Oman ruoan kasvattamisen hyödyt – terveys, ympäristö ja arjen ilo

Mitä hyötyä on mullan kanssa touhusta?

Oman ruoan kasvattaminen on paljon enemmän kuin sato lautasella. Se tukee vastustuskykyä, vähentää ympäristökuormaa, lisää kasvisten käyttöä ja tarjoaa mielekästä tekemistä arkeen – yksin tai yhdessä.

Papuja, tomaatteja, maisseja ja kesäkurpitsaa omasta puutarhasta.

Mullan kanssa puuhailu tukee terveyttä

Mullan kanssa työskentely lisää tutkitusti vastustuskykyä ja voi pienentää allergioiden riskiä. Maaperän mikrobien kanssa kosketuksissa oleminen on luonnollinen osa ihmisen elinympäristöä, ja puutarhatyöt tuovat tämän osaksi arkea.

Kasvun seuraaminen on monelle myös henkisesti tärkeää. On rauhoittavaa ja palkitsevaa nähdä, miten siemenestä kehittyy syötävä kasvi. Pienikin viljelyala riittää, kun tavoitteena on kokemus, ei omavaraisuus.

Omia retiisejä.

Lyhyemmät kuljetusmatkat ja tuore ruoka

Kun ruokaa ei kuljeteta satoja kilometrejä, säästyy energiaa ja päästöjä. Omien ajokilometrien ei tarvitse lisääntyä, ne voivat vain suuntautua eri paikkaan – esimerkiksi taimien hakuun tai kompostointipaikalle.

Oman sadon etu on tuoreus. Retiisit, salaatit ja muut vihannekset voi korjata juuri ennen ruokailua. Maku ja rakenne ovat erilaisia kuin pitkän kuljetusketjun läpikäyneissä tuotteissa.

Tiedät, miten ruokasi on kasvatettu

Kun kasvatat itse, tiedät tarkalleen, millaisissa olosuhteissa ruoka on kasvanut. Voit päättää, miten luonnonmukaisia menetelmiä käytät ja miten paljon haluat panostaa esimerkiksi pölyttäjien ja maaperän hyvinvointiin.

Kasvatusmenetelmillä voi kunnioittaa luontoa monella tavalla: välttämällä turhaa kemikaalikuormaa, suosimalla monimuotoisuutta ja pitämällä maaperän kasvipeitteisenä mahdollisuuksien mukaan.

Yhdessä tekemistä ja ravinteiden kierrätystä

Puutarhurointi sopii hyvin yhteiseksi tekemiseksi perheen tai ystävien kanssa. Kylvö, kastelu, kitkentä ja sadonkorjuu ovat konkreettisia tehtäviä, joihin eri-ikäiset voivat osallistua.

Ravinteiden kierrätys on luonteva osa omaa viljelyä. Biojätteet voi kompostoida ja käyttää kompostimullan kasvustoissa. Näin ravinteet palaavat takaisin kiertoon, eikä kaikkea tarvitse hankkia uutena säkistä.

Kasvisten lisääminen ruokavalioon helpottuu

os tavoitteena on lisätä kasvisten osuutta ruokavaliossa, oma viljely tekee siitä helpompaa ja edullisempaa. Kun salaatti, retiisi tai yrtit kasvavat omassa pihassa tai parvekkeella, niitä tulee käytettyä useammin.

Pienikin sato riittää muuttamaan arjen tottumuksia. Yksi rivi retiisejä tai laatikollinen salaattia voi olla hyvä alku.

"Kaikki muu paitsi puutarhurointi on turhaa."

Palmukaalia ja nauriita.

Parvekeviljely onnistuu – näin saat satoa kerrostalossa - ilman vuokra-aaria

Parveke tarjoaa yllättävän hyvät mahdollisuudet hyötyviljelyyn, vaikka kerrostaloelämä ei sallisi vuokra-arpaa. Kun ruukut, multa ja olosuhteet ovat kohdallaan, satoa syntyy pienessäkin tilassa.

