Pihasta parempaa pöytään

 Hanke huomenna Eurassa Ruukinpuistossa

Hankkeella on tapahtumassa neuvontapiste ja olen siellä työni puolesta kertomassa kompostoinnista. Toivottavasti nähdään siellä. Otan mukaani kompostointiin liittyviä tarvikkeita ja kerron, miten varmasti onnistut kompostisi kanssa. Varmuuteni johtuu siitä, että olen ihan varma, että saat prosessin toimimaan, kun tiedät perusasiat, mitä kompostissa tapahtuu ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Sen jälkeen pystyt reagoimaan oikein kompostisi vaatimalla tavalla kussakin tilanteessa. Helppoa kuin heinänteko, sanotaan.... tosin en lainkaan ole varma, että heinänteko on helppoa, siitä minulla ei ole mitään kokemusta.

Näiden satojen voimana on ollut yksinomaan oman kompostin ravinteikas multa.

Ei ole mitään väliä, millainen kompostisi on, omatekoinen vai ostettu. Kaikissa on samat toimintaperiaatteet. Eroja löytyy siitä, onko se jyrsijäsuojattu ja onko se tarkoitettu toimimaan ympäri vuoden. Samat prosessit kompostoitumisen osalta on ihan kaikissa.

Nähdäänhän huomenna, Eurassa Ruukinmäellä 15:00 alkaen.

Tomaatit ja kurkut tihkukastelussa kasvihuoneessa

 Puutarhurin yksi parhaita apureita

Tihkukastelujärjestelmä on aivan välttämätön, mikäli haluaa kasvattaa jotain kasvihuoneessa ja olla vapaa päivittäisestä kastelusta. Luulin vuosia, että tihkukastelujärjestelmät ovat vaikeita, hankalia ja vain ammattilaisia varten. Joitakin vuosia sitten sisareni lopetti kasvihuonekasvatuksen ja kysyi, josko olisin kiinnostunut järjestelmästä. Onneksi päätin yrittää. Sen jälkeen kasvihuone on ollut todella vähätöinen ja huoltovapaa. Taimien liikoja lehtiä ja tomaattien varkaita toki pitää poistaa edelleen, mutta enää ei ole huolena epätasainen kosteus, joka pilaa sadon.

Järjestelmä rakentuu keraamisista, maahan laitettavista säätelijöistä, pienistä putkista, joista tihkuu vesi, sekä vedenkuljetusputkista. Nämä keraamiset säätelijät pitää imeyttää läpimäriksi ja täyttää vedellä. Kiinnitän tummanvihreän korkin aina ämpärissä veden alla, jotta tulee varmasti täyteen. Ohut ruskea letku on se, josta tihku tulee. Ruskealla nupilla tummanvihreässä korkissa säädellään tihkun tiheyttä. Oikeassa reunassa oleva musta osa liitetään vesiputkeen.

Vesiputkea myydään pitkänä tavarana ja siitä pätkitään omaan kasvihuoneeseen sopivat pätkät.

Kasvihuoneessani on nyt kaksi kirsikkatomaattia, kaksi runkotomaattia ja kaksi kasvihuonekurkkua. Enempää ei mahdu, vaikka nyt vielä näyttääkin tyhjältä.

Tänä vuonna laitoin jokaiselle taimelle kaksi tihkua.

Nurkassa kasvaa vielä lehtisalaattia, joka syödään pian pois.

Taimien välimatka määrittelee, miten pitkiä pätkiä letkusta tarvitaan.

Sisäviidakko siirtyi ulkoruokintaan

 Viherkasvini kesähtivät pihalla

Jos joku kerran voi talvehtia... niin kai sitten on olemassa myös sana kesähtiä. Kaikki viherkasvini nyt siis joka tapauksessa viettävät aikansa pihalla aina kesäkaudet. Siihen on monia syitä. Saan pestyä ikkunat ja tehtyä suursiivouksen sisällä, kasveista tulee hyvinvoivia, marraskaktukset kukkivat tauotta lokakuusta huhtikuuhun, sade huolehtii kastelusta ja linnut syövät mahdolliset öttiäiset.

Toivottavasti banaanit kasvavat nyt pituutta. En tiedä, voiko niistä koskaan saada satoa, mutta kiva olisi saada niistä isot "puut" sisälle. Tässä kuvia joistakin. Sää oli kivan pilvinen ja sade alkoi juuri sopivasti, kun olimme saaneet siirron valmiiksi. Talven tomut huuhtoutuivat heti pois.

