasti valtava lierofarmi.

Laitan Instaan uusia kuvia, sillä näissä kuvat vanhenevat näemmä aina iltaan mennessä. 

Pinaatti valmiina lettuihin

 kaalitunnelin vieressä

Olen usein ihmetellyt juttuja siitä, että lapset eivät tykkäisi Kippari Kallen voimavihanneksesta. Meillä pinaattikeitto ja -letut ovat olleet aina lasten suosikkeja. Jopa niin, että eräänä hiihtolomana tein niitä joka päivä, herkuksi. Olemme huomanneet, että itse kasvatetusta pinaatista puuttuu se sellainen terävä pistävä maku. Mahtaako se olla syynä siihen, että kaikki lapset eivät välitä pinaatin mausta?

Pinaatin kasvattamisessa on sitä vastoin ollut enemmän haasteita. Malttamaton kun olen, kylvän sen aina välillä liian aikaisin, mikä aiheuttaa herkästi kukkimista. Tänä vuonna näytätä kaikki menneen nappiin ja tänään kerään ensimmäistä kertaa sadon ryöpättäväksi pakkaseen. Pakastan pinaatin sellaisiin "annospusseihin", eli sellaisen määrän, joka tarvitaan yhteen lettuerään tai yhteen pinaattikeittoon. Toki teen myös keiton, eli en ihan kaikkia laita pakkaseen. Uutta satoakin ehtii kasvaa vielä pitkän aikaa, en siis leikkaa satoa saksilla, vaan napsimalla uloimpia lehtiä.

Vettä on satanut viime päivinä todella paljon. Kerta toisensa jälkeen hämmästyn, miten paljon satokasvit voivat kasvaa yhden päivän aikana, kun taivaalta tulee vettä kaatamalla ja on lämmintä.

Satokausi vai satoisa kausi

Pitkäkö on kasvukausi?

Taas on se aika kuukaudesta, kun #suuntanaomavaraisuus kirjoitussarjan tekstit julkaistaan, eli kuukauden ensimmäinen maanantaina. Tämä kirjoitus on osa tätä kirjoitussarjaa. www.Tsajut.fi:n Satu ja www.Korkeala.fi:n Heikki kaitsevat ja luotsaavat sarjaa. Kaikkien kirjoituksiin löytyy linkit lopusta, kasvuvyöhykkeittäin lajiteltuina. Minä olen vyöhykkeellä II.

Satokausi on saanut uusia ajatuksia tänä vuonna. Löysin talvella tosi halvan kasvivalon, jonka alla oikeasti yrtit ja salaatit kasvavat, myös talvella. En siinä mitään siemenestä asti kasvattanut, mutta kaupan yrteistä sai helposti uuden sadon. Satokausi alkoi siis jo hyvin varhain. Kolmannen sadon samoista taimista sain kasvihuoneessa, kun kevätaurinko, yhdessä hevoskan lämmön kanssa, piti kasvihuoneen lämmön plussalla yötä päivää. Muistatko tämän kuvan?

Pitäisikö siis puhua satoisasta kaudesta?

Satoisa kausi voi siis olla pitkäkin. Se voi alkaa varhain talvella ja sitä voi jatkaa pitkälle syksyyn, myös ilman kasvihuonetta. Onko retiisit mielestäsi karvaita ja polttavia? Niin minunkin mielestäni, paitsi, jos ne on kasvatettu viileään aikaan. Maku on todella herkullinen, jos retiisin kasvattaa kevättalvella tai oikein myöhään syksyllä. Syksykasvatuksen etuja on, että kosteutta riittää ja sadosta tulee kookasta, halkeilematta ja puutumatta. Nopeakasvuisen retiisin voi laittaa elokuun lopulla, kun muu sato on jo kerätty.

Jos perunan istuttaa varhain, heti roudan sulattua, ehtii perunastakin kasvattaa kaksi satoa. Peruna on senkin vuoksi hyvä vaihtoehto jatkosadolle, että se estää rikkaruohoja valtaamasta maata. Nopeasti peittäväksi muodostuva kasvusto ei anna valoa rikkaruohoille.

Kevään sadon aikaistamista voi jouduttaa syksyllä. Kaikki rikkaruohot kannattaa kitkeä erittäin huolellisesti, jolloin niillä ei ole valmista vahvaa juuristoa keväällä. Monet avomaalla kasvatettavat vihannekset voi kylvää syksyllä, jolloin ne saavat hyödynnettyä kevään kosteuden itämiseensä. Ja toisaalta syksyn juurikassatoa voi jättää maahan odottamaan myöhempää käyttöä. Lehtikaali ei edes harmistu pienestä pakkasesta. Maasta voi nosta juureksi niin kauan kuin ne eivät ole vielä jäätyneet maahan kiinni. Porkkana jopa makeutuu pienestä pakkasesta. Jäätymistä voi estää peittämällä kasvuksia, vaikkapa oljilla.