Riittävän suuri ruukku on parvekeviljelyn perusta

Parvekkeella voi kasvattaa samoja kasveja kuin avomaalla, kunhan ruukku on tarpeeksi iso. Pitkäjuurisille kasveille, kuten porkkanoille, tarvitaan syvempi laatikko kuin lehtivihanneksille.

Itse suosin suuria ämpäreitä. Ämpärin valinnassa pitää ottaa huomioon valmistusmateriaali ja valmistajan merkinnät käyttötarkoituksesta.

• Materiaali kestää säätä

• Tilavuuksia on monia

• Multaa mahtuu riittävästi

Tavalliset kukkaruukut ovat usein liian pieniä. Niissä kasvatus onnistuu vain, jos kastelu ja säältä suojaaminen ovat todella tarkkaa.

Kastelu ja salaojitus helpottavat arkea

Ruukun pohjalle kannattaa lisätä lecasoraa, jotta ylimääräinen vesi pääsee pois. Lecasoran ja mullan väliin voi laittaa harsoa, jotta multa ei valu soran sekaan.

Elokuussa postasin, miten rakensin aiemmin ohjeen säiliöllisestä kasvualustasta ämpärin, ruukun ja kastelumattosoirojen avulla. Vesisäiliö tasaa kosteutta ja vähentää päivittäistä kastelutarvetta. Lopputulos oli toimiva: paprikat kasvoivat hyvin ja maku oli erinomainen, vaikka muoto ei ollut suippomainen.

Parvekkeella kasvukausi on yllättävän pitkä

Parvekkeella kevät lämpenee nopeammin ja halla saapuu myöhemmin kuin maan tasalla. Harsoilla suojaamalla ensimmäiset lehtisalaatit saa pöytään varhain.

Ystäväni on kasvattanut parvekkeella jopa viinirypäleitä ruukussa. Siihen en vielä osaa antaa tarkkoja ohjeita – opettelen vasta rypäleen kasvatusta maassa.

Parvekkeen erityisolosuhteet: aurinko ja tuuli

Parvekkeella on muutama asia, jotka poikkeavat avomaasta:

• Aurinko: Lasitettu parveke voi kuumentua liikaa. Varjostusta tarvitaan osaksi päivää.

• Tuuli: Voi olla voimakkaampaa kuin maan tasalla. Se kuivattaa multaa ja voi riepottaa kasveja.

• Tuulensuoja: Kevyet seinäkkeet, jotka päästävät hieman tuulta läpi, toimivat parhaiten. Täysin suljetut esteet aiheuttavat helposti pyörteilyä.

Mitä itse kasvatan ruukuissa

Ruukkuihin päätyvät usein ylijäämäsiemenet, joita en kasvata täysikasvuisiksi. Nauti ne jo pieninä – aivan kuten kaupoissa myytävät baby leaf -vihannekset.

Omat suosikkini:

• Retiisin lehdet: rapsakoita ja maistuvat retiisiltä

• Kaskinauriin lehdet: erityisen hyviä leivän päällä salaattilehden tilalla

• Pinaatti: maukasta pienenä, ennen kuin ehtii kukkia

Vielä ehtii ja talven puhteita

Sääennuste kertoi, että pikatalven jälkeen tulee vielä piiiiitkä lämmin jakso. Katsahda siis vielä kasvimaatasi päin. Jos et vielä peittänyt multaa millään, niin tee se viimeistään nyt. 

Naapurisi on todennäköisesti iloinen, jos kysyt, saatko kerätä lehdet heidän nurmikoltaan. Tai naapurinnaapurisi. Yleensä löytyy aina joku, joka ei halua nähdä vilaustakaan lehdistä nurmikollaan.