Huomaat varmaan, että joka purkissa on useampaa kuin yhtä kasvia. Olen havainnut, että sekaistutukset voivat paljon paremmin. Kahvia en saanut viihtymään, ennen kuin istutin sen tuoksuvan lohikäärmepuun kanssa samaan ruukkuun. Amaryllikset viihtyvät hyvin marraskaktuksen kanssa samassa ruukussa. Rönsyliljaa, murattia ja juorua laitan ihan joka paikkaan. Niitä on helppo karsia, jos alkavat viihtyä liian hyvin. Eivät estä vieruskasvien kasvua silti. Ne pitävät ruukun pienilmaston kivan kosteana ja kasvit voivat paremmin.

 

Alavilla mailla hallavaara

 Onneksi kuulin töissä tärkeän uutisen

Meillä on töissä monta ammattiviljelijää, jotka tietävät pomminvarmasti kaikki varoitukset, mitä tulee säähän. Onneksi lounaalla puhuttiin sen verran kasvatuksista, että tuli puheeksi ensi yön hallan vaara. Tokihan huomasin ilman viilenneen, mutta en ajatellut hallaa tulevaksi.

Olisi ollut aivan hirveän harmillista, jos hyvin kasvuun lähteneet perunat olisivat saaneet hallaa. Siinä olisi mennyt juhannusperunatoiveet.

Nyt on paksulti harsoa, halla saa tulla, miten vain haluaa, perunoiden osalta.

Toiset kasvattaa perunoita ämpärissä.... onko tämän nyt jättikurpitsan kasvattamista ämpärissä? Pitää muistaa ottaa suojaukset aamulla pois, etteivät saa lämpöhalvausta, jos aurinko lämmittää.

Tiistaina treffit Huittisissa?

 Omasta maasta -hankkeessa tapahtuu

Työni kuljettaa taas kivaan tapahtumaan. Mikä voisikaan olla hauskempaa, kuin saada töissä kertoa juuri siitä, mikä on itselle valtavan tärkeää: Kotitarveviljelyä, luonnonmukaista lannoittamista ja torjuntaa. Asioita käydään läpi kasvimaan reunalla, siis ihan oikeassa ympäristössä. Ei mitään webinaaritouhua, jossa puhuva pää selostaa powerpointista juttuja kuvien avulla.

Nähdäänhän Huittisissa? Voit laittaa viestiä, jos mielessäsi on jokin tietty kysymys, johon haluaisit vastauksen.

Näitä palstatreffejä on hankkeessa monissa eri paikoissa, kannattaa laittaa hanke seurantaan Facessa ja tulla mukaan.

Pölyttäjät, missä olette?

 Hedelmäpuiden kukinta suurinta vuosiin

Luumu-, päärynä- ja kirsikkapuu ovat jo lopetelleet kukintaansa, tai aivan loppuvaiheessa. Perheomenapuussa monet lajikkeet tekevät kukinta-ajasta pidemmän. Aiemmin kirjoitin jo, että mustikat kukkivat runsaasti. Tänään ovat keittiön ikkunan edessä olevien lajikkeiden kukat puhjenneet täyteen voimaansa. En saa taltioitua kuvaan runsautta enkä kukkaryppään suuruutta haluamallani tavalla. Kun puuta katsoo, kukat ovat samanlaisina palloina kuin lumipalloheisin kukat. Aiemmin olen samoista oksista ihmetellyt, kun pienen pieni orava, varmastikin viime vuoden poikanen, kävi syömässä kukkia. Ihan totta, sain seurata ikkunan takaa pitkän aikaa kun se naposteli kukkanuppuja. En ymmärrä miksi niitä söi, ehkä siellä oli jotain proteiinipitoista mukana, mitä en vain nähnyt.

Kukkia on runsaasti, mutta pölyttäjiä ei ole. Puutarhassani on paljon kukkivia kasveja, varhaisista krookuksista ja narsisseista alkaen. En käytä mitään torjunta-aineita. En tiedä, mitä voisin enempää asian hyväksi itse tehdä, omassa pihassani. Leikattavaa nurmikkoa ei ole enää kuin yksi pieni polku, joka on välttämätön kulkemiselle.