Lehtisalaatti on myös yllättävän kylmänkestävää. Sitä laitan myös usein loppusyksystä vielä uudelleen itämään. Salaatin rinnalla aivan huippuherkullista leivän päällä on kaskinauriin ja retiisin lehdet. Vihersalaattikäyttöä varten kylvö tehdään todella tiheään sekakylvönä ja sato poimitaan saksilla. Kannattaa maistaa.

Maanpeitekasvit ja viherlannoitus

Harrastan kateviljelyä, ja katteena voi olla mitä tahansa orgaanista. Usein se on itse laitettua kompostia, ruohosilppua tai mitä tahansa leikkuujätettä. Maanpeitekasvina katteeksi kasvaa ihan itsestään vesiheinää. Aiemmin kitkin sitä pois, mutta nyt olen oppinut, että se auttaa torjumaan esimerkiksi sipulikärpästä, kerää ravinteita ja luovuttaa ne, kun kasvuksen kääntää syksyllä kevyesti maahan. Lisäksi se muodostaa todella hyvän mikroilmaston ja suojaa maata kuivumiselta. Hyvinkin kuivana kautena vesiheinän peittämä maa on ihan kosteaa. Muuten en käytä maanpeitekasveja kuin kukkamaissa, ja niissä maanpeitekasvina on esimerkiksi suikeroalpi.

Tässä muiden yhteiskirjoitussarjaan osallistuvien linkit. Mukavia lukuhetkiä sinulle.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/viherlannoitusta-ja-milta-satokausi-nayttaa-nyt-suuntana-omavaraisuus-heinakuu-2023/

Kasvuvyöhyke 2

tämä lukemasi postaus Finland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/06/satokausi-vai-satoisa-kausi.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-heinakuu-2023.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/07/heinakuussa-lisakylvoja-kasvimaalle.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-7/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-7.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/07/unelmana-omavaraisempi-elama-satokauden.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/07/03/heinakuu-23-satokauden-kuulumiset-ja-lannoitukset/

Kirppa napsi japaninkaalini

 Ihan kuin vihannespunkki ei olisi ollut jo riittävä murhe

Tänä vuonna on hyvin kahtiajakoinen satokausi. Toisaalta kasvit kasvavat ihan hirmuisesti, eikä palstalle ei tarvi kiiruhtaa, kun kaikki kasvaa lähellä omassa pihassa, mutta muutamasta haittaeliöstä on harmia. Kasvihuoneeseen ostamissani kurkuntaimissa oli vihannespunkki. Ne sain torjuttua biologisesti torjuntaeliöillä. Kasvimaalla kasvavat japaninkaalit sen sijaan ovat menneet kirppojen suihin. Varsinainen kaalisato on suojassa, sillä se kasvaa harsotunnelissa. Toki aina on riski, että rikkaruohoja kitkettäessä joku on päässyt livahtamaan herkkupöytään ja maiskuttelee satoa silmiltä suojassa.

Kirppaa on tosi vaikea kuvata, sillä heti, kun menee vähänkään lähelle, se vaihtaa paikkaa millisekunnissa.

Kirppa sinänsä ei tee kasville ns. haittaa, mutta kun se rei'ittä lehdet, kasvi ei voi enää yhteyttää riittävästi kasvuaan varten. Kirppoja varten voisi kasvattaa esimerkiksi kiinankaalia houkutuskasvina ja varsinainen satokasvi pelastuisi. Nyt ajattelen, että nämä japaninkaalit ovat olleet minun houkutuskasvini ja parsakaali, ruusukaali sekä lanttu selviäisivät tuhotta.

Vihannespunkki voitettu

 Tipalla oli kurkkusadon menetys

Tiedät varmaan tunteen, kun olet istuttanut taimet ja odottanut niiden juurtumista. Juuri, kun olisi sen aika, että juuristo on ehtinyt muodostua sen verran, että maanpäällinen osuus on valmis kasvuun.... ja voi hirvitys, löydät vihannespunkit!

Olen törmännyt vihannespunkkeihin ensimmäisen kerran opiskeluharjoittelupaikassa ja samalla sain käytännössä nähdä biologista torjuntaa. Myöhemmin olen opiskellut siitä ja oppinut ymmärtämään sen hienouden. Minulla oli siis valmiina toimintasuunnitelma toteutettavaksi: tilaus Biotukselta! Koska halusin tilata oikean määrän torjuntaeliöitä, soitin heille vielä ennen tilausta.

Eliöt tulivat nopeasti ja sirottelin niitä kurkuille ja tomaateille. Nyt kasvu on normaalia, eikä vihannespunkkiviotuksista ole tietoakaan. Toivottavasti ei tule uutta iskua.

Onneksi olen oppinut uudet tavat toimia, enkä edes harkitse kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä. On paljon mukavampaa käyttää satoa, kun ei tarvitse miettiä hetkeäkään, onko varmasti kaikki torjunta-aineet jo poistuneet.