Olen erittäin onnekas naapurusten suhteen, saan jättisäkit täyteen lehtiä. Vaikka ovatkin niin sanottuja vaikeasti maatuvia vaahteranlehtiä, kyllä ne maatuvat, kun kosteutta ja mikrobitoimintaa on riittävästi. Vähän avitan tuhkalla happamuutta pois. Ei haittaa, vaikka keväällä olisi vielä lehtiä näkyvissä, massa käy aivan hyvin katteeksi keväällä. Silloin tarvitaan taas uutta katetta, kun kasvimaa kylvetään ja multa pitää muokkauksen jälkeen peittää, jotta tuuli ja aurinko eivät kuivata ja jotta rikkaruohon siemenet eivät pääse itämään kylvöksiä nopeammin. Haravoitujen lehtien seassa on aina myös jonkin verran ruohoa ja multaa, jotka auttavat maatumisessa.

Keväällä voi vaikka ottaa lehtisäkistä pieniä eriä ja pikakompostoida lämpökompostorissa keittiöjätteen seassa. Multaa tulee uskomattoman nopeasti.

Kevättä ajatellen talvella voi valmistaa lämpökompostorin. Itselläni on erittäin toimivat 2 lämpökompostoria, jotka on rakennettu "Iltalukemista Sinulle"-kohdassa olevan Kotikomposti-kirjan ohjeilla. Kirjojen kansista otetut kuvat ovat aika huonoja, mutta varmasti auttavat tällaisinakin kirjan löytymistä netistä tai kirjastosta.

Jos päätät tai edes suunnittelet kompostorin tekoa talven aikana, jätä jonkin verran risuja jemmaan. Ne on hyvä laittaa uuden kompostorin pohjalle aluksi. Niiden avulla pysyy ilmankierto kunnossa. Pohjana on omissa kompostoreissani metalliromuttamolta ostetut ruostumattomat teräsritilät. Vaikka lämpöä on jopa yli 70 astetta parhaimmillaan, voi kompostoinnin alussa ja lopussa ennen tyhjennystä olla rotille ja muille jyrsijöille sopivia lämpötiloja. Siksi pitää tällainenkin asia ottaa huomioon, mikäli kompostoi keittiöjätettä ja niinhän tietenkin kannattaa tehdä, jos kompostorin omistaa. Aivan turhaa kuljetuttaa ravinteita pois tontilta.

Sadonkorjuu jatkuu yllättäen

Viimeisimpiä nautintoja kesän sadosta on pinaattikeitto. Huonosti onnistunut pinaattikylvö oli jo heinäkuussa unohtunut ja tilalle kylvetyt magnoldit olivat isoja. Taimien välistä alkoi kuitenkin pilkottaa jotain erilaista.... pinaatti oli alkanut itää. Ihan kiva juttu, sillä nyt sadosta sai nautti näinkin myöhään. Kasvimaan reunalla, kasvihuoneen seinän vieressä pakkanen ei ollut puraissut vielä.

Ihanaa asiassa on erityisesti se, että keiton tilasi tytär herkkutilauksena. Päivällä oli pojalle suppilovahverokeittoa (ei omasta maasta sienisato sentään).

Syksyllä valmisteltavaa

Jos pihassasi tulee näin syksyisin kaikenlaista nurmikkotuprasta, oksia, lehtiä, kukkienperkuita, tai mitä tahansa kasviperäistä niin paljon, ettet keksi mihin laittaisit ne.

Tässä on yksi idea. Itselläni tuli mustikkapensaiden istutuskuopista paljon nurmikkotupraita. Kokosin ne tällaiseksi pitkäksi makkaraksi ja laitoin päälle kerroksen kompostia. Kaikkien päälle vielä tuli runsaasti olkia ja talveksi laitoin makkaran muovin alle piiloon.

Tämä kuva on keväältä. Penkki on heti valmis käyttöön maan lämmettyä muutenkin kylvökuntoon. Tein vain pienet kolot ja laitoin kesäkurpitsan ja tavallisen kurpitsan taimet kasvamaan. Satoa tuli valtaisasti ilman kastelua, vaikka kesä oli kuiva. Keossa oli niin paljon massaa keräämässä vettä syksyn sateissa ennen muovin laittoa, että vesi riitti hyvin kasveillekin. Olki piti pinnan viileänä kesähelteelläkin ja vähensi veden haihtumista huomattavasti.