Osaisiko joku neuvoa, miten vaaleaa taivastaustaa vasten saisi kuvan?

Muuten yritän vaikuttaa asenteisiin ja jakaa oikeaa tietoa. Kannustan ihmisiä sietämään voikukkia, ymmärtämään, miksi tontinomistajan hoitovastuulla oleva kaupungin viheraluenurmikko on meidän kohdallamme täynnä voikukkia tällä hetkellä ja lopun vuotta monenlaisia luonnon kukkia. Siellä on myös paljon istutettuja perennoja, jotta kukkia olisi mahdollisimman paljon. Kuten Tanskalaisen maajussin vetämässä tanskalaisessa Haluamme luonnon takaisin-hankkeessa eräässä kyltissä sanotaan: sorry the weeds, we are feeding the bees. Taidan teettää itsellenikin tuon kyltin, olen siihen niin ihastunut.

Tältä meidän nurmikkomme näyttää. Ei ole perinteinen siisti 7 mm leikkuujälki. Minun mielestäni hurjan paljon kauniimpi.

Marjapensaiden ympärys on täynnä ahomansikkaa maanpeittokasvina. Kukinta kestää pitkään pölyttäjien iloksi. Jonkun mielestä en varmaankaan oikein hoida puutarhaani ja olen laiska ja kaikki näyttää epäsiistiltä. Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan.

Tavismansikka amppelissa

 Talvehtiminen kätevää ja kastelu helppoa

Ostin monia vuosia sitten amppeleita, joissa on todella iso multatila ja vesisäiliö. Suurimman osan myin pois pari vuotta sitten kirpputorilla säilytystilapuutteen vuoksi. Nyt tietenkin harmittaa. Joitain oli silloin käytössä ja jäivät, onneksi, myymättä. Yksi amppelikasvini on tavallinen mansikka. Lajikkeesta ei ole enää tässä vaiheessa mitään tietoa, muuta kuin, että hyvältä maistuu. Mahtaisiko joku tunnistaa lajikkeita lehtien muodon perusteella? Tai sitten myöhemmin satomarjan avulla?

Mansikka kasvaa siis amppelissa, vaikka amppeli ei ole sinänsä roikkumassa missään. Saan siirrettyä kasvia aina sopivaan paikkaan, ja mikä parasta, talvehtimaan suuren makeasinikuusaman suojaan. Suuri kastelusäiliö mahdollistaa tasaisen kosteuden koko kasvukautena, jolloin marjoistakin tulee kookkaita, säästä riippumatta.

Yritin saada kuvaan näkymään, huonolla menestyksellä, että yksi kukka on jo kasvamassa, eli ainakin jotain satoa on tulossa.

Toinen vakioamppelikasvi on muratti, joka kesällä roikkuu milloin missäkin ja talvet on sisällä olohuoneessa. En enää muista, kumpi muratti se on alun perin ollut, sisälle ostettu viherkasvi vai pihaan ostettu puutarhakasvi. Amppelielämää on jatkunut jo todella monta vuotta. Multaakaan en ole vaihtanut. Lierot huolehtivat kuolleista kasvinosista ja uutta multa laitan, kun kasvi vajoaa alaspäin, eli ruukkuun tulee tyhjää. Tänä vuonna jaan juurakon ja teen perusparannuksen, sillä amppelin muoviosat ovat hapertuneet.

Pihlaja taivutellen somisteeksi

 Kuusi pihlajaa alun perin palmikoitu

Keräsin 17 vuotta sitten marjoista levinneitä pihlajantaimia ja istutin ne ruukkuun. Kun ne oli vähän kasvaneet, laitoin ne yhteen suurempaan ruukkuun ja palmikoin varret. Aikaa kului ja puut kasvoivat liian suuriksi ruukkuun. Silloin siirsin ne kukkapenkkiin, jossa ne ovat edelleen, tosin nykyään niin kasvaneet yhteen, että enää siinä näyttää kasvavan yksi puu muhkuraisella varrella.

Joka vuosi leikkaan runsaasti uutta kasvustoa ja pujottelen osan kaariksi. Kaaria on moneen suuntaan. Nyt lehtien puhjettua rakenne ei oikein enää näy. Tänä vuonna jatkan punomista ylöspäin ja alan tehdä uuttaa kaarirakennelmaa edellisen yläpuolelle.

Puun kasvua pitää rajoittaa koko ajan, sillä isoa puuta tuohon kohtaan ei mahdu

Jättikurpitsat uhkarohkeasti jo avomaalla

 Esikasvatus tehtiin kasvihuoneessa

Viime vuonna epäonnistui jättikurpitsan kasvattaminen. Ensimmäinen kylvö ei itänyt lainkaan. Sää kylmeni heti kylvön jälkeen, eikä juuri mitään itänyt. Toinen kylvö onnistui vähän paremmin, mutta aikaa ehti mennä hukkaan ja sadontuotanto käynnistyi kovin myöhään. 

Ehkä aika olisi vielä johonkin satoon riittänyt, mutta en ehtinyt huolehtia raakileiden karsinnasta ajoissa, joten kasvuvoimaa haaskaantui turhan moneen kurpitsaan. Viimeinen niitti sadolle oli, kun vihdoin menin karsimaan liikoja varsia, katkaisin sen SUURIMMAN kurpitsan varren. Kyllä harmitti aivan vietävästi, varsinkin, kun taimi ei ollut suoranaisesti omani, vaan poikani. 

Nyt yritän suoriutua omasta osuudestani paremmin. Kasvukuoppa vahvistettiin kompostilla ja olen muistanut kastellakin.  Kohta voi laittaa katteita ja suojella maata kuivumiselta.

Mustikoissa runsaasti kukkia

 Sato näyttää lupaavalta

Pihassamme on runsaasti pensasmustikoita. Osa on jo monta vuotta vanhoja ja osa ihan nuoria. Lajikkeitakin on monia, sillä luin aikoinaan lajikemäärän lisäävän satoa kaikissa lajikkeissa, myös niissä, joissa riittää yksi pensas sadontuotantoon. 

Ikävä kyllä en ole merkinnyt mitenkään lajikkeita, joten ei ole enää mitään muistikuvaa, mitä kaikkea löytyy. Osa tuottaa isoja laakeita mustikoita ja osa sellaisia metsämustikan kokoisia. Yleensä, jos mustikka on iso, ne eivät ole ryppäinä, mutta jos mustikan koko on pieni, marjat ovat enemmän ryppäinä.

Meillä lapset tykkäävät mustikan kukkien mausta ja joudunkin aina vähän toppuuttelemaan, etteivät syö kaikkia kukkia. Haluan mustikoita!!!

Puutarhaharrastus tutustuttaa kivoihin ihmisiin

Puutarhaseuran kautta monessa mukana

Nyt viikonloppuna on museoiden superviikonloppu. Lauantaina Porissa museoiden ympärillä on monenmoista kivaa tapahtumaa. Satakunnan puutarhaseura, jonka toiminnassa olen mukana, oli Porin kaupungin kanssa yhdessä järjestämässä Kulttuuritalo Toivon pihassa tapahtumaa. Tuulikki Kiilo piti esityksen Pihat, portit, aidat -teemasta. Itse pidin alla näkyvän oman ennalta sovitun luennon ja pioniluennon peruunnuttua lisäsin aiheita kompostointiin ja No Soap in Garden-teemaan. Aika kului aivan siivillä. Tupa oli täynnä kuulijoita ja oli oikein mielenkiintoisia kysymyksiä. Itsekin aina innostuu vielä lisää, kun kuulijat ovat hengessä mukana näin voimakkaasti. Kaksi tuntia putkeen täyttä asiaa ja silti oli kivaa. 

Itselläni oli myös myytävänä perennojen jakotaimia. Myyntikin sujui kivasti. En ole koskaan aiemmin myynyt kasveja. Nyt innostuin siitä toden teolla. Minulle on nimittäin ihan mahdoton ajatus, että heittäisin taimia pois, kun niitä pitää jakaa kukkapenkissä. Tutuilla on jo kaikkea riittävästi, eli heillekään ei voi enää niitä tyrkyttää. Nyt olen alkanut ruukuttamaan niitä ja ensi kertaa sain myyntiin ne. Syksyllä on taas seuran peräkonttikirppis ja aion valmistaa sinne myyntiartikkeleita lisää. Tosi hauskaa. Aion kunnostaa nimittäin kukkapenkkini tänä vuonna. Niiden lautareunukset ovat aivan lahonneet ja rikki. Samalla jakotaimia tulee runsaasti ja on kiva, kun ei tarvitse edes miettiä, mitä niillä tekisi. Ruukkuun vaan.