Näitä tällaisia tuli. Eivät ole niitä sisältätyhjiä, vaan ihan vielä täyttä tavaraa. Kaikkea ei ehdi mitenkään käyttää syksyllä, joten pilkoin ne kuutioiksi ja pakastin. Tosi käteviä laittaa suoraan pakkasesta kastikkeeseen. Sama menetelmä toimii purjosipulilla ja tavallisella sipulilla. 

Aina voi kokeilla, usein kaikkein mielenkiintoisinta on kasvattaminen, ei niinkään itse sato

Keittiössä saattaa erilaiset ruoka-aineet osoittaa itämisen merkkejä. Itse aina innostun kokeilemaan, josko sitä voisi kasvattaa omassa puutarhassa. Tässä luomuinkiväärin kasvusto, joka sai alkunsa, kun luomuinkivääri alkoi kasvattaa vihreitä napakoita alkuja. Laitoin juuren multiin ja vähitellen sieltä sieltä nousi pintaan tällainen. 

Vuosi sitten syksyn pakkanen yllätti ja tämä paleltui. Mukava muisto on kuitenkin vielä valokuvien joukossa. Ehkä vielä joskus teen saman kokeilun uudelleen ja muistan siirtää ajoissa sisätiloihin ruukkuun.

Pressun alle piiloon olkia ja lehtiä

Kasvukauden ulkopuolinen aika on oikeastaan hirmuisen pitkä Suomessa. Jos mullan päällä ei ole mitään eloperäistä ainetta, on se todella alttiina sään vaihteluille eikä lieroille ole paljoa ruokaa tarjolla. Mullan sisään ei jää kovin runsaasti kasvin osia, varsinkaan jos on kasvattanut perunaa tai muita juureksia. Rikkaruohot ovat kärkkäinä valtaamassa aina kaiken alan, jolla ei ole jotain muuta kasvamassa tai suojaamassa pintaa siementen itämiseltä.

Kuvan oikeassa reunassa näkyy vähän pressua. Kannattaa kiinnittää huomiota UV-kestävyyteen, jottei pressu haperru heti auringon valon vaikutuksesta. Tähän olkien päälle tulee vielä yksi 5*10 m peite talven ajaksi.

"Osta" itsellesi kevääksi työskentelyaikaa

Kevät tulee yhtä yllättäin kuin talven ensimmäiset liukkaat. Juurihan vasta lumet suli, tai niin itsestä tuntuu ja silti maasta pukkaa rikkaa jos toistakin.

Jos tuntuu siltä, että näin pakkaa käymään, kannattaa laittaa nyt syksyllä ihan reilusti valoaläpäisemätön pressu päälle. Pimeässä tykkäävät kaivella lierotkin käytäviään. Keväällä myöskään maa ei kuivu, vaan saat hyödynnettyä lumien sulamisvedet.

Ei se pressu tietenkään mitenkään nätti ole... mutta onkos sillä väliä. Lumi peittää sen kuitenkin pian. Ja toisaalta, useimmat pressut ovat vihreitä, joten ihan puutarhan värimaailmaansopivia, voisi ajatella.

Omalla palstallani on tällä hetkellä kaksi 5m*10 m pressua ja yksi tulossa vielä lisää. Ovat siellä kunnes ehdin jyrsimen kanssa mansikkamaan kimppuun. Käyn myös levittämässä keskeneräistä kompostia sinne alle ennen talvea, muuhun kuin mansikkamaan kohtaan. Komposti on sitten kevääksi maatunut loppuun ja maa on muhevaa. 