Kaalikasvien taimet istutettu ja harsotettu

 Ötököiden on turha yrittää hyökkäystä!

Viime vuonna kylvin lehtikaalin kolmeen kertaan, kun ne tulivat syödyiksi jonkun öttiäisen toimesta. En koskaan tunnistanut niitä varmaksi, mutta ilmeisesti kirpat olivat asialla. Kolmas kylvökerta onnistui ja satoa tuli hyvin. Ruusukaaleja enkä parsakaalia kasvattanut viime vuonna lainkaan. Nyt esikasvatin kaikki kausarissa verkon alla ja lauantaina istutettiin taimet maahan.

Tänä vuonna päätin onnistua näissä kaikissa kolmessa, loppuun asti, lisäksi myös lantussa. Eli huolellinen esikasvatus verkon alla ja tänään taimet suojattiin korkeilla kaarilla ja harsolla.

Kaaret ovat niin korkeita, että kasvit mahtuvat olemaan siellä loppuun asti. Kirjoitin aiemmin siitä, miten herkullista on itse kasvatettu parsakaali. Samaa voi sanoa myös ruusukaalista. Ruusukaalit ovat harvojen mielestä herkullisia. Itse olen tykännyt niistä aina, mutta itse kasvatettuja sain myös perheeni syömään. En osaa sanoa, mitä on suurin vaikuttava tekijä makuun. Maan ominaisuudet luonnollisesti vaikuttavat aina, mutta uskon tässä olevan muutakin. Ehkä se, että en käytä väkilannoitteita, vaan kompostimultaani, on kasvutahti maltillisempia ja aromien kehittyminen erilaista kuin nopeasti väkilannoitteilla kasvatetuilla.

Kuha ois kiva kala

 Näillä sanoilla kalastajat saattelin matkaan

Taas on se aika vuodesta, kun paistinpannulle saa pyyntituoretta kalaa. Tällä kertaa se on kuhaa. Talven aikana oli fileointirutiini päässyt ruostumaan. Tuoreen kalan fileointi on onneksi paljon helpompaa kuin kaupan tiskiltä ostetun vanhemman kalan. En tiedä syytä, mutta näin sen olen kokenut.

Loppukesästä nämä näyttävät varmasti taas paremmilta, kun rutiini palautuu.

Tällä kerralla kalastaja saa syödä kaiken iltapalaksi, ansaittua saalistaan. Mausteeksi ei tule kuin suolaa ja paistaminen runsaassa voissa.

Toivottavasti näistä saadaan nauttia monet kerrat nyt alkaneella kalastuskaudella. Hauesta tulee muuten aivan hurjan herkulliset murekepihvit. Kunhan hauki nappaa, kuulette siitäkin.

Mutta tänään siis "paistettua kuhaa eli kuistettua pahaa" 😁.

Tätä odotettiin jo kovasti

 Kaatosade ollutkaan kuin pieni kostea hönkäys

Jos sade tulee täysin kosteutta imemättömälle pinnalle, syntyy helposti vaikutelma runsaasta sateesta. Kaikki satanut vesi jää näkyviin. Jos pinta on lisäksi sellaista, että vesi jää pisaroiksi, vesi näkyy todella selvästi.

Kun sama vesimäärä sataa savesta sisältävälle multavalle kasvimaalle, lopputulos on aivan toinen. Maan vedenpidätyskapasiteetti on niin suuri, että kaikki sade pystyi imeytymään ihan pintaan. Siirsin pinnalta ihan ohuesti multaa ja alla oli kaikki ihan vielä kuivaa. Tämä on hyvä esimerkki myös siitä, että jos kastelee kukkamaita tai kasvimaita, pitäisi kerralla antaa runsaasti vettä, jotta maa kastuu oikeasti syvälle. Muutoin kasvit kasvattavat juuria vain pintaan ja ovat alttiita kuivumiselle. No, sateen määrälle ei voi mitään, eli joskus voi käydä näin. Onneksi samana päivänä vähän myöhemmin satoi vielä runsaasti ja pitkän aikaa. Maa kastui kunnolla.