Pikanopea ja helppo kasvimaa pieneen tilaan

Pieni piha ja toiveena vain vähän yrttejä kesäpöytään? Näillä reunaehdoilla on erittäin kätevä tapa tehdä kasvimaa lavakauluksen avulla. Ei tarvitse kaivaa kuoppia, putsata nurmikkoa pois tai kitkeä rikkaruohoja. Lavakauluksia voi toki ostaa, mutta monesti niitä löytää ihan ilmaiseksi lähipiiristä. Niitä kertyy joillakin tavaranhankkijoilla ihan liiaksikin asti nurkkiin pyörimään.

1) Laita paksu kerros märkiä sanomalehtiä maahan. Reilusti toistensa kanssa limittäin.

2) Aseta lavakaulus paikoilleen. Paina ne metalliset pidikkeet maahan.

3) Täytä puhtaalla pussimullalla.

4) Kylvä.

Jos haluat kasvattaa porkkanoita, pitää olla kaksi kerrosta lavakauluksia. Muutoin mullan paksuus ei riitä porkkanoille. Muistathan, että porkkanat voi kylvää jo syksyllä, jolloin sato tulee paljon varhemmin.

Tässä satovaiheessa yksi lavakaulusmaa.

Siinä vaiheessa kun sanomalehdet ovat maatuneet, ovat myös ruohon- ja rikkakasvien juuret menettäneet voimansa.

Mietitkö kasvimaan perustamista ensi kesäksi?

Minkälaiset asiat sinua mietityttävät?

Lähetä minulle viesti, niin käyn kysymyksiäsi läpi ja yritän auttaa. Vielä ehtii tehdä monenlaista valmistelua, ja keväällä pääset suoraan kylvöhommiin.

Itselläni on vielä sen uuden aarin jyrsintä ja peittäminen tekemättä, sekä mansikkamaan perustaminen.... kunpa vielä lämmintä syksyä riittäisi, niin saisin teille mukavia kuvia ja askareita kerrottavaksi ja meille makoisat mansikat ensi vuodeksi pakkaseen. 

Keväällä lupasin kertoa papukokeiluista...

Pelkästään ulkonäön perusteella valittu siemenpussi sisälsi jingjang -papuja. Kauniita kaksivärisiä, musta ja valkoinen kietoutuivat toisiinsa kuin jing ja jang. Niitä oli siis pakko ostaa.

Kesä oli suotuisa ja satoa tuli. Tänään valmistin ensimmäistä kertaa ruuaksi ja maistuivat hyviltä, siispä nyt niistä uskaltaa kirjoittaa.

Suosittelen kokeilemaan, helppo, satoisa ja hauska. Maku kuin yleensä vaaleilla pavuilla. Kasvutapa oli samanlainen kuin pensaspavulla. Oman sadon väritys ei ole niin kietoutuva, kuin siemenillä oli alussa, mutta nättejä nämä ovat silti.

Talvipuhteita kevättä varten

Mitäpä, jos tekisit pari hyönteishotellia valmiiksi talven aikana tai auttaisit lintujen pesäneristys ja -pehmitysmateriaalin keruussa? Ovat sitten keväällä heti paikallaan, kun hyönteiset kömpivät talviteloiltaan ja linnut saapuvat piiiiitkältä, raskaalta muuttomatkaltaan meille. Kesällä ovat muut jutut mielessä ja syksyksi ei välttämättä ehdi ajoissa väkerrellä.

 Mukavaa puuhastelua lasten kanssa!!!

Voit myös laittaa koiran harjauksesta tullutta karvaa samalaiseen telineeseen, jossa talvella tarjoillaan linnuille talipalloja. Karvat menevät lintujen pesätarvikkeisiin.

Voit myös kerätä sekalaista materiaalia valmiiksi.... kesän installaatiota varten....

Tai laittaa villalangan pätkiä pieneen metallikoriin käsitöiden jäljiltä.

Saitko viime vuonna palovammoja ja vesirakkuloita luonnossa tai kasvimaalla ollessasi?

Viime kesänä poikkeuksellinen kuumuus ja kuivuus olivat yhdessä kasveille erittäin voimakas stressin aiheuttaja. Stressin? Kyllä, kasvitkin stressaantuvat, kun niiden kasvuolosuhteissa on jotain vialla. Stressitekijöitä voi olla monenlaisia, vedenvähyys, jonkin ravinteen pula, kuumuus, kylmyys, tuuli, maaperässä jokin vika kuten kovuus, happamuus, emäksisyys, vetisyys jne.

Kasveilla on erilaisia keinoja reagoida vallitsevaan stressiin. Viime kesäiseen stressitilaan jotkin kasvit, esimerkiksi persilja ja palsternakka reagoivat tuottamalla yhdisteitä, jotka aiheuttavat ihmiselle iholla, yhdessä auringon kanssa, palovammojen rakkulanmuodostusta, jonka paraneminen voi kestää hyvinkin kauan ja jäljelle saattaa jäädä arvet iholla.

Ensi kesänä tai milloin tahansa tulevina kesinä kannattaa siis miettiä, onko t-paidassa ja shortseissa kasvimaalla vai kannattaisiko suojata sääret ja käsivarret vaikka jonkinlaisilla säärystimillä. Ei paha idea muutenkaan, voisi olla polvillaan ilman, että koko ajan pistelee ja likaa on kaikki ihohuokoset tulvillaan.

Tämän kirjoituksen kukat eivät aiheuta näitä vaurioita. Laitoin kuvat piristykseksi.

Miksi kannattaa kattaa talveksi?

Maan lämpö reagoi ilman lämpöön. Jos aurinko paistaa porottaa taivaalta, lämpenee myös maa. Sen jokainen tuntee kesällä, paljain jaloin polttavalla hiekalla kävellessään. Muistat varmaan, miten kylmää hiekka on myös, kun hiukan jalkaterällä työntää pintahiekkaa syrjään. Tai syksyllä, kun astuu paljain varpain kylmille pihalaatoille.

Samasta ilmiöstä on kyse myös kasvimaan kattamisessa. Jotta maan lämpö ei reagoisi niin voimakkaasti ja niin nopeasti ilman lämpötilan muutoksiin.

Lierot kaivautuvat talveksi syvemmälle, roudalta pakoon ja monet eliöt vaipuvat jonkinlaiseen lepotilaan, kun tulee liian kylmät oltavat.

Jos pidennämme aikaa, jolloin lierot selviävät lähempänä maan pintaa, annamme niille myös pidempään työrauhan. Ne maiskuttelevat kuolleilla juurilla, kasvimaan tähteillä ja muilla kasvinosilla, nielevät samalla maata ja hienonhienossa "sulatusuunissa" sisällään muodostavat tästä kaiken murusia, joissa on sopiva pH eli happamuus, valtavasti ravinteita kasveille sopivassa muodossa ja jotka kestävät veden rasitusta hyvin. Eli ne auttavat maan mururakenteen muodostumisessa ja tekevät sen erittäin kestäväksi.

Myös muut maaperäeliöt ovat aktiivia kauemmin, jos ei tule lunta tupaan niin sanotusti. Keväällä liian aikaisin porottava aurinko saattaa huijata kasvit kasvamaan liian aikaisin, vaikka jalat eli juuret ovat vielä ihan jäisessä maaperässä kiinni. Tuloksena on kuivettuneet, kuolleet kasvit. Ne näännyttävät itsensä siis hengiltä, ilman vettä ei pysty elämään. Kate suojaa niitä keväällä siis liian varhaiselta kasvuun lähdöltä.

Kate estää kyllä myös maan lämpenemistä, ja siksi se pitääkin ottaa pois. Hyvä hetki on silloin kun yöpakkasia ei ole enää kuin nimeksi, eli maa ehtii alkaa sulaa päivällä jo hyvin eikä yö jäädytä sitä takaisin samantein.

Kate painaa kaiken mörskän (=kasvinjätteet, keskeneräinen komposti, haravontilehdet....) lähelle maata, josta lierojen on ne helpompi saada ja mikrobit pääsevät myös lähelle ja omalta osaltaan aloittavat hajottamisen mullaksi.