Oman kasvimaan vedenpidätys- ja -läpäisykykyä voi vähän testailla. Kaataa kerrallaan runsaasti maahan ja seuraa, miten nopeasti vesi imeytyy ja toisaalta, miten syvälle vettä riitti. Jos vesi imeytyy ihan yläkerroksiin, maassa on hyvä pidätyskyky, jos imeytyy tosi hitaasti, on huono läpäisykyky, ja jos solahtaa kuin viemäristä, on hyvä läpäisykyky ja todennäköisesti huono pidätyskyky. Tähän on olemassa ihan oikeita peltomaan laatutestejä, joita voisi myös kotipuutarhuroijat käyttää, mutta meille ei ole niin tärkeää saada tarkkoja mittaustuloksia.

Nämä vedenpidätys- ja -läpäisykyvyt riippuvat maan rakenteesta, maan multavuudesta ja savespitoisuudesta. Näistä on ollut blogissani monia kirjoituksia. 

Maan rakenne puutarhassa

Miten tasoittaa maan olosuhteita

Mistä saa tasoittavia aineita

Maan merkitys puutarhassa onnistumiseen

Kosteuden hallinta

Saven hyvistä ominaisuuksista

Naamiaisiin menossa?

 Hyönteiset ovat saapuneet

Tämä naamiaisiin menossa oleva perhonen on mielestäni hurmaava. Ihana maski silmillään se tutkaili sinimarjakuusaman kukkia.

Kuva: Karo Koskinen

Lentäessä on tärkeää pitää jalat yhdessä ja siivet linjassa.

Kuva. Karo Koskinen

Herkuttelua kieli pitkällä kukkasessa.

Kuva: Karo Koskinen

Kimalaisten elämää, osa 1

  Tunnistatko kimalaisia?

Ostin joku vuosi sitten itselleni kimalais-kirjan Suomen kimalaiset (Parkkinen, Paukkunen, Teräs, 2018, Docendo), kun pihassamme oli ihan uusi havainto. Huomattavasti muita isompi kimalainen, joka oli hyvin mustanpuhuva. Samaan aikaan olin seurannut eräässä Facebook-ryhmässä keskustelua kimalaisten tunnistamisesta ja nämä sympaattiset lentävät karvapallot valloittivat ehdottomasti sydämeni. Kirjan perusteella päättelin, että kyse oli kivikkokimalaisesta. Tein siitä julkaisun silloin, siitä saamani kuva oli tosi huono.

Mantu-, kontu- vai mikä kimalainen

Aiemmin luulin, että "kaikki pihamme kimalaiset" ovat mantukimalaisia, mutta nyt kirjaa luettuani on pakko todeta, että olen ollut ihan väärässä. Ensinnäkin, monet kimalaiset ovat melko samannäköisiä maallikolle, toiseksi, työläiset, naaraat jne. vat erinäköisiä ja kolmanneksi, tarkkaa määritystä varten pitäisi ehtiä tarkkailemaan montaa asiaa. Yllä oleva kimalainen näyttää samalta kuin kirjassa sivulla 131 oleva kontukimalaiskuningatar. Silti en uskalla sanoa varmasti, että se se on. Ei ne uroksetkaan niin kovin erilaisia ole maallikon silmin. Määritystä vaikeuttaa työläisten erilaiset värit. Mantukimalaistyöläällä on kaksi valkoista raitaa, kun koiraalla on vain yksi. Vaikeaa on, vaikeaa on. Olisipa joku kimalaistunnistuksenkesäkurssi puutarhailijoille.

On niin hauska katsella vähän keikkuen lentävää kimalaista, joka kuitenkin tietää ihan tarkasti, mihin on menossa ja mitä tekee. Kuvaajan pitää silti olla hereillä, jotta kuvan saa tarkennettua. Käsivaralta kuvaaminen on haastavaa ja toisaalta, kolmijalka on aina väärässä paikassa. Pitäisi olla varmaan erilainen putki näitä varten.

Mustikat ovat riippuvaisia kimalaisten pölytyksestä

Mutta siis asiaan. Kimalais-kirjastani olen oppinut, että mustikkasato on riippuvainen kimalaisten pölytystyöstä. Pihassani on runsaasti pensasmustikkaa ja makeasinikuusamaa, ja varsinkin jälkimmäinen on kimalaisten suuressa suosiossa. Mustanpuhuva kivikkokimalainen mainitaan kirjassa eritoten hedelmäpuiden pölyttäjänä. Ensimmäisen kerran näin sen makeasinikuusamassa ja nyt luumupuussamme. Puutarhanikin sato saattaa olla voimakkaasti kimalaisriippuvainen, sillä jotenkin tuntuu kovasti pölytys painottuvan kimalaisiin, ainakin niitä näkee eniten.