Käänsitkö jo kasvimaan?

Syksyllä monella on tapana kääntää kasvimaa lapion syvyydeltä ympäri. Joskus se voi olla tarpeen, enkä siitä kerro nyt sen tarkemmin tässä. Totean vain, että viimeistään kääntöhommissa puutarhurointi-into lopahtaa herkästi. Siispä.... älä käännä vain tavan vuoksi, ei tarvitse. 

Maan kääntämisestä ja mururakenteesta kerron enemmän yläpalkin kohdassa "Maaperässä tapahtuu" ihan lähiaikana lisää. Kerron siellä maaperässä tapahtuvista asioista kansantajuisesti, vaikka takana onkin kemian teoriat. Et siis tarvitse kemianopintoja sen lukemiseksi.

Jos kuitenkin olet todennut, että maa pitää kääntää, niin tarkastele lapiolliseen tulevaa maata vähän tarkemmin. Miltä se näyttää? Onko se pientä pyöreää murusta 

vai isoja tiiviitä, teräväreunaisia kappaleita.

Pieneät pyöreät muruset ovat sitä, mikä on tavoitetila. Kasvit ja eliöt tykkäävät. Niillä on helppo elää siinä, maa ei ole liian tiukkaa kaivautua ja ilmaa riittää murusten välissä.

Tiukka paketti on usein liian suuri vastus kasvin juurille. Myöskään happea ei sen sisään paljon kulkeudu.

Haitalliset vieraskasvit puutarhassa – mitä jokaisen kannattaa huomioida

Puutarhajätteitä siistiessä on hyvä pysähtyä miettimään, voisiko omassa pihassa kasvaa lajeja, jotka eivät kuulu Suomen luontoon. Monet kauniit ja harmittomilta vaikuttavat kasvit voivat levitessään olla haitallisia vieraslajeja, ja siksi niiden käsittelyyn kannattaa kiinnittää huomiota.

Haitalliset vieraskasvit puutarhassa

Tämä aihe on ajankohtainen aina, kun puutarhaa siistitään tai kasveja jaetaan eteenpäin. Moni kaunis kukka, naapurin antama taimi tai muuten mieluisa kasvi voi levitessään olla haitallinen vieraslaji. Haitallinen vieraslaji on kilpailukyvyltään ylivoimainen kotoperäisiin kasveihin nähden, ja sen leviämistapa voi yllättää. Se voi tuottaa valtavan määrän siemeniä, kasvattaa juuristoa nopeasti tai erittää kemikaaleja, jotka haittaavat muita kasveja.

Jättipalsami esimerkkinä

Aikanaan jättipalsamia pidettiin harmittomana ja jopa kauniina kukkana. Sittemmin se on levinnyt laajalle ja syrjäyttänyt luonnonkasveja. Porin Hevosluodossa ja lähialueilla tilanne on ollut erityisen hankala. Kaupunki on järjestänyt talkoita palsamin kitkemiseksi, mutta työtä riittäisi enemmänkin.

https://www.pori.fi/uutinen/2018-06-25_porin-luonnon-hyvinvointia-edistetaan-kesalla-vieraslajitalkoilla

Ennaltaehkäisy on tärkeintä

TParas tapa ehkäistä vieraslajien leviämistä on käsitellä puutarhajätteet asianmukaisesti. Onneksi verkossa on selkeät ohjeet siitä, miten eri lajeja tulisi käsitellä ja mihin ne voi hävittää. Suosittelen tarkistamaan, löytyykö omasta puutarhasta kasveja, jotka vaativat erityistä huomiota.

Hyvät ohjeet löytyvät täältä: http://www.vieraslajit.fi/fi/ohjeita-ja-oppaita

Havainto Sastamalasta

Sastamalassa törmäsin etelänruttojuureen, joka oli levinnyt Kokemäenjoen rantaan. On mahdollista, että tällaisia kasveja kulkeutuu veden mukana myös Poriin. Siksi havainnot ja varhainen puuttuminen ovat tärkeitä.

Uuden alan raivauksen jatkoa

Eilen oli mitä ihanin kesäinen syysilma tehdä sadonkorjuuta ja uudisalan raivausta. Koivut saivat kyytiä ja kasvusto leikkattiin niin lyhyeksi kuin keräävällä leikkurilla pystyi terää rikkomatta. Leikkuutähteen laitoin paksuksi kerrokseksi mulloksella olevalle alueelle talteen.

Lyhyttä on. Seuraavana päivänä aurinko oli vielä "kivasti polttanut" eli auttanut rikkojen näivettämisessä. Juurien voima joutuu koetukselle kun vielä puskee ensi viikolla aurinkoisina päivinä uutta vartta. Keväällä onkin sitten paljon helpompi kuluttaa viimeisetkin voiman rippeet juurista ja päästä rikoista eroon nopeammin.

Puiden rangat karsittuna odottamassa kuljetusta pois alueelta. Jos syksyn lämpöä vielä riittää, jyrsitään maa ja peitetään pressulla talveksi. Auttaa keväällä paljon, kun rikat eivät saa heti ensimmäisiä auringonsäteitä käyttöönsä.

Keväällä otan pressua pois siten, että tiedän ehtiväni joko leikkaamaan kasvun tai jyrsimään uudelleen riittävän aikaisin. Juolavehnä pitää torjua, kun siinä on enintään 4 lehteä. Silloin juuren voimaa ei ole vielä kertynyt lisää, vaan kasvi on käyttänyt kasvuunsa juurien voimaa.

Ohdakkeiden ja juolavehnän yhteistorjunta on hieman hankalampaa. Ohdake pitäisi torjua kun se on 15-10 cm pitkä. Jos sen torjuu aiemmin, on riskinä, että taimesta tulee tiheä puska. Siitäkin on kyllä kokemusta. Jyrsittäessä sen voi kyllä torjua pienenäkin, se joutuu joka tapauksessa kasvamaan pienestä juurisilpusta ja kuluttamaan juuren voimia.

Nämä oksat pääsevät hyönteishotelliin asujaimistoja tarjoamaan.

Kevääksi valmiiksi kylvetty

Tiesitkö, että porkkanan voi kylvää jo nyt syksyllä, mikäli maa on läpäisevää, eli siihen ei jää vesi makaamaan.

Syyskylvön etuna on, että porkkana saa nauttia kevään sulaisvesistä ja saa kilpailuetua porkkanatuholaisilta. Muista silti, porkkana kuten kaalikasvit, on hyvä pitää harsolla suojattuna vaikka koko kasvukauden.

Kylvöhetki on silloin kun päivälämpötila ei enää houkuta siemeniä itämään (ei nouse yleisesti yli 5 asteen), mutta maa ei ole vielä jäässä.

Myös talvivalkosipulit on kohta syytä laittaa maahan. Muista peittää hyvin katteella.

Näistä tämän vuoden sadosta otan ensivuoden sipuli-istukkaat. Valitsen isoja, jotta tulee isoja ensi vuonnakin. Lisäys on niin sanottua kasvullista, eli uusi valkosipuli saa samat geenit kuin istukassipulikin.

Lieroille katto talveksi ja ruokaa varastoon

Syksyllä kannattaa muistaa erityisesti lieroja. Kaikenlaista haravoimisjätettä ja muuta, mitä ei halua jättää jostain syystä nurmikolle tai muuten näkyviin, kannattaa laittaa kasvimaalle ja päälle vaikka vanha räsymatto eristämään kylmää. Lieroilla pysyy hyvä olot paljon kauemmin, eivätkö joudu kaivautumaan niin kovin aikaisin roudalta suojaan. Maanmuokkausaikaa on näin ollen paljon kauemmin ja mururakennetta vahvistavat samalla.