Mettä vai siitepölyä?

Kevään ensimmäiset energiaravinnot nauttii maakolosta herännyt kuningatar pajunkissoilla niiden mettä nauttien. Kukkien siitepölyä kuningatar sen sijaan syö siksi, että kypsyttäisi munarauhasensa. Ja nyt tulee se meidän puutarhailijoiden huoli, pakkasöinä kimalaiset ovat suuressa vaarassa menehtyä. Pakkasta me menevät suojaan kasvillisuuden sekaan. Kirjassa ei ole mitään mainintaa kevätsiivouksesta, mutta itse ajattelen, että kaikki kukkapenkkien yltiömäinen putsaus tässä vaiheessa voi olla haitallista pakkasöinä. Suojapaikkoja ei välttämättä löydy niin helposti. 

Seuraavalla kerralla kerron kimalaisten pesäpaikoista.

Perunat ja vadelma nauttivat sateesta ja auringosta

 Maa kaipasi jo vettä

ja samoin perunat. Taimien lehdet kasvoivat ja oikenivat, kun saivat vettä. Sipulitkin heräsivät eri tavalla eloon.

Siikliä tulossa, toivottavasti juhannuksena saisi ensimmäiset maistiaiset. Jännä havaita, miten lehdet suoristuvat, kun taimi saa vettä. Vaikka perinteisesti sanotaan, että peruna ei tarvitse vettä ennen kuin kattilassa, on mielestäni uudemmissa ohjeissa kastelunkin tarve myönnetty ja havaittu.

Vadelmien sidonta poikkitukiin on valtavan kätevää näillä muovisilla klipseillä. Sidonta on nopeaa ja sadon antaneiden varsien poisotto myös kätevää, koska klipsin avaus on myös nopeaa. Aiemmin käytin kaikenlaisia naruvirityksiä ja niistä tuli aina lisätyötä ja harmia varsia haketettaessa.

Kukkapenkin pikainen kevättyö

  Nopeasti ja helposti

Koska en muokkaa maata ja käytän katteita, on myös kevättyöt hyvin helppoja. Syksyllä laitan kukkapenkkiin suojausta talveksi ja keväällä siivoan ylijäämät pois. Tilalle laitan märkää kompostia, joka innostaa kasveja heräämään kevääseen. Tumma pinta nappaa auringon ja kosteus auttaa uuta kasvua.

Viikonloppuna oli vain vähän aikaa ja sain silti mökin kukkamaat kevätkuntoon. Tässä yhden kukkamaan kuvat.

Alussa olen ottanut kuivuneet kukkavarret pois ja haravoinut syksyn katteet. Harmi, etten huomannut ottaa kuvaa ihan alkutilanteesta, kun maa oli valkoisenaan kuivuneita kukkavarsia ja syksyn tukikate oli selvästi näkyvissä.

Tässä siis siivottu pintaa.

ja tässä kompostin tyhjennyksen jälkeen, kun kukkapenkin pinta on katettu uudella kompostilla.

Kompostipinta katoaa näkyvistä, kun kukat kasvavat. Ei pinta silti mitään haittaa. Lieroja se houkuttelee valtavat määrät ja ylläpitää kasvien juuriston tasaista kosteutta. Alun perin mökin maat ovat olleet niin kovaa savea, että vesi ei imeytynyt millään ja kaikki kukkien istuttaminen oli tavattoman vaikeaa. Maa oli heti kivikovaa ja kuivaa, eikä oikein mikään kasvi viihtynyt. Vuosien katteet ovat muhevoittaneet maata. Pensailla puuhakkeet ja kukilla kompostit. Olisi tullut tosi kalliiksi, jos olisi pitänyt rakentaa kaikki kukkamaat ostomullalla.

Perennoja myynnissä 20.5. Kulttuuritalo Toivossa

 Museoiden superlauantaina on paljon tapahtumia

Tervetuloa Poriin Kulttuuritalo Toivoon kuuntelemaan luentoja ja ostamaan perennojen jakotaimia. Käyntiosoite: Varvinkatu 19 – Juhana Herttuankatu 15, Pori, Viidesosa kaupunginosassa aivan torin tuntumassa.

Olen pitämässä luentoa NoDig- ja kateviljelystä ja muuna aikana myyn perennojen jakotaimia. Lisäkseni on muitakin luennoitsijoita ja perennamyyjiä.

Mukanani on muun muassa kallionauhusta, vuohenjuurta, vuorenkilpeä, sinivuokkoa, särkynyttä sydäntä, peurankelloa, kuunliljaa, pikkusydäntä, iiristä, maksaruohoa, isoja raparpereja (hyvin juurtuneet ja talvehtineet ruukussa jo), aitoukonhattua, alpia, suikeroalpia, akillleijaa ja tarhaukonhattua. Yhteensä 133 ruukkua, eli kaikille pitäisi riittää 😀.

Tässä päivän ohjelma:

Näyttelyiden avajaispäivänä 20.5. näyttelyiden esittelyt sekä pihoihin ja puistoihin liittyvää ohjelmaa Rakennuskulttuuritalo Toivon pihapiirissä klo 11.00-15.00

 

klo 11.00           Pihat, portit ja aidat -näyttelyn esittely. Tuulikki Kiilo,  Rakennuskulttuuritalo Toivo

klo 12.00           Kyl käy katteeks. Parhaat neuvot ja vinkit leppoisaan puutarhailuun kompostoinnin ja kateviljelyn keinoin. MMM Tina Halin, Satakunnan Puutarhaseura 

klo 13.00           Pionit.  Juttua pionilajeista ja -lajikkeista. Ahti Valli, Satakunnan Puutarhaseura

klo 13.45           Puistot kuntoon! Emil Nordbergin kädenjälki Porin kaupunkipuistoissa. Timo Nordlund,        Satakunnan Museo. 

Väliajoilla slideshow perinneperennoista. Pihalla Puutarhaseuran esittelypiste, perennojen myyntiä ja puffetti.

Leppäkerttuja runsaammin kuin viime vuonna

 Naapurin pensasaidanleikkuussa löytyi suuri esiintymä

Ja muutenkin kasveissa näkyy leppäkerttuja useammin kuin viime vuonna. Siitä on jo jokunen vuosi, kun luumupuussa oli valtavasti kirvoja, perässä tuli leppäkertut. Oletin, että leppäkerttuja olisi ollut vielä seuraavanakin vuonna, mutta ei näkynyt. Ei ole ollut tosin kirvojakaan sen koommin, joten ehkä pirkot ovat jonkun muun pihassa kirva-bufeessa.

Lapsena ei ymmärtänyt, miten tärkeitä hyönteisiä leppäkertut ovat. Nyt niitä toivoisi näkevänsä yhtä paljon kuin lapsena. Silloin niitä liihotteli mielestäni paljon enemmän joka kesä.

Välillä nauran itselleni, kun pelastan leppäkerttua kulkuväylältä, ettei vain tulisi tallotuksi. Vähän sama juttu sateen jälkeen asvaltille nousseiden lierojen pelastamisessa. Pieni vaiva, iso hyvä mieli.

Nähdään luennolla Porissa Kulttuuritalo Toivossa 20.5.

 NoDig ja kateviljely-luento

Tule kuuntelemaan esitystäni Porissa Kulttuuritalo Toivoon. Toukokuussa on mielenkiintoinen tapahtuma, jossa olen mukana yhdessä Satakunnan puutarhaseuran kanssa. 

Kerron NoDig-puutarhanhoidosta eli siitä, että ei kaiveta ja kuokita maata, vaan annetaan maan omien prosessien hoitaa työ puolestamme. Samalla totta kai kerron kateviljelystä, sillä nämä kaksi ovat yhdessä lyömätön yhdistelmä helppoa puutarhanhoitoa.

Kateviljely vähentää kastelua ja kitkentää.

Kasvu on vahvaa ja puutarhanhoito helppoa.

Maahan ei tule rikkaruohoja, kun kaikki multa on koko ajan peitettynä. Multaa paljastetaan vain siitä kohden, mihin kylvetään tai istutetaan. Viherkesanto on houkuttelee hyönteisiä ja estää rikkaruohoja valtaamasta aluetta. Tässä helposti kylvettävää hunajakukkaa.

Katteeksi kelpaa monet orgaaniset aineet. Tässä kuvassa merilevä-, järviruokomörskää.